Ihmisen aivotoiminta on poikkeuksellinen eliöiden maailmassa. Me kykenemme
- olemaan äärimmäisen tietoisia itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme
- pohtimaan syvällisesti
- tekemään johtopäätöksia
- ratkomaan monimutkaisia ongelmia
- kyseenalaistamaan
- epäilemään
- uskomaan
- harkitsemaan
- tekemään huonoja ja hyviä valintoja
- tappamaan tarkoituksella itsemme
- luottamaan onneen
- tuntemaan äärimmäistä surua ja äärimmäistä iloa
- tuntemaan äärimmäistä pelkoa ja äärimmäistä turvaa
- tuntemaan äärimmäistä vihaa ja äärimmäistä rakkautta
- tuntemaan empatiaa ja sympatiaa sekä antipatiaa
- tuntemaan äärimmäistä halua
- olemaan turhamaisia
- kokemaan yksinäisyyttä
- säälimään
- kadehtimaan
- rohkaisemaan
- ivaamaan
- valehtelemaan
- manipuloimaan
- teeskentelemään
- laiskottelemaan
- olemaan välinpitämättömiä
- käyttämään hyväksi
- tuntemaan äärimmäistä himoa ja äärimmäistä vastenmielisyyttä
- muuttamaan mielipiteitämme nopeasti
- muokkaamaan muiden mielipitetä nopeasti
- olemaan äärimmäisen asenteellisia
- luomaan sääntöjä, lakeja, asetuksia, rajoituksia, velvollisuuksia
- luomaan monimutkaisia ajatusten verkostoja pyrkimyksissämme
- muokkaamaan tajuntamme tasoja
- muokkaamaan kanssaihmisten tajunnan tasoja
- ymmärtämään matemaattisia asioita
- olla uteliaita
- olla tiedonhaluisia
- luomaan monimutkaisia kieliä
- ajattelemaan muutenkin kuin vain vaistoilla
- suunnittelmaan monimutkaisia teknologioita
- luomaan erilaisia uskontoja ja traditioita
- luomaan uskomattomia tarinoita ja olentoja
- jne jne jne
Ihmisen elämä voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan; todellisuus - fantasia/mielikuvitus. Eli todellisuudella tarkoitan sitä, joka piirtyy mieliimme ympäristöstämme ja siellä kokemistamme asioista. Fantasia taas piirtyy kirjoista, elokuvista, tarinoista, perinteistä, kuvataiteesta jne. Riippuen persoonasta, aivojen rakenteesta, perimästä jne. ihminen joko osaa pitää nuo kaksi ulottuvuutta täysin erillään, tai toisessa ääripäässä ne sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, ja silloin kyse on siis mielisairaudesta. Kun puhumme jumalista ja muista olennoista, sielusta jne. joita leimaa fyysinen olemattomuus tai näkymättömyys, me joudumme tilanteeseen, jossa joko uskomme niihin tai emme usko. Jos uskomme, niin millä perusteilla koemme fyysisesti näkymättömän asian olevan kuitenkin olemassa ja tuntemaan olevamme mieleltämme terveitä? Tietenkin siihen tarvitaan... uskoa. Mutta se ei yksin riitä. Uskovien maailma ja uskon vahvuus vaatii kollektiivisuutta, yhteistä hyväksyntää, yhteisiä sääntöjä sekä uskonnolle välttämättömiä artefakteja. Ehkä kaikkein voimallisin artefakti lienee raamattu… tai sitten kirkko uskonnollisine muotoineen ja symboleineen. Oletteko muuten pohtineet, että miksi modernit arkkitehtuurit kirkoissa koetaan helposti epäaidoksi, tai että sellaisissa kirkoissa ei tunneta niin voimakkaasti Jumalan läsnöoloa verrattuna vanhoihin tummiin jopa pelottaviin kivikirkkoihin? Jokatapauksessa uskonto ilman symbolisia