1. Johdanto
Vakuutumme kristillisen uskon totuudellisuudesta ja mielekkyydestä vasta sitten, kun kohtaamme henkilökohtaisesti tämän uskon keskushenkilön Jeesuksen Kristuksen. Kristillinen usko on täysin sidottu tähän yhteen henkilöön ja siihen, että hän on noussut ylös kuolleista ja elää tänäänkin.
Jo ensimmäisen sukupolven kristityt tunnustivat sydämestään, että he olivat Jeesuksen kohdatessaan löytäneet jotain aivan ratkaisevaa Jumalasta (Joh1:45; Matt 16:16). He kiteyttivät uskonsa Jeesukseen sanoiksi: "Jeesus on Herra" (Apt 2:36; 7:55; 1 Kor 8:6; 12:3; Fil 2:10,11; Ilm 22:20). ”Herra” tarkoittaa samaa kuin Jumala. Tämän tunnustajat olivat valmiit kuolemaan marttyyreina uskonsa puolesta. Monia heistä surmattiinkin Jeesus-uskonsa takia.
Nykyään kristinuskosta ei olisi mitään jäljellä, jollei tämä sama Jeesuksen kohtaaminen ja vakuuttuminen hänestä olisi jatkunut sukupolvesta toiseen. Edelleenkin miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa kertovat kohdanneensa Jeesuksen ja todistavat olevansa yhteydessä häneen päivittäin.
Eräät viime vuosina Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskentillä kristityiksi kääntyneet paikalliset ihmiset kertovat omasta kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa seuraavasti (lainaukset ovat kenttien esittelylehtisistä 1990-luvulta):
"Hindujen elämässä on monenlaisia pelkoja. Vuosittain tulee määrättyinä aikoina uhrata ja palvoa jumalaa, joka itse asiassa on saatana. Jollei määräyksiä noudateta, pelätään, että jotain pahaa tapahtuu: lapsi voi kuolla tai tulee jokin muu onnettomuus. Palvontamenot pitää suorittaa, vaikka täytyisi myydä ainoa vuohi, lehmä tai peltotilkku. Luettuani Raamattua ja kuultuani evankeliumin ymmärsin tämän olevan väärin. Ymmärsin, että Jeesuksessa meillä on vapautus peloista ja syntien anteeksiantamus. Siksi uskoin häneen ja mieleeni tuli rauha ja ilo." (Bangladesh)
"Tehdessäni päätöstä jättää islam ratkaiseva asia minulle oli se lohdutus, että Jumala on persoonallinen Jumala, ikuinen Sana, joka tuli lihaksi osoittaakseen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. Minun ei tarvitse pelätä Jumalaa, kuten muslimit tekevät. Hän on itse kantanut rangaistuksemme. Meillä ei ole enää pelkäämistä! Jumala ei tahdo, että kuolisimme. Hän tahtoo antaa meille elämän. Jeesus sanoo: "Katso minä seison ovella ja kolkutan". Minä sanon aina, että kaikki pakistanilaiset uskovat Jeesukseen, mutta eivät ole kristittyjä. He uskovat kyllä, että Jeesus oli suuri profeetta, mutta eivät usko, että hän on Kristus, joka avaa omalla verellään ja uhrillaan meille tien pelastukseen. Heille Jumala on pohjimmiltaan vihan Jumala, ei rakkauden.” (Keski-Aasia)
"Ollessani matkalla ystäväni kanssa poikkesimme luostariin. Paikka antoi aiheen uskonnolliselle keskustelulle: minä puolustin isieni uskoa, islamia, ja ystäväni omaa vakaumustaan, ateismia. Matkan jälkeen ostin ystävälleni Koraanin ja hän osti minulle Uuden testamentin. Aluksi Uusi testamentti ei minua kiinnostanut, ja se jäi kirjahyllyyn, mutta jonkin ajan kuluttua otin sen esille ja aloin lukea. Kiinnostukseni heräsi ja aloin käydä kirkossa. Jumala synnytti minussa uskon Sanan kautta, ja nyt haluan jakaa sitä maanmiehilleni.” (Etu-Aasia)
”Ollessani lukion ensimmäisellä luokalla sain junassa traktaatin suomalaiselta lähetystyöntekijältä. Lukioajoista lähtien tajuisin, että sisimpäni on saastainen, mutta ajattelin, että kun sen kätkee, eivät muut ihmiset tule sitä tietämään. Ollessani yliopistossa luin Sananlaskuista (16:2): "Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget". Silloin ymmärsin, että Raamatun Jumala tuntee ja tietää minun syntini. Samalla hetkellä kun tajusin, että Jeesus Kristus kuoli ristillä minun takiani, sain kokea suuren anteeksiannon. Nyt työskentelen itse evankelistana”. (Japani)
Kaikissa näissä kuvauksissa ratkaisevana apuna Jeesuksen tuntemiseen on ollut Raamattu. Kristityt ovatkin "kirjan kansaa". Kaikkialla maailmassa, mihin kristillistä uskoa on levitetty, ensimmäisiä tehtäviä onkin ollut Raamatun tai ainakin joittenkin sen osien kääntäminen kunkin kansan omalle äidinkielelle. Usein on jouduttu myös opettamaan lukutaitoa. Näin on haluttu auttaa ihmisiä pääsemään henkilökohtaisesti Jeesuksen tuntemisen alkuläheteille. On luotettu siihen, että jokainen Raamatun lukija voi itse lukemalla vakuuttua Jeesuksen todellisuudesta. Raamattu vaikuttaa omalla arvovallallaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17).
