"Samalla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvinpalkattuja juoksupoikia."Hyvin sanottu B.Furmanilta.Samoin Kopakkalan alkoholivertaus. Noin olen itse ajatellut psykiatriasta jo vuosikaudet mitä "asiantuntijat" artikkelissa sanoo.Hyvä jos asiasta keskusteltaisiin kunnolla.
0Äänestä
open_ur_eyes
Hyvä kirjoitus. Vaaditaan jonkin verran historian tuntemusta, älykkyyttä ja loogista päättelykykyä ymmärtää, ettei psykiatria ole koskaan ollut yksilön auttamista varten. Jokainen joka ei ole asiasta perillä tulisi sekä oman että läheistenne turvallisuuden vuoksi perehtyä alan yhteiskunnalliseen tehtävään, ajattelu- ja toimintatapoihin. Matkan todellisuuteen voi aloittaa parhaiten tutustumalla sivustoon www.szasz.com.
Tuossa kirjoituksessa ei puhuta ollenkaan siitä että paitsi masennuslääkkeet auttavat hyvin harvoja niin todella monille tulee pysyviä haittoja niiden käytöstä vaikka olisi lopettanut lääkkeiden käytön jo aikoja sitten(esim. krooninen unettomuus,puhe on muuttunut puuroksi,muisti pätkii,lihasnykimiset).
0Äänestä
open_ur_eyes
Valitettavasti kaikista vaivoista ei haluta alkuunsa välttämättä edes kertoa, edes asiastatietävien puolesta, koska on vaara, että tietämättömmät kansalaiset leimaavat niin laajan ja kamalan todellisuuden "salaliitoksi" tai muuksi liioitteluksi. Tätä mahdollisuutta käyttäisivät välittömästi hyväksi myös lääkärit, psykiatrit kuin lääketeollisuuskin. Tarvitaan siis aikaa, jotta todellisuus saadaan ajattelua ihmisille vähän kerrallaan. Shokeeraaminen totuudella kaikki kerrallaan vie valitettavasti kuuntelijoiden ymmärryskyvyn yli ja vahingoittaa viestintuojien uskottavuutta.
Luettelemasi krooniset univaikeudet, puheongelmat, muistihäiriöt ja lihasnykimiset ovat kaikki mahdollisia pysyväisvaikutuksia mm. SSRI-käytöstä, joka on merkki syntyneistä aivovaurioista. Muita tunnettuja potentiaalisia pysyväisvaikutuksia ovat impotenssi, seksuualisten halujen katoaminen, tunnekokemusten turtuminen, mielihyväkokemuksen kato, erilaiset kognition vauriot, joista mainittakoon erityisesti työmuistina (Working Memory) tunnettu kokonaisuus ja puutunut iho ja muut tuntohäiriöt. Käytöstä voi seurata myös pysyvä tunne siitä kuin silmien edessä olisi "pleksiseinä." Ilmiöllä on monta nimeä kysyttävältä riippuen. Professori Gotzsche kutsui samaa ilmiötä juustokuvuksi eräällä luennollaan. (Asiasta on maininta ja omaani parempi selitys mm. dokumentilla Who Cares In Sweden, www.whocaresinsweden.com)
Psykiatrinen totuus on niin hirveä, ettei suurimmalla osalla ihmisistä, ihan ymmärrettävistä syistä, ole kapasiteettia ymmärtää koko järjestelmää ja siihen liittyvää toimintaa kerrallaan. Jos joku haluaa ottaa oikopolun muutaman vuosikymmenen päähän ja elää edellä tätä aikaa niin suosittelen sivustoa www.szasz.com. Sitä kautta löytyy runsaasti tietoa psykiatriasta instituutiona sekä sen todellisesta yhteiskunnallisesta tehtävästä.