esineitä, kirkkoa yms. maallista ruumiillistumaa ei ole niin voimakas. Uskova todella näkee Jumalan silloin, kun näitä artefakteja on näkökentässä. Jos se artefakti on esim. 1000 vuotta vanha, sen voimakkaammin se vaikuttaa. Kirkossa saatat tuntea Jumalan voiman, sielun läsnäolon, hengen… kaiken pyhän. Tunnet näin, vaikka et näe niitä, et ole koskaan nähnyt. Eikö mielessä herää epäilys, että sen tunteen aiheuttaa oppimasi asiat, ympäristö ja tilanne, sekä perimätietona kulkenut uskominen? Kun poistut kirkosta, niin se tunne alkaa heiketä. Kun kotona tartut raamattuun, se tunne voimistuu. Kun menet ystäväsi kanssa juhlimaan, pokaat sieltä panon, saatat jopa unohtaa Jumalan, käskyt, raamatun sanan jne. Uskonnon siis voidaan helposti väittää olevan pelkästään psykologinen seikka. Koska fyysistä olomuotoa ei ole nähty eikä kuultu, niin miten ihminen muodostaa Jumalan muuten kuin luomalla sen mielikuvituksessansa? Jumalaan uskova ei näe Jumalaa, mutta uskoo siihen. Sama henkilö lukee Kreikan mytologiaa, ja pitää sitä satuna. Sama henkilö näkee tähtitaivaalla valomuodostelman, joka lentää luonnottomasti, silti hän pitää ufo-uskovaisia hörhöinä.
Mitä kuoleman jälkeen? Tyhjyys. Kuollut ”elää” vain niiden tietoisuudessa, jotka ovat nähneet ko. henkilön. Kuolemanrajakokemukset eivät todista, että kuoleman jälkeen on elämää. Se luo vain lohtua, että kuoleman jälkeen saattaa olla... jotain. Kuolemanrajakokemuksesta on tieteellisiä näyttöjä, että se on vain aivojen tuottama ilmiö, kun kuoleva ei vastaanota enää ulkoisia ärsykkeitä. Tietoisuus siis perustuu kykyyn vastaanottaa ulkoisia ärsykkeitä ja niiden avulla hahmottaa kolmiuloitteinen ympäristö. Meille aistiminen ja elämä on niin itsestäänselvä ja luonnollinen asia, että emme osaa ajatella asioita oman tietoisuutemme takana. Tai mitä tietoisuus yleensä on. Jos et koe vastenmielisyyttä lukiessasi tieteellisiä kuvauksia aivojen toiminnasta, saatat jopa löytää sille oikealle tielle.
- olemaan äärimmäisen tietoisia itsestämme, toisistamme ja ympäristöstämme
- pohtimaan syvällisesti
- tekemään johtopäätöksia
- ratkomaan monimutkaisia ongelmia
- kyseenalaistamaan
- epäilemään
- uskomaan
- harkitsemaan
- tekemään huonoja ja hyviä valintoja
- tappamaan tarkoituksella itsemme
- luottamaan onneen
- tuntemaan äärimmäistä surua ja äärimmäistä iloa
- tuntemaan äärimmäistä pelkoa ja äärimmäistä turvaa
- tuntemaan äärimmäistä vihaa ja äärimmäistä rakkautta
- tuntemaan empatiaa ja sympatiaa sekä antipatiaa
- tuntemaan äärimmäistä halua
- olemaan turhamaisia
- kokemaan yksinäisyyttä
- säälimään
- kadehtimaan
- rohkaisemaan
- ivaamaan
- valehtelemaan
- manipuloimaan
- teeskentelemään
- laiskottelemaan
- olemaan välinpitämättömiä
- käyttämään hyväksi
- tuntemaan äärimmäistä himoa ja äärimmäistä vastenmielisyyttä
- muuttamaan mielipiteitämme nopeasti
- muokkaamaan muiden mielipitetä nopeasti
- olemaan äärimmäisen asenteellisia
- luomaan sääntöjä, lakeja, asetuksia, rajoituksia, velvollisuuksia
- luomaan monimutkaisia ajatusten verkostoja pyrkimyksissämme