Voimme ihmetellä, mikä kirja tämä Raamattu oikein onkaan, kun se auttaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen ja hänen välityksellään Jumalan! Kristitty väittää, että Raamattu on kirja, jonka kautta Jumala puhuu.
2. Jumala on puhunut
Kristillinen uskomme lähtökohtana on, että Jumala on salattu (Jes 45:15; 1 Tim 6:16). Uskomme sisältö ei ole syntynyt ihmisten mietiskelyistä tai oivalluksista, ei ihmisten pyrkimyksistä eikä tieteen tutkimuksista löytää totuus olemassaolostamme.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/181
Vakuutumme kristillisen uskon totuudellisuudesta ja mielekkyydestä vasta sitten, kun kohtaamme henkilökohtaisesti tämän uskon keskushenkilön Jeesuksen Kristuksen. Kristillinen usko on täysin sidottu tähän yhteen henkilöön ja siihen, että hän on noussut ylös kuolleista ja elää tänäänkin.
Jo ensimmäisen sukupolven kristityt tunnustivat sydämestään, että he olivat Jeesuksen kohdatessaan löytäneet jotain aivan ratkaisevaa Jumalasta (Joh1:45; Matt 16:16). He kiteyttivät uskonsa Jeesukseen sanoiksi: "Jeesus on Herra" (Apt 2:36; 7:55; 1 Kor 8:6; 12:3; Fil 2:10,11; Ilm 22:20). ”Herra” tarkoittaa samaa kuin Jumala. Tämän tunnustajat olivat valmiit kuolemaan marttyyreina uskonsa puolesta. Monia heistä surmattiinkin Jeesus-uskonsa takia.
Nykyään kristinuskosta ei olisi mitään jäljellä, jollei tämä sama Jeesuksen kohtaaminen ja vakuuttuminen hänestä olisi jatkunut sukupolvesta toiseen. Edelleenkin miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa kertovat kohdanneensa Jeesuksen ja todistavat olevansa yhteydessä häneen päivittäin.
