Voiko joku ihan tosissaan uskoa, että kuoleman jälkeen alkaisi joku ikuinen elämä toisille, ja toisille ikuinen piina? Kyllähän täytyy ihmetellä, miten voi olla valtava kuoleman -ja elämän- pelko pienellä ihmisellä...
Kysynpä sujuvasti, että mitä te itse kukin muistatte ajasta ennen syntymäänne?? No?
Ei siis mitään, ei kerrassaan mitään. Ihan samanlaista se on ihan kaikilla kuoleman jälkeen kuin ennen syntymää: kun ei ole, niin ei kertakaikkiaan ole olemassa. Ja kun ei ole, niin ei taatusti kärsi sen kummemmin kuin nautikaan. Niin että suosittelen lämpimästi elämään viisaasti ja terveellisesti, hyvänä ihmisenä tämä aika täällä maan päällä, ja nauttimaan tästä elämästä täysin. Sillä sen kummempaa paratiisia ei ole kuin tämä täällä. Väärillä valinnoilla siitä voi tehdä itselleen helvetin. Ja myös lähimmilleen.
Elämä on aineiden kiertokulkua, ja meille on sattuma suonut tämän ainutlaatuisen kokemuksen olla syntynyt kemialliseksi yhdisteeksi, jolla alkaa hieman olla muistia ja alkeellista ajattelukykyä. (Että ei siis ole kasvanut vaikka nokkoseksi, tai kissanpentuna syntynyt. Tai jäänyt peruskallioon jumiin fossiilisena hiiliyhdisteenä.) Kannattaako tämä aika tuhlata pelkäämiseen ja toisten pelotteluun? Olkaa hyvät vaan ja eläkää ihan täysillä joka päivä, ja nauttikaa kaikista niistä ihmeistä joita "jumala" eli evoluutio on luonut. Me olemme etuoikeutetussa asemassa, mutta vain täällä, tänään, nyt... Emme enää sen jälkeen, kun maaksi pitää meidän jälleen tuleman. Mutta ei sitä tarvitse pelätä! Kuten sanoin, tulette kokemaan kuolemanne jälkeen kaikkea sitä, mitä koitte ennen syntymäänne. No sattuiko silloin? Oliko paratiisillista?
Ei: ei ole mitään, eikä tarvitse pelätä mitään. Ei sitä mitä oli ennen syntymää, eikä sitä mikä tulee kuoleman jälkeen. Halleluja amen.
Ai niin peeäs: minusta ajatus ikuisesta elämästä on kauhistuttava: että ei olisi mitään keinoa päästä pois! Olisi tuomittu -tajuatteko te muuten ollenkaan mitä ikuisuus tarkoittaa???- ikuiseen elämään. Siteeraan lopuksi aforismin, jossa mielestäni kiteytyy koko elämisen hienous:
"Juuri kuoleman tähden elämä toisinaan, ohikiitävän hetken ajan, on niin huikaisevan suurta, ja kaunista."
Kysynpä sujuvasti, että mitä te itse kukin muistatte ajasta ennen syntymäänne?? No?
Ei siis mitään, ei kerrassaan mitään. Ihan samanlaista se on ihan kaikilla kuoleman jälkeen kuin ennen syntymää: kun ei ole, niin ei kertakaikkiaan ole olemassa. Ja kun ei ole, niin ei taatusti kärsi sen kummemmin kuin nautikaan. Niin että suosittelen lämpimästi elämään viisaasti ja terveellisesti, hyvänä ihmisenä tämä aika täällä maan päällä, ja nauttimaan tästä elämästä täysin. Sillä sen kummempaa paratiisia ei ole kuin tämä täällä. Väärillä valinnoilla siitä voi tehdä itselleen helvetin. Ja myös lähimmilleen.