0Äänestä
iatrogeenisetsairaudet
"Lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita, pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta,, voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa, Furman kirjoittaa"
Monet lääkehoidot voivat myös aiheuttaa ja kroonistaa alkuperäisiä ongelmia. Esimerkiksi masennuslääkkeet voivat laukaista kaksisuuntaisen ja aiheuttaa masennusta, antipsykootit voivat aiheuttaa dopamiinisupersensitiivisyyttä ja siten johtaa skitosfreniaan eli pitkittyneeseen psykoosiin. Pitkäaikaista lääkehoitoa perustellaan niin kaikissa mielenterveyden häiriöissä sillä, että lopettaminen on johtanut oireiden palautumiseen entistä pahempina. Tämä johtuu siitä, että lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa aivojen sopeutumisen (siis riippuvuuden) johdosta monille vieroitusoireita. Esim. skitsofrenian lääkehoidon tarpeellisuutta ollaan perusteltu tällä, eikä yli 3 vuotta kestäviä tutkimuksia ole juurikaan antipsykoottien vaikutuksesta. Ihmisillä on näiden lyhytkestoisten kokeiden ansiosta vankkumaton usko siihen, että ilman lääkkeitä eivät ainakaan vakavasti "mielisairaat" tule toimeen. Monet yli kolme vuotta kestäneet tutkimukset (esim. Harrow 2007; 2008;Wunderink 2013; Andearsen 2011 jne.) ovat kuitenkin tuoneet toistuvasti esille, että vakavat mielisairaudet eli erinäiset psykoosisairaudet eivät parane antipsykooteilla vaan heikentävät ennustetta. Myös SSRI lääkkeiden vieroitusoireiden aiheuttamasta masennuksesta on tutkimuksia (esim. Fava ym. 2015; Chouinard 2015). Myös anekdoottinen evidenssi esim. työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusta lääkehoidon yleistyttyä ei ainakaan viittaa siihen, että lääkkeet parantaisivat toimintakykyä. Monet asiantuntijat ovat niin oman "asiantuntemuksensa" eli tutkimusparadigmansa sokaisemia, lahjattomia tai niin välinpitämättömiä ja korruptoituneita että heille ei tietenkään pälkähdä päähän kovin nopeasti, että lääkkeet voisivat osin aiheuttaa sairaudet joita he hoitavat. Sinänsä onhan tuossa asiantuntijoilla hyvä bisnes: tee potilas sairaaksi aivoja vauroittavalla ja niiden toimintaa sekoittavilla lääkkeillä ja anna sairaudelle joku tieteelliseltä kalskahtava neurologiaan viittaava nimi kuten "degeneratiivinen aivosairaus" tai "aivokemiallinen epätasapaino".
Tuoho Furmanin mania-, psykoosi- ja masennuskommentiin täytyy sanoa, että yleensä sellaiset ihmiset ovat suuri taakka yhteiskunnalle, ja luulemalla, että heitä "autetaan" pakottamalla heille neuroleptejä, on täyttä harhaa, mutta koska se on tullut jonkunlaiseksi dogmaksi alalla, niin monet vielä luulevat että se on totta.
On helpompi turruttaa joku neurolepteillä kuin lähes millään muulla keinolla, mutta täytyy pitää mielessä, että kyseessä ei ole minkään sairauden hoitoa, vaan vakavien, aivoja tuhoavien myrkkyjen käyttöä. Neuroleptit ovat kuin kemiallinen lobotomia, ja samanlaisella lobotomiaideologialla neuroleptien käyttöäkin oikeutetaan. Lobotomian seurauksethan ovat tunnetusti surullisen kuuluisia...
0Äänestä
open_ur_eyes
Loer kirjoitti:
Tuoho Furmanin mania-, psykoosi- ja masennuskommentiin täytyy sanoa, että yleensä sellaiset ihmiset ovat suuri taakka yhteiskunnalle, ja luulemalla, että heitä "autetaan" pakottamalla heille neuroleptejä, on täyttä harhaa, mutta koska se on tullut jonkunlaiseksi dogmaksi alalla, niin monet vielä luulevat että se on totta.
On helpompi turruttaa joku neurolepteillä kuin lähes millään muulla keinolla, mutta täytyy pitää mielessä, että kyseessä ei ole minkään sairauden hoitoa, vaan vakavien, aivoja tuhoavien myrkkyjen käyttöä. Neuroleptit ovat kuin kemiallinen lobotomia, ja samanlaisella lobotomiaideologialla neuroleptien käyttöäkin oikeutetaan. Lobotomian seurauksethan ovat tunnetusti surullisen kuuluisia...
"- Lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita, pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta, voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa, Furman kirjoittaa."
