MARIAN RUKOUS SIELUNSA HÄDÄSSÄ.
MARIAN RUKOUS.
1942 Taivaissa so. rinnakkaisulottuvaisuudessa Maria ( Mirchiam) rukoili hartaasti vallitsevan tilanteen ahdistamana: " Anna meille pelastuksen toivo. Lähetä Hyvä Luoja oma sielusi ja henkesi avuksi, sillä meillä on kova ahdistus ja olemme kauheassa tuskassa, siitä mitä olemme joutuneet kokemaan ja kärsimään. Lähetä oma henkesi " Palatti" ja anna sen mennä tietyn naisen, jonka olen kuullut rukoilevan hartaasti Jumalaa lakkaamatta, hänen kohtunsa " Kotrattiin" ja hän synnyttäköön poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanoita, joita on kaikkialla ja minunkin henkeni on tullut sellaiseksi, kun en usko enää mihinkään oikeaan, enkä totuuden hengen auttavaan voimaan.
Tule sinä kaukainen Luoja ja tuo meille totuudessa ja oikeudessa voitto, sillä minun poikanikaan ei jaksa taistella oikein ja varmasti, sillä niin pieneksi hänetkin on tehneet, Valtakunnan johtajat.
Marian näin rukoillessa Jahi tuli ja moitti ja sanoi: Mene helvettiin, jos sinä tuollaisia rukoilet, ei tänne tule kukaan auttamaan sinua, eikä se minulle kyllä kuulukaan. Mene nyt pois ja siistiä itsesi nainen. Poika oli tuolloin pienenä henkenä Marian oikeassa nisässä paossa vainoajia.
Maria sanoi pojalleen: Mene, sitten kun se aika tulee sen Luojan henkeen ja liitä itsesi häneen, niin sinä voit pelastua hänessä ja jos hän ajaa sinut pois, niin mene sen tietyn naisen nisään oikealle ja sieltä sitten Aino pellon posrattiin, kuten nyt tiedät sen niin olevan. Äläkä tule enää pois, sillä minun on niin vaikeaa olla, kun sinä vaivaat minua ja nisäänikin polttaa ja kutisee kovain tuskain kanssa.
Ajan tultua rukousvastaus tuli ja varhainen Luoja tuli ja kysyi: Mikä sinun on piikainen, miksi itket ja valitat ja huudat minun puoleeni, olen Kearthala Feera, Faonnista ja tähän tullut sinua kuulemaan. Anna poikasi tänne itsestäsi, niin minä opetan sille elämän lain. Ole nöyrä ja tyydy vähään, niin sinä menestynet tielläsi, äläkä enää äitiäsi ja minua vaivaa. Tule nyt kuitenkin ja kierrä pari kertaa minun henkeni kehää ja katso minua, olenko minä sinulle se oikea, jota sinäkin etsit? Poika tuli ja kysyi: saanko minä suojan, sinussa, oi Luojani, vai pitääkö minun muuta ajatella? Saat, tule vain nyt, niin saat selkääsi, jos jotain muuta haluat ja niin poika tuli ja kiersi henkeni kehää ympäri. Poika ihastui ensin ja sanoi: Voi Pachatin patara, kun on kamala likainen ja pakeni pois äidin luo ( Luojan henki ei ollutkaan ihan puhdas). Pojan mieli oli puhtaampi.
Tasrivioona, taivaan Tatranassa:
Kearthala Feera, Faonnista käski panna Pojan ristille ja polttaa loppuun asti, niin suuttunut hän oli.
Poikani he laittoivat jälleen kerran ristille ja pilkkasivat ja laittoivat suuren puukasan ristin alle. He panivat poikani suureen säkkiin ristillä, etteivät näkisi tuskaa ja panivat suunkin siteeseen, etteivät tarvitsisi kuulla tuskain huutoja. He, nuo pahain palvelijat, sytyttivät puukasan palamaan ja poikani paloi suurella tulella. Hengestä jäi kuitenkin jäljelle pieni kirkas kipinä., jota he eivät löytäneet ja luulivatkin suureksi surukseen tappaneensa loppuun Jeesuksen. He pelkäsivät kansain tuomiota tekonsa pahuuden tähden, nuo Jeesuksen tappajat!
