mikä auttaa parhaiten kun mummu on todistaja, itse emme niihin kuulu, keskenämme olemme sopineet että uskon asiat jätetään vallan pois, koska niissä olemme eri mieltä. nyt sitten on alkanut mummu salaa lukemaan kuusivuotiaalle lapsellemme todistajien omia kertomuksia yms. asiasta puhuttiin ja luulimme kaiken olevan kunnossa kunnes lapsi taas kertoi sadusta jonka kuuli, toi vielä kirjan näytille joka oli todistajien omaa lukemistoa. emme ole tämän tapauksen jälkeen tavanneet ja olisimme kaivanneet neuvoja miten tällaisen saa loppumaan , onko tämä joulun aika vaikuttanut asiaan, vai miksi mummu tieten tahtoen haluaa saada välit poikki, koska niin tässä käy jos tällainen jatkuu. en muista tiedä mutta me itse kunnioitamme jokaisen oikeutta päättää uskonnostaan ja oletimme että myös todistajiin kuuluvat ovat niin fiksuja että kunnioittavat myös muiden näkemyksiä ja varsinkin sitä että lapsi seuraa uskonnossaan omia vanhempiaan.haluaisinkin tietää onko todistajien joukossa yleistä tällainen omiin lapsenlapsiin kohdistuva uskon julistus, jos oma lapsi ei ole todistaja? toivottavasti jollain on vastaavaa kokemusta ja hyviä neuvoja miten tämän saisi selvitettyä että tuo uskonto jäisi pois ja voisimme lapsen turvallisin mielin päästää mummulle.
mitä tehdä
ongelma...
8403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
>>haluaisinkin tietää onko todistajien joukossa yleistä tällainen omiin lapsenlapsiin kohdistuva uskon julistus, jos oma lapsi ei ole todistaja?
Yleisyydestä ei varmaan kellään ole tarkkaa tutkimustietoa, mutta harvinaista tuo ei ole. Minä en puhunut lapsilleni mitään Raamattuun liittyvää, vaan jt-isoäitinsä hoiti asian. Lapset toivat parasiittikirjaa ja jos jonkinlaista kotiin. Emme puuttuneet asiaan ja luonto hoiti tilanteen. Pojalla lopulta isoäidin tukanpituusmääräykset ja tytöllä hameeseenpakottamisyritykset rokottivat lapseni jehovantodistajuutta vastaan. Vasta-ainetta on edelleen riittävästi, siis yli 10 vuoden jälkeen.
Mummo on huolissaan jälkeläistensä hengellisestä kasvusta. Eikö olisi huonompi juttu, jos hän ei olisi kiinnostunut siitä ollenkaan? Looiskin oli kiinnostunut lapsenlapsensa Timoteuksen hengellisestä kasvusta (2Tim 1:5).
Muittenkin kannattaa lukea seuraava kirjoitelmasarja:
http://www.watchtower.org/library/g/2003/12/22/article_01.htm
Mummon tavoitteena teille kaikille on tämä:
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/t15/article_01.htm
Tervetuloa!
ASO
jos sinun lapsillesi yritettäisiin syöttää vaikkapa mormonioppeja.
et varmaankaan hyväksyisi edes luterilaista opetusta mummosi taholta.
kuvitteellinen tilanne, en tiedä onko sinulla lapsia tai isovanhempia.
tai isovanhemmat sinulla on.
kyse oli siitä että olemme sopineet säännöt uskonnon suhteen ja lapsen uskonnollisen kasvatuksen me vanhemmat hoidamme itse ja meidän uskonto kun on eri... ei mielestäni mummu ole hyvää tarkoittava jos tuollaista salaa tekee. surullisia me itse tästä tilanteesta olemme, mutta ehkä on viisainta lopettaa lasten kyläily ilman vanhempien läsnäoloa. emme suinkaan halua mummua pois lasten elämästä,mutta olemme pettyneitä koska yhdessä sovimme säännöt ja miten kävi.ei oikein ole luottamusta enään.ja meidän tilanteessa on parempi se että mummu ei olisi ollenkaan kiinnostunut lapsen hengellisestä kasvusta, koska näkemyserot ovat todella suuret.
En yhtään surisi välien poikki menemistä, kyllä tässä tilanteessa teidän on itse katsottava lapsen parasta. Kohta hän alkaa nähdä painajaisunia ja halveksia teitä, jos annatte mummin jatkaa.
Tehkää mummulle selväksi, että ette halua hänen aivopesevän lastanne jo pienenä. Uskonnollinen kasvatus kuuluu lapsen vanhemmille ja nimenomaan heidän vakaumuksensta mukaan, eikä millekään hurahtaneelle mummolle. Sanokaa hänelle, että OK, pidä oma vakaumuksesi, mutta älä pakkosyötä sitä lapsellle. Ja pidätte lapsen pois mummun läheltä niin kauan, kunnes hän uskoo teitä. Tämä ei varmasti ole helppoa, mutta pelin on oltava raakaa, jos haluaa pitää päänsä!
Lapsella on kokonainen elämä edessään, ettehän halua sen olevan muitten sanelemaa.
"Uskonnollinen kasvatus kuuluu lapsen vanhemmille ja nimenomaan heidän vakaumuksensta mukaan"
Ihan hyvin sanottu, kunhan jokainen muistaa, että sama oikeus on myös todistajavanhemmilla.
>>Ihan hyvin sanottu, kunhan jokainen muistaa, että sama oikeus on myös todistajavanhemmilla.
Kuten muistaa, että kyseinen oikeus oli Daavidin oksaankin kuuluneilla vanhemmilla.
"mikä auttaa parhaiten kun mummu on todistaja, itse emme niihin kuulu, keskenämme olemme sopineet että uskon asiat jätetään vallan pois, koska niissä olemme eri mieltä."
En tiedä pystynkö mitään uutta antamaan, mutta teillä tietysti on vanhmpina oikeus päättää tuossa vaiheessa lapsenne elämästä ja mitä hänelle opetetaan.
Jos minulla olisi lapsia ja tietäisin jonkun maailmallisen sukulaisen opettavan hänelle sellaista, mistä en pidä, niin en päästäisi lasta hänen luokseen ilman asianmukaista valvontaa.
Välejä ei tietysti kannata katkaista ja luulen, että mummukin kyllä aikanaan ymmärtää, että olette tosissanne.
"oletimme että myös todistajiin kuuluvat ovat niin fiksuja että kunnioittavat myös muiden näkemyksiä"
Kyllä he pääsääntöisesti muiden näkemyksiä kunnioittavat, mutta jotkut saattavat vain sortua yli-innokkuuteen. Se ei sinänsä ole paha asia, mutta luonnollisesti se saattaa ärsyttää muita ihmisiä.
"lapsi seuraa uskonnossaan omia vanhempiaan."
Näinhän se on tiettyyn ikään asti. Lopullinen päätös luonnollisesti kuuluu lapselle itselleen, eikä vanhemmilla ole oikeutta puuttua siihen.