Raiskaus on tuon tuosta Suomessa julkisen keskustelun aiheena. Tuoreimman valtakunnallisen kohun aiheutti Itä-Suomen hovioikeus, joka lievensi erossa asuvan vaimonsa raiskanneen miehen tuomiota.
Kuopion käräjäoikeus langetti miehelle puolentoista vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Hovioikeudessa vankeus muuttui ehdonalaiseksi ja 90 tunnin yhdyskuntapalveluksi. Arvostelu on kohdistunut etenkin päätöksen perusteluun: hovioikeus lievensi rangaistusta, koska raiskaajalla on puhdas rikosrekisteri ja vakituinen työpaikka.
Kesällä keskustelun herätti naispoliisi, joka lehtihaastattelussa varoitti naisia raiskauksen riskistä esimerkiksi öisillä kaduilla ja ravintolareissujen jatkoilla. Hän sai kiukkuista palautetta: tällaisilla puheilla yritetään rajoittaa naisten liikkumisvapautta, ehkä myös syyllistää naista.
Ahdistelutapauksien uutisoinnin jälkeen Etelä-Saimaan yleisönosastossa kysyttiin ja myös kerrottiin, miten poliisi määrittelee raiskauksen yrityksen. Kirjoitukset osoittivat, miten tärkeää on tarkka tieto tapahtumista yksin seksuaalirikoksen määrittelemiseksi saati selvittämiseksi.
Raiskaus on yrityksenäkin vakava väkivaltarikos, mutta arka puheenaihe: siitä pitäisi puhua suoraan, mutta varoa niin liioittelua kuin vähättelyäkin ja suojella ihmisten intimiteettiä.
Tilastoihin noin 500
tapausta vuodessa
Tilastot tarjoavat neutraalia tietoa raiskauksista. Niiden mukaan Suomessa tuli viime vuonna poliisin tietoon 459 raiskausta. Tilastolukemissa ovat mukana myös raiskauksien yritykset. Edellisvuodesta ilmoitettujen raiskauksien määrä laski 21 prosenttia, mutta aiempi suunta on ollut nouseva.
- 1960-luvun puolivälistä lähtien väkisinmakaamisrikoksia on tullut poliisin tietoon vuosittain noin 300-400. Vuodesta 1995 raiskauksien määrä näyttäisi lisääntyneen 400-500 rikoksen tasolle ja vuonna 2000 jo lähelle 600 rikosta, toteaa erikoissuunnittelija Hannu Niemi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen katsauksessa.
Raiskausrikosten selvittämisprosentti on laskusuunnassa. 1990-luvun alussa poliisin tietoon tulleista raiskauksista selvitettiin samana vuonna noin 50 prosenttia. Tätä nykyä prosentti on noin 40. Viime vuoden 459 raiskauksesta on selvitetty 38 prosenttia eli 176 tapausta.
Lakiuudistus lisäsi
ilmoituksia poliisille
Tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta. Vain pieni osa raiskauksista tai niiden yrityksistä ilmoitetaan poliisille. Myös tilastoissa näkyvät muutokset jättävät arvailujen varaa: vaihteleeko rikosten määrä vai alttius ilmoittaa rikoksista poliisille?
Hannu Niemen mukaan raiskaukset ovat 1990-luvun puolivälistä alkaen todennäköisesti lisääntyneet todellisuudessakin.
Laman jälkeen esimerkiksi ravintolaelämä vilkastui ja raiskauksen riskitilanteet lisääntyivät.
Vuosina 1999-2000 raiskausilmoitusten määrän kasvuun lienee vaikuttanut myös seksuaalirikoslainsäädännön muutos, joka astui voimaan vuoden 1999 alusta.
Aiemmassa lakitekstissä puhuttiin väkisinmakaamisesta, joka oli asianomistajarikos. Uhri sai päättää, ilmoitetaanko siitä poliisille ja nostetaanko siitä syyte.
Uudistus toi lakitekstiin väkisinmakaamisen tilalle käsitteet törkeä raiskaus, raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nyt virallisen syytteen alaisia rikoksia, kuten useimmat muutkin seksuaalirikokset.
