Yksi ainut elämä

Kun olen lueskellut monen viestejä;niin olen monasti tullut mieleen, että onko meillä uskeilla todellinen rakkaus sisimmässämme?Olin eilen hautajaisissa,eräs 29v mies kuoli vankilassa.Olin monta kertaa puhunut; tälle nuorelle miehelle Jeesuksesta, kun hän oli narkomaani ja eli vaarallista elämää.Hänellä oli uskovainen äiti ja monet kerrat näin äidin kyyneleet, kun tapasimme ja juttelimme kuulumisia.Ja kun sitten lauloin Kirkossa ja sen jälkeen >
menimme hautaamaan Tonin,niin siellä jotakin jälleen särkyi sydämessäni.Kun näin omaiset ja äidin ja vainaan kaksi pientä poikaa, siinä itkevän arkun-äärellä.Niin huomasin miten hauraita ja voimattomia me ihmiset; kuitenkin olemme?Tuli vain ajatus ja tuska sydämeeni, että olinko tehnyt kaikki voitavani? Olinko kirkastanut riittävästi Kristusta tälle miehelle?
Kuulkaa täällä ajassa ,meidän pitää rakastaa lähimmäisiämme! se on myöhäistä sitten, kun moni on nukkunut pois!Toivonkin, että tästä pienestä tapahtumasta; olisi jollekin hyötyä, ja alkaisimme uudelleen laskea, näitä elämän arvojamme..Teitä jokaista siunaten Ola
6239
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Oli hyvä ja ajatuksi antava kirjoitus. Ola, hyvä kun olet taas täällä.
Minulta varastettiin nikki ja olen se josta lupasin vihjata. Juhani. Deevelesko dreedipa tumenge huupa puut!

Äänestä

kuomaseni. Ei ole enää apua vuodatuksestasi.
Ei ollut Tonille apua saarnoistasi.
Hän oli jo tiensä valinnut.
Toni olisi tarvinnut opastusta jo lapsuudessaan
oikealle tielle.
Mutta jos sai karkailla minne halusi niin
kaikki tietää mihin se johtaa.
Nyt ainakin voisi yrittää laitta rajoja Tonin
lapsille kun he tulevat siihen ikään että
katu alkaa kiinnostaa. Ei siinä nosteta käsiä
pystyyn ja huudeta hallelujaata.
Kasvatus on jotakin vallan muuta. Täytyy pitää
jalat maassa kun sitä työtä tehdään.

Äänestä
  • Kadun nainen on valinnut tiensä.

    Äänestä

Hei Ola!

Kiitos kirjoituksestasi!

Tuon voimattomuuden tunteen tiedän. Tänään seisoin myös poikani haudalla pienen kukkalaitteen kanssa. Kuusenlehvien ja ruusun lisäksi sitä koristivat ankka ja leijona.

Poikani, jos hän olisi syntynyt tähän maailmaan, olisi täyttänyt tänään vuoden. Kun sain tietää hänen pienestä elämästään, halusin suojella hänet kaikilta maailman vaaroilta. Mutta siltä lopulliselta, joka meidät kaikki tästä ajasta erottaa, en pystynyt häntä suojelemaan. Tunsin itseni silloin niin voimattomaksi...

Tänään hautausmaalle kävellessäni tuo voimattomuuden tunne valtasi minut. Mutta haudalle saavuttuani näin tuuliviirin, jonka sinne kesällä veimme... ja siinä hetkessä, kuin tuulen humina, tuli sydämeeni valtava voiman tunne... ja taas kerran varma tieto siitä, että poikani ei ollut viimeisellä hetkellään yksin. Hänen rinnallaan oli Suojelija, joka on miljoona kertaa voimakkaampi kuin minä!

Terveisin

Anne

Äänestä
  • Kiitos kun otit kantaa,tiedän sinun syvän tuskasi.
    Ja Jeesus on varmaankin, sinulle läheinen>sanonkin vain,että syvältä, hyvin syvältä sydämestä; lähtevät arvokkaimmat elämän arvot ja paljastuvat meidän kauttamme.Sinuausta ja jaksamista sinulle Anne, ja hyvää Joulua.
    Tvo:Ola

    Äänestä

Jos ei ole toivoa sielujen Pelastuksesta Kristuksen tähden.

Täytyy näytellä surullista vaikka ei välitä paskaakaan lähimmäisestään eikä lopulta itsestäänkään.

Minä Olen varma että tämä mies on nyt Taivaan kirkkaudessa. Miksikö?

KOSKA KRISTUS JEESUS KUOLI JA YLÖSNOUSI!

Ihmiskunta lunastettu! Älä usko lahkojen jorinoita!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uskis kirjoitti:

Kun olen lueskellut monen viestejä;niin olen monasti tullut mieleen, että onko meillä uskeilla todellinen rakkaus sisimmässämme?Olin eilen hautajaisissa,eräs 29v mies kuoli vankilassa.Olin monta kertaa puhunut; tälle nuorelle miehelle Jeesuksesta, kun hän oli narkomaani ja eli vaarallista elämää.Hänellä oli uskovainen äiti ja monet kerrat näin äidin kyyneleet, kun tapasimme ja juttelimme kuulumisia.Ja kun sitten lauloin Kirkossa ja sen jälkeen >
menimme hautaamaan Tonin,niin siellä jotakin jälleen särkyi sydämessäni.Kun näin omaiset ja äidin ja vainaan kaksi pientä poikaa, siinä itkevän arkun-äärellä.Niin huomasin miten hauraita ja voimattomia me ihmiset; kuitenkin olemme?Tuli vain ajatus ja tuska sydämeeni, että olinko tehnyt kaikki voitavani? Olinko kirkastanut riittävästi Kristusta tälle miehelle?
Kuulkaa täällä ajassa ,meidän pitää rakastaa lähimmäisiämme! se on myöhäistä sitten, kun moni on nukkunut pois!Toivonkin, että tästä pienestä tapahtumasta; olisi jollekin hyötyä, ja alkaisimme uudelleen laskea, näitä elämän arvojamme..Teitä jokaista siunaten Ola

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu