Talonpojan tappolinja aloitettiin 60/70 luvun vaiheilla. Nopeasti teollistuva yhteiskunta tarvitsi tehtailleen ruuhka-Suomeen ahkeria työntekijöitä. Valtaa pitävät poliitikot sitoutettiin rahan vallan vaikuttaviin mahtimiehiin. Maaseuduilta poistettiin elämismahdollisuus. Tuotettiin ihannekuvia hyvinvoivista tehdastyöläisistä, jotka maalta muutettuaan kolmivuorotyöhön kaapelitehtaalle elävät onnellisina uudessa elinympäristössään. Näin houkutellen tai "pakotettuna" väki pakeni maaseudulta. Mitä sitten kuuluu näille "onnellisille" tänä päivänä? Liian moni heistä ryyppäsi itsenä hengiltä. Ne jotka jäivät henkiin, heitä tapaat vaikkapa Hakaniemen torilta. Tunnistat heidät Savo-Karjala murteesta ja katkokävelystä. Jotkut olivat rohkeita ja palasivat maitojunalla koteihinsa. He kaikki ovat jo haudassa. Maksa ei kestänyt kotioloissakaan. Näin luotiin hyvinvointi Suomi.
Hyvinvointi Suomi
Kallishinta
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin monen osaltahan tuo on totta, mutta vaihtoehdot eivät olleet kaikkialla noin vähissä. Monilla alueilla riitti muutto lähimpään kaupunkiin, josta sitten muutettiin 1980-luvulla takaisin maaseudulle, kun oli kertynyt säästöjä omakotitalon rakentamiseen. Maaseudullekin syntyi monilla alueilla runsaasti teollisuutta. Kunnat houkuttelivat työnantajia teollisuushalleineen ja asukkaita markan tontteineen.
Tästä päivästä katsoen nuoria jäi yllättävänkin paljon jatkamaan tilanpitoa. Tiloja ei voitu kuitenkaan enää jakaa, joten sisarukset joutuivat yleensä hakemaan muita töitä.
Kirjoitan vain oman kuntani muuttoliikkeestä. Suomen itäisimmän kunnan tapahtumista. 90 prosenttisesti muuttoliike oli ruuhka-Suomeen, vähäisessä määrin Ruotsiin. Sinulla lienee kokemuksia muiden kuin Pohjois-Karjalan tai Kainuun muuttajista. Tännekin syntyi 70 luvulla uusia yrityksiä joidenkin valtion tukiaisten saattelemana. Noilla tukiaisilla rahoittivat ruuhka-Suomessa olevia pääyrityksiään. Kun tukiaiset loppuivat, loppui yrittäminen koti kunnassani. Valitettavasti.
Muistan demujen moton ”Ei jyvääkään periksi pahnaporvareille”. Kyllä nyt on kivaa kun demut on hakkineet meille kaikki ”edut”.