Pakottaminen sukupuoliyhteyteen eli niin sanottu lievä raiskaus on kuitenkin edelleen asianomistajarikos.
Kyselyistä viitteitä
piiloväkivallasta
Lakipykäliä ei päästä soveltamaan piilorikollisuuteen, jonka arvellaan olevan raiskausrikoksissa paljon suurempaa kuin muissa vakavissa rikoksissa.
Naisten haastattelututkimukset antavat seksuaalisen piiloväkivallan mittasuhteista joitakin viitteitä. Esimerkiksi vuonna 1998 julkaistun Usko, toivo, hakkaus -kyselytutkimuksen mukaan 14 prosenttia naisista oli kokenut seksuaalisesti uhkaavaa käytöstä, 11 prosenttia yrityksiä painostaa seksiin ja neljä prosenttia pakottamista seksiin.
- Nämä luvut ovat aliarvioita, sillä kyselyllä ei kysytty parisuhteessa koetusta seksuaalisesta väkivallasta, toteaa tutkija Päivi Honkatukia Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta.
Hänen mukaansa parisuhteessa tehty raiskaus on luultavasti paljon yleisempi ilmiö kuin niin sanottu puskaraiskaus. Kuitenkin raiskaaja on yleisen mielikuvan mukaan puistojen pimennossa uhriaan väijyvä tuntematon mies. Hänestä on helpompi tehdä rikosilmoitus kuin läheisestä tai tutusta miehestä.
Muutoshakua asenteisiin
ja oikeuden ratkaisuihin
Raiskaus on julkisen keskustelun runsaudesta huolimatta hyvin intiimi rikos. Siihen liittyy uhkailua, pelkoa ja häpeää. Raiskauksen ilmoittamista ja selvittämistä vaikeuttaa usein myös näytön puute.
Keskustelu kuitenkin avaa mahdollisuuksia muuttaa asenteita ja tehostaa raiskausrikollisuuden ja muun seksuaalisen väkivallan selvittämistä ja ehkäisyä.
Oikeusistuimienkin ratkaisuissa on uudenarvioimisen varaa. Itä-Suomen hovioikeuden kohuttu päätös viedään korkeimman oikeuden (KKO) tutkittavaksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto on ilmoittanut, että syyttäjä hakee KKO:lta valituslupaa rangaistuksen mittaamiseen.
http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2002/10/19/teemat/sunnuntai/juttu1/sivu.html
Kuopion käräjäoikeus langetti miehelle puolentoista vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Hovioikeudessa vankeus muuttui ehdonalaiseksi ja 90 tunnin yhdyskuntapalveluksi. Arvostelu on kohdistunut etenkin päätöksen perusteluun: hovioikeus lievensi rangaistusta, koska raiskaajalla on puhdas rikosrekisteri ja vakituinen työpaikka.
Kesällä keskustelun herätti naispoliisi, joka lehtihaastattelussa varoitti naisia raiskauksen riskistä esimerkiksi öisillä kaduilla ja ravintolareissujen jatkoilla. Hän sai kiukkuista palautetta: tällaisilla puheilla yritetään rajoittaa naisten liikkumisvapautta, ehkä myös syyllistää naista.
Ahdistelutapauksien uutisoinnin jälkeen Etelä-Saimaan yleisönosastossa kysyttiin ja myös kerrottiin, miten poliisi määrittelee raiskauksen yrityksen. Kirjoitukset osoittivat, miten tärkeää on tarkka tieto tapahtumista yksin seksuaalirikoksen määrittelemiseksi saati selvittämiseksi.
Raiskaus on yrityksenäkin vakava väkivaltarikos, mutta arka puheenaihe: siitä pitäisi puhua suoraan, mutta varoa niin liioittelua kuin vähättelyäkin ja suojella ihmisten intimiteettiä.
Tilastoihin noin 500
tapausta vuodessa
Tilastot tarjoavat neutraalia tietoa raiskauksista. Niiden mukaan Suomessa tuli viime vuonna poliisin tietoon 459 raiskausta. Tilastolukemissa ovat mukana myös raiskauksien yritykset. Edellisvuodesta ilmoitettujen raiskauksien määrä laski 21 prosenttia, mutta aiempi suunta on ollut nouseva.
