http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015051219674586_ul.shtml
Svekotoimittaja on selvästi innoissaan, kun ruotsalaiset haluavat yhdistää maamme meri-ja ilmavoimat!? Miltä kuulostaa?
Ensinnäkin: Eikä suomalaisten mielipidettä kysytä ja eikö sillä ole väliä?
Toiseksi: Puolustusliitossakin ei ole kysymys asevoimien yhdistämisestä!
Tietysti ruotsalaiset haluaisivat hallita Suomen asevoimia eteenpäin työnnetyssä puolustuslinjassa. Mutta mitä Suomi siitä hyötyisi? Venäjällä ja aiemmin Neuvostoliitolla oli hankauksia Ruotsin kanssa. Miksi suomalaiset uhrautuisivat sen takia? Ei ruotsalaisetkaan ole uhrautuneet koskaan Suomen takia.
Svekotoimittaja on selvästi innoissaan, kun ruotsalaiset haluavat yhdistää maamme meri-ja ilmavoimat!? Miltä kuulostaa?
Ensinnäkin: Eikä suomalaisten mielipidettä kysytä ja eikö sillä ole väliä?
Toiseksi: Puolustusliitossakin ei ole kysymys asevoimien yhdistämisestä!
Tietysti ruotsalaiset haluaisivat hallita Suomen asevoimia eteenpäin työnnetyssä puolustuslinjassa. Mutta mitä Suomi siitä hyötyisi? Venäjällä ja aiemmin Neuvostoliitolla oli hankauksia Ruotsin kanssa. Miksi suomalaiset uhrautuisivat sen takia? Ei ruotsalaisetkaan ole uhrautuneet koskaan Suomen takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaahan tuo todella epäilyttävältä. Iltalehden otsikosta ja jutusta saa sen kuvan, että ruotsalaiset asian päättävät. Että suomalaiset vain odottavat ruotsalaisten päätöstä ja alistuvat sitten siihen.
Totisesti svekotoimittajat ovat epäisänmaallista sakkia!!
Ikisekoilija Paavo Väyrynen ehdotti jo valtioliittoa eli käytännössä Suomen palauttamista Ruotsin alaisuuteen. Silloinhan armeijatkin yhdistyisivät! ;-)
Ruotsi pääministeri Hansson Suomen sotilaallisesta auttamisesta Talvisodassa.
Martti Turtolan väitöskirja Torniojoelta rajajoelle antaa ehkä realistisimman kuvan Ruotsin todellisesta asenteesta Suomen avustamiseen: Mitäpä se Ruotsille kuului sillä sehän oli Suomen käymä sota.
Suomi ja Ruotsi tekivät lähes pari vuosikymmnetä suunnitelmia ja loivat sotilaallista yhteistoimintamallia sellaisen tilanteen varalta, jossa NL hyökkää Suomen kimppuun. Kun 1939 sitten näin kävi ja helmikuussa 1940, tilanteen mentyä nopeasti huonompaa suuntaan, Suomi pyysi apua jo tosissaan. Tämä episodi tapahtui Tukholmassa 21.2.1940 ja juuri Talvisodan Mannerheim-linjan murruttua:
Martti Turtolan väitöskirja, s. 13: "Ruotsin puolustusesikunnan päällikkö, kenraali Axel Rappe ehdotti, että Per Albin Hanssonin hallituksen oli ryhdyttävä auttamaan Suomea entistä aktiivisemmin ja voimakkaammin. Esityksessään Rappe vaati, että Ruotsin oli suoritettava avoin interventio Suomen hyväksi lähettämällä sinne 80-100000 miestä käsittävä armeija. Yhteisvoimin Suomen sotavoimien kanssa se vakauttaisi murtuneen rintaman ja valtaisi takaisin menetetyn pääpuolustusaseman. Samalla ruotsalaiset joukot ottaisivat vastatakseen Ahvenanmaan puolustuksesta. Näillä toimenpiteillä saataisiin Neuvostoliitto taipumaan sovintorauhaan Suomen kanssa." Ruotsin pääministeri Hanssonin kommentti Suomen sotilaallisesta auttamisesta oli: "Helvetin paskapuhetta"!
Turtola Martti Torniojoelta rajajoelle - Suomen ja Ruotsin salainen yhteistoiminta Nevostoliiton hyökkäyksen varalle vuosina 1923-1940 - Puolustuspoliittinen vaihtoehto
WSOY, 1984, 259 s.
Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:
Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos
Ruotsin pääministeri tuolloin Talvisodan aikana oli Per Hansson.
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Per_Albin_Hansson
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_diplomatia
On järjetöntä luottaa Ruotsiin, joka ajoi armeijansa jo alas.
Jos kysely on tehty Ruotsissa, kuten tässä oli, ja kysytään Ruotsin poliitikkoja niin ei kai siihen tarvita Suomesta lupaa? Kysytäänhän meilläkin paljon "oletteko vastaan / kannalla..." kysymättä Ruotsia. Kyselyhän vaan osoittaa että suuri osa Ruotsin poliitikoista luottavat Suomeen yhteistyökumppanina tässä asiassa.
Jos / Kun jotain syntyy niin siihen tarvitaan paljon keskusteluja ja suunnitteluja ja ennen kaikkea molempien suostumus mennä tällaiseen yhteistyöhön.