Kuka ja mikä on ihminen? Jo aikoinaan Sofokles kirjoitti: "Ihmeitä on monta, ihminen kaikkein tenhoisin ihme on". Ihminen on suuri salaisuus ja sitä hän on nimenomaan ihmiselle itselleen. Blaise Pascal kuvasi tätä ihmisenä olemisen salaisuutta ja sen tuomaa ahdistusta: "En tiedä, kuka on heittänyt minut maailmaan, enkä mitä maailma on, enkä kuka minä itse olen. Olen kauhistuttavan tietämätön kaikista asioista, en tiedä, mitä on ruumiini, mitä mieleni ja sieluni, en myöskään, mitä on tämä osa itsestäni, joka ajattelee, mitä sanon, joka pohtii kaikkea ja itseään ja tuntee yhtä vähän itseään kuin muita. Näen kaikkeuden pelottavan avaruuden, joka minua ympäröi, ja olen kahlehdittu tämän laajan maailmankaikkeuden yhteen nurkkaan tietämättä, miksi minut on pantu tähän paikkaan eikä muualle, miksi elämää varten annettu lyhyt aika on juuri nyt eikä jossain toisessa kohdin ikuisuutta, joka on ollut ennen minua tai seuraa jälkeeni".
"Mikä ihminen onkaan. Mikä uutuus, mikä kaaos, mikä ristiriitainen olento, mikä ihme. Kaikkien tuomari, tyhmä maan mato, totuuden tallettaja, epävarmuuden ja erehdysten likaviemäri, maailmankaikkeuden kunnia ja hylky" (Pascal). "Ihminen on kurja lyhytaikainen laitos, jonka toisessa päässä on ahnas kita ja toisessa ulostuslaite. Teurastamo ja WC. Voiko todellisuus ihmisestä olla näin typerän mieletön" (Eino Kaila).
Ei ole helppo vastata kysymykseen kuka on ihminen. Toisaalta jokainen on varma siitä, kuka ja millainen on ihminen, koska minähän juuri olen se ihminen. Mitä kysyä itsestään selvää asiaa. Toisaalta taas kuulemme mitä moninaisimpia ja ristiriitaisimpia mielipiteitä ja totuuksia ihmisestä. On lääketieteellinen, biologinen, psykologinen, sosiologinen, kehitysopillinen totuus. Tiede kaikkine osa-alueineen, kaikki aikamme ideologiat, uskonnolliset liikkeet, filosofiset koulukunnat vastaavat omalla tavallaan. Jokaista yhteiskuntasuunnitelmaa ja koulu-uudistusta hallitsee joku määrätty käsitys ihmisestä.
Nykyajan tiede vastaa kyllä kysymykseen millainen on maailma ja ihminen. Se kuvaa, mitä on. Mutta se ei pysty vastaamaan kysymykseen, mitä varten ihminen on olemassa eikä myöskään mistä ihminen on tullut ja minne ihminen on menossa ja mikä on kaiken tarkoitus. Tiede ei voi myöskään antaa ehdotonta ja lopullista tietoa. Se ei ole erehtymätön, sillä sitä harjoittava ihminen on erehtyväinen.
Ihminen on persoonallisen Jumalan luoma
Raamatun ensimmäinen perustava totuus ihmisestä on, että ihminen on persoonallisen Jumalan luoma (1 Moos 1:25-28; Ps 8:6-7). "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut" (Ps 139:13; Ps 119:73). Ihminen ei ole oman itsensä luoma, vaan Jumala on antanut hänelle elämän (Job 10:12). "Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä pitää vielä voimassa...ja että hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään" (Katekismus). Ihmisen perimmäinen olemus tulee hänen ulkopuoleltaan, Jumalalta.
Siksi ihminen ei ole jumala eikä jumalallinen olemukseltaan. Hänestä ei koskaan tule "niinkuin Jumala" (1 Moos 3:5). Tosin ihminen haluaa korottaa itsensä ja olla jumala, täysin itsenäinen, riippumaton, jonka tarkoitus on vain omassa itsessään. Mutta ihminen ei ole olemassa samassa mielessä kuin hänen Luojansa. Ihminen on vain Jumalan kätten tekoa. Tämä merkitsee myös sitä, että ihminen ei tule hindulaispohjaisen ajattelun väittämällä tavalla sulautumaan Jumalaan niinkuin pisara sulautuu valtamereen.
