Helsingin Sanomat valaisi suomalaisia siitä, mihin Sipilän esittämä "harjoitus" eli YHTEISKUNTASOPIMUS kaatui. Se oli susi jo syntyessään ja kaatui huonoihin ja ala-arvoisiin esityksiin. HS kertoi sopimuksen keskeiset kohdat ja suuret erot työnantajapuolen ja palkansaajapuolen välillä.
Työnantajien mielestä sopimusehdotus oli liian epämääräinen ja löysä.
Työntekijöiden mielestä ehdotus oli liian vaativa ja otti liikaa vain työntekijöiltä.
Sopimusluonnoksen mukaan Suomen tuottavuutta tai kilpailukykyä nostettaisiin viidellä prosentilla. Tämän piti tapahtua liittokohtaisissa työehtosopimus-neuvotteluissa, jotka pääosin alkavat vasta v. 2016. Liittojen olisi pitänyt sitoutua etukäteen tuottavuustalkoisiin.
JEP JEP. Olisi siis käyty lähinnä tes-neuvotteluja oikean yhteiskuntasopimuksen sijaan? Olisiko kannattanut laatia todelliseen yhteiskuntasopimukseen tähtäävä luonnos, jossa olisi käytetty kansantalouden asiantuntijoita ja veroprofessoreita apuna? Oliko tarkoituksena saada vain Elinkeinoelämän keskusliiton vaatimuksia vietyä "yhteiskuntasopimuksen" nimissä eteenpäin? Kuka lobbasi Sipilää, vaalivoittajana ja tulevana pääministerinä, tekemään niin huonon ja ala-arvoisen ehdotuksen, kuin se oli?
Jos sopimuksen taroituksena oli talouskasvu ja kilpailukyky, niin ne eivät ainakaan palkansaajien työehtoja ja ostovoimaa heikentämällä parane. Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidosta yliaktuaari Savela toteaa kulutuksen lisänneen merkittävästi tuotannon kasvua.
"Vienti viime vuosina jäänyt 30 %:iin kysynnästä ja investoinnit runsaaseen 15 %:iin, kun suuret pössiyritykset ovat investoineet ulkomaille. Kulutuksen merkitys kasvutekijänä on korostunut viennin vähentyessä.
Jotta talous kasvaisi, kulutuksen tulisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Lisäksi tarvitaan investointeja. Talouden elvyttämiseksi julkisen kulutuksen (tai julkisten investointien) lisääminen on oikein kohdistettuna vähintään yhä tehoksta kuin verotuksen keventäminen". Näin talouskasvusta toteaa Tilastokeskuksen tutkija.
Olisiko kannattanut kysyä taloustieteilijöiltä, kasvaako talous tai kilpailukyky 5 % liittokohtaisilla sopimuksilla, jos työehtoja ja palkkoja heikennetään eli toisin sanoen ostovoimaa heikennetään?
Sipilän esittämässä yhteiskuntasopimuksessa piti etsiä keinoja, joilla paikallista sopimista ja osallistumista ja työoloja "kohennettaisiin", jotta joustot sujuvat. Toisin sanoen ammattiliittojen asemaa sopijapuolena heikennettäisiin siirtämällä sopimusvastuuta yksilötasolle. Jokainen tietää, että palkansaaja on suurtyöttömyyden aikana heikoilla yrittäessään yksin sopia työsuhteen ehdoista, kun vastaneuvottelijana on työsopimuslait tunteva henkilöstöjohtaja.
Tilastokeskuksen uutisen (24.4.2015) mukaan PALKAT JOUSTAVAT
"Palkat joustavat ammatin ja palvelusuhteen mukaan. Palkat eivät ole niin jäykkiä kuin kuulee usein väitettävän, eivätkä keskiarvopalkat kerro totuutta". 0SAK:n mukaan työaikojen joustot ovat jo useiden ammattiliittojen sopimuksissa ja lisää joustoja voitaisiin tehdä tuottavuuden parantuessa, jos siitä hyötyvät myös palkansaajat.
