Jeps, on aika tullut sanoa kiitos ja hyvästit täällä keskusteleville, niin ortodokseille kuin muillekin.
Joitakin vuosia sitten liityin tuohon ortoboxiin, josta täällä ei saisi kirjoittaa. No nyt en aio sitä haukkua. Aikani aktiivisesti kirjoittelin ja saavutin siinä kyllääntymispisteen ja lopetin.
Muutama kuukausi sitten liityin tälle foorumille, kun minua pyydettiin muulta taholta se tekemään. Innostuin asiasta, mutta nyt olen saavuttanut jälleen kyllääntymispisteen ja on aika lähteä.
Miksi sitten kylläännyn? Asiaan on ehkä kolme syytä:
-Ensinnäkin nettikeskustelun ongelmat. Kun ihmiset keskustelevat itselleen tärkeistä asioista netissä kohtaamatta suoraan ihmistä, astuu mukaan harhaluulojen vaara. Ilman kontaktia ihmisiin, voimme luulla, että juuri me olemme oikeassa ja esittää epävarmojakin mielipiteitämme totena. Näin koska meidän ei tarvitse kohdata kasvokkain joutumisen tuomaa varovaisuutta ja kasvojen menettämisen pelkoa, joka terveellä tavalla tuo mielipiteiden esittämiseen harkintaa ja vuorovaikutteisempaa sävyä. Näin etenkin nimimerkeillä kirjoitettaessa.
-Toiseksi koen, että tämä foorumi on muuttunut. Joitakin kuukausia sitten täällä tavan ihmiset kyselivät neuvoja miten liittyä kirkkoon yms, arkista. Foorumi vaikutti siltä, että tällä olisi pastoraalista merkitystä. No nämä kyselijät ovat kadonneet ja tilalle olemme jääneet me jankkaajat, jotka väännämme peistä asioista, joita piispatkaan eivät pysty yksimielisesti ratkaisemaan.
- Kolmas on ortodoksisen triumfalismin aiheuttama kärsimys. Uskon, että yksi meidän ortodoksien helmasynneistä on triumfalismi, jolla hyökkäämme muita kirkkokuntia vastaan. Tällä lauseella en yritä murentaa kirkon opetusta yhdestä apostolisesta ja katolisesta kirkosta. Tarkoitan sitä henkeä, joka meillä ortodokseilla usein on. Hyökkäävyys muita kristittyjä kohtaan.
Entä mistä tämä kertoo? Mielestäni se kertoo kahdesta asiasta: Ensinnäkin itsetunnottomuudesta. Jos meillä olisi hyvä itsetunto, me voisimme hyökkäämättä kertoa kuinka opetamme, ilman toisten kristittyjen loukkaamista. Tämä ei toki tarkoita kaikkien ja kaiken hyväksymistä, vaan puhtaasti tapaa, jolla asiat usein esitämme.
Toinen asia josta triumfalismi kertoo on rakkaudettomuus. Oikean uskon kantajina me lankeamme usein rakkauden unohtamiseen. Kristus on itse antanut meille käskyn rakastaa, enkä aio sitä käskyä tähän lainata, kaikki sen osaavat ulkoa. Vaikka emme kutsu muita kristittyjä ehtoollispöytään, eikä meidän pidäkään, me emme saisi osoittaa rakkaudettomuutta heitä kohtaan, vaan rakkautta. Jumalahan antaa rakkautensa kaikille - Jumalan kuviksi kasvavina myös meidän pitäisi tähän opetella. Rakkaus on se ainoa universaali kieli, jonka avulla sanomamme ja Jumalan Sana voidaan maailmalle levittää. Se otetaanko tämä rakkaus vastaan on taas ihmisten valinta ei meidän. Mutta rakkautta emme voi välittää eteenpäin hyökkäämällä tai ylpeillen, vaan nöyryydellä.
