Ainakin demareiden mielestä, vuonna 1957 demarit aloittivat maatalouden vastaisen primitiivisen vihakampanjansa, jota on jatkettu näihin päiviin saakka. Kaikkihan muistaa demareiden sloganit "kurkusta kiinni", "tapa talonpoika päivässä", kukaan ei kyseenalaista tälläistä menettelyä, sitä pidetään jonkinlaisena kansalaisoikeutena että tuottajia voi herjata joutumatta siitä vastuuseen.
Viljelijöiden herjaaminen "kansalaisoikeus"
Kurkustakiinni
1266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Torpparivapautuksen ajoista lähtien ansiokkaasti maatalouspolitiikkaakin hoitanut SDP päätti tosiaan noihin aikoihin suuntautua pelkäksi kuluttajapuolueeksi. Tämän hyödynsi myös puolueen oppostio, joka uuden puolueen perustaessaan korostetusti otti viljelijät huomioon valitsessaan sen nimeksi Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto.
Mielestäni demarit eivät ole olleet enää 2000-luvulla maatalousvastaisia, vaan paremminkin maatalousneutraaleja. Syynä lienee maatalousasioiden keskittyminen vahvasti Brysseliin ja maatalouskaupan vapautuminen, minkä takia suomalaista viljelijää ja kuluttajaa on enää vaikea asettaa vastakkain.
Ei SDP suuntautunut pelkäksi kuluttajapuolueeksi. Tavoite oli paljon suurempi ja se myöhemin toteutukin. Puolueen politiikka tähtäsi valtionhoitajapuolueen rooliin ja siinä pitää tuntea silloin vastuuta valtakunnan kokonaisedusta. Maatalouden pientilavaltaisuus (=tehottomuus) ja paisuva ylituotanto olivat suuri rakenteellinen ongelma, joka suomalaisten onneksi purkaantui paljossa sen avulla, että Ruotsi kärsi samaan aikaan työvoimapulasta.
Maatalouspolitiikan kritiikin suhteen EU-aikana olet ihan oikeassa. Demarit kokivat asian tulleen ratkaistuksi EU-sopimuksella. Tämän jälkeen tukipolitiikan kritiikin kärkenä ovatkin olleet vapaan markkinatalouden edustajat etupäässä Kokoomuksen talousliberalismin kannattajat, entiset nuorsuomalaiset ja Björn Wahlroos.
En tiedä tarkalleen sitä, miksi TPSL otti nimeensä myös pienviljelijät. Tässä lienee kaikuja sisällisodan aikoihin, torppareihin ja maattomaan maataloustyöväkeen. TPSL oli poliittisesti demareita vasemmalla ja lähellä SKDL:n politiikkaa. Nämä skogilaiset olivat Kekkosmyönteisiä ja se olikin suurin syy, mikä erotti heidät perusdemareista eli asevelisosialisteista. Taustalla oli myös Leskisen ja Simosen erimielisyydet.
Sekä TPSL että SMP edustivat katoavaa kansanperinnettä eivätkä ymmärtäneet lainkaan tulevaa rakennemuutosta eli pienviljelijöiden sukupuuttoon kuolemista. Maalaisliitossa tämä ymmärrettiin, mutta siinä oli enemmän kyse suurtilallisten suosimisesta, koska heitähän puolueessa nimenomaan vaikutti. Demarit olivat taas parhaiten kartalla ja ymmärsivät maan olevan suuren rakennemuutoksen kourissa ja sitä ei pitänyt jarruttaa vaan suosia, mikä olikin Suomen suuri onni.
Sosialidemokraateilla oli 1950-luvulle asti vanhoja sukutilakannattajiakin. Ainakin Pohjanmaalla sellaisten rungon muodostivat Amerikassa muutaman vuoden työskenneet ja sittemmin kotitilalleen palanneet siirtolaiset. He perustivat kotikylilleen maltillisia työväenyhdistyksiä ja saivat mukaan niitäkin, jotka eivät olleet siirtolaisina olleet. Tämä sosialidemokraattinen suuntaus ei ollut kovinkaan luokkakantaista ja jäi sen vuoksi sisällissodan ulkopuolelle. Myös Pohjois-Karjalassa sosialidemokratia levisi tavallisen viljelijäväestön keskuuteen. Syitä en tunne.
Merkittävän sosialidemokraattisten viljelijöiden ryhmän muodostivat myös rintamamiestilalliset, joista kaikilla ei ollut sen kummemmin sukutila- kuin torpparitaustaakaan. Nuorena sisällissodan jälkeen oli ehkä työskennelty renkinä tai jopa teollisuuden parissa, mutta kiinnostusta ja taitoa viljelyyn kuitenkin oli.
Se että sosialidemokraattien johto viittasi näille kannattajilleen kintaalla, johtui nimenomaan siitä, että kaupunkilaistunut puoluejohto halusi edistää näkyvissä olevaa rakennemuutosta. Ehkä johto ajatteli viljelijäkannattajien pysyvän uskollisina muuttaessaan kaupunkiin tai sitten puolue yksinkertaisesti akatteöo voivansa sen uhrata, koska selkeämpi sanoma toisi uusia kannattajia muun väestön keskuudesta. Monet kuitenkin katkeroituivat, kuten SDP:n pitkäaikainen maatalousministeri Matti Lepistö.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Lepistö
Mitenhän nämä sopii yhteen:D?
