Tulin katsoneeksi ympärilleni, luin vähän lehtiä, kuuntelin uutisia ja seurasin maailman menoa. Älä pauhaa, tiivistä, kehotti muija. Työtä käskettyä, tässä on mun fiksuuden yläkantilla lausuttu totuus omasta ajasta:
Aikakauden voittoisat ismit: vulgarismi, trivialismi, banalismi, liberalismi (talous-seksuaalinen-), juntismi, köökismi, appetismi, plutokraattinen desirismi.
Aikakauden ihmisen status: esinekuluttaja (”joulun myynti laski 8% viime vuoden vastaavasta…”), myös pakettitiedon ja koulutusputkien rassaaja ja kuluttaja; kansalainen, joka luulee voivansa vaikuttaa johonkin; sosiaalisen massahypnoosin koe-eläin. ”Consumere ergo sum.”
Aikakauden jumalat: Markkinavoimat, vulgaarilla skeptismillä vahvistettu tieteistotuus.
Nousevin yhteiskunnan toiminta-alue: media. Kohta ei saa tapahtua mitään, missä media ei ole mukana, jota se ei ole järjestänyt, jota se ei kommentoi (ja jota se ei piilevästi ohjaile). Eduskuntaan ei pääse ellei ehdokas laita kantojaan yleisradion vaalikoneeseen. Ilman medianäkyvyyttä, kukaan tai mikään ei ole mitään. Mediadiktatuuria kohti reippain askelin, yks, kaks, vasen oikea, oikea, oikea.
Suosituin kotieläin: lammas, sekä pääsiäislautasella että sisäistettynä toimintamekanismina: ”Me ollaan lampaita, me tehdään kakki samalla tavalla, samaan aikaan, sama mielessä, samaa mäkättäen: määääää kans. Ups, minne se pässi lähti, määäää kans peräs.”
Kulttuurin vitaalisuuden suunta: laskeva käyrä, puolikuollut, elinvoimansa menettänyt sivilisaatio tuottaa vain yltäkylläisesti laitteita ja niihin triviaalisia sisältöjä. Tieteishuuhaa kampanjoi ihmisen ja koneen avioliittoa; pako elämästä tulee täydelliseksi.
Ihmisen sisäinen tila: kapeutunut, laskelmoiva, vieraantunut, esineellinen, mekaaninen, pseudohedonistinen, illusionistinen (kaikki odottavat onnea, jota ei tule; kaikki odottavat oman elämänsä ja maailman ongelmien ratkeavan, mutta ne eivät ratkea).
Ihmisen modus operandi: ulkoistaminen, yhteiskunta myy pala kerrallaan itseään maailman markkinavoimille, ihminen myy itseään eniten maksavalle; laskelmoi, ulkoistaa arvonsa esineiksi ja palveluiksi, suunnittelee, peittää teknologialla sisäisyytensä tarpeet, poistuu ihmisyhteydestä laitemaailmoihin ja mitäänsanomattomiin viestintälatteuksiin ja massaviihteeseen ja käy elämänvaiheensa läpi kuin kauko-ohjattu robotti.
Netin tiedonhaun suosituimmat: porno, seksi, naisjulkkikset (kuvia), suosituimmat pop-kappaleet ja niiden esittäjät.
Television sisältö: Kokkausta, ruuanlaittoa, sörsseleiden sekoittelua, leipomista, maailman keittiöiden nassuttelua; sisustusta, kämpänlaittoa, stailausta, luksusämmien kämpänmyyntiä; tavaroiden, varastojen tonkimista, pomottelua, putoamiskilpailuja; tosi-tv:n junttimaisuuksia; seisoskelua nakkikioskilla; poliisit, vartijat univormuissaan; loppuilta väkivaltaa, murhamysteerejä, ruumiinavauksia, vampyyreitä ja poliisisarjoja, ampumista, takaa-ajoja ja sarjamurhaajia.
Suositun hakukone: Google, markkinaosuus vaihtelee 60-90%n välillä, Suomi senkin huipulla n. 90%. Ihmiset eivät osaa valita muuta kuin sen, mikä muillakin on – toisin sanoen he eivät valitse mitään, Google valitsee heidät.
Poliittinen illuusio: suosituin illuusio on demokratia, joka on näennäisdemokratiaa, massojen sosiaalipornodraama joka neljäs vuosi, systeemi, joka tarjoaa ”mahdollisuuden vaikuttaa”. Demokratia ei tunne yksilöitä, demokratian yksikkö on tuhatpäinen lauma, sen tavoite on kaiken tasapäistäminen ja keskiluokkaisen keskiarvoviivan keskelle keskitetty keskiarvokuluttaja keskiarvoisine, ennustettavine arvoineen, odotuksineen, asenteineen ja mielipiteineen. Näin syntyy helposti ohjattava lammaslauma, joka elää Suomi-nimisen aitauksen sisäpuolella. Vakautta on niin paljon, että mitään uutta ei tapahdu, kaikki on sovittu etukäteen, yhteiskunta on sosiaalisilla mekanismeilla lukittu turvajärjestelmä. Demokratiaa mainostaa media, demokratia tuottaa sille paljon hyötyä: yhdentekeviä vaalikeskusteluja ja muita paskanjauhamisen muotoja. Vaalien jälkeen on keskikaljakrapula: oli taas muutoksen aika. Muutosta ei tule koska Suomi on vain pieni muru länsimaista kulttuuria, jolla on oma maailmanvaltaukseen tähtäävä käsikirjoitus, jonka mukaan politiikka aina ohjautuu rahan raiteille oli vallassa kuka tahansa.
