Todellinen aarre on evankeliumi
Uskonpuhdistaja naulasi aikoinaan Wittenbergin kirkon oveen teesinsä. Niistä alkoi Jumalan seurakunnan elämään eräs syvimmin vaikuttaneista mullistuksista. 62:n teesin mukaan kirkon todellinen aarre on JUMALAN KUNNIAN JA ARMON KAIKKEIN PYHIN EVANKELIUMI. Teesi jatkuu: "Mutta tätä aarretta pidetään luonnollisesti vähässä arvossa, sillä sehän vaikuttaa, että viimeiset tulevan ensimmäisiksi".
Jumalan kansan todellinen aarre on siis Jumalan kunnian ja armon evankeliumi. Jumalan kunnia tulee näkyviin hänen pyhyydessään ja sen edessä vaikenee kaikki maa ja jokaisen ihmisen suu tukitaan. Jumalan armo on pelastumisemme syy ja perusta ja se tulee ilmi hänen ainoan Poikansa lähettämisessä, ristin kuolemassa ja ylösnousemuksessa syntiemme tähden. Evankeliumi on tämän Jumalan armon saarnattu ja kaikille tarkoitettu hyvä uutinen. Se on kuin annettu väline, ikään kuin pelastusrengas, joka yksin tuo armon ja pelastuksen tämän ajallisen elämän keskelle. "Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21).
Onko evankeliumi todellinen aarre?
Miten tällainen uutinen voi olla kirkon ja jokaisen ihmisen todellinen aarre? Ihmistä tyydyttävää vastausta tuskin koskaan saamme tässä elämässä. Sen vain tiedämme, että tässä synnin, kuoleman ja kadotuksen alaisessa maailmassa vain evankeliumissa on Jumalan voima ihmisten pelastumiseksi (Room 1:16).
Sen ymmärrämme, että Pyhä Henki, joka vaikuttaa minussa kokemuksia ja tunteita, on Jumalan voima. Mutta evankeliumi on vain pelkkä uutinen, saarna, julistus, opetus. Miten siinä voi olla Jumalan voima paitsi vain sellaisessa tapauksessa, että julistajan persoona on voimallinen?
On vain valitettavaa, että liian usein elän ja innostun evankeliumista mikäli sen julistajan persoona on sähköistävä. Silloin on oikeastaan samantekevää, mitä hän julistaa. Hänen pelkkä persoonansa tekee asiasta ihmeellisen ja vaikuttavan ja siksi myös hänen julistamansa evankeliumi saa erityisen elämän makuisuuden.
Juuri tällaista evankeliumin voimaa en halua kokea. Silloinhan elän ja innostun evankeliumista, mikäli sen julistaminen koskettaa minua jollain yliluonnollisella, ihmeellisellä tavalla. Mutta eihän ole sanottua, että kuolinvuoteellani on ketään tällaista julistajaa. Silloin viimeistään minun on opittava elämään ulkoa-opitusta ja mekaanisesti toistetusta evankeliumin muuttumattomasta ja aina pätevästä sanasta.
http://www.rovasti.fi/node/302
Uskonpuhdistaja naulasi aikoinaan Wittenbergin kirkon oveen teesinsä. Niistä alkoi Jumalan seurakunnan elämään eräs syvimmin vaikuttaneista mullistuksista. 62:n teesin mukaan kirkon todellinen aarre on JUMALAN KUNNIAN JA ARMON KAIKKEIN PYHIN EVANKELIUMI. Teesi jatkuu: "Mutta tätä aarretta pidetään luonnollisesti vähässä arvossa, sillä sehän vaikuttaa, että viimeiset tulevan ensimmäisiksi".
Jumalan kansan todellinen aarre on siis Jumalan kunnian ja armon evankeliumi. Jumalan kunnia tulee näkyviin hänen pyhyydessään ja sen edessä vaikenee kaikki maa ja jokaisen ihmisen suu tukitaan. Jumalan armo on pelastumisemme syy ja perusta ja se tulee ilmi hänen ainoan Poikansa lähettämisessä, ristin kuolemassa ja ylösnousemuksessa syntiemme tähden. Evankeliumi on tämän Jumalan armon saarnattu ja kaikille tarkoitettu hyvä uutinen. Se on kuin annettu väline, ikään kuin pelastusrengas, joka yksin tuo armon ja pelastuksen tämän ajallisen elämän keskelle. "Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1 Kor 1:21).
Onko evankeliumi todellinen aarre?
Miten tällainen uutinen voi olla kirkon ja jokaisen ihmisen todellinen aarre? Ihmistä tyydyttävää vastausta tuskin koskaan saamme tässä elämässä. Sen vain tiedämme, että tässä synnin, kuoleman ja kadotuksen alaisessa maailmassa vain evankeliumissa on Jumalan voima ihmisten pelastumiseksi (Room 1:16).
Sen ymmärrämme, että Pyhä Henki, joka vaikuttaa minussa kokemuksia ja tunteita, on Jumalan voima. Mutta evankeliumi on vain pelkkä uutinen, saarna, julistus, opetus. Miten siinä voi olla Jumalan voima paitsi vain sellaisessa tapauksessa, että julistajan persoona on voimallinen?
On vain valitettavaa, että liian usein elän ja innostun evankeliumista mikäli sen julistajan persoona on sähköistävä. Silloin on oikeastaan samantekevää, mitä hän julistaa. Hänen pelkkä persoonansa tekee asiasta ihmeellisen ja vaikuttavan ja siksi myös hänen julistamansa evankeliumi saa erityisen elämän makuisuuden.
Juuri tällaista evankeliumin voimaa en halua kokea. Silloinhan elän ja innostun evankeliumista, mikäli sen julistaminen koskettaa minua jollain yliluonnollisella, ihmeellisellä tavalla. Mutta eihän ole sanottua, että kuolinvuoteellani on ketään tällaista julistajaa. Silloin viimeistään minun on opittava elämään ulkoa-opitusta ja mekaanisesti toistetusta evankeliumin muuttumattomasta ja aina pätevästä sanasta.
http://www.rovasti.fi/node/302
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.