On totta, että tämä kohta jättää epäselväksi Furmanin tietämyksen. Joko hän tarkoituksella pehmittää muutoin avointa ja oikeutettua kritiikkiään tai sitten ei aidosti ole tietoinen. Fakta on, että mihinkään psyykkiseen tuskaan ei tarvita mitään huumeita. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Psykoaktiivisia aineita voi käyttää, jos henkilö itse niin tahtoo ja se on mielestäni ihan OK. Jokaisella olkoon oikeus päättää mitä tököttiä lasinpesunesteista neurolepteihin kurkustaan alas kaataa. Se vapaalle ihmisielle vapaassa yhteiskunnassa sallittakoon. Yksilö kantaa seuraamukset elämälleen ja terveydelleen huumausainekäytöstäään. Monet ihmiset pitävät alkoholin, marin, bentson, neuroleptin tai vaikka opiaatin vaikutuksista, jotkut eivät. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista. On kuitenkin harhaista väittää, että johonkin pahaan mieleen tarvitsee ottaa mitään. Oikea muoto on voi ottaa.
0Äänestä
2sickn_tired
Mua ne laukotutti siellä kunnallisella puolella tyhjää paskaa jauhamassa useita kymmeniä kertoja siinä vaiheessa kun tilanne kaikenkaikkiaan oli jo päässyt pahaksi. Vuosikymmenien eristäytyneisyys, kaiken näköisiä vaivoja jo roppakaupalla, mä olin jo kaikesta elämästä ulkona, niinpä ne siivos mun vajavan kolmen vuoden päästä ulos työkyvyttömyyseläkkeelle, pois silmistä. Siinä yhteydessä sain ehkä viidesosaan fyysisistä vaivoistani asianmukaista hoitoa, loput jäi hoitamatta. Mielenmyrkkyihin en suostunut koskemaan, niitä kyllä oltiin melkein heti aluksi tuputtamassa. Henkinen mielenterveys jäi täysin hoitamatta, tyhjän paskan vastaan jankkausta ensimmäset puoli vuotta, sitten kun kerkesin pettyä ja kypsyä koko touhuun että eihän täältäkään kautta mitään hoitoa saanut - se homma olikin sitten oikeastaan jo siinä, loppu pari vuotta oli täydellistä ajanhukkaa. Jos olisin edes saanut asianmukaista kohtuu hyvää hoitoa fyysisiin vaivoihini - viis niistä henkisen puolen jutuista - tilanne olisi voinut olla kokonaan toinen, mutta kun ei niin ei. Mut ei mun tilanne olis muuksi muuttunut niiden mielen myrkkyjen syönneilläkään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Samalla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvinpalkattuja juoksupoikia."Hyvin sanottu B.Furmanilta.Samoin Kopakkalan alkoholivertaus.
Noin olen itse ajatellut psykiatriasta jo vuosikaudet mitä "asiantuntijat" artikkelissa sanoo.Hyvä jos asiasta keskusteltaisiin kunnolla.
Hyvä kirjoitus. Vaaditaan jonkin verran historian tuntemusta, älykkyyttä ja loogista päättelykykyä ymmärtää, ettei psykiatria ole koskaan ollut yksilön auttamista varten. Jokainen joka ei ole asiasta perillä tulisi sekä oman että läheistenne turvallisuuden vuoksi perehtyä alan yhteiskunnalliseen tehtävään, ajattelu- ja toimintatapoihin. Matkan todellisuuteen voi aloittaa parhaiten tutustumalla sivustoon www.szasz.com.
Samoin psykologian tieteellisyys ja uskottavuus horjuvat Amerikassa.
http://www.nature.com/news/first-results-from-psychology-s-largest-reproducibility-test-1.17433
Tuossa kirjoituksessa ei puhuta ollenkaan siitä että paitsi masennuslääkkeet auttavat hyvin harvoja niin todella monille tulee pysyviä haittoja niiden käytöstä vaikka olisi lopettanut lääkkeiden käytön jo aikoja sitten(esim. krooninen unettomuus,puhe on muuttunut puuroksi,muisti pätkii,lihasnykimiset).
Valitettavasti kaikista vaivoista ei haluta alkuunsa välttämättä edes kertoa, edes asiastatietävien puolesta, koska on vaara, että tietämättömmät kansalaiset leimaavat niin laajan ja kamalan todellisuuden "salaliitoksi" tai muuksi liioitteluksi. Tätä mahdollisuutta käyttäisivät välittömästi hyväksi myös lääkärit, psykiatrit kuin lääketeollisuuskin. Tarvitaan siis aikaa, jotta todellisuus saadaan ajattelua ihmisille vähän kerrallaan. Shokeeraaminen totuudella kaikki kerrallaan vie valitettavasti kuuntelijoiden ymmärryskyvyn yli ja vahingoittaa viestintuojien uskottavuutta.