Elämän tavoite: ”Tienata tarpeeksi rahaa voidakseen muistuttaa mainoksia.”
Pankaa paremmaks.
Aikakauden voittoisat ismit: vulgarismi, trivialismi, banalismi, liberalismi (talous-seksuaalinen-), juntismi, köökismi, appetismi, plutokraattinen desirismi.
Aikakauden ihmisen status: esinekuluttaja (”joulun myynti laski 8% viime vuoden vastaavasta…”), myös pakettitiedon ja koulutusputkien rassaaja ja kuluttaja; kansalainen, joka luulee voivansa vaikuttaa johonkin; sosiaalisen massahypnoosin koe-eläin. ”Consumere ergo sum.”
Aikakauden jumalat: Markkinavoimat, vulgaarilla skeptismillä vahvistettu tieteistotuus.
Nousevin yhteiskunnan toiminta-alue: media. Kohta ei saa tapahtua mitään, missä media ei ole mukana, jota se ei ole järjestänyt, jota se ei kommentoi (ja jota se ei piilevästi ohjaile). Eduskuntaan ei pääse ellei ehdokas laita kantojaan yleisradion vaalikoneeseen. Ilman medianäkyvyyttä, kukaan tai mikään ei ole mitään. Mediadiktatuuria kohti reippain askelin, yks, kaks, vasen oikea, oikea, oikea.
Suosituin kotieläin: lammas, sekä pääsiäislautasella että sisäistettynä toimintamekanismina: ”Me ollaan lampaita, me tehdään kakki samalla tavalla, samaan aikaan, sama mielessä, samaa mäkättäen: määääää kans. Ups, minne se pässi lähti, määäää kans peräs.”
Kulttuurin vitaalisuuden suunta: laskeva käyrä, puolikuollut, elinvoimansa menettänyt sivilisaatio tuottaa vain yltäkylläisesti laitteita ja niihin triviaalisia sisältöjä. Tieteishuuhaa kampanjoi ihmisen ja koneen avioliittoa; pako elämästä tulee täydelliseksi.
Ihmisen sisäinen tila: kapeutunut, laskelmoiva, vieraantunut, esineellinen, mekaaninen, pseudohedonistinen, illusionistinen (kaikki odottavat onnea, jota ei tule; kaikki odottavat oman elämänsä ja maailman ongelmien ratkeavan, mutta ne eivät ratkea).
Ihmisen modus operandi: ulkoistaminen, yhteiskunta myy pala kerrallaan itseään maailman markkinavoimille, ihminen myy itseään eniten maksavalle; laskelmoi, ulkoistaa arvonsa esineiksi ja palveluiksi, suunnittelee, peittää teknologialla sisäisyytensä tarpeet, poistuu ihmisyhteydestä laitemaailmoihin ja mitäänsanomattomiin viestintälatteuksiin ja massaviihteeseen ja käy elämänvaiheensa läpi kuin kauko-ohjattu robotti.
Netin tiedonhaun suosituimmat: porno, seksi, naisjulkkikset (kuvia), suosituimmat pop-kappaleet ja niiden esittäjät.
Television sisältö: Kokkausta, ruuanlaittoa, sörsseleiden sekoittelua, leipomista, maailman keittiöiden nassuttelua; sisustusta, kämpänlaittoa, stailausta, luksusämmien kämpänmyyntiä; tavaroiden, varastojen tonkimista, pomottelua, putoamiskilpailuja; tosi-tv:n junttimaisuuksia; seisoskelua nakkikioskilla; poliisit, vartijat univormuissaan; loppuilta väkivaltaa, murhamysteerejä, ruumiinavauksia, vampyyreitä ja poliisisarjoja, ampumista, takaa-ajoja ja sarjamurhaajia.
Suositun hakukone: Google, markkinaosuus vaihtelee 60-90%n välillä, Suomi senkin huipulla n. 90%. Ihmiset eivät osaa valita muuta kuin sen, mikä muillakin on – toisin sanoen he eivät valitse mitään, Google valitsee heidät.
Poliittinen illuusio: suosituin illuusio on demokratia, joka on näennäisdemokratiaa, massojen sosiaalipornodraama joka neljäs vuosi, systeemi, joka tarjoaa ”mahdollisuuden vaikuttaa”. Demokratia ei tunne yksilöitä, demokratian yksikkö on tuhatpäinen lauma, sen tavoite on kaiken tasapäistäminen ja keskiluokkaisen keskiarvoviivan keskelle keskitetty keskiarvokuluttaja keskiarvoisine, ennustettavine arvoineen, odotuksineen, asenteineen ja mielipiteineen. Näin syntyy helposti ohjattava lammaslauma, joka elää Suomi-nimisen aitauksen sisäpuolella. Vakautta on niin paljon, että mitään uutta ei tapahdu, kaikki on sovittu etukäteen, yhteiskunta on sosiaalisilla mekanismeilla lukittu turvajärjestelmä. Demokratiaa mainostaa media, demokratia tuottaa sille paljon hyötyä: yhdentekeviä vaalikeskusteluja ja muita paskanjauhamisen muotoja. Vaalien jälkeen on keskikaljakrapula: oli taas muutoksen aika. Muutosta ei tule koska Suomi on vain pieni muru länsimaista kulttuuria, jolla on oma maailmanvaltaukseen tähtäävä käsikirjoitus, jonka mukaan politiikka aina ohjautuu rahan raiteille oli vallassa kuka tahansa.
Elämän tavoite: ”Tienata tarpeeksi rahaa voidakseen muistuttaa mainoksia.”
Pankaa paremmaks.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.