Tässä on Raamatun näkemys siitä, pääsivätkö sapattia kirjaimellisesti noudattavat Israelilaiset sapatinlepoon; vai kenties joku toinen ?
Hepr 4:
"3 Sillä ME pääsemme lepoon, ME, JOTKA TULIMME USKOON, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. 4 Sillä hän on jossakin sanonut SEITSEMÄNNESTÄ PÄIVÄSTÄ näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; 5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". 6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, 7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". 8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi TOISESTA, SENJÄLKEISESTÄ PÄIVÄSTÄ. 9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. 10 Sillä JOKA ON PÄÄSSYT HÄNEN LEPOONSA , ON SAANUT LEVON OMISTA TEOISTAAN, HÄNKIN, NIIN KUIN JUMALA OMISTA TEOISTANSA. 11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä."
Jumala pyhitti tuon ensimmäisen "seitsemännen päivän", joka ei silloin alussa edes ollut ”sapatti”. Sen voimme kaikki lukea Raamatusta. Siinailla Jumala antoi Israelille liiton merkiksi sapatin, joka oli kuva luomisen yhteydessä pyhitetystä seitsemännestä päivästä. Tuota sapattia pyhittäneet Israelilaiset EIVÄT kuitenkaan päässeet siihen luvattuun lepoon, vaan ME pääsemme.
Sapatinlepo on sanottu Raamatussa selkeästi: se on lepo tehdystä työstä. Israelille se tarkoitti kuusi päivää työtä ja sen jälkeen on lepopäivä, "sapatinlepo". Mutta vanhan liiton sapatti oli juuri vain KUVA täytetystä työstä ja sen jälkeisestä levosta.
Meille kristityille tämä tarkoittaa Jeesuksen tekemää TÄYTETTYÄ TYÖTÄ ja sen jälkeen on tuleva lepo, "sapatinlepo".
Jeesuksen täytetty työ vastaa täydellisesti kuvaa luomisesta; Jumala teki työtä, ja lepäsi seitsemännen päivän; jolloin kaikki oli täytetty, maailma oli täydelliseksi ja Hänen tahtonsa mukaiseksi luotu - silloin Luoja ja luotu maailma oli levossa.
Tässä jakeen 8 "toinen senjälkeinen päivä" ei myöskään tarkoita vain yhtä päivää, vaan saamme olla Hänen levossaaan, LEVOSSA OMISTA TEOISTAMME, JOKA PÄIVÄ; koska olemme Jeesuksessa JOKA PÄIVÄ, olemme myös levossa omista teoistamme joka päivä.
Vanha liitto oli kuva uudesta liitosta, mutta vain kuva. Heprealaiskirje kuvaa hyvin tätä eroa pyhäkönkin kohdalla; mutta mikään vanhan liiton osa ei ”periydy” uuden liiton osaksi; senkin heprealaiskirje selkeästi sanoo,.Hepr 8:13: ”Sanoessaan "uuden" HÄN ON JULISTANUT ENSIMMÄISEN LIITON VANHENTUNEEKSI; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään”
Ihmisen Poika on sapatin Herra; ja sapatti on annettu ihmistä varten. Näin Jeesus on levon tuoja ja levon Herra; ja tuo Hänen meille lahjoittamaansa lepo on annettu ihmistä varten – ei siis oma yrittäminen tai lain teot.
Miten täydellisesti Jeesuksen omat sanat vahvistavatkaan tämän levon kun Hän puhui sapattia noudattavalle kansalle Matt 11:28 ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin MINÄ ANNAN teille levon.”
Hepr 4:
"3 Sillä ME pääsemme lepoon, ME, JOTKA TULIMME USKOON, niinkuin hän on sanonut: "Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'", vaikka hänen tekonsa olivat valmiina maailman perustamisesta asti. 4 Sillä hän on jossakin sanonut SEITSEMÄNNESTÄ PÄIVÄSTÄ näin: "Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa"; 5 ja tässä taas: "He eivät pääse minun lepooni". 6 Koska siis varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä sanoma ensin julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden tähden, 7 niin hän taas määrää päivän, "tämän päivän", sanomalla Daavidin kautta niin pitkän ajan jälkeen, niinkuin ennen on sanottu: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne". 8 Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi TOISESTA, SENJÄLKEISESTÄ PÄIVÄSTÄ. 9 Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. 10 Sillä JOKA ON PÄÄSSYT HÄNEN LEPOONSA , ON SAANUT LEVON OMISTA TEOISTAAN, HÄNKIN, NIIN KUIN JUMALA OMISTA TEOISTANSA. 11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä."
Jumala pyhitti tuon ensimmäisen "seitsemännen päivän", joka ei silloin alussa edes ollut ”sapatti”. Sen voimme kaikki lukea Raamatusta. Siinailla Jumala antoi Israelille liiton merkiksi sapatin, joka oli kuva luomisen yhteydessä pyhitetystä seitsemännestä päivästä. Tuota sapattia pyhittäneet Israelilaiset EIVÄT kuitenkaan päässeet siihen luvattuun lepoon, vaan ME pääsemme.
Sapatinlepo on sanottu Raamatussa selkeästi: se on lepo tehdystä työstä. Israelille se tarkoitti kuusi päivää työtä ja sen jälkeen on lepopäivä, "sapatinlepo". Mutta vanhan liiton sapatti oli juuri vain KUVA täytetystä työstä ja sen jälkeisestä levosta.
Meille kristityille tämä tarkoittaa Jeesuksen tekemää TÄYTETTYÄ TYÖTÄ ja sen jälkeen on tuleva lepo, "sapatinlepo".
Jeesuksen täytetty työ vastaa täydellisesti kuvaa luomisesta; Jumala teki työtä, ja lepäsi seitsemännen päivän; jolloin kaikki oli täytetty, maailma oli täydelliseksi ja Hänen tahtonsa mukaiseksi luotu - silloin Luoja ja luotu maailma oli levossa.
Tässä jakeen 8 "toinen senjälkeinen päivä" ei myöskään tarkoita vain yhtä päivää, vaan saamme olla Hänen levossaaan, LEVOSSA OMISTA TEOISTAMME, JOKA PÄIVÄ; koska olemme Jeesuksessa JOKA PÄIVÄ, olemme myös levossa omista teoistamme joka päivä.
Vanha liitto oli kuva uudesta liitosta, mutta vain kuva. Heprealaiskirje kuvaa hyvin tätä eroa pyhäkönkin kohdalla; mutta mikään vanhan liiton osa ei ”periydy” uuden liiton osaksi; senkin heprealaiskirje selkeästi sanoo,.Hepr 8:13: ”Sanoessaan "uuden" HÄN ON JULISTANUT ENSIMMÄISEN LIITON VANHENTUNEEKSI; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään”
Ihmisen Poika on sapatin Herra; ja sapatti on annettu ihmistä varten. Näin Jeesus on levon tuoja ja levon Herra; ja tuo Hänen meille lahjoittamaansa lepo on annettu ihmistä varten – ei siis oma yrittäminen tai lain teot.
Miten täydellisesti Jeesuksen omat sanat vahvistavatkaan tämän levon kun Hän puhui sapattia noudattavalle kansalle Matt 11:28 ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin MINÄ ANNAN teille levon.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valehtelet. Ei kelpaa meille. Jos ei ole sunnuntailepopäivää, ei ole pedonmerkkiäkään, ja lahkomme on ihan huuhaata.
Samalla linjalla olen nimimerkin Exadventistiparka kanssa sapattilevosta.
Saisivat adventistit lukea Heprealaiskirjeen neljättä lukua enemmän.