Ihminen ei myöskään ole sattuman tuotetta, kohtalon sokeaa leikkiä. Ihminen ei ole vain osa luontoa. Hän ei ole vain jokin ohjelmoitu aivoeläin, joka toimii sokeasti ja luonnonlakien hallitsema vailla päämäärää ja tarkoitusta. Ihminen ei ole kone eikä vain sitä mitä hän syö (Der Mensch ist, was er isst).
Ihmisen arvo ei ole välinearvoa, ei siinä, mitä hän tekee tai saa aikaan, ei hänen suorituksissaan eikä siinä kuinka hyödyllinen hän on, vaan siinä, että hän on Jumalan luomus. Ihmisen arvo on Jumalassa. Jos Jumala kielletään, kielletään ihmisen arvokin.
Koska ihminen on persoonallisen Jumalan luoma, on Jumala suunnitellut hänen elämänsä ja ylläpitää sen. Siksi myös jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja merkitys (vrt. Room 9:20-21). Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jokaisen ihmisen Jumala on kutsunut johonkin tehtävään ja antanut siihen kullekin aivan omat, muista poikkeavat kyvyt (Matt 25:14-15, Luuk 16:10).
Ihmisen tarkoitus löytyy kuitenkin vasta silloin, kun se liittyy johonkin ihmisen itsensä ulkopuolella olevaan. Itsestään, omista saavutuksistaan ja onnestaan ei ihminen voi löytää todellista tarkoitustaan. Jokaiseen ihmiseen soveltuen Jeesus sanoi itsestään: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Matt 20:28).
Lue lisää..
http://www.rovasti.fi/node/183
"Mikä ihminen onkaan. Mikä uutuus, mikä kaaos, mikä ristiriitainen olento, mikä ihme. Kaikkien tuomari, tyhmä maan mato, totuuden tallettaja, epävarmuuden ja erehdysten likaviemäri, maailmankaikkeuden kunnia ja hylky" (Pascal). "Ihminen on kurja lyhytaikainen laitos, jonka toisessa päässä on ahnas kita ja toisessa ulostuslaite. Teurastamo ja WC. Voiko todellisuus ihmisestä olla näin typerän mieletön" (Eino Kaila).
Ei ole helppo vastata kysymykseen kuka on ihminen. Toisaalta jokainen on varma siitä, kuka ja millainen on ihminen, koska minähän juuri olen se ihminen. Mitä kysyä itsestään selvää asiaa. Toisaalta taas kuulemme mitä moninaisimpia ja ristiriitaisimpia mielipiteitä ja totuuksia ihmisestä. On lääketieteellinen, biologinen, psykologinen, sosiologinen, kehitysopillinen totuus. Tiede kaikkine osa-alueineen, kaikki aikamme ideologiat, uskonnolliset liikkeet, filosofiset koulukunnat vastaavat omalla tavallaan. Jokaista yhteiskuntasuunnitelmaa ja koulu-uudistusta hallitsee joku määrätty käsitys ihmisestä.
Nykyajan tiede vastaa kyllä kysymykseen millainen on maailma ja ihminen. Se kuvaa, mitä on. Mutta se ei pysty vastaamaan kysymykseen, mitä varten ihminen on olemassa eikä myöskään mistä ihminen on tullut ja minne ihminen on menossa ja mikä on kaiken tarkoitus. Tiede ei voi myöskään antaa ehdotonta ja lopullista tietoa. Se ei ole erehtymätön, sillä sitä harjoittava ihminen on erehtyväinen.
Ihminen on persoonallisen Jumalan luoma
Raamatun ensimmäinen perustava totuus ihmisestä on, että ihminen on persoonallisen Jumalan luoma (1 Moos 1:25-28; Ps 8:6-7). "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut" (Ps 139:13; Ps 119:73). Ihminen ei ole oman itsensä luoma, vaan Jumala on antanut hänelle elämän (Job 10:12). "Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit, ja että hän nämä pitää vielä voimassa...ja että hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään" (Katekismus). Ihmisen perimmäinen olemus tulee hänen ulkopuoleltaan, Jumalalta.
Siksi ihminen ei ole jumala eikä jumalallinen olemukseltaan. Hänestä ei koskaan tule "niinkuin Jumala" (1 Moos 3:5). Tosin ihminen haluaa korottaa itsensä ja olla jumala, täysin itsenäinen, riippumaton, jonka tarkoitus on vain omassa itsessään. Mutta ihminen ei ole olemassa samassa mielessä kuin hänen Luojansa. Ihminen on vain Jumalan kätten tekoa. Tämä merkitsee myös sitä, että ihminen ei tule hindulaispohjaisen ajattelun väittämällä tavalla sulautumaan Jumalaan niinkuin pisara sulautuu valtamereen.
