Kuuntelin tuossa Nallen haastattelun ja hän haluaa nyt vain aikaa
viettääkseen sitä lastenlastensa kanssa,
näin ne arvot muuttuu kun ehtoopuoli lähestyy.
Nalle taisi kuluttaa ennen kaiken aikansa rahan tekemiseen, ehtikö
paljonkaan olla omien lastensa kanssa vai jäivätkö vieraiksi.
Jopa puolet avioliitoista päätyy eroon ja lapset siitä kärsivät, onko sitten
kumma että nuorison kanssa ollaan vaikeuksissa,
kun oikeanlainen kotikasvatus puuttuu,
on isän ja äidin yhteinen asia opettaa lapselle elämän arvoja,
koska vanhemmat ovat ne joita lapsi kuuntelee, vaikka välillä
uhmaileekin, se on vain sitä aikuistumista jossa halutaan vielä
syliin mutta toisaalta pyritään irti.
Avioliitto ei kestä sitä että aamulla jo alkaa lasten itku kun pitää herätä kesken unien ja sitten kiireellä viedään vieraan hoitoon,
vanhempien riidellessä kun mikään ei taas suju.
Lapsi on koko päivän vieraiden ihmisten kanssa ja sitten kun haetaan kotiin niin taas tapellaan siitä kuka mitäkin tekee,
siivous, ruanlaitto, pyykkäys, ilta on täynnä työtä ja molemmat vanhemmat väsyneitä, lepohetkiä ei juuri ole.
Jos jompikumpi olisi kotona niin nuo kotityöt olisi tehtynä kun työssäkävijä tulisi kotiin, niin jäisi yhteistä aikaa ulkoiluun ja muuhun
touhuun, eikä lapsia tarvitsisi laittaa nukkumaan heti alkuillasta,
Vain yhdessäolo kasvattaa luottamusta jota lapset tarvitsevat
pyytääkseen neuvoja kun niitä tarvitsevat,
nyt niitä opetuksia tulee kavereilta eikä ne aina ole niitä parhaita.
Rakkaus on paras kasvattaja.
viettääkseen sitä lastenlastensa kanssa,
näin ne arvot muuttuu kun ehtoopuoli lähestyy.
Nalle taisi kuluttaa ennen kaiken aikansa rahan tekemiseen, ehtikö
paljonkaan olla omien lastensa kanssa vai jäivätkö vieraiksi.
Jopa puolet avioliitoista päätyy eroon ja lapset siitä kärsivät, onko sitten
kumma että nuorison kanssa ollaan vaikeuksissa,
kun oikeanlainen kotikasvatus puuttuu,
on isän ja äidin yhteinen asia opettaa lapselle elämän arvoja,
koska vanhemmat ovat ne joita lapsi kuuntelee, vaikka välillä
uhmaileekin, se on vain sitä aikuistumista jossa halutaan vielä
syliin mutta toisaalta pyritään irti.
Avioliitto ei kestä sitä että aamulla jo alkaa lasten itku kun pitää herätä kesken unien ja sitten kiireellä viedään vieraan hoitoon,
vanhempien riidellessä kun mikään ei taas suju.
Lapsi on koko päivän vieraiden ihmisten kanssa ja sitten kun haetaan kotiin niin taas tapellaan siitä kuka mitäkin tekee,
siivous, ruanlaitto, pyykkäys, ilta on täynnä työtä ja molemmat vanhemmat väsyneitä, lepohetkiä ei juuri ole.
Jos jompikumpi olisi kotona niin nuo kotityöt olisi tehtynä kun työssäkävijä tulisi kotiin, niin jäisi yhteistä aikaa ulkoiluun ja muuhun
touhuun, eikä lapsia tarvitsisi laittaa nukkumaan heti alkuillasta,
Vain yhdessäolo kasvattaa luottamusta jota lapset tarvitsevat
pyytääkseen neuvoja kun niitä tarvitsevat,
nyt niitä opetuksia tulee kavereilta eikä ne aina ole niitä parhaita.
