Aloin pohtia tuota feminististä retoriikkaa suhteessa esim. kristilliseen ilmaisuun: "jokainen ihminen on syntinen" - jonka johdannaisena voi hyvin sanoa "jokainen ihminen on varas, murhaaja, huorintekijä" (ml. minä itse) - esim. Jeesuksen mukaan jo se, joka sanoo veljelleen "sinä hullu" on ansainnut saman "tuomion" kuin toisen tappaja, kuvaannollisesti.
Miksi sitten ajattelen, että tämä retoriikka on erilaista, kuin esim. feministinen "jokainen mies on potentiaalinen pedofiili"? (Tai miksi en esim. sano tytölleni: "jokainen NAINEN on potentiaalinen huorintekijä/huora")... Osaakohan kukaan arvata?
Siltä varalta, ettei osaa, nostan pari pointtia esiin.
1.) todennäköisesti ei-kristitty (varsinkin hän, joka uskoo ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen) loukkaantuu myös tuosta kristillisestä ilmaisusta
2.) toisaalta - jos joku huomaa, ettei ole täydellinen ja synti alkaa tulla ns. "todeksi" elämässä - kristinuskolla on keino parantaa asia. Toisaalta kaikki ihmiset eivät ole juuri samasta kohti vajavaisia, eri ihmisillä on hankaluuksia eri asioissa (jotka ovat kuitenkin samalla viivalla).
3.) synnin käsite kristinuskossa on yleensä sukupuoliriippumaton - kaikki ihmiset ovat sen suhteen samalla viivalla, eikä ole tarvetta erotella erikseen toisen sukupuolen syntejä... pääasia on päästä niistä eroon.
FEminismin suhteen - mikä on feminismin sanoma "miehelle", joka on "potentiaalinen sitätätä"? Ainakin minun tulkintani mukaan kaikkea muuta, kuin rakentava. Toisaalta feminismi suuntaa katseensa siihen, mikä sukupuolia tuntuu erottavan - korostaen sitä tarkoituksella.
Tämän vuoksi itse näen loogisen eron esim. Gudrun-retoriikan ja vaikkapa Jeesuksen retoriikan välillä. Joista tuota ensimmäistä siis en kannata - kun en näe sitä järin rakentavana, sellaisena, että ihmisellä olisi sen kautta mahdollisuus suunnata kohti parempaa. Sen sijaan, että kylvetään sanallisia siemeniä jatkuvasti siihen suuntaan, mikä ihmistä erottaa toisesta.
Miksi sitten ajattelen, että tämä retoriikka on erilaista, kuin esim. feministinen "jokainen mies on potentiaalinen pedofiili"? (Tai miksi en esim. sano tytölleni: "jokainen NAINEN on potentiaalinen huorintekijä/huora")... Osaakohan kukaan arvata?
Siltä varalta, ettei osaa, nostan pari pointtia esiin.
1.) todennäköisesti ei-kristitty (varsinkin hän, joka uskoo ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen) loukkaantuu myös tuosta kristillisestä ilmaisusta
2.) toisaalta - jos joku huomaa, ettei ole täydellinen ja synti alkaa tulla ns. "todeksi" elämässä - kristinuskolla on keino parantaa asia. Toisaalta kaikki ihmiset eivät ole juuri samasta kohti vajavaisia, eri ihmisillä on hankaluuksia eri asioissa (jotka ovat kuitenkin samalla viivalla).
3.) synnin käsite kristinuskossa on yleensä sukupuoliriippumaton - kaikki ihmiset ovat sen suhteen samalla viivalla, eikä ole tarvetta erotella erikseen toisen sukupuolen syntejä... pääasia on päästä niistä eroon.
FEminismin suhteen - mikä on feminismin sanoma "miehelle", joka on "potentiaalinen sitätätä"? Ainakin minun tulkintani mukaan kaikkea muuta, kuin rakentava. Toisaalta feminismi suuntaa katseensa siihen, mikä sukupuolia tuntuu erottavan - korostaen sitä tarkoituksella.
Tämän vuoksi itse näen loogisen eron esim. Gudrun-retoriikan ja vaikkapa Jeesuksen retoriikan välillä. Joista tuota ensimmäistä siis en kannata - kun en näe sitä järin rakentavana, sellaisena, että ihmisellä olisi sen kautta mahdollisuus suunnata kohti parempaa. Sen sijaan, että kylvetään sanallisia siemeniä jatkuvasti siihen suuntaan, mikä ihmistä erottaa toisesta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksi pahimmin minua kristinuskossa nyppivistä asioista on nimen omaan syntikäsite, tämä "kaikki ihmiset ovat syntisiä" -virsi. Minä en koe olevani syntinen (toisaalta, enpä ole kristittykään enää). Teen toki virheitä, mutta yritän elää elämäni siten, että mieluummin vähentäisin kärsimystä maailmassa kuin lisäisin sitä. Kristinopin mukaan minun tulisi siitä huolimatta rypeä synnintunnossa ja madella alttarin edessä pyytelemässä anteeksi pahuuttani (näin kärjistäen sanottuna).
