Tarvitsisin nyt hieman apua teiltä miehiltä, olen nimittäin ajautunut umpikujaan poikaystäväni kanssa koskien seksielämäämme, enkä enää keksi mitä voisin tehdä. Rakastan häntä ihan yli kaiken ja itse kiihotun hänestä edelleen. Mutta hän ei näytä enää innostuvan minusta lainkaan, ja tämä tuntuu tottakai todella pahalta - ei pelkästään sen puolesta etten itse saa toivomaani tyydytystä, mutta hänen käyttäytymisensä samalla heikentää paljon itsetuntoani.
Eli tilanne on se, että meidän suhde alkoi kaukosuhteena ja suhteen ensimmäiset 6-7 kk kun asuttiin erillään ja kaukana toisistamme niin harrastimme seksiä paljon ja koko ajan ja se oli aivan maagista. Yksi viikonloppu saattoi kulua pelkästään sängyssä toisistamme nauttien. toteutimme toistemme fantasioita ja kokeilimme asentoja ja paikkoja joista emme kumpikaan olleet osanneet edes uneksia. Sitten muutettiin yhteen ja aluksi seksi edelleen luisti kuten ennen, mutta sitten alkoi normaali yhteiselo ja arki ja tämän myötä luonnollisesti seksin harrastaminen myös väheni pikkuhiljaa. Olen tottakai tietoinen siitä ettei parisuhteessa ja yhdessä asuessa enää välttämättä paneskella kokonaista viikonloppua yhtä soittoa (vaikka tosin enpä valittaisi jos näin olisi). Mutta pointtina siis se, etten todellakaan tätä poikaystävältäni vaadi. Ero suhteen alussa harrastamamme seksin määrään ja laatuun on kuitenkin niin huomattava ja tätä on nyt jatkunut niin kauan, että alan huolestua että meinaakohan tämä meidän seksielämä nyt sitten jäädä näin surkeaksi.. Harrastamme nykyään seksiä korkeintaan 1-2 kertaa kuussa, yleensä minun aloitteestani ja viimeiset kaksi kertaa on lähes tuntunut siltä kuin hän olisi vain pakottanut itsensä hoitamaan homman kotiin minun mielikseni.
Olen sekä yrittänyt olla puhumatta asiasta että puhua asiasta monin eri keinoin, viimeisen kerran yritin vain kysyä että josko voisin tehdä jotakin, jotta saisimme asia korjattua, olisin valmis tekemään mitä vain. Muutamaan otteeseen olen yrittänyt vain pitää suuni kiinni useamman viikon ja sitten yllättää hänet tarjoutumalla vain antamaan suihinoton tai hyväilemään häntä. Mutta nyt niin monen torjunnan ja "älä viiti" kommentin saaneena en melkein enää edes uskalla koskea häneen. Kun olen yrittänyt kysyä asiasta niin saan aina kommentin että "kai se on normaalia että seksielämässä on ylä- ja alamäkiä". Mutta tätä alamäkeä ollaan tosiaan nyt menty yli puoli vuotta ja tunnen pian olevani räjähtämispisteessä. Tarvitsisin kunnon panon, enkä pian enää pysty ajattelemaan muuta kuin seksiä...
En enää tiedä mitä tehdä. Asia on alkanut todella painaa itsetuntoani. Olen aina ollut hyvävartaloinen ja atleettinen eikä ulkonäkönikään ole hassumpi. Tiedän että muita ottajia löytyisi sormia napsauttamalla. Mutta rakastan häntä enkä halua tämän asian hajottavan suhdettamme. Olemme nyt olleet kimpassa kohta 1,5 vuotta.
Kaipaisin nyt miehiltä neuvoja, ja mielellään varteen otettavia sellaisia!
Eli tilanne on se, että meidän suhde alkoi kaukosuhteena ja suhteen ensimmäiset 6-7 kk kun asuttiin erillään ja kaukana toisistamme niin harrastimme seksiä paljon ja koko ajan ja se oli aivan maagista. Yksi viikonloppu saattoi kulua pelkästään sängyssä toisistamme nauttien. toteutimme toistemme fantasioita ja kokeilimme asentoja ja paikkoja joista emme kumpikaan olleet osanneet edes uneksia. Sitten muutettiin yhteen ja aluksi seksi edelleen luisti kuten ennen, mutta sitten alkoi normaali yhteiselo ja arki ja tämän myötä luonnollisesti seksin harrastaminen myös väheni pikkuhiljaa. Olen tottakai tietoinen siitä ettei parisuhteessa ja yhdessä asuessa enää välttämättä paneskella kokonaista viikonloppua yhtä soittoa (vaikka tosin enpä valittaisi jos näin olisi). Mutta pointtina siis se, etten todellakaan tätä poikaystävältäni vaadi. Ero suhteen alussa harrastamamme seksin määrään ja laatuun on kuitenkin niin huomattava ja tätä on nyt jatkunut niin kauan, että alan huolestua että meinaakohan tämä meidän seksielämä nyt sitten jäädä näin surkeaksi.. Harrastamme nykyään seksiä korkeintaan 1-2 kertaa kuussa, yleensä minun aloitteestani ja viimeiset kaksi kertaa on lähes tuntunut siltä kuin hän olisi vain pakottanut itsensä hoitamaan homman kotiin minun mielikseni.