Elämä on aineiden kiertokulkua, ja meille on sattuma suonut tämän ainutlaatuisen kokemuksen olla syntynyt kemialliseksi yhdisteeksi, jolla alkaa hieman olla muistia ja alkeellista ajattelukykyä. (Että ei siis ole kasvanut vaikka nokkoseksi, tai kissanpentuna syntynyt. Tai jäänyt peruskallioon jumiin fossiilisena hiiliyhdisteenä.) Kannattaako tämä aika tuhlata pelkäämiseen ja toisten pelotteluun? Olkaa hyvät vaan ja eläkää ihan täysillä joka päivä, ja nauttikaa kaikista niistä ihmeistä joita "jumala" eli evoluutio on luonut. Me olemme etuoikeutetussa asemassa, mutta vain täällä, tänään, nyt... Emme enää sen jälkeen, kun maaksi pitää meidän jälleen tuleman. Mutta ei sitä tarvitse pelätä! Kuten sanoin, tulette kokemaan kuolemanne jälkeen kaikkea sitä, mitä koitte ennen syntymäänne. No sattuiko silloin? Oliko paratiisillista?
Ei: ei ole mitään, eikä tarvitse pelätä mitään. Ei sitä mitä oli ennen syntymää, eikä sitä mikä tulee kuoleman jälkeen. Halleluja amen.
Ai niin peeäs: minusta ajatus ikuisesta elämästä on kauhistuttava: että ei olisi mitään keinoa päästä pois! Olisi tuomittu -tajuatteko te muuten ollenkaan mitä ikuisuus tarkoittaa???- ikuiseen elämään. Siteeraan lopuksi aforismin, jossa mielestäni kiteytyy koko elämisen hienous:
"Juuri kuoleman tähden elämä toisinaan, ohikiitävän hetken ajan, on niin huikaisevan suurta, ja kaunista."
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Voiko joku ihan tosissaan uskoa, että kuoleman jälkeen alkaisi joku ikuinen elämä toisille, ja toisille ikuinen piina?"
Voi. Eikä se ole mitenkään mahdotonta, vaikka näin kävisikin.
"Kysynpä sujuvasti, että mitä te itse kukin muistatte ajasta ennen syntymäänne?? No? "
Jos ei muista aikaa ennen syntymäänsä, se ei todista mitään siitä, onko silloin ollut tietoisuus, joka on unohtuntut, eikä se todista mitään kuolemanjälkeisestä tilasta.
Onko sinua koskaan nukutettu, niinkuin esimerkiksi jotakin leikkausta varten? Vaikka siinäkään tilassa ei olla edes ollenkaan kuolleita, vaan ainoastaan on taju pantu pakenemaan, niin eipä kovin koe kummallisia elämyksiä, ei negatiivisia eikä positiivisia, kun ei kertakaikkiaan, ei tunne mitään, vaikka jalka irti leikkattaisiin tai vatsasta greipin kokoinen myhkryrä kaivettaisiin puukolla, niin taikka aivoista kasvain! Sitten kun elävä olento kuolee ihan tosissaan, niin se on vielä tajuttomampi kuin nukutuksessa, eikä tasan tarkkaan taatusti tunne eikä tajua yhtään mitään. Siksi, -toistan-, kannattaa keskittyä elämään nyt, kun se mahdollisuus on. Ja kuoleman jälkeistä "elämää" kannattaa ajatella tasan yhtä paljon kuin sitä syntymää edeltävää "elämää". Eli ei lainkaan, kun semmoista ei ole.
Tjaah, noi eiä sitä kannata määräillä mitä muiden kannattaa ajatella. Hyvä vain etä ihmiset ajattelevat eri asioita.
...mutta kuoleman jälkeen joudut paikkaan, jossa kärsit sekunnin aikana kaikki tuskat joita koko ihmiskunta on kärsinyt. Lasten korvakivut, sydäninfarktitt, kidutukset, luiden murskaantumiset... seuraavan sekunnin aikana kärsit saman miljoonakertaisena ja niin edelleen loputtomiin.
Kylläpä olen nyt vakuuttunut tuon erittäin hyvin perustellun puheenvuorosi luettuani, että juuri noin tulee minulle käymään!! Pelottaa pelottaa! Aivan kamalasti nyt kaduttaa, että tuli sanottua julki tuommoisia totuuksia!