Marian rukous puhe jatkuu:
Anna siis tuon pojan, joka olet sinä vanha ensimmäinen Luoja, voittaa perkeleen vallan ja tule auttajaksi ja voittajaksi ajan ahdistaessa kovasti. Pastrame patana on koko aikamme vieläkin, suuren surman aikaa me elämme. Sotaa on nähty jatkuvasti ja lapsetkin on tapettu Vanhoille Valtaherroille sielujensa ravinnoiksi. Mitään hyvää ja auttavaa, voimallista Jumalaa ei ole ollut hyvän kansan turvaksi tullut tänä aikana. Paha on sitäkin enemmän taistellut ja tapattanut ihmisiä ja luontolajeja.
JK. niin todellakin tapahtui ja minä kirjoittaja olen tuo poika, nyt jo mies ja taistelen ns. Jeesuksena ja Luojana, sillä sieluni keskipisteessä on osa ns. Jeesusta ja osa Ensimmäistä Luojaa.
Kirjoittaja: Hannu Warvas
MARIAN RUKOUS.
1942 Taivaissa so. rinnakkaisulottuvaisuudessa Maria ( Mirchiam) rukoili hartaasti vallitsevan tilanteen ahdistamana: " Anna meille pelastuksen toivo. Lähetä Hyvä Luoja oma sielusi ja henkesi avuksi, sillä meillä on kova ahdistus ja olemme kauheassa tuskassa, siitä mitä olemme joutuneet kokemaan ja kärsimään. Lähetä oma henkesi " Palatti" ja anna sen mennä tietyn naisen, jonka olen kuullut rukoilevan hartaasti Jumalaa lakkaamatta, hänen kohtunsa " Kotrattiin" ja hän synnyttäköön poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanoita, joita on kaikkialla ja minunkin henkeni on tullut sellaiseksi, kun en usko enää mihinkään oikeaan, enkä totuuden hengen auttavaan voimaan.
Tule sinä kaukainen Luoja ja tuo meille totuudessa ja oikeudessa voitto, sillä minun poikanikaan ei jaksa taistella oikein ja varmasti, sillä niin pieneksi hänetkin on tehneet, Valtakunnan johtajat.
Marian näin rukoillessa Jahi tuli ja moitti ja sanoi: Mene helvettiin, jos sinä tuollaisia rukoilet, ei tänne tule kukaan auttamaan sinua, eikä se minulle kyllä kuulukaan. Mene nyt pois ja siistiä itsesi nainen. Poika oli tuolloin pienenä henkenä Marian oikeassa nisässä paossa vainoajia.
Maria sanoi pojalleen: Mene, sitten kun se aika tulee sen Luojan henkeen ja liitä itsesi häneen, niin sinä voit pelastua hänessä ja jos hän ajaa sinut pois, niin mene sen tietyn naisen nisään oikealle ja sieltä sitten Aino pellon posrattiin, kuten nyt tiedät sen niin olevan. Äläkä tule enää pois, sillä minun on niin vaikeaa olla, kun sinä vaivaat minua ja nisäänikin polttaa ja kutisee kovain tuskain kanssa.