- 1960-luvun puolivälistä lähtien väkisinmakaamisrikoksia on tullut poliisin tietoon vuosittain noin 300-400. Vuodesta 1995 raiskauksien määrä näyttäisi lisääntyneen 400-500 rikoksen tasolle ja vuonna 2000 jo lähelle 600 rikosta, toteaa erikoissuunnittelija Hannu Niemi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen katsauksessa.
Raiskausrikosten selvittämisprosentti on laskusuunnassa. 1990-luvun alussa poliisin tietoon tulleista raiskauksista selvitettiin samana vuonna noin 50 prosenttia. Tätä nykyä prosentti on noin 40. Viime vuoden 459 raiskauksesta on selvitetty 38 prosenttia eli 176 tapausta.
Lakiuudistus lisäsi
ilmoituksia poliisille
Tilastot eivät kerro läheskään koko totuutta. Vain pieni osa raiskauksista tai niiden yrityksistä ilmoitetaan poliisille. Myös tilastoissa näkyvät muutokset jättävät arvailujen varaa: vaihteleeko rikosten määrä vai alttius ilmoittaa rikoksista poliisille?
Hannu Niemen mukaan raiskaukset ovat 1990-luvun puolivälistä alkaen todennäköisesti lisääntyneet todellisuudessakin.
Laman jälkeen esimerkiksi ravintolaelämä vilkastui ja raiskauksen riskitilanteet lisääntyivät.
Vuosina 1999-2000 raiskausilmoitusten määrän kasvuun lienee vaikuttanut myös seksuaalirikoslainsäädännön muutos, joka astui voimaan vuoden 1999 alusta.
Aiemmassa lakitekstissä puhuttiin väkisinmakaamisesta, joka oli asianomistajarikos. Uhri sai päättää, ilmoitetaanko siitä poliisille ja nostetaanko siitä syyte.
Uudistus toi lakitekstiin väkisinmakaamisen tilalle käsitteet törkeä raiskaus, raiskaus ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nyt virallisen syytteen alaisia rikoksia, kuten useimmat muutkin seksuaalirikokset.
Pakottaminen sukupuoliyhteyteen eli niin sanottu lievä raiskaus on kuitenkin edelleen asianomistajarikos.
Kyselyistä viitteitä
piiloväkivallasta
Lakipykäliä ei päästä soveltamaan piilorikollisuuteen, jonka arvellaan olevan raiskausrikoksissa paljon suurempaa kuin muissa vakavissa rikoksissa.
Naisten haastattelututkimukset antavat seksuaalisen piiloväkivallan mittasuhteista joitakin viitteitä. Esimerkiksi vuonna 1998 julkaistun Usko, toivo, hakkaus -kyselytutkimuksen mukaan 14 prosenttia naisista oli kokenut seksuaalisesti uhkaavaa käytöstä, 11 prosenttia yrityksiä painostaa seksiin ja neljä prosenttia pakottamista seksiin.
- Nämä luvut ovat aliarvioita, sillä kyselyllä ei kysytty parisuhteessa koetusta seksuaalisesta väkivallasta, toteaa tutkija Päivi Honkatukia Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta.
Hänen mukaansa parisuhteessa tehty raiskaus on luultavasti paljon yleisempi ilmiö kuin niin sanottu puskaraiskaus. Kuitenkin raiskaaja on yleisen mielikuvan mukaan puistojen pimennossa uhriaan väijyvä tuntematon mies. Hänestä on helpompi tehdä rikosilmoitus kuin läheisestä tai tutusta miehestä.
Muutoshakua asenteisiin
ja oikeuden ratkaisuihin
Raiskaus on julkisen keskustelun runsaudesta huolimatta hyvin intiimi rikos. Siihen liittyy uhkailua, pelkoa ja häpeää. Raiskauksen ilmoittamista ja selvittämistä vaikeuttaa usein myös näytön puute.
Keskustelu kuitenkin avaa mahdollisuuksia muuttaa asenteita ja tehostaa raiskausrikollisuuden ja muun seksuaalisen väkivallan selvittämistä ja ehkäisyä.