Luettelemasi krooniset univaikeudet, puheongelmat, muistihäiriöt ja lihasnykimiset ovat kaikki mahdollisia pysyväisvaikutuksia mm. SSRI-käytöstä, joka on merkki syntyneistä aivovaurioista. Muita tunnettuja potentiaalisia pysyväisvaikutuksia ovat impotenssi, seksuualisten halujen katoaminen, tunnekokemusten turtuminen, mielihyväkokemuksen kato, erilaiset kognition vauriot, joista mainittakoon erityisesti työmuistina (Working Memory) tunnettu kokonaisuus ja puutunut iho ja muut tuntohäiriöt. Käytöstä voi seurata myös pysyvä tunne siitä kuin silmien edessä olisi "pleksiseinä." Ilmiöllä on monta nimeä kysyttävältä riippuen. Professori Gotzsche kutsui samaa ilmiötä juustokuvuksi eräällä luennollaan. (Asiasta on maininta ja omaani parempi selitys mm. dokumentilla Who Cares In Sweden, www.whocaresinsweden.com)
Psykiatrinen totuus on niin hirveä, ettei suurimmalla osalla ihmisistä, ihan ymmärrettävistä syistä, ole kapasiteettia ymmärtää koko järjestelmää ja siihen liittyvää toimintaa kerrallaan. Jos joku haluaa ottaa oikopolun muutaman vuosikymmenen päähän ja elää edellä tätä aikaa niin suosittelen sivustoa www.szasz.com. Sitä kautta löytyy runsaasti tietoa psykiatriasta instituutiona sekä sen todellisesta yhteiskunnallisesta tehtävästä.
"Lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita, pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta,, voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa, Furman kirjoittaa"
Monet lääkehoidot voivat myös aiheuttaa ja kroonistaa alkuperäisiä ongelmia. Esimerkiksi masennuslääkkeet voivat laukaista kaksisuuntaisen ja aiheuttaa masennusta, antipsykootit voivat aiheuttaa dopamiinisupersensitiivisyyttä ja siten johtaa skitosfreniaan eli pitkittyneeseen psykoosiin. Pitkäaikaista lääkehoitoa perustellaan niin kaikissa mielenterveyden häiriöissä sillä, että lopettaminen on johtanut oireiden palautumiseen entistä pahempina. Tämä johtuu siitä, että lääkkeiden lopettaminen aiheuttaa aivojen sopeutumisen (siis riippuvuuden) johdosta monille vieroitusoireita. Esim. skitsofrenian lääkehoidon tarpeellisuutta ollaan perusteltu tällä, eikä yli 3 vuotta kestäviä tutkimuksia ole juurikaan antipsykoottien vaikutuksesta. Ihmisillä on näiden lyhytkestoisten kokeiden ansiosta vankkumaton usko siihen, että ilman lääkkeitä eivät ainakaan vakavasti "mielisairaat" tule toimeen. Monet yli kolme vuotta kestäneet tutkimukset (esim. Harrow 2007; 2008;Wunderink 2013; Andearsen 2011 jne.) ovat kuitenkin tuoneet toistuvasti esille, että vakavat mielisairaudet eli erinäiset psykoosisairaudet eivät parane antipsykooteilla vaan heikentävät ennustetta. Myös SSRI lääkkeiden vieroitusoireiden aiheuttamasta masennuksesta on tutkimuksia (esim. Fava ym. 2015; Chouinard 2015). Myös anekdoottinen evidenssi esim. työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusta lääkehoidon yleistyttyä ei ainakaan viittaa siihen, että lääkkeet parantaisivat toimintakykyä. Monet asiantuntijat ovat niin oman "asiantuntemuksensa" eli tutkimusparadigmansa sokaisemia, lahjattomia tai niin välinpitämättömiä ja korruptoituneita että heille ei tietenkään pälkähdä päähän kovin nopeasti, että lääkkeet voisivat osin aiheuttaa sairaudet joita he hoitavat. Sinänsä onhan tuossa asiantuntijoilla hyvä bisnes: tee potilas sairaaksi aivoja vauroittavalla ja niiden toimintaa sekoittavilla lääkkeillä ja anna sairaudelle joku tieteelliseltä kalskahtava neurologiaan viittaava nimi kuten "degeneratiivinen aivosairaus" tai "aivokemiallinen epätasapaino".