- muokkaamaan tajuntamme tasoja
- muokkaamaan kanssaihmisten tajunnan tasoja
- ymmärtämään matemaattisia asioita
- olla uteliaita
- olla tiedonhaluisia
- luomaan monimutkaisia kieliä
- ajattelemaan muutenkin kuin vain vaistoilla
- suunnittelmaan monimutkaisia teknologioita
- luomaan erilaisia uskontoja ja traditioita
- luomaan uskomattomia tarinoita ja olentoja
- jne jne jne
Ihmisen elämä voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan; todellisuus - fantasia/mielikuvitus. Eli todellisuudella tarkoitan sitä, joka piirtyy mieliimme ympäristöstämme ja siellä kokemistamme asioista. Fantasia taas piirtyy kirjoista, elokuvista, tarinoista, perinteistä, kuvataiteesta jne. Riippuen persoonasta, aivojen rakenteesta, perimästä jne. ihminen joko osaa pitää nuo kaksi ulottuvuutta täysin erillään, tai toisessa ääripäässä ne sulautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, ja silloin kyse on siis mielisairaudesta. Kun puhumme jumalista ja muista olennoista, sielusta jne. joita leimaa fyysinen olemattomuus tai näkymättömyys, me joudumme tilanteeseen, jossa joko uskomme niihin tai emme usko. Jos uskomme, niin millä perusteilla koemme fyysisesti näkymättömän asian olevan kuitenkin olemassa ja tuntemaan olevamme mieleltämme terveitä? Tietenkin siihen tarvitaan... uskoa. Mutta se ei yksin riitä. Uskovien maailma ja uskon vahvuus vaatii kollektiivisuutta, yhteistä hyväksyntää, yhteisiä sääntöjä sekä uskonnolle välttämättömiä artefakteja. Ehkä kaikkein voimallisin artefakti lienee raamattu… tai sitten kirkko uskonnollisine muotoineen ja symboleineen. Oletteko muuten pohtineet, että miksi modernit arkkitehtuurit kirkoissa koetaan helposti epäaidoksi, tai että sellaisissa kirkoissa ei tunneta niin voimakkaasti Jumalan läsnöoloa verrattuna vanhoihin tummiin jopa pelottaviin kivikirkkoihin? Jokatapauksessa uskonto ilman symbolisia esineitä, kirkkoa yms. maallista ruumiillistumaa ei ole niin voimakas. Uskova todella näkee Jumalan silloin, kun näitä artefakteja on näkökentässä. Jos se artefakti on esim. 1000 vuotta vanha, sen voimakkaammin se vaikuttaa. Kirkossa saatat tuntea Jumalan voiman, sielun läsnäolon, hengen… kaiken pyhän. Tunnet näin, vaikka et näe niitä, et ole koskaan nähnyt. Eikö mielessä herää epäilys, että sen tunteen aiheuttaa oppimasi asiat, ympäristö ja tilanne, sekä perimätietona kulkenut uskominen? Kun poistut kirkosta, niin se tunne alkaa heiketä. Kun kotona tartut raamattuun, se tunne voimistuu. Kun menet ystäväsi kanssa juhlimaan, pokaat sieltä panon, saatat jopa unohtaa Jumalan, käskyt, raamatun sanan jne. Uskonnon siis voidaan helposti väittää olevan pelkästään psykologinen seikka. Koska fyysistä olomuotoa ei ole nähty eikä kuultu, niin miten ihminen muodostaa Jumalan muuten kuin luomalla sen mielikuvituksessansa? Jumalaan uskova ei näe Jumalaa, mutta uskoo siihen. Sama henkilö lukee Kreikan mytologiaa, ja pitää sitä satuna. Sama henkilö näkee tähtitaivaalla valomuodostelman, joka lentää luonnottomasti, silti hän pitää ufo-uskovaisia hörhöinä.
