Olispa vielä pääsiäinen. Kun kaikki oli uutta, ihmeellistä ja lupaavaa. Kun meillä oli yhteys jota toitotti myös koko muu maailma. Pienet kauniit sanat herättivät isot kauniit hymyt kohdatessa, askelten lähetessä. Myöntäminen, heittäytyminen. Johonkin, mihinkään ja mihin vain. Elämä maistui makealle.
Mitä tapahtui pääsiäisen ja vapun välillä, mikä sen kaiken kauniin tappoi... Oliko se ei-mitään? Minulle se oli Kaikki. Minun on sitä onnen ja lupauksen tunnetta ikävä ja antaisin lähes mitä vain jos saisin sen takaisin, ja enemmänkin.
Mitä tapahtui pääsiäisen ja vapun välillä, mikä sen kaiken kauniin tappoi... Oliko se ei-mitään? Minulle se oli Kaikki. Minun on sitä onnen ja lupauksen tunnetta ikävä ja antaisin lähes mitä vain jos saisin sen takaisin, ja enemmänkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mennä :D mut ei mulle kyllä siitä pääsiäisen keskustelusta tullu yhtään hyvä mieli, se oli ihan kauheeta :(
Samaa mietin minäkin.... mutta tiedän, että se oli se ei-mitään. Eikä ne tunteet kuolleita ole, ne on haudattu syvälle kaiken kiireen, yksinäisten iltojen ja unettomien öiden alle. Pettymyksen, hiljaisuuden ja kyynelten takaa jos yrität etsiä, saatat löytää pienen hehkuvan kipinän joka oikeilla asioilla voisi vielä palaa ikuisen rakkauden hehkuvana liekkinä. Koskaan ei saa luovuttaa.
Samaa mietin itsekin. Mutta ehkä se oli se ei-mitään. Eikä tunteet minnekään kuolleet ole, ne on haudattu syvälle kiireeseen, yksinäisiin iltoihin ja unettomiin öihin. Ja jos katsot pettymysten ja kyynelten taa, saatat löytää pienen hehkuvan kipinän, joka oikeilla asioilla voisi kasvaa rakkauden ikuiseksi liekiksi. Koskaan ei saa luovuttaa.