Ajan tultua rukousvastaus tuli ja varhainen Luoja tuli ja kysyi: Mikä sinun on piikainen, miksi itket ja valitat ja huudat minun puoleeni, olen Kearthala Feera, Faonnista ja tähän tullut sinua kuulemaan. Anna poikasi tänne itsestäsi, niin minä opetan sille elämän lain. Ole nöyrä ja tyydy vähään, niin sinä menestynet tielläsi, äläkä enää äitiäsi ja minua vaivaa. Tule nyt kuitenkin ja kierrä pari kertaa minun henkeni kehää ja katso minua, olenko minä sinulle se oikea, jota sinäkin etsit? Poika tuli ja kysyi: saanko minä suojan, sinussa, oi Luojani, vai pitääkö minun muuta ajatella? Saat, tule vain nyt, niin saat selkääsi, jos jotain muuta haluat ja niin poika tuli ja kiersi henkeni kehää ympäri. Poika ihastui ensin ja sanoi: Voi Pachatin patara, kun on kamala likainen ja pakeni pois äidin luo ( Luojan henki ei ollutkaan ihan puhdas). Pojan mieli oli puhtaampi.
Tasrivioona, taivaan Tatranassa:
Kearthala Feera, Faonnista käski panna Pojan ristille ja polttaa loppuun asti, niin suuttunut hän oli.
Poikani he laittoivat jälleen kerran ristille ja pilkkasivat ja laittoivat suuren puukasan ristin alle. He panivat poikani suureen säkkiin ristillä, etteivät näkisi tuskaa ja panivat suunkin siteeseen, etteivät tarvitsisi kuulla tuskain huutoja. He, nuo pahain palvelijat, sytyttivät puukasan palamaan ja poikani paloi suurella tulella. Hengestä jäi kuitenkin jäljelle pieni kirkas kipinä., jota he eivät löytäneet ja luulivatkin suureksi surukseen tappaneensa loppuun Jeesuksen. He pelkäsivät kansain tuomiota tekonsa pahuuden tähden, nuo Jeesuksen tappajat!
Marian rukous puhe jatkuu:
Anna siis tuon pojan, joka olet sinä vanha ensimmäinen Luoja, voittaa perkeleen vallan ja tule auttajaksi ja voittajaksi ajan ahdistaessa kovasti. Pastrame patana on koko aikamme vieläkin, suuren surman aikaa me elämme. Sotaa on nähty jatkuvasti ja lapsetkin on tapettu Vanhoille Valtaherroille sielujensa ravinnoiksi. Mitään hyvää ja auttavaa, voimallista Jumalaa ei ole ollut hyvän kansan turvaksi tullut tänä aikana. Paha on sitäkin enemmän taistellut ja tapattanut ihmisiä ja luontolajeja.
JK. niin todellakin tapahtui ja minä kirjoittaja olen tuo poika, nyt jo mies ja taistelen ns. Jeesuksena ja Luojana, sillä sieluni keskipisteessä on osa ns. Jeesusta ja osa Ensimmäistä Luojaa.
Kirjoittaja: Hannu Warvas
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lukijat varmaankin ihmettelevät Marian hädän syytä? Tämä on selvennökseksi rukouksen tuskaisuuden taustasta: Maria on nähnyt kaiken olevan huonosti taivaassa.
Toivottomuudesta on noussut hänen rukouksensa. Paavalin todistus oli tuolloin, kun hän kirjoitti, kaikki on pahan vallassa! ottakaamme huomioon, että Paavali kävi näyssä kolmannessa taivaassa ja kuuli sanoja, joita ei saanut kirjoittaa, niin arkaluontoisia sanat olivat ja näyt myöskin.
Tilanne on pysynyt samana kautta aikojen. Taivaita on hallinnut vanhat "Vanhurskaat" asettaen itsensä Luojaa vastaan ja vanhat Enkeliruhtinaat samoin ajatuksin. Pahuus oli taivaissa tullut tavaksi. Eikä pelastusta missään näkynyt tulevaksi. Maria itki ja rukoili poikansa puolesta alkuperäistä Luojaa, jota ei oltu missään nähty aikoihin pitkiin. Kaikkialla vallitsi toivottomuuden henki, eikä mitään lohtua ollut näkyvissä. Jeesus oli syrjäytetty jo varhaiseltaan ja näyttelijät toimittivat hänen virkaansa. Uskon kansaa oli sorrettu, eikä he saavuttaneet luvattua, armoa, rauhaa ja rakkautta.