Anteeksi jatkan vielä. Muutamia ajatuksia:
Ensiksikin ne palstalla kävijät, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ortodoksisuudesta. Älkää missään ihmeessä suhtautuko kritiikittömästi siihen, mitä täällä kirjoitetaan. Tämä ei ole kirkon virallinen foorumi. Turvallisempi tapa tutustua ortodoksisuuteen on marssia kirkkoherran virastoon ja käydä siellä keskusteluun, tai mennä kirjastoon tiettyjen hyllyjen ääreen ja lukea. Internetissä on myös joitakin erinomaisia lähteitä esim. seuraava:
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/
Eli siis isä Raimo Sissosen kotisivut. Hän kirjoittaa pappina sitoutuen niihin opetuksellisiin velvoitteisiin, joita papilla on.
Meille ortodokseille sanoisin seuraavaa. Ensinnäkin miettikäämme tuota triumfalismi ongelmaa. Mielestäni jokaisen ortodoksin vastuu täällä olisi punnita tarkkaan sanansa. Varmistua siitä, että oman kirjoituksen taustalla on varma tieto eikä oma oletus, tai jos kysymys on vain omista asenteista niin se pitäisi selkeästi tuoda esille. Täällä vieraileva ei ortodoksi saattaa saada meistä hieman erikoisen kuvan, ja ehkä se on myös paikkansa pitävä.
Muistakaamme myös olla kriittisiä eri paikalliskirkkojen käytäntöjä kohtaan. Meidän tulee hyvin tarkkaan punnita omat asenteemme ja muiden asenteet. Etenkin Suomessa olemme joissakin asioissa hataralla pohjalla niiden ongelmien takia, joita kohtaamme vähemmistön edustajina. Samoja ongelmia on myös muualla maailmassa. Mutta meidän tulee olla myös kriittisiä niitä maita kohtaan, joihin suuntaamme katseemme ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Kaikki mitä tehdään Kreikassa tai Venäjällä ei ole suoraan meidän tilanteeseen sovitettavissa.
Ja mitä tulee kirkkopolitiikkaan, sen tapahtumia seuratkaa tarkkaavaisesti. Etenkin ne jotka suuntaavat katseensa Venäjälle oikeata ortodoksiaa etsiessään, katsokaa mitä tapahtuu kansainvälisissä ortodoksisissa tapahtumissa. Ketkä jättäytyvät Kristuksessa toteutuvat yhteyden ulkopuolelle? Onko tämä rakkautta Kristuksessa vaiko kirkkopolitiikkaa?
Näitä en kysy siksi, että näkisin kyseisen paikalliskirkon muita viallisempana, vaan siksi, että jokaisella paikalliskirkolla on ongelmansa ja sielläkin nämä ongelmat olisi tunnustettava.
Eli eipä tässä muuta. Jos joku tästedes kirjoittaa nimimerkillä itu, se en ole minä.
Kiitos Johannekselle pääasiassa asiallisesta kontrolloinnista.
Ja lopuksi vitsi, jonka kuulin eilen eräältä ulkomaiselta ortodoksipiispalta:
Question:
-How many orthodox do we need to change the light bulb?
Answer:
-What does it mean to change?
Joitakin vuosia sitten liityin tuohon ortoboxiin, josta täällä ei saisi kirjoittaa. No nyt en aio sitä haukkua. Aikani aktiivisesti kirjoittelin ja saavutin siinä kyllääntymispisteen ja lopetin.
Muutama kuukausi sitten liityin tälle foorumille, kun minua pyydettiin muulta taholta se tekemään. Innostuin asiasta, mutta nyt olen saavuttanut jälleen kyllääntymispisteen ja on aika lähteä.
