Apt. 1:
24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: sinä Herra, joka kaikkein sydämet tiedät! osoita, kumman sinä näistä kahdesta olet valinnut,
25 Saamaan tämän palveluksen ja apostolin viran arpaa, josta Juudas on vilpistynyt pois, menemään pois siallensa.
26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaan päälle, ja hän valittiin yksimielisesti yhdentoistakymmenen apostolin sekaan.
###
Nyt helatorstaina klo 17.00 hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa Oulusta:
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
24 Ja he rukoilivat ja sanoivat: sinä Herra, joka kaikkein sydämet tiedät! osoita, kumman sinä näistä kahdesta olet valinnut,
25 Saamaan tämän palveluksen ja apostolin viran arpaa, josta Juudas on vilpistynyt pois, menemään pois siallensa.
26 Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaan päälle, ja hän valittiin yksimielisesti yhdentoistakymmenen apostolin sekaan.
###
Nyt helatorstaina klo 17.00 hiljennymme kuulemaan Jumalan sanaa Oulusta:
http://www.oulunrauhanyhdistys.fi/player/
Vastaukset 10
Vanhimmat
virren 178:
1.
Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
"On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen."
2.
Kun Herramme tietänsä kulki,
niin tultansa tartutti hän.
Hän tuo vielä toivonsa julki:
"Sen tahtoisin taas syttyvän."
Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
"Nyt menkää ja kaikille julistakaa
jo sanaani pelastavaa."
3.
Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
siis häntä me rukoilemme.
Ja Herralta taas kevään saamme,
hän kasvun suo kylvöllemme.
Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
me saarnaamme anteeksiantamusta.
Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
hän kiittää vain armahtajaa.
4.
On kasteessa siunaus pyhä,
kun Herramme lahjoittaa sen.
Hän kansansa turvaksi yhä
tuo armonsa rikkauden.
Ja ehtoollisella hän suo omilleen
taas voimaa ja lohtua kilvoitukseen.
Hän eksyneen etsii ja tallelle tuo
ja sanallaan uudeksi luo.
5.
Nyt uskossa autuuden rantaa
jo täältä me katselemme.
Jo virtemme kiitosta kantaa,
me toivossa riemuitsemme.
Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo,
soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo.
Se iäistä kiitosta Herralle soi,
hän armahti, taivaaseen toi.
jälkeen meitä Oulussa palvelee veljemme Keijo Kukkola.
teksti on Roomalaiskirjeen 8. luvusta:
27 Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on; sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen.
28 Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet ynnä parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat.
29 Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olis esikoinen monen veljen keskellä.
30 Mutta jotka hän on säätänyt, ne hän on myös kutsunut, ja jotka hän kutsunut on, ne hän on myös vanhurskaiksi tehnyt, ja jotka hän vanhurskaiksi teki, ne hän on myös kunniallisiksi tehnyt.
31 Mitäs me siis näihin sanomme? Jos Jumala on meidän edestämme, kuka voi meitä vastaan olla?
32 Joka ei omaakaan Poikaansa armahtanut, vaan antoi hänen kaikkein meidän edestämme, eikös hän myös lahjoita meille kaikkia hänen kanssansa?
33 Kuka tahtoo Jumalan valittuin päälle kantaa? Jumala on, joka tekee vanhurskaaksi.
34 Kuka on, joka tahtoo kadottaa? Kristus on kuollut. Ja, hän on myös herätetty ylös, on myös Jumalan oikialla kädellä, joka myös rukoilee meidän edestämme.
35 Kuka pitää meitä Kristuksen rakkaudesta eroittaman? vaivako, eli ahdistus, eli vaino, eli nälkä, eli alastomuus, eli hätä, eli miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: sinun tähtes me kuoletetaan yli päivää: me pidetään niinkuin teurastettavat lampaat.
37 Mutta niissä kaikissa me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,
39 Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
samassa luvussa edellä olevaan tekstiin:
10 Jos siis Kristus teissä on, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.
11 Jos nyt sen Henki, joka Jesuksen kuolleista herätti, asuu teissä, niin myös se, joka Kristuksen kuolleista herätti, on teidän kuolevaiset ruumiinne eläväksi tekevä, sen teissä asuvaisen hengen kautta.
12 Niin emme nyt ole, rakkaat veljet, velkapäät lihalle, lihan jälkeen elämään.
13 Sillä jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman; mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää.
14 Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset.
omasta elämäntarinastaan:
Hän näytteli kotona uskovaista, mutta kodin ulkopuolella vietti epäuskoista elämää. Hän kertoo palvelleensa kahta herraa.
Hän oli uskovaisen kodin lapsi.
Sitten hän kertoo varusmiesjoistaan: Hän oli leirillä Lapissa. Jumala jotenkin luonnon kautta puhutteli häntä. Oulussa kasarmilla hän sitten kysyi eräältä uskovaiselta palvelustoveriltaan, vieläkö hänkin saisi uskoa.
Noista ajoista on jo kulunut 50 vuotta. Puhuja kokee löytäneensä suuren aarteen.
...ja viimeisenä päivänä meidät kutsutaan Taikaan kunniaan. Pyytäkäämme Taivaan Isältä voimaa, että jaksaisimme pitää uskosta kiinni. Että emme lähtisi harhailemaan maailman poluille,
= Jumalan voima vapauttaa elämään Jumalan rakkaudessa.
saa olla kostuttamassa ihmissydämen maaperää, se virvoittuu elävästä evankeliumista.
laulamme virren 107:
1.
Oi Jeesus, yksin laupeus,
käsittämätön rakkaus
toi sinut tänne maailmaan
syntisten tähden kuolemaan.
2.
Tuonelaan astuit, voittaja,
ja nousit ylös kuolleista
ja astuit jälleen taivaaseen,
herrauteesi ikuiseen.
3.
Näin olet kaiken täyttänyt,
lunastustyösi päättänyt.
Taivaassa sijaa valmistat
kaikille, jotka uskovat.
4.
Et omiasi milloinkaan
orvoiksi hylkää maailmaan,
vaan annat Pyhän Henkesi
lohduttajaksi, oppaaksi.
5.
Velkamme suuren maksaja,
puolustat meitä taivaassa,
Isääsi aina rukoilet
ja hänen kanssaan hallitset.
6.
Kun päättyy aika maailman,
niin sinun nähdään saapuvan
suuressa kunniassasi,
vanhurskas, pyhä tuomari.
7.
Kun kunniaasi päältä maan
siunatut silloin kutsutaan,
suo, Jeesus, että minäkin
Isäsi kotiin pääsisin.