"Onko kirjan nimi liioittelua vai onko sille katetta?
– Sekä että. Nimi on tietenkin eräänlainen provokaatio. Sehän on laina sanomalehti Izvestijasta syksyltä 1927, mutta siinä on myös tietty perä. 1920- ja 1930-lukujen Suomi oli levoton paikka ja täällä toimi erilaisia vastavallankumouksellisia, antibolshevistisia järjestöjä. Tämä liittyi tietysti Suomen maantieteeseen, Mainio sanoo.
Hän muistuttaa myös aktivismin perinteestä Suomessa. Aikakauden suomalainen virkamieskunta oli kasvanut routavuosien maanalaisen toiminnan varjossa ja oppinut konspiratiivisia toimintatapoja.
– Heille oli loogista jatkaa toimintaa Suomen itsenäistyttyä. Eräällä tavalla tämä jatkui 1930-luvulle asti tosin koko ajan hiipuen."
Näin siis maisteri Aleksi Mainio.
Stallareille tämä on lahja. Taas kerran voidaan sopivasti vääristellen kääntää tutkimus päälaelleen. Yritys on jo meneillään.
Suomen rooli tässä hommassa on siis vähäinen, mutta hyvä myyntikeino.
– Sekä että. Nimi on tietenkin eräänlainen provokaatio. Sehän on laina sanomalehti Izvestijasta syksyltä 1927, mutta siinä on myös tietty perä. 1920- ja 1930-lukujen Suomi oli levoton paikka ja täällä toimi erilaisia vastavallankumouksellisia, antibolshevistisia järjestöjä. Tämä liittyi tietysti Suomen maantieteeseen, Mainio sanoo.
Hän muistuttaa myös aktivismin perinteestä Suomessa. Aikakauden suomalainen virkamieskunta oli kasvanut routavuosien maanalaisen toiminnan varjossa ja oppinut konspiratiivisia toimintatapoja.
– Heille oli loogista jatkaa toimintaa Suomen itsenäistyttyä. Eräällä tavalla tämä jatkui 1930-luvulle asti tosin koko ajan hiipuen."
Näin siis maisteri Aleksi Mainio.
Stallareille tämä on lahja. Taas kerran voidaan sopivasti vääristellen kääntää tutkimus päälaelleen. Yritys on jo meneillään.
Suomen rooli tässä hommassa on siis vähäinen, mutta hyvä myyntikeino.
Vastaukset 6
Vanhimmat
1920 ja 1930-luvuilla hyvin epäsuosittuja valkoisessa Suomessa.
Ei tämä todellakaan mikään valkovenäläisten terroristien pesä ollut. Se on tietysti selvää, että neuvostovastaiseen toimintaan suhtauduttiin suopeasti. Sehän oli Suomen etu. Lisäksi tiedettiin NL:n syyllistyvän vähintäänkin samaan.
Samanlaista paskaa kuin oulasilveloisen ja huhtihölön satuilut. Suomessa ei valkoryssiä ollut juuri laisinkaan, venäläiset valkoiset emigrantit toimivat lähinnä Ranskassa ja Balkanin maissa.
Suomesta oli yhteyksiä Venäjälle, raja oli auki monissa paikoissa ja Pietariin lyhyt matka, monelle alueet oli myös tuttuja eli liikkuminen sitä kautta helppoa.
Suomen ja N-liiton välinen raja meni lopullisesti kiinni 1976, kun vedettiin viimäset pätkät piikkilankaa Sallan ja Savukosken kairoissa, sitä ennen oli paikkoja joista aina pääsi yli jos osasi liikkua.
Stalinin aikana rajat oli erityisen tarkoin vartioituja, maaseudulle saattoi toki päästä mutta ei missään tapauksessa Leningradiin.
tietysti sallittua, kun on kyse kirjan myynnistä.
Tutkimuskate vaikuttaa ohuelta. Neuvostoliiton raja- ja sisävalvonta oli äärimmäisen tarkkaa. Systeemi oli vainoharhainen.
Suurin osa tiedustelijoista hävisi jäljettömiin. Ainakaan mitään merkittäviä sabotaasheja ei tehty.
Itä-Karjala venäläistettiin vasta 30-luvun lopulla ja Murmanskia kehitettiin samoihin aikoihin.