Miksi sitten kylläännyn? Asiaan on ehkä kolme syytä:
-Ensinnäkin nettikeskustelun ongelmat. Kun ihmiset keskustelevat itselleen tärkeistä asioista netissä kohtaamatta suoraan ihmistä, astuu mukaan harhaluulojen vaara. Ilman kontaktia ihmisiin, voimme luulla, että juuri me olemme oikeassa ja esittää epävarmojakin mielipiteitämme totena. Näin koska meidän ei tarvitse kohdata kasvokkain joutumisen tuomaa varovaisuutta ja kasvojen menettämisen pelkoa, joka terveellä tavalla tuo mielipiteiden esittämiseen harkintaa ja vuorovaikutteisempaa sävyä. Näin etenkin nimimerkeillä kirjoitettaessa.
-Toiseksi koen, että tämä foorumi on muuttunut. Joitakin kuukausia sitten täällä tavan ihmiset kyselivät neuvoja miten liittyä kirkkoon yms, arkista. Foorumi vaikutti siltä, että tällä olisi pastoraalista merkitystä. No nämä kyselijät ovat kadonneet ja tilalle olemme jääneet me jankkaajat, jotka väännämme peistä asioista, joita piispatkaan eivät pysty yksimielisesti ratkaisemaan.
- Kolmas on ortodoksisen triumfalismin aiheuttama kärsimys. Uskon, että yksi meidän ortodoksien helmasynneistä on triumfalismi, jolla hyökkäämme muita kirkkokuntia vastaan. Tällä lauseella en yritä murentaa kirkon opetusta yhdestä apostolisesta ja katolisesta kirkosta. Tarkoitan sitä henkeä, joka meillä ortodokseilla usein on. Hyökkäävyys muita kristittyjä kohtaan.
Entä mistä tämä kertoo? Mielestäni se kertoo kahdesta asiasta: Ensinnäkin itsetunnottomuudesta. Jos meillä olisi hyvä itsetunto, me voisimme hyökkäämättä kertoa kuinka opetamme, ilman toisten kristittyjen loukkaamista. Tämä ei toki tarkoita kaikkien ja kaiken hyväksymistä, vaan puhtaasti tapaa, jolla asiat usein esitämme.
Toinen asia josta triumfalismi kertoo on rakkaudettomuus. Oikean uskon kantajina me lankeamme usein rakkauden unohtamiseen. Kristus on itse antanut meille käskyn rakastaa, enkä aio sitä käskyä tähän lainata, kaikki sen osaavat ulkoa. Vaikka emme kutsu muita kristittyjä ehtoollispöytään, eikä meidän pidäkään, me emme saisi osoittaa rakkaudettomuutta heitä kohtaan, vaan rakkautta. Jumalahan antaa rakkautensa kaikille - Jumalan kuviksi kasvavina myös meidän pitäisi tähän opetella. Rakkaus on se ainoa universaali kieli, jonka avulla sanomamme ja Jumalan Sana voidaan maailmalle levittää. Se otetaanko tämä rakkaus vastaan on taas ihmisten valinta ei meidän. Mutta rakkautta emme voi välittää eteenpäin hyökkäämällä tai ylpeillen, vaan nöyryydellä.
Anteeksi jatkan vielä. Muutamia ajatuksia:
Ensiksikin ne palstalla kävijät, jotka ovat aidosti kiinnostuneita ortodoksisuudesta. Älkää missään ihmeessä suhtautuko kritiikittömästi siihen, mitä täällä kirjoitetaan. Tämä ei ole kirkon virallinen foorumi. Turvallisempi tapa tutustua ortodoksisuuteen on marssia kirkkoherran virastoon ja käydä siellä keskusteluun, tai mennä kirjastoon tiettyjen hyllyjen ääreen ja lukea. Internetissä on myös joitakin erinomaisia lähteitä esim. seuraava:
http://personal.inet.fi/private/tsasouna/
Eli siis isä Raimo Sissosen kotisivut. Hän kirjoittaa pappina sitoutuen niihin opetuksellisiin velvoitteisiin, joita papilla on.
