KUKA JA MILLAINEN ON JUMALA?
1. Jumala on
Ihminen kaipaa jotain. Psalmin rukoilija kuvaa tätä kaipuuta: "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala" (Ps 42:2). "Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se sinussa löytää levon" (Augustinus).
Raamatun mukaan suurin onni ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala. "Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra (Jer 9:23-24, KR38). "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan" (Hoos 6:3, KR38). Jumalan tunteminen on ihmisen suurin onni, siinä on iankaikkinen elämä (Joh 17:3).
Siksi "olemme julmia itsellemme, jos yritämme elää tässä maailmassa tuntematta Jumalaa, jonka oma maailma on ja joka johtaa sitä. Maailmasta tulee outo, hullu, tuskainen niille, jotka eivät tunne Jumalaa. Jos halveksit Jumalan tuntemista, tuomitset itsesi hoipertelemaan ja kompuroimaan läpi elämäsi umpimähkään, ikään kuin vailla tajua suunnasta ja ymmärtämättä, mikä sinua ympäröi. Näin toimien tuhlaat elämäsi ja kadotat sielusi" (J. I. Parker).
Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalan, huomaamme pian kuinka vaikeaa se on: "Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä" (Job 36:26). Kaikki lausumamme Jumalasta ovat kömpelöitä, ne ovat vain likiarvoja. Siksi puheemme Jumalasta voivat saada saman tuomion kuin Jobin ystävät: "Ette ole puhuneet minusta oikein", "te olette puhuneet minusta vastoin totuutta" (Job 42:7, KR38,92). "Sanomatonta ei saa sanoiksi" (Martin Dibelius).
Tähän liittyy kymmenessä käskyssä oleva kielto, ettei saa tehdä itselleen kuvaa Jumalasta (2 Moos 20:4). Jokainen kuva on vääristää ja tulee epäjumalaksi. Kuva on ihmisen tekemä ja siksi ihmisen hallittavissa. Näin silloinkin vaikka kyseessä olisi ajatusrakennelma eikä vain fyysinen kuva. Kuitenkin voimme oppia tuntemaan Jumalan. Job sanoi: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt" 42:5, KR38). "Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa (Job 42:6).
Kristitty tietää, että on mahdollista oppia todella tuntemaan Jumala ja näin siksi, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa. "Ei siis ole mahdollista sanoa Jumalasta tai edes käsittää mitään muuta kuin, mitä meille jumalallisesti on ilmoitettu, eli sanottu ja paljastettu Vanhan ja Uuden testamentin jumalallisissa sanoissa" (Johannes Damaskolainen).
Raamattu on kirja Jumalasta. Mutta se ei missään todistele Jumalan olemassaoloa. Todetaan vain: "Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa" (Ps 14:1). "Jumala joka olisi todistettavissa, olisi epäjumala, ei Jumala" (Osmo Tiililä). "Kieltäydyn uskomasta Jumalaan, jonka voin ymmärtää" (Graham Greene). Raamatun mukaan Jumala on mitä todellisin, sen sijaan ihminen on kuin varjo (Ps 39:5-7). Raamatun ihmiset kokivat, että Jumala on olemassa enkä voi ihmisenä päästä häntä pakoon (Ps 139:1-16; Job 7:16-21). Hän näkee ja hän tutkii minua, minä en näe enkä tutki häntä. Hän saavuttaa minut, minä en saavuta häntä.
Kaikki, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, sen se kertoo Jumalasta suhteessa ihmiseen ja ihmisen käsityskykyyn ja tarkoituksena on ihmisen pelastuminen. Itse olemukseltaan Jumala jää ihmiselle salatuksi. "Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja (Jes 45:15)! "Jumala on olento, joka on puhuteltavissa, ei selitettävissä". Jumalaa ei siis voida määritellä. Jumala on paljon enemmän kuin kaikki yrityksemme sanoa jotain hänestä annetun ilmoituksen sanoin. Kuitenkin se, mitä sanomme hänestä ilmoituksen sanoin turvallista ja luotettavaa ja sen varaan voimme perustaa elämme ja toivomme. Kun juutalaiselta filosofilta Marin Buberilta kysyttiin, uskoiko hän Jumalaan, hän vastasi: "Jos olisi Jumala, josta voidaan puhua, en uskoisi, mutta koska on Jumala, jolle voidaan puhua, sen vuoksi uskon häneen".
Eräs Raamatun keskeisimmistä ilmoituksista Jumalan todellisuudesta on 2 Moos 3:13-14. Siinä Jumala antaa nimensä, josta voimme oppia tuntemaan hänet: "Minä olen se, joka minä olen" (hepr. ehjee asher ehjee = Jahve, kreik. ego eimi). Nythän itse oleminen on sinänsä niin varmaa, ettei sitä voi ajatella olemattomaksi. Siksi tässä nimessä Jumala sanoo minulle: Minä olen itse oleminen. Minä olen ainoa, joka todella on ja pysyy. Minä olen itsessä oleva, elävä, henkinen Minä, Persoona.
http://www.rovasti.fi/node/182
1. Jumala on
Ihminen kaipaa jotain. Psalmin rukoilija kuvaa tätä kaipuuta: "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua Jumala" (Ps 42:2). "Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se sinussa löytää levon" (Augustinus).