Amerikasta on pari hyvää kirjoitusta neurolepteistä ja SSRI:stä:
http://www.naturalnews.com/049754_zombie_apocalypse_mindless_voters_irrational_thinking.html
http://www.hypothesisjournal.com/wp-content/uploads/2014/11/HJ229-FIN_Nov1_2014.pdf (maailman terveysohjelma)
http://www.naturalnews.com/049767_Big_Pharma_antidepressants_suicides.html
Tuoho Furmanin mania-, psykoosi- ja masennuskommentiin täytyy sanoa, että yleensä sellaiset ihmiset ovat suuri taakka yhteiskunnalle, ja luulemalla, että heitä "autetaan" pakottamalla heille neuroleptejä, on täyttä harhaa, mutta koska se on tullut jonkunlaiseksi dogmaksi alalla, niin monet vielä luulevat että se on totta.
On helpompi turruttaa joku neurolepteillä kuin lähes millään muulla keinolla, mutta täytyy pitää mielessä, että kyseessä ei ole minkään sairauden hoitoa, vaan vakavien, aivoja tuhoavien myrkkyjen käyttöä. Neuroleptit ovat kuin kemiallinen lobotomia, ja samanlaisella lobotomiaideologialla neuroleptien käyttöäkin oikeutetaan. Lobotomian seurauksethan ovat tunnetusti surullisen kuuluisia...
"- Lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia manioita, pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta, voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa, Furman kirjoittaa."
On totta, että tämä kohta jättää epäselväksi Furmanin tietämyksen. Joko hän tarkoituksella pehmittää muutoin avointa ja oikeutettua kritiikkiään tai sitten ei aidosti ole tietoinen. Fakta on, että mihinkään psyykkiseen tuskaan ei tarvita mitään huumeita. Tämän pitäisi olla itsestään selvää. Psykoaktiivisia aineita voi käyttää, jos henkilö itse niin tahtoo ja se on mielestäni ihan OK. Jokaisella olkoon oikeus päättää mitä tököttiä lasinpesunesteista neurolepteihin kurkustaan alas kaataa. Se vapaalle ihmisielle vapaassa yhteiskunnassa sallittakoon. Yksilö kantaa seuraamukset elämälleen ja terveydelleen huumausainekäytöstäään. Monet ihmiset pitävät alkoholin, marin, bentson, neuroleptin tai vaikka opiaatin vaikutuksista, jotkut eivät. Siinä ei pitäisi olla mitään kummallista. On kuitenkin harhaista väittää, että johonkin pahaan mieleen tarvitsee ottaa mitään. Oikea muoto on voi ottaa.
Mua ne laukotutti siellä kunnallisella puolella tyhjää paskaa jauhamassa useita kymmeniä kertoja siinä vaiheessa kun tilanne kaikenkaikkiaan oli jo päässyt pahaksi. Vuosikymmenien eristäytyneisyys, kaiken näköisiä vaivoja jo roppakaupalla, mä olin jo kaikesta elämästä ulkona, niinpä ne siivos mun vajavan kolmen vuoden päästä ulos työkyvyttömyyseläkkeelle, pois silmistä.
Siinä yhteydessä sain ehkä viidesosaan fyysisistä vaivoistani asianmukaista hoitoa, loput jäi hoitamatta. Mielenmyrkkyihin en suostunut koskemaan, niitä kyllä oltiin melkein heti aluksi tuputtamassa.
Henkinen mielenterveys jäi täysin hoitamatta, tyhjän paskan vastaan jankkausta ensimmäset puoli vuotta, sitten kun kerkesin pettyä ja kypsyä koko touhuun että eihän täältäkään kautta mitään hoitoa saanut - se homma olikin sitten oikeastaan jo siinä, loppu pari vuotta oli täydellistä ajanhukkaa.
Jos olisin edes saanut asianmukaista kohtuu hyvää hoitoa fyysisiin vaivoihini - viis niistä henkisen puolen jutuista - tilanne olisi voinut olla kokonaan toinen, mutta kun ei niin ei. Mut ei mun tilanne olis muuksi muuttunut niiden mielen myrkkyjen syönneilläkään.
Singaporessa taas ollaan turhan varovaisia, kun varhaispsykoosissa olleiden aivoista ei löytynyt mitään eroa verrokkeihin.
http://www.madinamerica.com/2015/05/no-brain-abnormalities-in-early-psychosis/
Termi "psykoosi" luo kuva sairaudesta, mutta kyseessä on vain käytöstä, josta muut eivät pidä.
Thomas Szasz sanoi hyvin: "kun puhut jumalalle, rukoilet, mutta ku jumala puhuu sinulle, olet skitsofreenikko."
Näitä kahta ei kyllä pidetä minkään asian asiantuntijoina. Turhia jätkiä.