Rakkaus on paras kasvattaja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se, eiväthän lapset muuten saa tapella tarpeeksi. Sitten kun vanhemmista aika jättää, tietyt asianajajat rikastuvat ja lapset köyhtyvät ja kun oikein ikävästi menee, lasten välit menevät kokonaan poikki.
Kyllä Nalle joskus käy Hesassa ja Tukholmassa joraamassakin (yksin). Onko Tukholmassa turvallisempaa?
Kirjoittajan kanssa olen kyllä paljosta samaa mieltä. AY-Haloskat ja muut Kade-tahot ovat olleet repimässä yhteiskunnan perherakenteita tukevaa lainsäädäntöä ja ilmapiiriä. 1970-luvulla lanseerattiin käsite "siivellä eläjät", jos halusi hoitaa lapsia itse. Kaikki kakarat vaan tarhoihin ja jälki näkyy...
Nalleko se itse kommentoi?
Puhutko omasta avioliitostasi?
Kuinka paljon otse ehdit olla lastesi kanssa vai viekö palstoilla katkerana vi**uilu lähes kaiken vapaa aikasi? Mietipä sitä.
Jos tuo oli aloittajalle niin minä kävin töissä kun lapset oli pieniä,
niin myös mieheni, joten puhun kokemuksesta,
juuri tuota se oli ja päätyi eroon.
Nyt olen vanha ja asun yksin joten ehdin täällä istuskella
vaikka kaiken päivää, onneksi lapsiin on suhteet kunnossa joten
tapaamme usein.
Kirjoitankin tästä siksi että te nuoret osaisitte arvostaa perheelämäänne niin kauan kun sitä on,
yksinhuoltajan elämä on rankkaa enkä sitä kenellekään suosittele,
siksi tehkää kaikkenne perherauhan säilyttämiseksi.
Lapset on lapsia vain pienen hetken, antakaa heille hyvä lapsuus.
Se on parasta kaikkien kannalta, me emme osanneet.
Ja, kun siinä viimeisessä paltoossa ei ole taskuja.
Emme saa mitään mukaan, kun se viimeinen lähtö tulee.
Adam ja Eeva kuljeskeli paratiisissa ja heidän tehtävänsä oli nimetä maan kasvit ja eläimet,
on varmaan ollut kiintoisaa tutkia tuota kaikkea ja keksiä sitten
nimet jotka kuvaa kaikkea elollista,
nälkäänsä he poimivat hedelmän sieltä täältä ja joivat purosta vettä
janoonsa.
Uusi elämämme paratiisissa tulee olemaan tätä,
kun ihmisen aivojen koko kyky palautuu niin mielenkiintoista
tehtävää riittää kun tutkimme koko maailmankaikkeutta,
emmekä enää syö leipäämme otsa hiessä,
poimimme vain hedelmän nälkäämme.
Tiesitkö että paratiisiin pääsee vain Jeesuksen armon takia. Se pitää ottaa vastaan omaan elämään. Jumalaan uskominen ei paljoa hyödytä jos et usko Jeesukseen ja tämä ei tarkoita todella pelkästään Jeesuksen olemassaoloon uskomista vaan sitä että annat koko elämäsi Jeesukselle..mitään kultaista keskitietä ei ole. Ja sun ei tarvii liittyä mihinkään lahkoon jos ei siltä tunnu.
Ilman Jumalaa kun elää niin lopputulos on aina sama. Ilman Jeesusta ei taivaaseen raamatun mukaan mennä. Ja Jeesus pitää ottaa oman elämän kiintopisteeksi. Kun kaikki hyvätkin ihmiset on jo perisynnin vuoksi syntisiä. Kyllä sanon että elämä ja kasvatus sujuu paljon paremmin kun tekee uskonratkasun jo ajoissa. Saa elää täysipainoista elämää eikä tarvii kuolemaa pelätä. Mehän ollaan onnekkaimmatkin maanpäällä vaan joitakin kymmeniä vuosia. Sitten alkaa ikuisuus.