Ihminen ei myöskään ole sattuman tuotetta, kohtalon sokeaa leikkiä. Ihminen ei ole vain osa luontoa. Hän ei ole vain jokin ohjelmoitu aivoeläin, joka toimii sokeasti ja luonnonlakien hallitsema vailla päämäärää ja tarkoitusta. Ihminen ei ole kone eikä vain sitä mitä hän syö (Der Mensch ist, was er isst).
Ihmisen arvo ei ole välinearvoa, ei siinä, mitä hän tekee tai saa aikaan, ei hänen suorituksissaan eikä siinä kuinka hyödyllinen hän on, vaan siinä, että hän on Jumalan luomus. Ihmisen arvo on Jumalassa. Jos Jumala kielletään, kielletään ihmisen arvokin.
Koska ihminen on persoonallisen Jumalan luoma, on Jumala suunnitellut hänen elämänsä ja ylläpitää sen. Siksi myös jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja merkitys (vrt. Room 9:20-21). Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jokaisen ihmisen Jumala on kutsunut johonkin tehtävään ja antanut siihen kullekin aivan omat, muista poikkeavat kyvyt (Matt 25:14-15, Luuk 16:10).
Ihmisen tarkoitus löytyy kuitenkin vasta silloin, kun se liittyy johonkin ihmisen itsensä ulkopuolella olevaan. Itsestään, omista saavutuksistaan ja onnestaan ei ihminen voi löytää todellista tarkoitustaan. Jokaiseen ihmiseen soveltuen Jeesus sanoi itsestään: "Ei Ihmisen Poika tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan" (Matt 20:28).
Lue lisää..
http://www.rovasti.fi/node/183
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Kaiken hyvän lähde on, että olet meidät luonut. Kaiken siunauksen lähde on, että pidät elämäämme yllä. Kaiken tiedon lähde on, että kasvatat meitä. Kaiken elämän lähde on, että herätät meidät. Kiitän sinua laupeudestasi ja siitä, että sinun totuutesi on koko olemassaoloni hengitys" (Efraim Syyrialainen).
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi
Ihminen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luotuna (1 Moos 1:26-27, 1 Kor 11:7, Jaak 3:9) merkitsee sitä, että ihmisessä on sitä viisautta ja vanhurskautta, "joka oli Jumalassa ja jossa Jumalan kirkkaus kuvastui, se on, ihmiselle on annettu lahjat: Jumalan tuntemus, Jumalan pelko, luottamus Jumalaan ja muuta sellaista (Tunnuskirjat). "Ihminen on ainoa olento maailmassa, joka voi kuulla Jumalan äänen, turvautua häneen, rakastaa ja palvella häntä. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi" (Kristinoppi, 1948).
Ihminen on nyt kaikessa ja aina sidoksissa Jumalaan. Häntä ei luotu autonomiseksi, riippumattomana itsenä olevaksi ja itseään toteuttavaksi, vaan yhteyteen Jumalan kanssa. Siinä on ihmisen tosi kunnia ja todellisen ihmisarvon perusta.
Jumalan kuva merkitsee myös suhdetta Jumalan sanaan. Ihmisen perustuntomerkkejä on hänen kykynsä ajatella ja ilmaista itseään sanojen avulla. Siksi ihminen voi myös kuulla Jumalan sanaa ja vastata siihen. Näin on mahdollista yhteys Jumalan ja ihmisen välillä ja se rakentuu nimenomaan sanojen välityksellä, ei näkemisen tai kokemisen välityksellä.
Ihminen luotiin, jotta hän oppisi tuntemaan Jumalan ja löytäisi yhteyden häneen (Apt 17:20). Ihminen on tarkoitettu elämään minä-sinä suhteessa. Ihminen on luotu elämään Jumalan lapsena (Gal 4:5-6). Hänen elämänsä mielekkyys toteutuu silloin, kun Jumalan tahto tapahtuu hänessä ja hänen kauttaan luomakunnassa. Tärkein omaa elämäämme koskevan rukouksen tulisi olla Paavalin sanoi ilmaistuna: "Eloon jäämiseni ei minulle kuitenkaan merkitse mitään sen rinnalla, että pääsen matkani päähän ja saatan loppuun Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän" (Apt 20:24).
