Viimeaikoina tälle palstalle on eksynyt muutamiakin rakkautta sivuavia ketjuja. Tällä palstalla muutenkin näkee paljon kristittyjen puheita siitä että esim. Jumala on rakkaus ja ettei ilman Jumalaa kukaan voi rakastaa, joka tietystikin tarkoittaa että uskovilla ja ateisteilla on hyvin erilainen määritelmä ja käsitys rakkaudesta.
Mutta millaisia käsityksiä ihmisillä on rakkaudesta. Mitä rakkaus on? Mikä on rakkautta ja mikä ei? Miten rakkaus näkyy käytänössä ja mistä se rakkaus on edes lähtöisin. Tämä on kaikkea rakkauteen liittyvää käsittelevä ketju.
Ateistina en ole koskaan tajunnut mitä "Jumala on rakkaus" olisi tsrkoitus oikeasti merkitä käytännössä. Osaisiko joku selittää asian?
Mutta millaisia käsityksiä ihmisillä on rakkaudesta. Mitä rakkaus on? Mikä on rakkautta ja mikä ei? Miten rakkaus näkyy käytänössä ja mistä se rakkaus on edes lähtöisin. Tämä on kaikkea rakkauteen liittyvää käsittelevä ketju.
Ateistina en ole koskaan tajunnut mitä "Jumala on rakkaus" olisi tsrkoitus oikeasti merkitä käytännössä. Osaisiko joku selittää asian?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun ja uskovan rakkaus eroaa toisistaan jyrkästi siinä suhteessa, että kaikki minun rakkauteni kohteet ovat ihan oikeasti olemassa. Minä voin halata heitä, sulkea heidät syliiini, viedä kylään ja esitellä kaikille.
Uskova rakastaa näkymätöntä mielikuvituskaveria, jota ei voi viedä minnekään eikä esitellä kenellekään, koska ei ole mitään esitettävää. Joten uskova rakastaa lähinnä itseään ja sitä omaa uskoaan ja sitäkin vain täysin itsekkäistä ja todella egoistisista syistä, eli saadakseen siitä itselleen taivaallisen palkinnon.
Uskova rakastaa vain siksi että odottaa itselleen suurta palkintoa ja ikuista elämää, koska siitähän uskossa on kysymys, sen pelastuksen ja taivaspaikan tavoittelusta. Siitä ja vain siitä on uskonnossa kysymys, eikä mistään muusta.
On mahdotonta edes kuvitella mitään sen egoistisempaa kuin uskovan kuvittelu siitä että hän ehdottomasti ansaitsisi ikuisen elämän, vaikka ei selvästi osaa elää edes tätä yhtäkään. Oikea rakkaus on täysin pyyteetöntä ja siten täysi vastakohta uskovan puhtaasti egoistiselle oman edun tavoittelulle.
"I cannot imagine a God who rewards and punishes the objects of his creation, whose purposes are modeled after our own -a God, in short, who is but a reflection of human frailty. Neither can I believe that the individual survives the death of his body, although feeble souls harbor such thoughts through fear or ridiculous egotisms. - Albert Einstein
"Uskova rakastaa vain siksi että odottaa itselleen suurta palkintoa ja ikuista elämää, koska siitähän uskossa on kysymys, sen pelastuksen ja taivaspaikan tavoittelusta. Siitä ja vain siitä on uskonnossa kysymys, eikä mistään muusta."
Tuo kyllä menee minusta liikaa yleistämisen puolelle. Ainakin itse uskon että on myös uskovia jotka eivät hae henkilökohtaista hyötyä uskosta vaan toimivat vain sen mukaan minkä tuntevat olevan oikein ja toimisivat täysin samalla tavalla vaikkei se pelastaisi.
Voi toki tietysti olla että oma arvomaailmani saa kyseisen asian näyttämään yleisemmältä kuin se oikeasti on.
Minua kun välillä jopa ahdistaa se että hyvät tekoni huomioidaan ja palkitaan ja esim. kristinuskon kannalta minua vaivaa valtavasti se että yksikin ihminen joutuu ikuiseen kadotukseen jonka takia en voi voi sen takia kuvitellakaan etsiväni itse henkilökohtaisesti pelastusta.
Niin mitä rakkaudella ymmärretään? Monet maailman ihmiset vastaavat jopa huumorimielessä: rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu. Tällä tarkoitetaan tietenkin miehen ja naisen välistä eroottiseen kiintymykseen perustuvaa kiintymystä.
