Helluntailaisten lähimmäisen rakkaus perustuu toiseen helluntailaisen lähimmäisen rakkauteen.
Ajattele niin kuin minä ajattelen niin minä rakastan sinua, lähimmäistäni.
Lähimmäisen rakkaus on ehdollistettua rakkautta, se ei ole pyyteetöntä, Jumalan rakkaus on myös ehdollista rakkautta, sekään ei ole pyyteentöntä.
Ajattele niin kuin minä ajattelen niin minä rakastan sinua, lähimmäistäni.
Lähimmäisen rakkaus on ehdollistettua rakkautta, se ei ole pyyteetöntä, Jumalan rakkaus on myös ehdollista rakkautta, sekään ei ole pyyteentöntä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin olen aina voinut mennä Isän luokse sellaisena kuin olen ja olen saanut ehdotonta rakkautta osakseni.
Muutos minkä koen sisimmässäni tapahtuneen... mitä on tapahtunut, on tapahtunut sitten tahdostani seurata Jeesusta ja niitä arvoja jotka Hän toi. Ketäänhän ei pakoteta seuraamaan Jeesusta ja niitä arvoja ja elämään niiden mukaan.
En esim. vaadi sinulta lähimmäiseltäni asioita itsestäni käsin, koska vaatimalla sitoisin sinua ja se ei ole tarkoitus uskonelmässä.
toki en ole mikään "helluntailaisuuden" puolestapuhuja... mutta mitä usko on, siitä lähtökohdista käsin asiaa toin.
mulla on hyva seurakunta OPILISESTI OIKEASSA mutta nyt iime vuosina olen joutunut koko porukan kisaamaksi onko niin etta yhta taytyy kaikien sortaa
Mitähän tämä asia perimmältään sisältää "rakasta lähimmistä kuin itseäsi"?
Mitähän se lähimmäisenrakkaus on käytännössä ja miten se ilmenee?
Onko kysymys mielenuudistuksesta uskoontulon myötä ja sen myötä pulphataa myös lähimmäisen rakkaus vaikka kohde ei edusta hellunt. arvoja?
Lähimmäiserakkauden voi kiertää: rakastan sinua ihmisenä, mutta en tekojasi. Näin erotellaan kokonaisvaltainen ihminen palasiin. Ilman tekoja ei ole ihmistä eikä ilman ihmistä ole tekoja.
Niin... no vääriä tekojahan ei pitäisi hyväksyä, oikeiksi ja hyviksi, sellaisia jotka satuttavat toisia ihmisiä. Mutta silti voi hyväksyä ihmisen, koska voi ymmärtää, että väärien tekojen taustat ja juuret eivät ole "yksiselitteisiä", asiat eivät ole mustavalkoisia.
Minä en osaa sanoa helluntaiarvoista, katselen tietenkin näkökulmaa sen uskon kautta, jonka olen oppinut tuntemaan. Henkilökohtaisesti en arvioi tai kategorioi ihmisiä sen mukaan, onko hän helluntailainen vai mikälainen, enkä muutenkaan arvioi ja kategorioi ihmisiä.
Jokainen loppuviimein on mitä on ja jokaisella on tiensä...näen, että se minkä kautta voin todellisesti vaikuttaa, on jakaa hyvää... alistaminen ja sitominen toisen ihmisen vaatimusten tai odotusten alle, ei tuota mitään hyvää loppuviimein. Jokaisenhan tulisi henkilökohtaisesti saada kasvaa ja oppia, jotta se sisimmän ymmärrys tulisi asioihin mukaan ja kasvu ja oppiminen olisi henkilökohtaista. Toivoisin, että ihminen voisi vapautua asioista jotka sitovat... ei siis niin, että pyrkisin sitomaan ihmisiä ikeen alle, joka on toisen ihmisen tuoma vaatimus.
Uskon kyllä mielenuudistukseen, sisimmän muutokseen Jeesuksessa. Sen tulisi siirtää ajatus henkilökohtaiseen kasvuun rakkaudessa. Se ei katso niinkään sitä, mitä toinen on tai on olematta, vaikka se henkilökohtaisen kasvun tuotos, tulisi tuottaa hyvää toinen toisille ihmisille. Kun sisin muuttuu hyvään, tottakai sen tulee kummuta ulospäin meistä tai se näkyy.