Mitä kuoleman jälkeen? Tyhjyys. Kuollut ”elää” vain niiden tietoisuudessa, jotka ovat nähneet ko. henkilön. Kuolemanrajakokemukset eivät todista, että kuoleman jälkeen on elämää. Se luo vain lohtua, että kuoleman jälkeen saattaa olla... jotain. Kuolemanrajakokemuksesta on tieteellisiä näyttöjä, että se on vain aivojen tuottama ilmiö, kun kuoleva ei vastaanota enää ulkoisia ärsykkeitä. Tietoisuus siis perustuu kykyyn vastaanottaa ulkoisia ärsykkeitä ja niiden avulla hahmottaa kolmiuloitteinen ympäristö. Meille aistiminen ja elämä on niin itsestäänselvä ja luonnollinen asia, että emme osaa ajatella asioita oman tietoisuutemme takana. Tai mitä tietoisuus yleensä on. Jos et koe vastenmielisyyttä lukiessasi tieteellisiä kuvauksia aivojen toiminnasta, saatat jopa löytää sille oikealle tielle.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo, no tuo materialistinen näkemys ei ole mitään uutta kenellekään. Eiköhän tuokin suhtautuminen opita jo joskus 10-vuotiaana.
No, maailmassa on vähän erikoisia juttuja, kuten viisaus, moraali, arvot ja jopa pyhyys. Nykyihminen on materialistis-tieteellisessä innossaan vaan vähän unohtanut nuo jutut. Kun on kaiken maailman uutta ja hienoa kamaa ympärillä niin helkutisti.
Olen itse nähnyt tämän kehityksen hyvin läheltä ja näin myöhäisten hippiaikojen lapsena osaan suhtautua siihen mielestäni juuri oikealla tavalla. Muistan lapsuudestani miten kiehtovaa kaikki se uusi teknologia oli. Telkkarista tuli uusia jänniä sarjoja, kuten Avaruusasema Alfa ja Kuuden miljoonan dollarin mies. Scifi oli hieno juttu! Sitten oli kaikki se uusi, kaunis musiikki, jota ei oltu ehditty vielä täysin pilaamaan kaupallisuudellakaan.
Mun on aika vaikeaa ainakin olla uskomatta, että jokin tätäkin showta pyörittää. On mulla muutama niin "mystinenkin" kokemus, että niitä ei voi oikein materialitis-tieteellinen maailmankuva millään selittää. Ihmiset kun keskittyy vaan mammonan haalimiseen ja nautintojen hakuun, niin ei ole ihmekään, että niille ei sillon tule juuri minkäänlaisia "mystisiä" kokemuksiaan ja niitä tarttee, jos haluaa tietää jotain siitä "hengen maailmasta".
Ihminen tietenkin haluaa uskoa vain siihen minkä näkee tai muuten aistii ja kaikki tuntematon on myös aina pelottavaa, joten ihmismieli yrittää silloin ne jotenkin sivuuttaa ja kieltää. Ihan peruspsykologiaa, hienolta nimeltään joku defenssi.
http://tiedostamaton.net/defenssit/
We are spirits in the material world!
https://www.youtube.com/watch?v=8wtQvbA0WC4
Tekee hiton hienoa musiikkia tuo Sting ja ihan varmasti myös uskoo niihin juttuihin mistä niitä biisejäänkin väsää.
Sinä olla se ruma mies?
En minä ole ollenkaan ruma, minä olen oikein erittäin hyvin kaunis ja komea mies! Et taida vain ymmärtää suomalaisen mieskauneuden päälle, kun olet sieltä jostain Irakista vai Iranista, no sieltä jostain kaukaa kumminkin.
Koska voin muuten tulla seuraavan kerran tukanleikkuuseen ja ihailemaan siinä samalla vähän sinuakin?