Sipilän yhteiskuntasopimuksessa esitettiin palkansaajille lyhyempiä lomia, pekkaspäivien poistamista tai pitempiä työpäiviä. Sopimuksessa sanottiin yleisluonteisesti, että yrityksiä suositellaan pidäyttäytymään johtajien kovista palkankorotuksista. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty. todetaan Hesarin artikkelissakin. Palkansaajille tarjottiin muutosturvaa tai lähinnä koulutusrahaa, joka olisi ollut kuukauden keskipalkka mutta työntekijöiden koeaikaa olisi pidennetty kuuteen kuukauteen. Sopimukseen olisi tullut kirjauksi esim. pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä määräaikaisiin työsuhteisiin. (Pätkätyöt/työttömyyskorvaus?)
Yhteiskuntasopimuksen yksi este oli johtajien palkankorotukset ja kevään muhkeat osingot, joita maksoi myös irtisanoneet yhtiöt.
Onhan se selvää, että noilla EK:n vaatimuksilla, jotka epäilemättä tulevat esille liittokohtaisissa sopimuksissa, kun näköjään keskitettyä tupoa ei tehdä , ei "yhteiskuntasopimusta" syntynyt. Tätä "Sipilän harjoitusta" ei olisi pitänyt tehdä, kun se tulee kärjistämään tulevia työehtosopimusneuvotteluja ja vaikeuttamaan omalta osaltaan todellista ja tarpeellista yhteiskuntasopua
Työnantajien mielestä sopimusehdotus oli liian epämääräinen ja löysä.
Työntekijöiden mielestä ehdotus oli liian vaativa ja otti liikaa vain työntekijöiltä.
Sopimusluonnoksen mukaan Suomen tuottavuutta tai kilpailukykyä nostettaisiin viidellä prosentilla. Tämän piti tapahtua liittokohtaisissa työehtosopimus-neuvotteluissa, jotka pääosin alkavat vasta v. 2016. Liittojen olisi pitänyt sitoutua etukäteen tuottavuustalkoisiin.
JEP JEP. Olisi siis käyty lähinnä tes-neuvotteluja oikean yhteiskuntasopimuksen sijaan? Olisiko kannattanut laatia todelliseen yhteiskuntasopimukseen tähtäävä luonnos, jossa olisi käytetty kansantalouden asiantuntijoita ja veroprofessoreita apuna? Oliko tarkoituksena saada vain Elinkeinoelämän keskusliiton vaatimuksia vietyä "yhteiskuntasopimuksen" nimissä eteenpäin? Kuka lobbasi Sipilää, vaalivoittajana ja tulevana pääministerinä, tekemään niin huonon ja ala-arvoisen ehdotuksen, kuin se oli?
Jos sopimuksen taroituksena oli talouskasvu ja kilpailukyky, niin ne eivät ainakaan palkansaajien työehtoja ja ostovoimaa heikentämällä parane. Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidosta yliaktuaari Savela toteaa kulutuksen lisänneen merkittävästi tuotannon kasvua.
"Vienti viime vuosina jäänyt 30 %:iin kysynnästä ja investoinnit runsaaseen 15 %:iin, kun suuret pössiyritykset ovat investoineet ulkomaille. Kulutuksen merkitys kasvutekijänä on korostunut viennin vähentyessä.
Jotta talous kasvaisi, kulutuksen tulisi kohdistua kotimaiseen tuotantoon. Lisäksi tarvitaan investointeja. Talouden elvyttämiseksi julkisen kulutuksen (tai julkisten investointien) lisääminen on oikein kohdistettuna vähintään yhä tehoksta kuin verotuksen keventäminen". Näin talouskasvusta toteaa Tilastokeskuksen tutkija.
Olisiko kannattanut kysyä taloustieteilijöiltä, kasvaako talous tai kilpailukyky 5 % liittokohtaisilla sopimuksilla, jos työehtoja ja palkkoja heikennetään eli toisin sanoen ostovoimaa heikennetään?