Meille ortodokseille sanoisin seuraavaa. Ensinnäkin miettikäämme tuota triumfalismi ongelmaa. Mielestäni jokaisen ortodoksin vastuu täällä olisi punnita tarkkaan sanansa. Varmistua siitä, että oman kirjoituksen taustalla on varma tieto eikä oma oletus, tai jos kysymys on vain omista asenteista niin se pitäisi selkeästi tuoda esille. Täällä vieraileva ei ortodoksi saattaa saada meistä hieman erikoisen kuvan, ja ehkä se on myös paikkansa pitävä.
Muistakaamme myös olla kriittisiä eri paikalliskirkkojen käytäntöjä kohtaan. Meidän tulee hyvin tarkkaan punnita omat asenteemme ja muiden asenteet. Etenkin Suomessa olemme joissakin asioissa hataralla pohjalla niiden ongelmien takia, joita kohtaamme vähemmistön edustajina. Samoja ongelmia on myös muualla maailmassa. Mutta meidän tulee olla myös kriittisiä niitä maita kohtaan, joihin suuntaamme katseemme ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Kaikki mitä tehdään Kreikassa tai Venäjällä ei ole suoraan meidän tilanteeseen sovitettavissa.
Ja mitä tulee kirkkopolitiikkaan, sen tapahtumia seuratkaa tarkkaavaisesti. Etenkin ne jotka suuntaavat katseensa Venäjälle oikeata ortodoksiaa etsiessään, katsokaa mitä tapahtuu kansainvälisissä ortodoksisissa tapahtumissa. Ketkä jättäytyvät Kristuksessa toteutuvat yhteyden ulkopuolelle? Onko tämä rakkautta Kristuksessa vaiko kirkkopolitiikkaa?
Näitä en kysy siksi, että näkisin kyseisen paikalliskirkon muita viallisempana, vaan siksi, että jokaisella paikalliskirkolla on ongelmansa ja sielläkin nämä ongelmat olisi tunnustettava.
Eli eipä tässä muuta. Jos joku tästedes kirjoittaa nimimerkillä itu, se en ole minä.
Kiitos Johannekselle pääasiassa asiallisesta kontrolloinnista.
Ja lopuksi vitsi, jonka kuulin eilen eräältä ulkomaiselta ortodoksipiispalta:
Question:
-How many orthodox do we need to change the light bulb?
Answer:
-What does it mean to change?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oli mukava lukea mielipiteitäsi.
Ylilyönnit ja kärjistäminen kuuluu tälläiselle forumille. Kaikki ei sittenkään kirkossamme ole tasapainoista ja harmonista. Pieni vähemmistö on aina herkkä ja alemmuudentuntoinen. Myös se yksittäiset jäsenet.
Liityn itun viisaaseen päätökseen (tai siis liityin jo muutama päivä sitten, mutta tulkoon sanotuksi). Vaikka itse tänne löysinkin ja saan syyttää itseäni kaikesta tuskasta, jota nämä keskustelut on aiheuttaneet.
Ikävä juttu, jos kyllästyit. Olet oikeassa tuon tiedon luotettavuuden suhteen. Silti meille ei-ortodokseille tämä antaa edes jotain kuvaa tavastanne nähdä maailmaa. Tosin se täytyy sanoa, että hiukan omituisen kuvan saa mistä tahansa kirkkokunnasta näiden palstojen perusteella: esim. katolisilla näyttää olevan täysi sisällissota päällä. Kuten sanot, unohtuu tässä oikeassa olemisessa Kristuksen rakkaus ja nöyryys. Myönnän itse syylistyneeni samaan.
Toisaalta, ei näistä kannata loukkaantua. Nimimerkin suojista on kiva ammuskella kaikkea liikkuvaa. Minusta olisi hyvä, jos täällä olisi pakko kirjoittaa oikealla nimellä. Vähenisi kirjoittelut, mutta myös asiattomuudet.