Oikeusistuimienkin ratkaisuissa on uudenarvioimisen varaa. Itä-Suomen hovioikeuden kohuttu päätös viedään korkeimman oikeuden (KKO) tutkittavaksi. Valtakunnansyyttäjänvirasto on ilmoittanut, että syyttäjä hakee KKO:lta valituslupaa rangaistuksen mittaamiseen.
http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2002/10/19/teemat/sunnuntai/juttu1/sivu.html
Vastaukset 35
Vanhimmat
...meilläkin päin tosiaan puskista hyppääjä on 2-3% tapauksista se raiskaaja.
60% tapauksista on yhdenillantuttavuuksia - yleensä humalatilalla (sekä uhrin että tekijän) voimakas osuus asiaan. Loput partnerin / ex-partnerin / muun sukulaisen tai pidempiaikaisen tuttavan tekemiä.
Nämä luvut siis niitä ilmitulleita.
Mainitsemassasi tapauksissa nuo "lieventävät seikat" eivät mielestäni ole mitään lieventäviä seikkoja. Kun näyttö on aukoton, että raiskaaja on ollut asialla, niin silloin pitää olla rangaistuksen kohdallaan. Samoin pitää pitää yllä kulttuuria, jonka mukaan raiskauksen tapahduttua pitäisi ottaa heti yhteys poliisiin, jotta saadaan se aukoton näyttö - dna:t jne. Ja hiipparit pois kaduilta (myös ne yhdenillantuttavuus-hiipparit).
Tästä uutisoinnistasi / mielipiteestäsi en löydä kritiikin sijaa. Asiallinen avaus ja asiallista tekstiä.
Koska ilmeisen useasti raiskaustapauksiin liittyy alkoholi, niin esitänkin, että aletaan myymään erikseen alkoholijuomia naisille ja miehille.
Miehille myytävään alkoholiin lisätään kemiallista ainetta joka poistaa sekä halun, että kyvyn.
Tällaisella menettelyllä pääsisimme kätevästi eroon epämiellyttävästä kännisestä iskukäyttäytymisestä, sekä ainakin osasta raikauksia.
...kun vanhaksi tulee, niin jo jokusen huurteisen jälkeen (kyllä, äärifundamentalisti proffa nauttii joskus huurteisia, viinejäkin, jopa konjakin kahvin kera) nukuttaa ihan zaablaristi. :-)
Se on muuten tutkittu, että e-pillerit ja alkoholi nostavat naisen elimistön testosteronitasoa huikeasti. Eli jos käytät e-pillereitä ja juot paljon, olet suuremmassa riskiryhmässä sen suhteen, että on vaikeampi hallita käytöstään ja ajatella järkevästi humalatilassa. Jopa luku 270% kasvu on esitetty.
Mulla on ihan sama tilanne. Siksipä tuota voinkin ehdottaa ihan puhtain paperein.
Pikkasen pussikaljaa naamaan, niin ei seiso enää kuin järki.
Muutenkin olen vahvasti sitä mieltä, että noissa seurusteluhommissa kannattaa pitää se kaljakäsi kurissa. Ei tule tehtyä mitään sellaista mitä joutuu katumaan.
Onko kaiken pahan alku ja juuri korkea testosterinitaso?
Ja jos näin nyt olisikin, niin kuinka korkea taso raiskaajilla ja väkivaltaisilla miehillä nämä luvut ovat?
Ja jos tämä tämä onkin faktaa, niin mitä tälle voisi tehdä?
... miten niin jalo juoma kuin alkoholi, voi vaikuttaa joihinkin niin negatiivisesti.
Itselläni ei ole ollut iloliemen kanssa juurikaan ongelmia, paitsi joskus se on maistunut vähän liiankin hyvin :)
Pienessä hönössä on äärettömän mukavaa. Miten siinä voisi tulla agressiiviseksi. Naisetkin muuttuvat paremman näköisiksi. Velat muuttuvat saataviksi ja vähän huonompikin huumori naurattaa. Ei juuri ole huolta huomisesta.
Kieltämättä seksi ja reipas humala on usein aika huono yhdistelmä, mutta jostain syystä silloin sitä tekee eniten mieli.
..mutta näin huhuna muistelen lukeneeni, että testosteronitason nousu lisää myös agressiivisuutta, etenkin yhdessä joidenkin muiden hormonien kanssa...