TAI SITTEN EI! (Eikös sitä toisaalta tavata sanoakin, että totuus ei pala tulessakaan?)
Eikö sinua ihan totta AIKUISTEN OIKEESTI hävetä sanoa ihan selvin päin (?) toiselle ihmiselle, että "kuoleman jälkeen joudut paikkaan jossa kärsit sekunnin aikana luunmurskaukset ja blaa blaa" ?? (Siis oikeasti se oli ihan hauska tekstin pätkä, kaikki sydäninfarktitkin samassa orgasmissa, eeeheheeeee... Tuli mieleen se Vesku Loirin eräs sketsi vanhainkodista, missä oli se tuomiopäivän muori kaikki rutot manaamassa kaikkien päälle, eeeehhheeee pitää kaivaa jostain se video..)
ASIAAN: Siis millä perusteella joku voi tuommoista väittää? Onko sinulla tästä "totuudesta" ensimmäistäkään todistetta? Voisitko selittää miten ihmeessä kuollut voi kärsiä, kun juuri edellä selitin sinulle, että ei tarvitse kuin antaa vähän nukutusainetta, niin ei tunnu enää missään miltään! Usko nyt hyvä ihmispolo, ettei sinun tarvitse pelätä minkään valtakunnan kärsimyksiä muualla kuin täällä maan päällä!
Ja siihenkin tuskaan on kätketty armollisen elämän yksi ihmeellisimmistä hienouksista: jos tuska käy voittamattomaksi, ylipääsemättömäksi ja valtaa koko olemuksen, hyvistä lääkkeistä kuten morfiinista huolimatta, niinkuin joskus joissakin taudeissa käy, kuten vaikka joku syöpä loppuvaiheessaan, niin silloin tulee armahdus: kipu vie tajun, EIKÄ KÄRSIMYSTÄ ENÄÄ OLE, ja lopulta tauti vie elämän, EIKÄ KÄRSIMYSTÄ ENÄÄ OLE EIKÄ TULE. AMEN.
Tiinamuori on ajatellut asian aivan samoin kuten minäkin. Ajatus kuoleman jälkeisestä elämästä kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jos edes vähän asiaa pohtii järjellä. Uskonnon tarkoitus tuntuu usein olevan oman järjen käytön korvaaminen valmiilla säännöillä ja totuuksilla. Tahdottomia uskovaisia kun on helpompi määräillä ja ohjata.
"Ja kuoleman jälkeistä "elämää" kannattaa ajatella tasan yhtä paljon kuin sitä syntymää edeltävää "elämää". Eli ei lainkaan, kun semmoista ei ole."
Ollaanpa sitä nyt tietäväisiä. Oletkos muka käynyt manan majoilla katsomassa? Älä puhu sellaisesta, mistä et tiedä, sanon vaan.
"Ja kuoleman jälkeistä "elämää" kannattaa ajatella tasan yhtä paljon kuin sitä syntymää edeltävää "elämää". Eli ei lainkaan, kun semmoista ei ole."
Koska Tiinamuori on noin varma asiastaan, jota ei voi todistaa, on hän ehdottomasti kiihkouskovainen. Aina kannatta varauksella suhtautua näihin, jotka omasta mielestään ovat löytäneet totuuden. Rehellisintä olisi tunnustaa, että asia voi olla miten hyvänsä.
Tämä elämä, joka meille on suotu, mikä sinänsä on tosi upeaa, mutta toinen juttu, niin kannattaako se TUHLATA keskittymällä PELKÄÄMÄÄN jotakin, joka kaiken järjen ja todennäköisyyden valossa on täysin epärealistista; kuollut on ainoastaan kuollut, muunlaisia kuolleita ei olla ensimmäistäkään tavattu.
Ja taas toisaalta, joku nyt kohta kirjoittaa että ei hän pelkää, vaan odottaa ilolla. Onko järkeä siinäkään, että niin moni jättää elämättä tämän oikean elämän (tekisi taas mieleni sanoa: ainoan oikean) odottaessaan jotakin mistä ei sitten koskaan kuitenkaan pääse nauttimaan...