Tietoa ortodoksisuudesta saa esim. isä Raimon sivuilta (ovat muuten fantastiset toisin kuin kirkon omat sivut, jotka ovat tyhjää täynnä). Siis tietoa, mutta näkökulmaa teidän riviortodoksien (positiivisessa mielessä) ajatteluun ei niinkään. SIKSI on sääli että lähdet.
Näin palstaa seuranneena luterilaisena kiitän kirjoituksistasi.
ja maailma saa todistuksen Kristuksen rakkaudesta!!
Kristus syntyy kiittäkää!
Idussa (Itussa?) me mielestäni menetämme yhden tämän palstan asiallisimmista ja asiantuntevimmista kirjoittajista, jonka kirjoituksia on ollut mielenkiintoista lukea. Ehkä Itu hetken levättyään taas palaa takaisin?
Läysin nämä sivut noin kuukausi sitten ja olen juuri mainitsemasi kyselijä. Eräiden nimimerkkien vastauksia on ollut ilo lukea ja niiden lukemisen jälkeen on pilkahtanut valoa tunneliin. Eräitä nimimerkkejä (ja keskusteluja) olen oppinut välttämään tai sivuuttamaan. Juuri mainitsemistasi jankkaamisen ja syyttelyn syistä. Lähtemisen jälkeen on valoa vähemmän. Kaikkea hyvä Sinulle. Kiitos.
Itu,
Toivon että jossain vaiheessa luet tämän. Muistini mukaan olen harvoin kommentoinut kirjoittamaasi, mutta sen olen minäkin huomannut, että kirjoitat erittäin maltillisesti. Jos todella aiot lopettaa, tänne jää suuri aukko. Henkilökohtaisesti toivon että jatkaisit, mutta jos pysyt päätöksessäsi, kiitän sinua lämpimästi kirjoituksistasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää.
Erään toisen kirjoittajan mielestä ylilyönnit kuuluvat tälle palstalle. Minun mielestäni ne eivät kuulu, vaan saavat aikaan useinkin suurta mieliharmia. Sellainen sivistynyt väittely, jolle on ominaista kiihkoton väitteiden perusteleminen, alkaa olla hyvin harvinaista. Tunnetusti sitä ei meille automaatio-Suomessa edes kouluissa enää opeteta (huomautan että väittelemisen taito kuuluu klassiseen sivistykseen ja historiallisesti varsinkin kreikkalaiset ovat siinä kunnostautuneet).
Tuntuu nyt siltä kuin kirjoittamasi Itu olisi tärkein mitä tältä palstalta kuluneen syksyn aikana olen lukenut. Se antoi minulle ennen muuta todisteen siitä, että eräät ajatukset eivät ole yksipuolisesti oman pääni sisällä.
Kas minä myös olen huomannut, että kirjoittelun sävy on täällä muuttunut, juuri sellaisella tavalla jota Itu kuvaakin. Aidot kyselijät ja etsijät näyttävät kaikonneen jonnekin ja jäljelle on jäänyt joukko nahistelijoita, joille tärkeämpää taitaa olla peitsenheitto kuin itse asia. Tämä on aiheuttanut minussa suurta mieliharmia ja olen kokenut moderoinnin raskaaksi tehtäväksi, vaikka se minulle alussa oli mieluisaa ja hyvällä tavalla kutsumukseni mukaista.
Olen viimeisen kuukauden aikana vakavasti harkinnut eroamista moderaattorin tehtävästä. Näin siksi, ettei aikani riitä jokaisen piiloviesteihin kätketyn piikin etsimiseen ja jokaisen riidanhaastajan ohjailuun. Huonoina päivinä, jolloin leipätyöni aiheuttaa minulle riittävästi huolta, olenkin ajatellut että sama se mitä täällä kirjoitetaan ortodoksisuuden nimissä - kirjoitettakoon ihan mitä vain, ei se minulle enää kuulu :( Jatkan ennen kaikkea siksi, että ystäväpiiriini kuuluu muutama noista ennen mainituista vilpittömistä etsijöistä. Katson myös, että kun Jumala on minut kutsunut tähän maailmaan ja tähän aikaan ortodoksisen sanoman julistajaksi, minun pitää edelleen jatkaa, vaikka se ei kaikin ajoin helppoa olekaan. Sitä paitsi, minussa on vielä sen verran optimistia, että uskon etsijöiden palaavan tänne jonain päivänä takaisin.