Hormonihoito voisi todella auttaa joihinkin käyttäytymishäiriöihin ja pakkomielteisiin - annetaanhan naisillekin hormonihoitoa, ja on tunnettua, että esim. tietyt e-pillerit tekevät jotkut naiset todella agressiivisiksi. jne. (Samoin kuin se kuukausittainen pari agressiopäivää ON ihan fysiologinen juttu, eikä huuhaata).
Tästä voi jollain olla kyllä täsmällistäkin tietoa, ja olen siitä hiljaa, etten puhu läpiä päähäni nyt.
...niin luin tekstisi ensin, että seksin yhteydessä alkaa tehdä eniten mieli reipasta humalaa? :-)
Eikö sinulla ole ikinään käynyt niin, että tilapäisjutun yhteydessä, tilanteen ollessa päällä, tekisi mieli lisää humalaa :) Ju nou.
vaikenee.
poikamies ajoista. Luonnollisestihan muussa tapauksessa tilanne on lähinnä teoreettinen.
..vanhaa sanontaa, jonka mukaan tiettyjä asioita ei saa sotkea keskenään:
"Jos otat niin ota,
jos ajat niin aja."
Eikö tämäkin ole aika hyvä?
"Herrasmies on aina herrasmies"
Joskus "ajamisesta" ei vaan voi kieltäytyä.
Esim. tälläistä, että kun naisbodarit ovat ottaneet hormoneita, niin heistä on tullut huomattavasti väkivaltaisempia.
E-pillereiden aggressiivisuusjuttu taitaa olla mutua? Olenpahan niitä joskus itsekin käyttänyt, mutta en huomannut aggressiivisyystasoni nousevan. Pistäköön tähän joku faktatietoa.
" Samoin kuin se kuukausittainen pari agressiopäivää ON ihan fysiologinen juttu, eikä huuhaata)."
Mitkä pari aggressiopäivää? Juu tiedän tietty mihin viittaat, mutta ilmeneekö tämä nimenomaan aggressiona? Voisi sitten ajatella myöskin, että miehillä näitä aggressiopäiviä on 30pv/kk.
kerronpahan jutun.
Erään ystäväni entinen miesystävä kysyi minulta, että kuinka paljon kuukautiset vaikuttavat naisen käytökseen, niin ihan rehellisesti, omakohtaisesti vastasin, etteivät mitenkään, johon tämä mies sanoi, että sitä hän on epäillytkin!
Eli, jos sinulla on esim. selkä kipeä joka kk, niin kuinka hyvällä tuulella jaksat olla?
Siinä onnellisessa tilanteessa olen, että en näistä kivuista kärsi, voinpahan kertoa senkin, että minulla sattuu olemaan ehkäisykeino, jolloin ei kuukautisia oikeastaan ole lainkaan.
Toisaalta muistan, että rouvasi tänne kirjoitteli, että hän ei käytä kierukkaa, koska se ehkäisee hedelmöittyneen munasolun kiinnittymästä kohdun seinämään. (Mitenkä oman rouvasi aggressiot ilmenevät?, muutoin kuin potkimalla)
Ihan loogista silloin kun sinäkin pidät hedelmöittyneen munasolun omaavan absoluuttisen ihmisarvon ja sielun.
Kun sanotaan alkoholin lisäävään väkivaltaisuutta, niin tuskinpa se kuitenkaan lisää ihmisten väikivaltaltaisuutta niissä ihmissä, jotka eivät alunperinkään ole väkivaltaisia, eli se vain korostaa sitä.
Hyi, Carma, tuo ei ollut kivasti sanottu, eikä se pidä paikkansa.
Testosteroni on miehelle määrällisesti tarpeellinen ja tyypillinen hormoni.
Jos aiot jotenkin ruveta vähentämään, se kuulostaa ainakin minusta kastraatiolta.
Vai olisiko se miehen "perisynti" (vrt. kristillisyys) josta feminismi-nimisen aatteen mukaan olisi päästävä eroon? Eli linkki kaikkeen miehestä syntyvään pahaan, siihen "potentiaaliseksi" tekevään olisi testosteroni.