Sipilän esittämässä yhteiskuntasopimuksessa piti etsiä keinoja, joilla paikallista sopimista ja osallistumista ja työoloja "kohennettaisiin", jotta joustot sujuvat. Toisin sanoen ammattiliittojen asemaa sopijapuolena heikennettäisiin siirtämällä sopimusvastuuta yksilötasolle. Jokainen tietää, että palkansaaja on suurtyöttömyyden aikana heikoilla yrittäessään yksin sopia työsuhteen ehdoista, kun vastaneuvottelijana on työsopimuslait tunteva henkilöstöjohtaja.
Tilastokeskuksen uutisen (24.4.2015) mukaan PALKAT JOUSTAVAT
"Palkat joustavat ammatin ja palvelusuhteen mukaan. Palkat eivät ole niin jäykkiä kuin kuulee usein väitettävän, eivätkä keskiarvopalkat kerro totuutta". 0SAK:n mukaan työaikojen joustot ovat jo useiden ammattiliittojen sopimuksissa ja lisää joustoja voitaisiin tehdä tuottavuuden parantuessa, jos siitä hyötyvät myös palkansaajat.
Sipilän yhteiskuntasopimuksessa esitettiin palkansaajille lyhyempiä lomia, pekkaspäivien poistamista tai pitempiä työpäiviä. Sopimuksessa sanottiin yleisluonteisesti, että yrityksiä suositellaan pidäyttäytymään johtajien kovista palkankorotuksista. Mikä on helpommin sanottu kuin tehty. todetaan Hesarin artikkelissakin. Palkansaajille tarjottiin muutosturvaa tai lähinnä koulutusrahaa, joka olisi ollut kuukauden keskipalkka mutta työntekijöiden koeaikaa olisi pidennetty kuuteen kuukauteen. Sopimukseen olisi tullut kirjauksi esim. pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä määräaikaisiin työsuhteisiin. (Pätkätyöt/työttömyyskorvaus?)
Yhteiskuntasopimuksen yksi este oli johtajien palkankorotukset ja kevään muhkeat osingot, joita maksoi myös irtisanoneet yhtiöt.
Onhan se selvää, että noilla EK:n vaatimuksilla, jotka epäilemättä tulevat esille liittokohtaisissa sopimuksissa, kun näköjään keskitettyä tupoa ei tehdä , ei "yhteiskuntasopimusta" syntynyt. Tätä "Sipilän harjoitusta" ei olisi pitänyt tehdä, kun se tulee kärjistämään tulevia työehtosopimusneuvotteluja ja vaikeuttamaan omalta osaltaan todellista ja tarpeellista yhteiskuntasopua
Vastaukset 8
Vanhimmat
YLEN uutisissa kerrotiin "talousvaikuttaja" Björn Wahlroosin mielipide, joka myötäilee EK:n ja Sipilän yhteiskuntasopimusta. Wahlroos vaati: "Veroja pitää alentaa myös hyvätuloisilta, jotta nämä eivät poistu maasta".
"On tehtävä suuria uudistuksia työmarkkinoilla. Palkkakustannuksia on saatava alas ja lisäksi on tehtävä eläkeuudistus, entinen uudistus ei ole läheskään riittävä .
Hyvätuloisten veroja on ihan tarpeeksi alennettu, kun esimerkiksi pääomatuloista peritään vain TASAVERO, jopa alle 30 %.
PÄÄOMAVEROJEN osuus on Suomessa huomattavasti EU:n keskiarvoa pienempi. Päomaan kohdistuvien verojen osuus oli Suomessa 14,3 % ja kaikissa EU-maissa 20,8 %. Euroissa laskien ero oli 5,5 miljardia euroa vuonna 2013.
(Annex A: taulukko C.3_T).