Yritän vielä kerran viestittää sen punch-linen, eli jutun ytimen: aivan sama mitä kukakin uskoo, mutta eläkää NYT täysillä, itseänne toteuttaen, kykynne käyttäen, ilman pelkoja, ihanasta maailmasta nauttien, kun on sen aika!
Miten selität sen, että on ihmisiä, jotka muistavat asioita edellisistä elämistään. Mistä ne sitten tulee, ne muistikuvat, jos ei aikaisemmin ole ollut mitään?
esimerkiksi tipahtanut hevosen selästä? Siinä kun pää tärähtää kunnolla maankamaraan, niin aivot ehtivät kokea jos minkämoista dejavuu -ilmiötä, ("tämän hetken olen elänyt ennenkin") joka siis tapahtuu aivokuoressa eikä ollenkaan oikeissa aivoissa eli siis tässä elämässä. Kyse on sähköisestä ilmiöstä aivokuoren pinnalla. Se on niin nopea toimitus, että ei ehdi tämmöinen ihmispolo tajuta, että nyt ei olla tilanteessa täysillä mukana. Sitten jälestäpäin tuntuu, että jotakin olen kokenut, muistaisipa vaan mitä. Ja kun näin oikein toivoo, niin johan alkaa todelta vaikuttaa aivokuorenkin elämä....
Ai niin joo, onhan minutkin hypnotisoitu. Ja hypnoosissa ollessani selitin selkeästi, kuka olen: lammaspaimenen vaimo jossain, en tiennyt missä. Ja lukea en osannut, kuulemma. Naimisissa? joo, sen lammaspaimenen kanssa. Ja lapsiakin kuulemma. Mutta entä sitten???? Jos en kerran muista tässä elämässä sitä elämää, niin sitten en muista. Ja mitä väliä sillä siis??Hypnoosikin minusta hieman arveluttava.
kuka ne todeksi todistaa, ne heidän muistikuvansa? Etteivät vain olisi unikuvia? Tai jopa mielikuvia? Tai mielikuvituksen luomia kuvia? tai???? Vaihtoehtoja on niin monia: tosi harva todistaa EDELLISESTÄ ELÄMÄSTÄ. Hui sentään, olenko ollut affena, niinkuin tuntemattoman sotilaan kuka se nyt olikaan pelkäsi?
no alitajunnastahan ne edelliset elämät tulevat. sieltä moni muukin asia pintaan pulpahtaa. ja ihmisraukat vielä luulevat koskettaneensa jumalaa ja muistavansa edellisiä elämiään, vaikka oma mieli tekee kepposet!
säälittävää.
ohessa pari asiallista linkkiä:
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/jalleensyntyminen.html
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/hypnoottinen_regressio.html
Sä uskot mihin uskot...
Se on sun asias. Jos sua niin häiritsee, että joku kertoo toisille mitä ajattelee jumalasta, ni miks sä sit saarnaat et kaikkien pitäis uskoo vaan ja ainoastaan sun "Evoluutio" nimiseen jumalaan?
Otappa vielä huomioon muutama pieni yksityiskohta:
-Jos sä oot tullu jostain tyhjyydestä, ni sun mielepiteetki on tullu tyhjästä.
-ootko sä täysin vakuuttunu siitä, että sä pieni yksilö joka harhailee tässä rajattoman kokoisessa
maailmassa, vaan satut tietämään mitä ja mikä on kaiken takana? textis perusteella oot joku maailmankaikkeuden oivaltanu guru joka valaisee kaikille miten kaikki on.......
äl tuhlaa aikaas miettien miten vastata tähän ja lopeta saarnaaminen ku et kerran tiiä sen enempää ku peruskoulun opettaja.