Herran ehtoollista vastaava asia , se joka pyyhkii perisynnin pois, olisi kastraatio.
No hyvä kun se sitten vihdoin löytyi!
No, kyllä minusta pedofiileille ja raiskaajille voisi ihan normaalikäsittelynä ilman sen kummempia ihmettelyitä antaa kemiallisen kastraation.
Oikeuden käynnin jälkeen, jos todetaan syyttömäksi voisi lääkityksen sitten lopettaa.
Alkkomahoolilla on taipumus vain korostaa ihmisessä jo ennenstään olevia piirteitä.
Minäkin tiedän pari kaveria jotka ovat sellaisia joiden kanssa en lähtisi pussikaljan ottoon. Sikäli uhoavia ovat, että kännipäissään alkaisivat vaatimaan nyrkkeily kisoja ja muuta väkivaltaa, kun tietävätten, että lajeja harrastelen.
Kokeiltu on tällaisten kanssa. Ei siitä koskaan tule kuin sanomista, hirveä uho ja sitten kun tosiaan suostuu matsiin, niin sitten nämä itkee kun tulikin nenä kipeeksi.
Tai jos semmosen kuttus kotiinsa ja se keksis, että aletaankin ammuskelemaan, huhuhuh.
sitä noin vastustaisi.
Ehkä en kuitenkaan hyväksy käsittelyä ennen oikeudenkäyntiä. Vanhan oikeuskäytännön mukaan vastaaja on syytön, kunnes hänet syylliseksi todetaan.
alkoholin käyttö vähentää sekä lyhyellä ja pikällä tähtäimellä testosteronin tuotantoa.
Kun täällä ainakin on väitetty ihan päinvastaista.
sieltä ja väliltä. Eli sekä että.
Naisilla taso nousee ja miehillä laskee.
Viittasin tossa tohon proffan sepustukstiin, jossa hän yritti selittää naisten väkivaltaisuutta hormoneilla.
Voimailija manipuloi testosteronin tasoja (ilman laittomia aineita) rytmittämällä harjoittelun, syömisen ja levolla.
Eli aina välillä tuon takia se käy minullakin erityisen ylhäällä.
Sovitaanko kuitenkin, että en ole sen vuoksi rikollinen.
Testosteronin vaikutuksesta voisi kertoa monia juttuja. En kuitenkaan sitä nyt viitsi tehdä.
On melko helmöä höpistä hormoonien ja väkivaltaisuuksien yhteyksistä.
Kaipa tässä ihmisiä olemme kaikki.
Minulla on ilmeisesti ollut aina matala teston taso, paitsi testeissä, koska olen lauhkea kuin lammas. Epäilin nimittäin joskus hormoonitasoa syyksi tilapäiseen työ ym. tehon laskuu, mutta kaikki testitit osittivat arvojen olevan kohdallaan. No nyt taas homma pelaa.
Piti tulla lauantaina töihin.
Eilen jäi sellainen pöytäkirja vaiheeseen, jonka pitää olla maanantaiaamuna allekirjoitettavissa.
Kiitos tästä työpäivästä keskustelupalstan.
On se kuitenkin totta, että hormonit vaikuttavat elämäämme enemmän kuin moni arvaakaan. Myös miehen elämään, naisen hormonimyrskyistä näkee välillä jopa kirjoituksia.
Pari esimerkkiä:
Eräs tuttu työelämästä sai eturauhassyövän. Sen esintyminen korreloi korkean testosteroni pitoisuuden kanssa. Hoitoon kuuluu em. tason alentaminen, olikohan se nyt estrogeenillä, se kuulemma hidastaa leviämistä. Tason kemiallinen pudotus toi mukanaan totaalisen masennustilan.
En tiedä kumpi tuon kaverin lopuksi tappoi, syöpä vai paha masennus.
Sama tulos on bodareilla (taitaa niitä olla voimanostajiakin) jotka käyttävät keinotekoista testoa ja lopettavat käytön, jolloin oma luontainen tuotanto on käynyt olemattomiin.
Olen kuullut yhdeltä hoitoalalla työskentelevältä mieheltä, miten he antoivat testosteronia opiskeluaikaan alkoholin mukana naisporukalle ikään kuin lemmenjuomana. Olivat olleet tyttörukat kokolailla sekaisin.