Toiseksi, hyvä proffa, jokainen ihminen - myös nainen, ei vain mies - on potentiaalinen pedofiili, ja jokainen ihminen - myös mies, ei vain nainen - on potentiaalinen huorintekijä/huora, omaa ilmaisuasi käyttäen. Toiseemme satuttamisen mahdollisuuksissa olemme valitettavasti tasa-arvoisia. Hyvä, jos et myrkytä tyttäresi mieltä kutsumalla häntä potentiaaliseksi huoraksi. Tyttöjen huorittelu jo kouluiästä asti ei tee hyvää kasvavalle itsetunnolle.
Minä olen kristitty, eli kastettu ja maksan kirkollisveroa eli kuulun kirkkoon. Tiedän kristinuskosta ainoastaan perusasiat ja se riittää minulle. Jos ja kun raamatussa sanotaan, että jokainen ihminen on syntinen, mitäpä sitä kieltämään. Minä tunnustan asian, koska se on tosi. Sen miten tuota syntisyyttä käsittelen ja tulen sen kanssa juttuun, pidän omana asianani, mutta ongelmia ei ole ollut. En tarvitse sieluni hoitoon pappia tai kirkkorakennusta.
"Teen toki virheitä, mutta yritän elää elämäni siten, että mieluummin vähentäisin kärsimystä maailmassa kuin lisäisin sitä"
Hyvä periaate. Itse olen aika kriittinen ja saatan antaa samalla mitalla takaisin eli en aina käännä toista poskea, mutta yritän parhaani. Aika pitkälle pärjää ihan vain sillä, että pyrkii huomioimaan muutkin ihmiset. Luonnolle ja eläimille minä en ole tehnyt tietoisesti mitään pahaa, josko en sen suuremmin myöskään ole ollut edistämässä niiden hyvinvointia. Olen kuitenkin luonnon- ja eläinetensuojeluhenkinen. Kaikille tämä ei riitä ja saa kritisoida, mutta minulle se riittää tällä hetkellä.
Ehkäpä pikemminkin pikkuvauvasta kuin aikuisesta voisi sanoa, että hän on - sukupuolesta riippumatta - potentiaalinen murhaaja, varas, huorintekijä, pedofiili, saatananpalvoja ja mitä tahansa kamalaa sitten keksiikin. Pikkuvauvahan ei ole sen paremmin seksuaaliselta kuin moraaliselta suuntautumiseltaan vakiintunut: kaikki mahdollisuudet ovat periaatteessa avoinna.
Aikuisen miehen tai naisen persoonallisuus on sen sijaan jo aika tavalla jäsentynyt. Perustavat eksistentiaaliset valinnat on jo pitkälti tehty sekä seksuaalisen että moraalisen suuntautumisen suhteen, eivätkä ne enää kovin helposti muutu. Näin ollen aikuisen kohdalla mainitsemasi (Gudrunin?) potentiaalisuuden määrittely tuntuisi mielestäni varsin keinotekoiselta.
Mitä uskonnollisen suuntauksen valintaan tulee, en osaa pitää sitä yhtä olennaisena kuin vaikkapa moraalisen tai seksuaalisen suuntautumisen valintaa. Sekä historian että oman elämänkokemukseni perusteella olen päätynyt käsitykseen, että aivan uskonnollisesta suuntautumisesta riippumatta sekä moraalinen että seksuaalinen suuntautuminen voivat olla käytännöllisesti katsoen mitä tahansa.
eihän retoriikka voi olla rakentavaa, jos pyrkimyksenä on muuttaa yhteiskunnallisia rakenteita, mitenkäs luutumista päästään eroon kuin tekemällä ne naurunalaisiksi, mitätöimällä, yms ilkeilyllä, uskontomme taasen käyttää rakenteiden murskaamiseen hyvyyttä, rakkauden sanomaa, jonka varjolla voi tehdä lähes mitä tahansa
"Aloin pohtia tuota feminististä retoriikkaa suhteessa esim. kristilliseen ilmaisuun: "jokainen ihminen on syntinen""
A. Kuten jo sanoit, se ei kohdistu mihinkään tiettyyn ryhmään. Miltäs se kuulostaisi jos sanottaisiin vaikkapa "Jokainen mies on syntinen" vrt. "Jokainen nainen on synnitön". Jos ei ole kristitty, ei kristin uskon sanomalla ole mitään merkitystä. Jos ei tunnusta mitään uskontoa, itse synti sanakaan ei tarkoita mitään.