Ihmiselle annettiin työ jo paratiisissa. Ihmisen elämän tarkoitus toteutuu tekemällä hyviä töitä. Ihminen pystyy myös tarkastelemaan ja tutkimaan luontoa ja ihmiselämää (tiede) (vrt. 1 Moos 2:19-20) ja soveltamaan tietoaan koko luomakuntaan (tekniikka). Hänellä on myös kyky tajuta kauneutta (taide). Näitä kykyjä on käytettävä nöyrästi kunnioittaen lahjojen antajaa (San 9:10). Raamatun mukaan ihmisen tuli myös varjella eikä vain alistaa (1 Moos 2:15), siksi luonnon riistäminen ja turmeleminen on Jumalan sanan vastaista.
Tärkein ihmisen tuntomerkki on siinä, että Jumala loi ihmisen iankaikkisuusolennoksi. "Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä" (Saarn 3:11, KR38). "Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun" (Dan 12:2). Jumala "tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden" (1 Tim 2:4). Hän "ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät" (2 Piet 3:9). "Jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän" (Joh 3:16).
Synnin alkuperä
Raamattu kuvaa heti luomisen jälkeen ihmisen lankeemusta (1 Moos 3). Hirvittävä katastrofi tapahtui ihmisen elämässä ja se tuhosi Jumalan ihmeellisen rakkaudensuunnitelman ihmisen kohdalla. Paha tarttui hyvään ihmiseen ja ihminen nousi kapinaan Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan. Se vaikuttaa ratkaisevalla tavalla jokaisen ihmisen elämään ja kohtaloon tänäänkin. Jumala ei luonut ihmistä robotiksi, vaan itsenäiseksi, vapaaksi ja vastuulliseksi olennoksi. Ihminen käytti vapauttaan väärin ja nousi pysyvään kapinaan Jumalaa ja hänen sanaansa vastaan.
Mistä paha sai alkunsa? Jumala ei luonut pahaa eikä paha aina ole ollut olemassa. "Synnin alkusyystä seurakuntamme opettavat, että vaikka Jumala luo ja pitää yllä luonnon, niin synnin alkusyy on kuitenkin pahojen, nimittäin Perkeleen ja jumalattomien tahto" (Tunnustuskirjat).
On olemassa langennut enkeli, josta tuli persoonallinen pahuuden päämies (2 Piet 2:4, Juuda 6, Matt 4:1-4, Jes 14:12-14, Hes 28:12-15). " Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti" (1 Joh 3:8). Synti on siis ollut olemassa ennen ihmistä.
Synnin syvin olemus jää meille käsittämättömäksi. Syntiinlankeemuskertomuksessa viettelijä on tekeytyneenä valon enkeliksi (2 Kor 11:14). Ihminen ei aavista mitään pahaa mielenkiintoisia kysymyksiä tekevästä keskustelukumppanistaan. Ensin ihmisessä syntyy epäilys Jumalan antamaa sanaa kohtaan: "Onko Jumala todella sanonut " (1 Moos 3:1). Synti on valhetta, jolla korvataan Jumalan sana, se on epäluottamusta Jumalan hyvyyttä kohtaan, se on halua korottaa ihminen yli kaiken ja tulla Jumalan kaltaiseksi (3:5; Jes 14:12). Se on aistihimoa (1 Moos 3:6). Joka tapauksessa "synti on Jumalaa vihaava ja vastustava tahto ja perustuu luodun olennon itsekorotukseen ja ylpeyteen" (Osmo Tiililä).
Saatana oli pahuuden liikkeellepanevana voimana.
''Saatana oli pahuuden liikkeellepanevana voimana.''
Kiitos hyvästä luettavasta. On ihmeellistä esim. Suomessa, kun vielä 1800 - luvun aikana ei läheskään kaikki osanneet edes lukea ja kirjoittaa.
Kuitenkin kirjanoppineita on ollut Jeesuksenkin aikana. Hänhän varoitti fariseuksista ja kirjanoppineista kehoittaen kavahtamaan heidän vaikuttamaa hapatusta.
Nyt lienee opiskelevia ikäluokkia jo 70% vuosittain valmistuvan korkeakouluista. Suomalaiskoulujen koulukirjat uusittiin täysin peruskoulujärjestelmän tulon myötä. Mutta liikkeellepaneva voima vaikutti niin, että lapset on Suomessa ateismiuskontoon koulutettu alkaen vauvasta ja jatkuen n. 25 vuotiaaksi.
Blaise Pascal oli nero.
kekek-kekek
16.9.2014 15:07
Oli viime yönä sellainen hallusinaatio että joku repii peittoa päältä. Ensin jalkopäästä sitten toisesta päästä. Asun yksin ja ovi on aina lukossa, niin mikään oikea luonnollinen olento ei asialla voinut olla.
Epäufouskovaisena en tietenkään syytä asiasta humanoideja. Koska en usko kummituksiin en syytä asiasta kummituksiakaan.