Eli jos meillä on huonoja päiviä, niin selitellään sitä hormonitoiminnalla ja yritetään ymmärtää toisiamme.
Hyvää jatkoa.
Naisella, joka ei käytä e-pillereitä, alkoholi LASKEE testosteronitasoa > siis tavallaan naisellistaa .
Naisella, joka käyttää e-pillereitä ja jolla siis on normaalia korkeampi estrogeenin lähtötaso (tosin se ei ole luonnollista estrogeenia vaan estradiolia), alkoholi ALENTAA estrogeenitasoa > tavallaan miehistää hetkellisesti. Mutta tosiasia voi olla, että humalaisen e-pilleristin hormonitaso vain laskee tavallisen e-pillerittömän naisen tasolle.
Alkoholi on keskushermostomyrkky ja vaikuttaa kaikin mahdollisin tavoin käyttäytymiseen, joten tuo hormonien lasku/nousu on vain pieni yksittäinen käyttäytymisen selittäjä humalatilassa.
Ylläolevan minäkin "muistelen lukeneeni" eli en pistä päätäni pölkylle.
Varmasti alkoholin vaikutusta myös miesten hormonitasoon on tutkittu, vaikka ei muistu mieleen. Oma veikkaukseni on, että alkoholi LASKEE mieshormonin tasoa hetkellisesti, mutta en ihmettelisi, jos säännöllinen käyttö saisi elimistön korjaamaan tilannetta tuottamalla entistä enemmän testosteronia.
...tuossa tapauksessa uhrin puolesta. Hyypiö on päästetty vapaaksi siitä huolimatta, että mitä ilmeisimmin todisteiden valossa todettu syylliseksi... tuntuu varmasti hirveältä ko. naisesta.
Sympatiani ovat tässä tapauksessa ehdottomasti uhrin puolella.
Minua ottaa päähän aina kun joku raiskaa ja sitten tämä sankari pääsee pääntaputuksilla.
Semmikin kun tämä sankari tuskin edes tajuaa tekonsa vakavuutta.
Joku kemiallinen ratkaisu voisi olla hyvä näissäkin. Tai sitten rikoksenteko välineet valtiolle....
Kaipa siitä on armeijalla jonkinlaisia kokemuksia. Minun aikanani sitä tosin ei käytetty tai se ei tehonnut. Jokainen kuitenkin tiesi mahdollisuuden ja hyvissä ajoin ennen lomia lopetettiin talon tarjoamien kiisseleiden syönti. Ja kaikki oli ihan tosissaan, minäkin. Jos ei muu niin plasebo-vaikutus ainakin toimi.
Tajusinko nyt oikein? Että syöttääkö armeija miehille jotain mömmöä kiisseleiden seassa??? Oikeestiko?!
Kuten sanoin, näin perimätieto antoi ymmärtää ja jokainen otti sen varmuuden vuoksi tosissaan, vaikka ei siihen uskonutkaan. Liekö ollut jotain hormoonien eritykseen vaikuttavaa ainetta? Ehkä sillä saatiin miehet pysymään rauhallisempina kasarmiolosuhteissa. "Luonto sen tikanpojankin puuhun ajaa".
Ai niin kiisseliä. Olisiko siellä ollut porkkanakiisseliäkin :)
Kun nuori kaveri joutuu alokasaikana aivan uusiin olosuhteisiin, häntä käsketään ja höykytetään kaiken aikaa, ruumiillinen rasitus on kova ja ympärillä on samanlaisia hämmentyneitä nuoria kavereita, silloin ei välttämättä otakaan enää eteen joka viides minuutti. Syy tähän outoon elottomuuteen pannaan sitten kiisseliparan niskaan. Alokasajan jälkeen tilanne palaa entiselleen.
tiedossa. Boorista puhuivat.
Lieneekö "jarru" kuitenkin henkisesti yksilötasolla "alennettu" hierarkia.
Johtaja vst. alainen korostettu alokasaikainen asetelma voi vähentää alaisen testosteronin tasoa.
Onhan tiedossa, että johtavalla "uroksella" testosteroni seerumin taso on korkeampi kuin alemmassa asemassa olevan.