Olen sekä yrittänyt olla puhumatta asiasta että puhua asiasta monin eri keinoin, viimeisen kerran yritin vain kysyä että josko voisin tehdä jotakin, jotta saisimme asia korjattua, olisin valmis tekemään mitä vain. Muutamaan otteeseen olen yrittänyt vain pitää suuni kiinni useamman viikon ja sitten yllättää hänet tarjoutumalla vain antamaan suihinoton tai hyväilemään häntä. Mutta nyt niin monen torjunnan ja "älä viiti" kommentin saaneena en melkein enää edes uskalla koskea häneen. Kun olen yrittänyt kysyä asiasta niin saan aina kommentin että "kai se on normaalia että seksielämässä on ylä- ja alamäkiä". Mutta tätä alamäkeä ollaan tosiaan nyt menty yli puoli vuotta ja tunnen pian olevani räjähtämispisteessä. Tarvitsisin kunnon panon, enkä pian enää pysty ajattelemaan muuta kuin seksiä...
En enää tiedä mitä tehdä. Asia on alkanut todella painaa itsetuntoani. Olen aina ollut hyvävartaloinen ja atleettinen eikä ulkonäkönikään ole hassumpi. Tiedän että muita ottajia löytyisi sormia napsauttamalla. Mutta rakastan häntä enkä halua tämän asian hajottavan suhdettamme. Olemme nyt olleet kimpassa kohta 1,5 vuotta.
Kaipaisin nyt miehiltä neuvoja, ja mielellään varteen otettavia sellaisia!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Asia on hieman kaksi piippuinen juttu. Joko annat asian olla vain ja odottelet koska miehesi kiinnostus taas kanssasi seksiin herää ja elät selibaatissa.
Aina voit myös hommata kunnon hieromasauvan ja tyydyttää sillä halujasi silläaikaa..
Tai sitten haet salaisen seksisuhteen aidan toiselta puolelta...
Et kertonut ikäänne, mutta tarinasta päätellen olette nuoria. Opiskeleeko puolisosi? onko töissä? työtön? monella työttömällä, varsinkin pidempiaikaisella, tulee masennusta eri asteista, joka vaikuttaa stressin lisääntymiseen. Kuulostaa siltä, että puolisollasi on kovasti stressiä, se kun tuppaa laskemaan ihmisillä, varsinkin miehillä haluja.
Sanoisin myös, että suhteessa saman katon alla alun huuman jälkeen on aika normaalia, että pedin puolella on hiljaisempaa, kun rakastumisen alussa. Tosin 1-2kertaa kuukaudessa kuulostaa omaan korvaan vähältä.
Sinuna keskustelisin mikä puolisosi mieltä painaa, se tuskin on sinun "haluttavuutesi", vaan jokin muu stressin tekijä. Paras ohje mitä voin antaa parisuhteeseen on, että puhukaa asioista, kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta niin monella se on hukassa.
Toivottavasti saat suhteenne toimimaan. Se vaatii töitä, se ei ole helppoa, mutta palkitsevaa!
Itse olen nainen ja olin jokin aika sitten samassa tilanteessa. Yhtenä iltana minulla vain meni hermo kun kuulin taas saman vanhan "Hei ei nyt." Otin pääni alta tyynyn ja haitin sen seinään ja huusin poikaystävälleni "Mikä vittu mus on vikana? Miks mä en kelpaa?" Kerroin hänelle suoraan että en kestä tälläistä enää. Hän saa tyydytyksen kädestään, minä en. Uhkasin että jos hän ei muuta asennettaan saatan hypätä jonkun toisen pesään. Lähdin itse suosiolla olohuoneeseen nukkumaan ja sanoin hänelle vielä ovella, ettei hän voi kuvitella kuinka pahalta se tuntuu, kun ihminen jota rakastaa enemmän kuin mitään muuta ei vastaa tunteisiin, ei kiihotu mistään mitä teen eikä halua minua.
Asia korjaantui seuraavana iltana kun tulin töistä kotiin. Poikaystäväni ei ollut ymmärtänyt miltä minusta tuntui, eikä hän itse ollut itse edes huomannut kuinka usein oli torjunut minut ja oli pahoillaan. Kihloihin mentiin, nykyinen avopuolisoni vannotti rakkautensa minuun ja sain parempaa seksiä mitä olen ikinä saanut.
Kannattaa osoittaa omat tunteet voimakkaasti. Olen huomannut että vaikuttaa monissa asioissa. :)
Seksihalun hiipuminen viittää heikentyneeseen libidoon eli seksiviettiin. Libidoon vaikuttavia sairauksia on masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja muut stressiä lisäävät sairaudet. Osa masennukseen käytettävistä lääkkeistä heikentää erektiota ja estää kyvyn nauttia seksistä.
Muita hoitovaihtoehtoja on parisuhde/seksiterapia tai viagra. Voit myös esimerkiksi kirjoittaa hänelle kirjeen ajatuksistasi ja tunteistasi ja pyytää häntä vastaamaan takaisin kirjeellä koska joillekin meistä miehistä puhuminen voi olla vaikeaa.