Niinhän mä uskon mihin uskon: ei kai keskusteluun osallistuminen tarkoita että kaikkien osapuolten pitäisi olla samaa mieltä kaikesta? Se tuskin herättää kenessäkään mitään uusia näkökantoja tai oivalluksia, jos ainoa mitä saa vastineeksi on joojoo-ihmisten hymistelyä. Ja miksi sitäpaitsi sinua häiritsee, että minä kerron omat ajatukseni? Toisin kuin väität ei minua häiritse kenenkään keromukset jumalasta, mutta kai nyt ihminen, jolle joku on aivot antanut, saa epäillä ja kyseenalaistaa?
Tyhjyydestä emme suinkaan ole tulleet, vaan meidät on tehty ihan oikeista aineista, juuri niistä samoista, mistä muutkin vastaavan tyyppisen eläimet: ajattelepa, että esim. kromosomien tasolla jos verrataan muita kädellisiä, kuten simpansseja, niin meissä on semmoinen kaksi prosenttia erilaista kuin apinoissa... Ja sitten kun tämä upea erilaisten kemiallisten aineiden koostumus kuolee, niin se palaa siihen luonnon kiertokulkuun sen seitsemänä eri aineena. "Maasta sinä olet tullut, ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman" pitää melko pitkälle paikkansa, vaikka jotkut aineet kyllä nousevat taivaan tuuliinkin...
Enkä kai ole väittänyt, että tietäisin mitä on kaiken takana? Mutta jos semmoisen käsityksen olet saanut, niin melko perusteltua tekstiä olen ilmeisesti kirjoittanut!
Onhan noita ihmisiä jotka, pystyvät palauttamaan mieleensä entisen elämän tai useampiakin. Katsoitko ohjelmaa entiset elämät, oli muuten melko mielenkiintoinen ohjelma. Se on totta, että me ei varmasti voida palauttaa mieleemme mitään, jos me niin päätetään (eihän me silloin edes etsitä niitä teknologioita jotka mahdollistavat sen)
Entäs nämä ihmisen ihmeelliset kyvyt (IHMEET), joista kuullaan/luetaan toisinaan tiedotusvälineistä. Luuletko, että aivoteoriat voisivat selittää näitä ihmeellisyyksiä järkevällä tavalla (toisilla on viisaammat aivot)? Kukas sen totuuden muuten röyhtäisi, että me olemme aivot? Toki, tekeehän ihminen paljon järjettömiäkin juttuja (niihinkin on syynsä).
Kuoleman ja elämän pelko? Niin jumaluskovaisuudessa näin kyllä tapahtuu useinkin (onhan heillä helvetin ovi ja ikuisen elämän ovi). Mitäs jos lähdettäisiinkin liikkeelle siitä, että vastaus löytyykin hieman lähempää. NIMITTÄIN IHMISESTÄ ITSESTÄÄN. Ihminen on tietoinen olio. Et voi ikinä juosta karkuun itseäsi. Tiedät mitä teet tai jätät tekemättä (hyvää tai pahaa). Antisosiaaliset ihmiset ovat tietenkin poikkeus koska he eivät "tunne" välttämättä mitään (Hitleri hyvänä esimerkkinä). Kun teet järkeviä asioita se auttaa sinua pysymään elossa ja kun teet järjettömiä asioita elossapysymisesi huononee (usein myös muiden ihmisten). Piece of cake. Luomme itse oman tiemme mitä kuljemme ja mistä voimme hyvin tai sitten huonosti.
Ihminen on henkinen olento joka "on vedetty" mukaan tähän fyysiseen maailman
"peliin". Henkisellä olennolla on ne paljon puhutut kyvyt, ei aivoilla. That`s the game what we play.
pääsee, joka haluaa. Sielläkin on vapaa tahto ja valinta. Eikö tavallaan olisi suurta haaskausta, jos kaikki oppimamme ja kokemamme valuisi hukkaan? Maailmankaikkeudessa on kuitenkin järjestys... Mitään tarkoituksetonta ei ole. Universumissamme olemme niin pieniä hitusia, että tuskin juuri mistään mitään ymmärrämme. Tämä ei kuitenkaan kumoa tuota "haaskaus teoriaa", päinvastoin.