B. Jokainen kristitty tietää tehneensä syntiä, kun taas jokainen mies ei voi hyväksyä sitä, että häviävän pienen murto-osan mukaan kaikkiin miehiin lyödään negatiivinen leima.
C. Raamatun ja kristinuskon retoriikka ei ole syyttelevää ja vaativaa. Lisäksi se pyrkii poistamaan ongelman, ei vellomaan sitä.
D. Raamatun sanomaa ei voida verrata jonkin ihmisryhmän sanomaan.
"Toisaalta feminismi suuntaa katseensa siihen, mikä sukupuolia tuntuu erottavan - korostaen sitä tarkoituksella. "
Ööö, eikös tämä nyt ole aika luonnollista. Turkistarhausta vastustava suuntaa katseensa turkistarhaukseen ja sen estämiseen, lastensuojelun parissa työskentelevä suuntaa katseensa nimenomaan lastensuojeluun, ei esim. lemmikkihamstereiden suojeluun. Feminismi on syntynyt naisten ja miesten eriarvoisen aseman pohjalta, joten mielestäni on melko luonnollista, että se myös suuntautuu pyrkimyksissään poistamaan nimenomaan sukupuolia erottavia epäkohtia.
jolloin feminismikin voidaan kuopata ja länsimaissa se ei ole kovin kaukana. Kommunismi alkaa olla mennen talven lumia. Sille oli paikka ja tilaus historiassa ja minäkin myönnän, että se on ollut aatteena kehittämässä demokratiaa ja tasa-arvoa silloin kun niitä on tarvittu ihan tosissaan (torpparit, maaorjat, työntekijöiden asema, sanelupolitiikka > neuvottelupolitiikka jne.). Voi olla, että kapitalismi tarvitsee vastavoiman, mutta se tulee olemaan aivan jotain muuta kuin kommunismi tai feminismi. Mikä on feminismin funktio kun sp. tasa-arvo on saavutettu? Feminismille on eittämättä ollut tilaus ja osaltaan sen avulla naisten arvostus on saatu nostettua miesten arvostuksen tasolle, mutta viimenen käyttöpäivä häämöttää jo aika lähellä.
Hyvin sanottu. Voiko muuta sanoa!
Aikoinani erosin kirkosta (joskus 15 v. sitten)
ihan tämän sovinistisen retoriikan takia!
Ei se tee minusta silti ateistia, ei.
Eritoten ärsyttää erinäisten "uskovaisten" ylemmyyskäsite: minä, minä ja minun arvokas sieluni, muut väärässä olevat joutavat lieskojen nuoltavaksi.
Raamattu on sovinistinen ja sillä voin pyyhkiä pyllyni, sano mitä sanot.
Ei kai vaan siitä paperista lähde mustetta? Onks kellään tietoo? :D
...ovat tunteita, jotka joskus ihmisen yllättävät.
Ehkäpä joskus muut ihmiset lakkaavat ärsyttämästä sinua. Pyllyn pyyhkimiseen suosittelen imukykyisempiä paperilaatuja :-)
En tiedä, kuuluuko kasteen varsinaiseen kaavaan kehotus kastettavalle luopua synnistä, vai käytetäänkö sitä muuten vaan yleisesti kastetilaisuuksissa, mutta kyllä sellainen retoriikka on loukkaavaa, tai vähintään surkuhupaisaa.
Joukko aikuisia on kokoontunut oman vakaumuksensa mukaisesti laulamaan epävireisesti ja seisomaan murheellisen ja kärsivän näköisinä huonosti istuvissa juhlakamppeissa lapsen itkiessä lohduttomasti. Ilmekään ei värähdä läsnäolijoiden kasvoilla. Konemaisesti ja ennalta määrätyn kaavan mukaan toimitaan, huolimatta siitä että lapsi pontevasti ja punaisena, koko olemuksellaan vastustaa kastetoimitusta.
Vielä kehotetaan pientä nyyttiä luopumaan synnistä, kun ainoa järkevä toimintamalli olisi antaa oikein isän kädestä kaikille näille kiveen veistetyille perinteiden ja sakramenttien vaalijoille.
Mielestäni feminismi ei yleisesti ole syyllistynyt tällaiseen fyysiseen ja psyykkiseen kidutukseen.
Retoriikka taas on retoriikkaa ja se tulee retoriikkana ottaa.
...ei ole meilläkään tapana :-) Sammaa mieltä tuosta, että ihmisten on tehtävä valintansa itse siinä iässä, kun asiat alkavat tulla ajattelun alle.