En ole koskaan tavannut ketään, joka kuolinvuoteellaan olisi toivonut, että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä.
— Kirjoitus vessan seinällä
— Kirjoitus vessan seinällä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ei varmaan kukaan niin ajattele. Mutta sanoisin, että jälkiviisaus on tyhmin viisauden laji eikä se ole ketään auttanut. Omat virheensä ja haavoittuvuutensakin voi myöntää ja katsoa eteenpäin ja tehdä ratkaisuja, jotka tulevaisuudessa voivat tuoda onnea elämään.
Mutta me ihmiset ollaan kunnianhimoineen, tunne ja järkiosastoineen erilaisia ja oikeataan se erilaisuus on rikkaus, jota pitäisi kunnioittaa ja vaalia. Ja pitäisi tehdä hyvää kanssaihmisille.
Totta tuokin.
Mulla on ikävä sua Onni ja viisauksiasi :(
No tuossahan tuli taas yksi viisaus aloituksessa :)
Kirjoitat ihan liian harvoin niitä. Kerta päivään ei riitä. Tahdon Onnia aamuin, päivin illoin ja öin.
Olen aina, tai ainakin tosi nuoresta tiennyt mikä elämässä merkitsee eniten ja on tärkeää ja kun lukenut/kuullut juttuja mitä ihmiset kuolinvuoteellaan kertoneet mitä olisivat toivoneet enemmän yms., ollut samoja juttuja.
Sitten tosi harva muista ihmisistä ajattelee silleen, tosi harvassa ne jotka osaa oikeasti arvostaa oikeita asioita silloin kun on aikaa niille, miksi niin moni ajattelee niitä vasta kuolinvuoteellaan.
Niin, toisinaan elämä heittää kierrepalloja, joidenka vuoksi joutuu luopumaan realiteeista.
Mikähän se vasta telkkaristakin tullut ohjelma nyt oli, jossa sivuutettiin asiaa. Se oli jokin komedia. No, joka tapauksessa loppu tulos oli, että kuoleva kaipaa enemmän kädestä pitävää ja silmiin katsovaa klovnia kuin sitä tärkeilevää oppinutta paskiasita. Sitä paitsi paskiainen on tuskin edes silloin paikalla :D)) Hyvää yötä
Hyvää yötä.
kanssanne olen..
Niin minäkin teidän.
I Just Had Sex
https://www.youtube.com/watch?v=lQlIhraqL7o
Aika huonoa jos se pitää palstalle tulla kertomaan.
minä jään itkemään Onnia -Kirjoitus sytämessäni
Niinkö.
Älä koskaan luovu siitä että ihminen on onnellisempi kohdattuaan sinut...
Onni on onni. Pus.
:) öitä
mutku Onni karkaa käsistä
Kell onni on, se Onnin kätkeköön. Haihtuva on elo ja onni ihmisen.
Voi onni karata, silloin se tulee löytää uudelleen tai luovuttaa.
Ei karkaa ;)
hahahhahahhahahahahah Kiitos näistä viisaista sanoista!
Niin no, tunnen luontaista kaipuuta siihen eli en luovuta, Onni on tärkeä ;)
Niin totta.
Ihminen katuu usein elämätöntä elämää ja tekemättömiä asioita... Enemmän kuin tehtyjä asioita, luulen niin. Itse katuisin varmaan etten elänyt todeksi tosi rakkautta.
Yhdyn edelliseen.
Rakkautta on kokemus
joka on koettava
jos se on itsestä kiinni
eikä sille levitetä käsiä
eikä sitä haikailla palstoilla
vaan härkää sarvista
ja kokemaan unohtumattomia
asioita *hymy*
Onko onnellisuus ihmisen elämän päämäärä ja tarkoitus. Miten onnea tulisi tavoittaa?
Ehkä onni kolkuttaa
Mainoslauseissa
Tartu onneen oikeaan
Vääntyy suusi soikeaan
Olet onnen kukkuloilla
Satujen tarujen asuinsijoilla
Aukee taivas, kukkii maa
Onnen kun ihminen kokea saa
Onni on hetki
jonka monesti tajuaa
vasta sen mentyä
Elämän kolme kysymystä:
kuka minä olen
miksi minä olen
mitä varten minä olen
sadut tuovat kuvan onnesta
oppii elämässä
mikä on onnea
ja mitä tavoitella
ja tärkein
kuunnella sisintä
ja toimia sen mukaan
ja olla itselleen rehellinen
ja löytää rauha sielulle
siinä päämäärää tarpeeksi
*hymy*
Onni on läheisyys
Paljas vartalo
Rehellisyys itselle, omille tarpeille
Onni on halu
Puhdas halu
En kuuntele mainoslauseita
Tiedän, että ne tietää jotain
On enemmän
On jotain, jonka vuoksi
On elämää suurempaa
On kaipuuta polttavaa
On sykettä kiihkeää
On kaunista lempeää
Miksi väheksyisin onneani
Miksi hoitaisin itseäni
Rakastan häntä
En voi elää niin
Se hukkuu sanoihin niin turhiin
Sen tiedän onnesta
Se pitää ottaa todesta
Unohtaisin itseäni muuttui automaattisen tekstin syötön myötä hoitamiseksi ;), ei se mitään.
Itsensä hoitamisesta on oikeastaan kyse, oman onnensa arvostamisesta, oman itsen kuuntelemisesta.
Mikä estää?
Kiitos kaikista runoista, en jaksa vastata kaikkiin.
Älä jaksa.
Sain todistaa itkunsekaisella äänellä hyvän ystävän katuvan kun ei osannut elää elämäänsä, kahden tunnin päästä minä jäin itkemään niinkuin nyt.
Onko se kuolinvuodehetki jotenkin merkityksellisempi hetki kuin jokainen muu hetki? Jos on tuhlannut elämänsä työssäkäyntiin sillä on varmasti ollut henkilölle suurempi merkitys kuin vapaa-ajan vietolla vaikka hän viikon kuolinvuoteellaan murehtisi elämänsä aikana ollutta vapaa-ajan vähyyttä.
Ok.
Ehkä siinä alkuajatuksena oli se, että jos työn tekemisen on kokenut jotenkin vaikka velvollisuudeksi ja olisi toivonut että olisi voinut viettää vapaa-aikaa enemmän läheistensä kanssa. Mutta tässä mennään taas siihen, että pitäisi osata elää jokainen päivä niin kuin se olisi viimeinen. Tai ainakin lopettaa jos-elämä. Tai sittenkun-elämä.
Vessan seinät kertovat totuuden, sieltä löytyy suuria tunteita...
En tiedä myöskään ketään, jota olisi muistettu siitä, että hän oli niin kova siivoamaan, huippusiisti ihminen.
Ehkä joskus.
missäköhän lienee vessa, jossa kirjoitus on ???
En saa kertoa.
Välitätkö sinä minusta ja haluatko jotain muuta kuin tätä? Toivon, että vastaat.
Tuntemattoman Hannun sisäinen ääni:
Rakas lapsi, go to sleep.
Aika on jo.
Paha vastata kun ei tiedä kuka kysyy.
Onnii, mennäänkö naimisiin.
Kuka olet?
- sehän minä.
HYMY
Hymyhuulet huomataan, hymyhuulet suukon saa...
Onnilta kiihkeän kielarin. HYMY.