Kaiken, minkä ihminen oppii, voi todennäköisesti pitkällä tähtäimellä uskoa vaikuttavan kehitykseen. Onhan tehty esim rotilla seuraavanlaisia kokeita: rotat oppivat labyrintin ratkaistuaan saamaan hyvää herkkua. Kun nämä labyrintin oppineet saavat jälekeläisiä, niin ne oppivat labyrintin paljon helpommin eli siis nopeammin kuin semmoisten rottien lapset, joiden vanhemmat eivät ole koskaan oppineet labyrinttia. Tajuatteko???
Tota joo. Niin eräät filosofitkin sanoivat elämän tarkoituksen olevan itsemurha. Eivät hekään olleet sitä tehneet. Miksi? Koska he halusivat vastauksen.
Maailmassa on uskomaton järjestys. Kaikella olevaisella käsitämme olevan alun. Myös maailmankaikkeuden dominopelillä on aiheuttaja. Ihmiset ovat ylpeydessään luoneet ateismin, evoluutioteorian ja muut sellaiset, koska ihminen on pohjimmiltaan ylpeä ja totuuden löytämisen tie käy nöyrtymisen kautta.
Tiedättekö, mitä Darwin sanoi kuolinvuoteellaan?
Hän kertoi: "Olin nuori mies ,ja aatteeni olivat kypsymättömät..ihmiset tekivät niistä uskonnon!
Mistä minä heille puhuisin? Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen pelastuksestaan."
Miettikääpä sitä.
Mikä on kirjoituksesi motiivi? Miksi olisi parempi ettei kukaan muukaan uskoisi jos et itse niin tee?
Mitä tekemistä on ajalla ennen ihmisen syntymää sen kanssa suorittako hän koeaikansa oikein maan päällä ja saa ikuisen elämän uskonsa tähden?
Miksi se nyt tuntuisi niin kauhistuttavalta elää ikuisesti, kuitenkin tiede ja koko ns. viisas ihmisjoukko pyrkii tieteellisesti jatkamaan kaikin keinoin ihmisen elinikää ja suuri osa uskottomista ovat himourheilijaa ja terveysintoilijoita? Eikö kauhista elää pitkään?
Miten uskova tuhlaa elämäänsä ja sinä et sitä tee pohtimalla miksi muutkaan eivät saisi uskoa, eikö kummankin ryhmän energiaa kulu ajatteluun?
Ajattelepa että uskovien joukossa on ihmisiä jotka ilman uskoa saattaisivat tulla sinuakin vastaan kadulla ja tehdä mitä mielensä sillä hetkellä tekisi, eihän sinun mukaasi siitä seuraa rangaistusta? Maallinen oikeus ei pelota moniakaan, vaan se oikea Oikeus.
muutamien argumenttiesi jälkeen lainaus omasta tekstistäsi:
" Niin että suosittelen lämpimästi elämään viisaasti ja terveellisesti, hyvänä ihmisenä tämä aika täällä maan päällä, ja nauttimaan tästä elämästä täysin. Sillä sen kummempaa paratiisia ei ole kuin tämä täällä."
Tästä pätkästä löytyy jo niin monta ristiriitaa ideologiaasi vastaan etten tiedä mitä sanoisi.
Miksi pitää elää "viisaasti" saatikka mitä on viisas elämä, sehän loppuu viimeistään sadan vuoden kuluttua, eikä sinua kukaan punnitse?
Miksi elää terveellisesti, sehän lisää kauhistusta jatkamalla elämääsi ja emme mielestäsi saisi miettiä "olemattomia" vaan pitäisi elää täysillä ja nauttia tästä elämästä, mutta mitä täyttä elämää on elää viisaasti ja terveellisesti?
Et saa syödä, juoda etkä tehdä sitä viimeistä niistä kolmesta "nautinnosta" kun tauti iskee ja vaikkei iskisikään niin sehän ei olisi viisasta eikä millään tapaa terveellistä elämää?
Sen kummempaa paratiisia ei ole kuin tämä täällä?