Eräät viime vuosina Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskentillä kristityiksi kääntyneet paikalliset ihmiset kertovat omasta kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa seuraavasti (lainaukset ovat kenttien esittelylehtisistä 1990-luvulta):
"Hindujen elämässä on monenlaisia pelkoja. Vuosittain tulee määrättyinä aikoina uhrata ja palvoa jumalaa, joka itse asiassa on saatana. Jollei määräyksiä noudateta, pelätään, että jotain pahaa tapahtuu: lapsi voi kuolla tai tulee jokin muu onnettomuus. Palvontamenot pitää suorittaa, vaikka täytyisi myydä ainoa vuohi, lehmä tai peltotilkku. Luettuani Raamattua ja kuultuani evankeliumin ymmärsin tämän olevan väärin. Ymmärsin, että Jeesuksessa meillä on vapautus peloista ja syntien anteeksiantamus. Siksi uskoin häneen ja mieleeni tuli rauha ja ilo." (Bangladesh)
"Tehdessäni päätöstä jättää islam ratkaiseva asia minulle oli se lohdutus, että Jumala on persoonallinen Jumala, ikuinen Sana, joka tuli lihaksi osoittaakseen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. Minun ei tarvitse pelätä Jumalaa, kuten muslimit tekevät. Hän on itse kantanut rangaistuksemme. Meillä ei ole enää pelkäämistä! Jumala ei tahdo, että kuolisimme. Hän tahtoo antaa meille elämän. Jeesus sanoo: "Katso minä seison ovella ja kolkutan". Minä sanon aina, että kaikki pakistanilaiset uskovat Jeesukseen, mutta eivät ole kristittyjä. He uskovat kyllä, että Jeesus oli suuri profeetta, mutta eivät usko, että hän on Kristus, joka avaa omalla verellään ja uhrillaan meille tien pelastukseen. Heille Jumala on pohjimmiltaan vihan Jumala, ei rakkauden.” (Keski-Aasia)
"Ollessani matkalla ystäväni kanssa poikkesimme luostariin. Paikka antoi aiheen uskonnolliselle keskustelulle: minä puolustin isieni uskoa, islamia, ja ystäväni omaa vakaumustaan, ateismia. Matkan jälkeen ostin ystävälleni Koraanin ja hän osti minulle Uuden testamentin. Aluksi Uusi testamentti ei minua kiinnostanut, ja se jäi kirjahyllyyn, mutta jonkin ajan kuluttua otin sen esille ja aloin lukea. Kiinnostukseni heräsi ja aloin käydä kirkossa. Jumala synnytti minussa uskon Sanan kautta, ja nyt haluan jakaa sitä maanmiehilleni.” (Etu-Aasia)
”Ollessani lukion ensimmäisellä luokalla sain junassa traktaatin suomalaiselta lähetystyöntekijältä. Lukioajoista lähtien tajuisin, että sisimpäni on saastainen, mutta ajattelin, että kun sen kätkee, eivät muut ihmiset tule sitä tietämään. Ollessani yliopistossa luin Sananlaskuista (16:2): "Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget". Silloin ymmärsin, että Raamatun Jumala tuntee ja tietää minun syntini. Samalla hetkellä kun tajusin, että Jeesus Kristus kuoli ristillä minun takiani, sain kokea suuren anteeksiannon. Nyt työskentelen itse evankelistana”. (Japani)
Kaikissa näissä kuvauksissa ratkaisevana apuna Jeesuksen tuntemiseen on ollut Raamattu. Kristityt ovatkin "kirjan kansaa". Kaikkialla maailmassa, mihin kristillistä uskoa on levitetty, ensimmäisiä tehtäviä onkin ollut Raamatun tai ainakin joittenkin sen osien kääntäminen kunkin kansan omalle äidinkielelle. Usein on jouduttu myös opettamaan lukutaitoa. Näin on haluttu auttaa ihmisiä pääsemään henkilökohtaisesti Jeesuksen tuntemisen alkuläheteille. On luotettu siihen, että jokainen Raamatun lukija voi itse lukemalla vakuuttua Jeesuksen todellisuudesta. Raamattu vaikuttaa omalla arvovallallaan: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17).
Voimme ihmetellä, mikä kirja tämä Raamattu oikein onkaan, kun se auttaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen ja hänen välityksellään Jumalan! Kristitty väittää, että Raamattu on kirja, jonka kautta Jumala puhuu.
2. Jumala on puhunut
Kristillinen uskomme lähtökohtana on, että Jumala on salattu (Jes 45:15; 1 Tim 6:16). Uskomme sisältö ei ole syntynyt ihmisten mietiskelyistä tai oivalluksista, ei ihmisten pyrkimyksistä eikä tieteen tutkimuksista löytää totuus olemassaolostamme.
Lue lisää...
http://www.rovasti.fi/node/181
Vastaukset 3
Vanhimmat
''Voimme ihmetellä, mikä kirja tämä Raamattu oikein onkaan, kun se auttaa ihmisiä kohtaamaan Jeesuksen ja hänen välityksellään Jumalan! Kristitty väittää, että Raamattu on kirja, jonka kautta Jumala puhuu.''
jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja siksihän maailma onkin jumalallinen :(, täynnä toinentoistaan jumalallisempia jumalankuvia!!!:(
Niinpä niin.