Raamatun mukaan suurin onni ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala. "Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra (Jer 9:23-24, KR38). "Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan" (Hoos 6:3, KR38). Jumalan tunteminen on ihmisen suurin onni, siinä on iankaikkinen elämä (Joh 17:3).
Siksi "olemme julmia itsellemme, jos yritämme elää tässä maailmassa tuntematta Jumalaa, jonka oma maailma on ja joka johtaa sitä. Maailmasta tulee outo, hullu, tuskainen niille, jotka eivät tunne Jumalaa. Jos halveksit Jumalan tuntemista, tuomitset itsesi hoipertelemaan ja kompuroimaan läpi elämäsi umpimähkään, ikään kuin vailla tajua suunnasta ja ymmärtämättä, mikä sinua ympäröi. Näin toimien tuhlaat elämäsi ja kadotat sielusi" (J. I. Parker).
Kun haluamme oppia tuntemaan Jumalan, huomaamme pian kuinka vaikeaa se on: "Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä" (Job 36:26). Kaikki lausumamme Jumalasta ovat kömpelöitä, ne ovat vain likiarvoja. Siksi puheemme Jumalasta voivat saada saman tuomion kuin Jobin ystävät: "Ette ole puhuneet minusta oikein", "te olette puhuneet minusta vastoin totuutta" (Job 42:7, KR38,92). "Sanomatonta ei saa sanoiksi" (Martin Dibelius).
Tähän liittyy kymmenessä käskyssä oleva kielto, ettei saa tehdä itselleen kuvaa Jumalasta (2 Moos 20:4). Jokainen kuva on vääristää ja tulee epäjumalaksi. Kuva on ihmisen tekemä ja siksi ihmisen hallittavissa. Näin silloinkin vaikka kyseessä olisi ajatusrakennelma eikä vain fyysinen kuva. Kuitenkin voimme oppia tuntemaan Jumalan. Job sanoi: "Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt" 42:5, KR38). "Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa (Job 42:6).
Kristitty tietää, että on mahdollista oppia todella tuntemaan Jumala ja näin siksi, että Jumala on ilmoittanut itsensä Raamatussa. "Ei siis ole mahdollista sanoa Jumalasta tai edes käsittää mitään muuta kuin, mitä meille jumalallisesti on ilmoitettu, eli sanottu ja paljastettu Vanhan ja Uuden testamentin jumalallisissa sanoissa" (Johannes Damaskolainen).
Raamattu on kirja Jumalasta. Mutta se ei missään todistele Jumalan olemassaoloa. Todetaan vain: "Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa" (Ps 14:1). "Jumala joka olisi todistettavissa, olisi epäjumala, ei Jumala" (Osmo Tiililä). "Kieltäydyn uskomasta Jumalaan, jonka voin ymmärtää" (Graham Greene). Raamatun mukaan Jumala on mitä todellisin, sen sijaan ihminen on kuin varjo (Ps 39:5-7). Raamatun ihmiset kokivat, että Jumala on olemassa enkä voi ihmisenä päästä häntä pakoon (Ps 139:1-16; Job 7:16-21). Hän näkee ja hän tutkii minua, minä en näe enkä tutki häntä. Hän saavuttaa minut, minä en saavuta häntä.
Kaikki, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, sen se kertoo Jumalasta suhteessa ihmiseen ja ihmisen käsityskykyyn ja tarkoituksena on ihmisen pelastuminen. Itse olemukseltaan Jumala jää ihmiselle salatuksi. "Totisesti, sinä olet salannut itsesi, Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja (Jes 45:15)! "Jumala on olento, joka on puhuteltavissa, ei selitettävissä". Jumalaa ei siis voida määritellä. Jumala on paljon enemmän kuin kaikki yrityksemme sanoa jotain hänestä annetun ilmoituksen sanoin. Kuitenkin se, mitä sanomme hänestä ilmoituksen sanoin turvallista ja luotettavaa ja sen varaan voimme perustaa elämme ja toivomme. Kun juutalaiselta filosofilta Marin Buberilta kysyttiin, uskoiko hän Jumalaan, hän vastasi: "Jos olisi Jumala, josta voidaan puhua, en uskoisi, mutta koska on Jumala, jolle voidaan puhua, sen vuoksi uskon häneen".
Eräs Raamatun keskeisimmistä ilmoituksista Jumalan todellisuudesta on 2 Moos 3:13-14. Siinä Jumala antaa nimensä, josta voimme oppia tuntemaan hänet: "Minä olen se, joka minä olen" (hepr. ehjee asher ehjee = Jahve, kreik. ego eimi). Nythän itse oleminen on sinänsä niin varmaa, ettei sitä voi ajatella olemattomaksi. Siksi tässä nimessä Jumala sanoo minulle: Minä olen itse oleminen. Minä olen ainoa, joka todella on ja pysyy. Minä olen itsessä oleva, elävä, henkinen Minä, Persoona.
http://www.rovasti.fi/node/182
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raamatun mukaan suurin onni ihmisen elämässä on oppia tuntemaan Jumala.
Uskossa eteenpäin.