Ajattelepa jos tämä on sitten se murhaajien paratiisi, miksi kieltäisit häntä nauttimasta vaikka muita kohtaan ei voida puhua nautinnosta, hänhän elää vain täyttä elämää murehtimatta tulevia?
Varmaankin tämän kommenttini johdosta joku "elämän salaisuudet" ruokatunnillaan käsitellyt ja ratkaissut alkaa epäilemaan älykkyyttäni joten siitä lopuksi.
Nykyään on vallalla ajatus että ihmisen usko ja älykkyys olisi jotenkin ristiriidassa keskenään, ja tämän ajatuksen liikkeelle laskijasta ei ole epäilystäkään.
Järjen käyttö on sallittua kieltäjille ja uskoville, silti se vajaa neljä kiloa sitä kaurapuuroa on siellä hartioilla painona.
Nykypäivän tietämyksellä suunniteltujen ja tehtyjen testien mukaan olen älykäs eikä se hävetä minua yhtään. Mikä minulle on tärkeintä:
Jeesus Kristus on HERRA
Kommentteja?
ovat keskimääräistä älykkäämpiä. "Joutuvat" pohtimaan kohtaamiaan asioita pintaa syvemmältä, kyseenalaistamaan asioita jne. Eivät ole pinnallisia. Ja ovat myös menestyneet omassa elämässään keskimääräistä paremmin. En siis ymmärrä yleistystä "vähä-älyisistä" uskovista.
"Jeesus Kristus on HERRA"
Niin olen minäkin. Ja sitten?
"suuri osa uskottomista ovat himourheilijaa ja terveysintoilijoita? Eikö kauhista elää pitkään?"
Ei kauhista lainkaan, mutta en olekaan uskoton. On sen verran seksikäs vaimo ettei tulisi mieleenkään.
Ja mitenkähäns, jos saan kysyä, tuntemasi uskovat on testattu älynsä suhteen?? Saatanpa hieman epäillä väittämääsi. Etteivät vain olisi aivopesseet sinuakin siinä itsensä ohessa...
Sitäpaitsi: eikös se ole tuon pohtimisen ja kyseenalaistamisen suhteen ihan toisinpäin: uskovahan uskoo mitä kirjassa lukee tai pappi sanoo, me muuthan tässä kyseenalaistamme.
Eikä senpuoleen jonkun asian pohtiminen kenenkään älykkyyttä nosta, jos ei tosin laskekaan. Kovin on synnynnäinen ominaisuus. Eikä yhteiskunnallinen menestyminen, tai jotkut koulutodistuksen numerot tosiaankaan ole todisteita korkeasta älykkyydestä, vaan ihan muut asiat ovat niiden takana. Menestymiseen mainitsemassasi mielessä riittää vallan mainiosti keskitasoa ja sitä lähentelevä älykkyysosamäärä.
Siksi kannattaa elää hyvin ja terveellisesti ja oikein ja rehellisenä, koska muuten omatunto eli moraali ihmisen sisällä sanoo, että on tehnyt väärin, ja tekee ihmiselle huonon olon. Jos ihmisellä on huono olo, hänen elämänsä ei ole hyvä. Eli hän ei ole osannut hankkia itselleen sitä ainoata paratiisia mikä on! Sitähän tässä yritän saada sanotuksi, että jos haluaa saada jotakin hyvää aikaiseksi elämästään, (niinkuin olen käsittänyt että monet haluavat, kun kerran paratiisista haaveilevat) niin ainoa keino on elää sovussa itsensä, toisten ihmisten ja eläinten, sekä luonnon kanssa. Tehdä työtä ja nauttia vapaa-ajasta, kukin omalla tavallaan, ihan vaikka satakuusi vuotta. Ja luopua sitten pikkuhiljaa ja rauhallisesti, kun on luopumisen aika.
Onko Tiina täti katsonut kahvin poroista nuo tulevaisuutensa ennusteet.
Mistä kahvimerkistä se oli keitetty,vai oliko korviketta.?