Euroopan Unioni lukee pääomaan kohdistuviksi veroiksi
- yritysverot (Suomessa yhteisövero, jota alennettiin 4 %)
- pääomatulovero
- kiinteistövero
- varallisuusvero (ei peritä Suomessa)
- varainsiirtovero
- perintö- ja lahjavero
- yrittäjien tuloistaan maksamat verot ja pakolliset maksut
Mukana on siis pääomaan ja tuottoon kohdistuvia veroja. Näitä veroja olisi Suomessa perittävät 5,5 miljardia enemmän (Tilastokeskuksen tutkijan mukaan), ja työhön ja kulutukseen kohdistuvia veroja vastaavasti vähemmän.
Wahlroos on oikeassa siinä, että työn ja kulutuksen veroja pitäisi alentaa muiden EU-maiden tasolle, mutta täysin väärässä siinä, että myös hyvätuloisten (hänen itsensä?) veroja pitäisi alentaa. Pääomien verotus muissa EU-maissa on Suomea korkeampaa, joten miksi joku muuttaisi Suomesta pois, jos joutuu maksamaan enemmän pääomiin kohdistuvia veroja? Suomessa ei peritä varallisuusveroa ja sukupolvenvaihdos on hyvin edullista ja sen voi tehdä varsin nuorena.
Työaikavertailussa Suomessa on kohtuullisen pitkä viikkotyöaika verrattuna muihin EU-maihin. Yhdeksässä EU-maassa on Suomea lyhyempi säännöllinen viikkotyöaika, sisältäen myös osa-aikatyön, 15-64-vuotiaat v. 2011. (Tilastokeskuksen tilasto)
Suomea lyhyempi työaika on
1. Alankomaat
2. Irlanti
3. Tanska
4. Belgia
5. Saksa
6. Britannia
7. Ruotsi
8. Ranska
9. Itävalta
10. SUOMI
Lähde: Eurostat
Suomessa lyhyen työviikon syntymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa osa-aikaeläkejärjestelmä, osittainen hoitovapaa, opiskelijoiden lisääntynyt työssäkäynti sekä kauppojen ja ravintoloiden pätkätyöt.
Ylemmät toimihenkilöt tekevät ylitöitä tunteja ja ylityökorvauksia laskematta. Pienyrittäjät tekevät pitkää päivää ja suurtyöttömyyden aikana ei tunteja lasketa kun pelätään lomautuksia ja irtisanomisia. Palkansaajien työajan pidentäminen ei ole ajankohtaista eikä eläkeikää pidä myöhentää, kun työttömyysputki on käytännössä poistettu.
YLEn uutisiin pitäisi pyytää lausuntoja työelämän ja talouselämän asiantuntijoilta, ei Björn Wahlroosin kaltaiselta talousvaikuttajalta, joka muutti Ruotsiin perintöveron vuoksi ja mietti sitten, että entä sukupolvenvaihdos, kumpi kannattaisi paremmin.
Maataloustuki ökykartanostaan lienee kannattavaa, maksetaanko se Ruotsiin vai Suomeen?
Kiitos hyvästä yhteenvedosta. Yhteiskuntasopimusneuvotteluiksi nimitetty "teatteriesitys" on mahdollisesti sovittu jo ennakkoon. Monelta osin.
Kiinnostavaa olisi saada selville, kuinka moni Keskustan sisäpiiristä juuri parhaillaan epäilee, muttei ole tietoinen Sipilän ja EK:n ja/tai muiden oikeistopuolueiden välisestä yhteisestä käsikirjoituksesta. Ilmeisesti ainakin Väyrynen on pidetty pimennossa. Hänhän ennätti jo reagoida julkisesti Sipilän "virhevalintaan". Enemmistö keskustalaisista ollut julkisesti punamultavaihtoehdon kannalla, mutta tämä jätettiin käytännössä selvittämättä.
Sisäiset ristiriidat Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä ovat erittäin suuria ja tulevat varmuudella kärjistymään. Mutta ISO KYSYMYS saattaakin tulla olemaan se, missä määrin Keskustan kenttäväki luottaa liikemies Sipilään vielä vuoden, kahden, kolmen kuluttua. Hajaannus hallituspuolueessa on lohjennut alkuun. Väyrynenkään ei ole vielä liian vanha tätä säröä käyttämään kiilan kohteeksi.
Englannin uuden konservatiivihallituksen aloittaessa alkoivat myös mellakat, kun keskiluokka ja pienituloiset vastustavat leikkauksia. Miten leikkaukset tehdään Suomessa, kun 10 miljardia leikataan? Talouskasvua ei synny, kun ostovoimaa heikennetään 0-sopimuksilla.
Onko porvarimedia jo käynnistänyt leikkaus-kampanjoinnin, eli leikkausten hyväksymisen, kun Björn Wahloosia haastatellaan uutisissa YLE:n mukaan "talousvaikuttajana"? Milloin YLE tuo talousasiantuntijoiden, eli tutkijoiden ja professoreiden tutkimustietoa ja johtopäätöksiä uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin? Uskottavuus YLE:n uutisiiin, joita toistetaan lukuisia kertoja samana päivänä, on mennyt niiden yksipuolisuuden ja asiantuntemattomuuden vuoksi. Kansalaiset joutuvat itse etsimään oikeaa tietoa netistä, vaikka maksavat yle-veron saadakseen oikeaa ja ajankohtaista tietoa.
KOPIO: "Milloin YLE tuo talousasiantuntijoiden, eli tutkijoiden ja professoreiden tutkimustietoa ja johtopäätöksiä uutisiin ja ajankohtaisohjelmiin? Uskottavuus YLE:n uutisiiin, joita toistetaan lukuisia kertoja samana päivänä, on mennyt niiden yksipuolisuuden ja asiantuntemattomuuden vuoksi."
Tuo olisi tärkeää. Pankkien omat ekonomistit tai suuryritysten hallitusten jäsenet saavat kommentoida kansantalouden kysymyksiä vailla minkäänlaista pätevyyttä kansantalouden tutkimuksesta tai edes kokemusta kansantalouden ylläpitämisestä.
Kepulla on aina jotain reformeja tai vastaavia, joiden ei ole ilmeisesti tarkoituskaan onnistua. YKS on vähän samaa tasoa kuin "keppanagate"
Kehittyvien maakuntien Suomi, KMS, aloitti Vanhasen (kepu) pääministerikaudella mahtavan vaalirahoituskampanjan. Kepun puoluetoimistossa. KMS-pomojen tarkoituksena oli saada Suomeen porvarihallitus. Vaikka vaalirahaa lohjoitettiin runsaasti pääasiassa kepulaisille ja kokoomuslaisille ehdokkaille, ei Suomeen tuolloin porvarihallitusta tullut. Vaalirahoituskuviot selvisivät ja vankilatuomiokin tuli.
Vaalirahajärjestelmää uudistettiin, kun kepulainen kansanedustaja kehui, ettei tee vaalirahailmoitusta, kun ei ole pakko.
Näissä eduskuntavaalissa, jossa kepu (entinen maalaisliitto) tuli suurimmaksi puolueeksi, ei vaalirahoitusta ole selvitetty. Toivottavasti saamme tietää, kun vaalirahailmoitukset on tehty, mistä nyt vaaliraha on tullut, eli kenen intressiryhmiä on vaalirahoittajina. Nyt vaalirahailmoitus lienee pakollinen, toinen juttu on se, kertooo media siitä.
Susi kuin susi, sillä kepuaiset ei itse olisi siihen suostuneet eikä nytkään lähde osalliseksi, on nähty.
Kohta tämä teatteri loppuu ja miten sitten suupannaan, kysyn vain ?