"Maatalouden pientilavaltaisuus (=tehottomuus) ja paisuva ylituotanto"
Eiköhän se ole ollut liiankin tehokasta jos ylituotanto on ongelma:D?
Kiitos kysymästä. Tässä on tilaisuus jälleen kerran opettaa kepulaisille talouden perusasioita.
Kun koko kansa tai sen enemmistö pannaan viljelemään maata, niin kyllähän sitä määrällistä tulosta tulee enemmän kuin ehditään syödä. Sellaista tilannetta voi kuvata ylituotannoksi. Kannattavuudella taas tarkoitetaan sitä, että yhtä suuri tuotantomäärä voitaisiin saada aikaan mahdollisimman pienellä panoksella. Tehokkuus on sitä, että esim. 10 kertaa pienempi tuottajajoukko tuottaa yhtä paljon kuin sitä 10 kertaa suurempi. Pientilat olivat heikosti koneellistettuja, minkä vuoksi koneellistettu suurtila tuotti monekertaisesti sen minkä pienviljelijä hehtaaria tai muuta tuotantoyksikköä kohden.
Eivät ne koneet mitään tuota, mutta helpottavat työtä. Koneisiin tuli tarve, kun lapsia alkoi syntyä aiempaa vähemmän ja hekin siirtyivät kouluihin opiskelemaan tai töihin tilan ulkopuolelle. Pientilalliset ratkaisivat ongelman hankkimalla yhteisiä koneita lähinnä osuuskuntina.
Arvo Salon "tapa talonpoika päivässä" -slogan ei ollut mitään maatalouden vastaista herjaamista. Huoli oli aiheellinen. Suomessa oli noihin aikoihin paha rakenneongelma, joka alkoi vähitellen purkautua erityisesti sen ansiosta, että Ruotsissa oli kova työvoimapula. Ongelma oli pientilojen suuri määrä ja maatalouden paisuva ylituotanto. Jos poliitikko ei reagoinut näihin kasvaviin ongelmiin, hän oli täysin vastuuton. Sitä tietä Suomi olisi ollut Kreikan tiellä jo aikapäiviä sitten. Arvo Salo oli tässä kohdin vastuuntuntoinen poliitikko ja demarien huolta voi kaikkiaan pitää vastuullisena.
Tehdasteollisuudessa meillä tuli samantapainen rakenteellinen ongelma 1990-luvun vaiheessa, kun punaisten verkkarien ja sukkahousujen menekki Neuvostoliittoon lopahti. Oli pakko aloittaa "vaatetusteollisuusvastainen" kampanja, vaikka rättiteollisuudesta leipänsä saaneet olisivat kuinka pitäneet sitä herjaamisena. Suomesta pitä vaan saada harjattua kannattamaton toiminta pois kannattavamman alta, vaikka herjaussyytteiden uhalla. Sellaiset rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä ja niitä vaatineet todellisia vastuunkantajia.
Ruotsin työvoimapula ja kotimaisenkin teollisuuden kasvu olivat tietysti osaltaan maatalouden rakennemuutoksen takana, mutta vain osasyynä. Pitkällä tähtäimellä merkittävämpi syy olivat yhtäältä maalaiskuntiin 1950-luvulta lähtien perustetut oppikoulut (sittemmin peruskoulut) ja toisaalta maalaisperheiden lapsiluvun pienentyminen. Niiden ansiosta keskikokoiset ja sitä suuremmatkin tilat alkoivat jäädä omavalintaisestikin ilman jatkajaa.
Mielenkiintoisen näkökulman toit nostamalla esiin vaatetusteollisuuden herjaamiskampanjan. Vastaavaa kohtelua sai Nokia-buumin huumassa moni muukin aiemmin menestynyt teollisuudenala. No, olenpa tässä itsekin puolestani tullut vinoilleeksi kännykkäteollisuudelle toteamalla, että oli vain luonnollista, että se siirtyi pois Suomesta sen jälkeen, kun laitteessa ei ollut enää suurempaa kehitettävää ollakseen pelkkä puhelin.
elää syvässä, ei pientilat olleet mikään ongelma, päinvastoin, tilanteessa missä Suomi silloin oli. EIKÄ MAASSAMME KOSKAAN OLE OLLUT YLITUOTANTOA TS EMME MILLOINKAAN OLE TUOTTANEET KULUTUSTAMME VASTAAVAA MÄÄRÄÄ ELINTARVIKKEITA. Vaateteollisuus kuihtui kun ylihinnoittelimme tuotteemme lakkojen avulla, vaateollisuusvastaisesta kampanjasta en ole kuullutkaan..
Kyllä kuihtuvalle vaateteollisuudelle nälvittiin 1990-luvulla. Se muka osasi tehdä menestyneen neuvostokaupan takia vain "ikävän harmaita ja ruskeita rättejä", minkä takia ei saanut korvaavia markkinoita Länsi-Euroopasta. Nälvinnän epäsuorana kohteena oli Urho Kekkosen ja tämän neuvostosuhteet. Monen mielestä vaateteollisuus on kohtalonsa ansainnut, kun oli kehdannut käydä kauppaa ITÄÄN sen sijaan, että olisi suuntautunut menestyksen vuosinaankin LÄNTEEN.
osti "ikävän harmaita ja ruskeita rättejä" ja kauppa oli kannattavaa molemmin puolin, sillä ei ole mitään sen kanssa tekemistä että ylihinnoittelimme itsemme -70 luvulla ei yksin vaatealalla vaan monessa muussakin teollisuuden alalla..