Kreikan antiikin filosofiassa rakkaudella on ainakin kolme eri termiä, joilla kuvaillaan rakkauden ilmenemistä: filos, henkilöiden syvää ystävyyttä, eros, naisen ja miehen seksuaalisuuteen perustuvaa rakkauden tunnetta ja agape-rakkautta, joka on sitä pyyteetöntä jumallista rakkautta, joka kestää ja on riippumaton vastarakkaudesta ja jota voidaan kokea myös vihamiestä kohtaan. Agape on sitä kaiken uhraavaa ja omastaan luopuvaa rakkautta.
Sitten on vielä rakkauden tunne, joka vanhemman ja lapsen välillä ja perhesiteissä.
Kyllä Jumalan ja Pyhän Hengen aikaansaama rakkaus on sukua agaperakkauskäsitteelle.
Mutta miksi mikään rakkauden laji olisi Jumalan ja Pyhän Hengen aikaansaamaa? Miksi olisi rakkautta johon ihminen ei olisi kykeneväinen ilman Jumalaa? Minusta kristinusko vähättelee ihmisen todellista kykyä rakkauteen, aivan kuten muitakin ihmisen kykyjä jotka tällä selkeästi kuitenkin oikeasti on.
Minulle rakkaus on biologiaa, kuten uskonnotkin.
Tämä:
L = 8 .5Y - .2P .9Hm .3Mf J - .3G - .5(Sm - Sf)2 I 1.5C
http://www.businessinsider.com/mathematicians-claim-to-have-discovered-the-formula-for-love-2014-3?IR=T
Siinäpä se on rakkauden mysteeri kaavana ja selvitettynä.
Rakkaudesta on varmaan enemmän sanottavaa kuin jaksan sanoa. Ketjussa on jo mainittu ainakin yksi tapa erottaa rakkauden eri lajeja toisistaan.
Minulle tuli mieleen että rakkaus on sipuli.
Se kasvaa tai laajenee toinen toistaan laajempina kerroksina ja ehkä sitä voi kuvitteellisti kuoriakin kerros kerrokselta kuin sipulia. Tai laskea kerroksia sisältä ulospäin.
Sisimpänä, rakkauden ytimenä on itsensä rakastaminen: sen ympärille voi kasvaa laajempia rakkauden kerroksia, mutta kaiken ytimessä on itsensä rakastaminen.
Seuraava ulompi kerros, oka laajentaa rakkauden aluetta voisi olla omien vanhempien rakastaminen
Uusi kerroksia muodostuu aina sisemmän perusteella. Uloimpana olisi kaiken olevaisen rakastaminen.
Tämä on vain yksi tapa ajatella asiaa ja tätäkin vertauskuvaa voi käyttää useammalla eri tavalla. Heitän tämän mielikuvan sekaan myöhäisen illan helppona kommenttina.
Toivottavasti se on sullekin se siveyden sipuli, ettet leimaudu huoraksi.
Yhä oudompia tyyppejä ilmaantuu maailmaan. Tarve harjoitella rakkauden alan laajentamista ei tunnu koskaan loppuvan.
Rakkaus on pyrkimys ja kyky rikkoa oma erillisyys ja eristyneisyys ja päästä yhteyteen ympäröivän maailman kanssa. Se voi koskea muita ihmisiä, luontoa, koko maailmaa.
Tämä kyky ja taito alkaa siitä, että ihminen pystyy löytämään yhteyden itseensä: siis rakastamaan itseään.
Rakkaus on, toinen saa kikkeli ja toinen pippiä,molemmat ovat sitten onnellisia
Minun nähdäkseni todellinen rakkaus on ehdotonta välittämistä, sitä ettei tee mitään väärää tai pahaa toiselle, edes silloin kun siitä voisi olla itselle hyötyä, tai silloin kuin oikein tekemisestä on itselle haittaa.
Tuo on aika hyvä määritelmä. Lisäisin vain itse sen että todellinen rakkaus on ennen kaikkea uskollisuutta ja hylkäämättömyyttä.
Eli sitä, että toinen on osa itseä.
Tämä ei perustu tieteeseen vaan suppeaan kysymys sarjaan , johon antoi vastaukset seuraavat ammattilaiset. Toki poikkitieteellisesti. Siis mitä rakkaus (seksi) on?
Asianajaja: "altavastaaja on kantajan asemassa."
Lääkäri: " kaksi tervettä ihmistä sängyssä".
Insinööri: "tekniikan lakien vastaista - liikkuva osa seisoo."
Eräs Matti on sanonut: "hei mis me ollaan - oonko mä siellä?