Yhteiskuntasopimus oli SUURI PUHALLUS. Kun vasemmistoa ei haluttu hallitukseen, niin esiteltiin Elinkeinoelmän keskusliiton vaatimukset yhteiskuntasopimuksena. Tiedettiin etukäteen, ettei SAK ja vasemmisto tule hyväksymään pekkaspäivien poistamista ja työajan pidentämistä lomia poistamalla. Kuten ei muitakaan työehtojen huononnuksia. Kun kepun äänestäjät olisivat haluneet demarit hallitukseen kokoomuksen sijaan, saatiin demarit niin sanotulla yhteiskuntasopimuksella ulos hallitusneuvotteluista. Ja miljonääri-Sipilän pokka piti.
Kun demarit saatiin naurettavaan "yhteiskuntasopimukseen" vedoten ulos hallituksesta, ryhdyttiin pian uudelleen esittämään yhteiskuntasopimusta samoin EK:n ehdoin: palkansaajien työehtoja heikentämällä.
Nyt porvarihallitus yrittää kaikin keinoin vieläkin KILPAILUKYKYYN vedoten saada työehdot EU:n heikoimmiksi.
Suomen kilpailukyvyssä ei ole mitään vikaa. Kilpailukyky on maailman huippuluokkaa eli neljänneksi parhain koko maailmassa. Suomalaisten säännöllinen viikkotyöaika, sis. myös osa-aikatyön on EU-maista yhdeksänneksi pisin Eurostatin mukaan.
Suomen köyhyysvaje, joka näkyy leipäjonoissa ja syrjäytymisenä estää tuottavuuden kasvua eli kotimaisen kysynnän ja palvelujen kasvua. Kotimainen kysyntä tyrehtyy, kun kasvavalla pienituloisten joukolla ei ole ostovoimaa. Köyhyysvaje osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloisilta puuttuu tuloja, jotta he pääsisivät edes PIENITULOISUUSRAJALLE. Suomessa köyhyysrajan alapuolella oli 690.000 v. 2013.
Jos tulonsiirroista ja indekseistä leikataan eli toimeentuloturvaa heikennetään, se merkitsee köyhyysvajeen kasvamista ja kysynnän heikkenemistä entisestään. Yhteiskuntasopimusta ei voida tehdä siten, että pienituloisten asemaa heikennetään entisestään ja rikkaiden vastaavasti parannetaan kilpailukykyyn vedoten.
Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuus on ollut yhtä suuri kuin NELJÄN PIENITULOISIMMAN KYMMENYKSEN. Pienituloisimman kymmenyksen osuus kaikista tuloista on alentunut 4,6 %:sta 3,7 %:iin vuodesta 1995 vuoteen 2013. Useimpina vuosina pienituloisimman kymmenyksen REAALINEN tulotaso on laskenut.
Puolet työeläkeläisistä sijoittuu neljään pienituloisimpaan kymmenykseen. Jos tulolähde on muu kuin työeläke, liki 90 % on neljässä pienituloisimmassa kymmenyksessä. Peruseläkkeet ovat vähäiset ja kun eläkekattoa tai eläkepalkkakattoa ei ole, rikkaat saavat ylisuuret eläkkeensä, joten myös eläkeläisten eriarvoiuus on suuri. Pätkätyöläiset eivät palkallaan tule toimeen, vaan joutuvat hakemaan asumis- ja muita tukia ja ruuan lisää leipäjonoista.
Suomessa pienituloisten asema on vaikeutunut ja köyhyysvaje kasvanut. Yhteiskuntasopimuksessa pitäisi huomioida köyhyysvajeen umpeen kurominen ja pienituloisten syrjäytyminen, ei vain pääomakeskeinen kilpailukyyn keskittyvä rikkaiden menestyminen ja osingonjako.
Omaisuustuloilla (osinkotulot, vuokratutulot, myyntivoitot) elävistä noin 65 % on suurituloisimmassa kymmenyksessä. Nykyinen hallitus esitti Sipilän (kesk) johdolla "yhteiskuntasopimusta", jotta omaisuustuloilla elävät saisivat enemmän tuloja muun muassa palkansaajien kustannuksella (työaikaja pidentämällä).