Toivon, että jokainen joka tämän lukee, lukisi Itun ylläolevan kirjoituksen erityisen huolellisesti.
Ainakin minä toivon, että suinkin jaksaisit jatkaa moderaattorin tärkeässä tehtävässä. Olen välillä seurannut myös katolisuus-palstaa ja siihen verrattuna tilanne on täällä edelleen hyvä. Siitä kiitos hyvälle moderoinnille! Minä uskon, että moni ortodoksisuudesta kiinnostunut saa täältä kaipaamaansa tietoa juuri osaavan moderoinnin ansiosta - työsi ei siis todellakaan mene hukkaan!
Voi hyvänen aika, mitä tänne jäisi jos...
Toivon todellakin Johannekselle jaksamista!
Käyn kyllä tiistaikerhossa ja olen vieraillut Heinävedelläkin pari kertaa ja lukenut kirjastomme ort.hyllyn läpi, mutta montamonta asiaa vaivaa ja tämä on hyvä paikka kysymiseen, etenkin kun saa vielä vastauksenkin. Tärkeää, että tällä palstalla säilyisi elävä ote elämään, ihan tavalliseen elämään ja tavallisiin mieltä askarruttaviin pulmiin.
Totta kirjoitatte Johannes ja knit, palstan ilme ja sisältö on viimeaikoina muuttunut. En juuri enää lue tätä palstaa saatikka että kirjoittaisin. Huomasin jossain vaihessa, ettei tavallisten kyselijöiden kysymyksiin tai kirjoituksiin suhtauduta kuten ennen. En ole etsijä olen jo löytänyt, mutta suren muutosta koska monet vanhat viisaat kirjoittajat ovat lopettaneet ja uudet ovat jos nyt kauniisti sanon "toisenlaisia". Ilo palstalta on kadoksissa. Itu surullista, että vetäydyt pois tekstisi ovat viisaita.
Kaikkea hyvää ja kiireetöntä joulunodotusta sinulle.
... kaikkea tällä palstalla tarvitaan kärsivällisyyttä. Rohkenen väittää, että pyhät isät ja äiditkin opettavat meille juuri sitä (vaikka he eivät mitään internetistä tienneetkään). On vahinko jos Itu lopettaa kirjoittamisen. Ehkä vielä suurempi vahinko tälle palstalle jos meillä ei ole Johannesta (tai jotakuta toista yhtä asiallista) moderaattoria. Kuka sanoikaan:"Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!"
Vanharouva kuvasi hyvin minunkin tuntojani. Paitsi ehkä siinä kohtaa, että hän lienee paljon pidemmälle kasvanut kuin minä.
Nimimerkiksi voisi muuttaa Ahdistunut.
Kiitos monille upeille kirjoittajille, toivottavasti tämä vielä muuttuu parempaan päin.
Elämme kummallista aikaa.
Siunattua joulua kaikille!
Minä en jätä tätä palstaa... Anteeksi ja suokoon Jumala teille voimia!
Hei!
Ja kiitos todella paljon tästä keskustelukanavasta, aiheita on todella mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa, vaikka kaikki eivät olekaan mieluisia... (tarkoitan juuri "peitsenvääntöä)
Mutta kun olen tällainen tyhmä alaikäinen, niin voisiko joku kertoa, mitä triumfalismi tarkoittaa? Ei löytynyt sivistyssanakirjastani...
olisko jotain toisen aliarvioimista esim. toisen katsonta tavan?
Triumfalismi tarkoittanee hurmoshenkistä ylimielisyyttä.
Arvelinkin jotain sen suuntaista, kiitos tiedosta!