Oot niin ujo ja hiljanen, mutta kuuluu kai kulttuuriisi ja onhan se ihan söpöäkin kun olet niin kauniskin. ;)
Oi ei! Anteksi! Minä rakastaa ruma suomi mies. Sinulla vielä tukka?
Voi ei, sanos muuta!
Minä jo niin vanha ja sinä niin nuori, voisin olla melkein isäsi ja olen vielä melkein, jos en nyt ihan maailman, niin ainakin melkein Suomen köyhin mies, niin ei meillä olis varmaan mitään yhteistä tulevaisuutta.
Onneksi täällä Suomessa on paljon rumia, joilla ei ole kunnon tukkaakaan, vaan pelkkä rihmasto päässä.
https://www.youtube.com/watch?v=xufZNLFVsxs
Patukka ainakin seisoskelee
Aloittaja on kyllä täysin pihalla. Hän ei ole kohdannut Totuutta, joka löytyy itse Totuuden kautta.
Minä ole tie, totuus ja elämä. Joh. 14:6.
En oikein ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä kuoleman jälkeen kaikki päättyy, ei ole enää mitään.
Ei tietoisuus pääty kuolemaan ja se tulee olemaan järisyttävä tosiasia näille, joiden mielestä kuoleman jälkeen ei ole enää mitään.
Aika masentavaa elää sellaisessa katsomuksessa, että kaikki loppuu kuolemaan.
Tietenkin maallinen elämä ja ruumis loppuu, mutta sielu on iankaikkinen.
En minä ainkaan jaksaisi edes yrittää mitään, jos kuoleman jälkeen ei olisi enää mitään.
Silloinhan kaikki täälläkin on aivan turhaa, lyödään hanskat tiskiin vaan ja odotetaan sitä loppua, kun joidenkin mielestä elämä on tässä ja nyt ja kuoleman jälkeen ei mitään.
En minä ainakaan edes jaksaisi elää, jos kaikki loppuisi kuolemaan.
Yksi todiste siitä, että kuoleman jälkeen on elämää on se, että ihminen alkaa pohtimaan, että mitä kuoleman jälkeen mahtaa tapahtua.
Kumman valitsisit kun elämäsi päättyy:
-Paikan, jossa on iankaikkinen lepo, rauha, ilo, ei kipuja, ei sairautta, ei tuskaa, vihreät niityt, puut täynnä hedelmiä, kaunista musiikkia ja iankkaikkista yhdessäoloa kaikkien sinulle rakkaiden ihmisten seurassa.
Vai
-Ei mitään, tässäkö se elämä olikin, et koskaan enää näe rakkaita ystäviäsi, kun kuolet, tietoisuus katoaa, ei ole muuta kuin pimeys.
Kun sairas ja rakas läheinen ihminen kuolee, niin mitään muuta ei toivokaan tälle ihmiselle kuin, että tämä pääsisi Taivaaseen iankaikkiseen lepoo, paikkaan, jossa ei ole sairautta,, kipua, eikä kärsimystä.
Paikkaan, jossa sairauden runtelemalla ihmisellä on hyvä olla ja jossa häntä rakastetaan iankaikkisesti.
miksi minä haluaisin nähdä kuolleita?
Kuollut rakstaa sinu, necroF
Find the sweet asian woman you are meant to be with
Vainajan tietoisuus on tietenkin sammunut, sehän on selvä. Aivan eri asia on, onko se siirtynyt muualle, kas kun tietokoneestakin voi siirtyä kaikki tieto vaikka wifin kautta muualle, eikä siinä tarvita ensimmäistäkään lopuksi kuollutta kovalevyä, esimerkki on tietysti kovin vajavainen, ompahan kuitenkin
Kyllä koen vastemielisyyttä tieteelisistä kuvauksista aivojen toiminnasta, sillä melko monet niistä on kirjoitettu Agendana ME OLEMME SUURINTA, KUNNIOITA MEITÄ, ja hyljeksi NIITÄ jotka olemme PYYNNOSTÄ OSOITTANEET PAHOIKSI... .... .