Pitkän tauon jälkeen olen taas mukana ja innolla olen koittanut ahmia kaikkia lukematta jääneitä kirjoituksia. Kivaa, että keskustelu on säilynyt rikkaana. Ehkä joihinkin juttuihin käyn vielä oman kommenttini sanomassa tässä illan päälle.;)
Nyt halusin kuitenkin kertoa teille kuinka suunnattoman ihania mormoniystäväni perheineen ovat!:) En tiedä olenko ollut vain hirmuisen onnekas, mutta minun kohdalleni on aina osunut vain upeita mormonikirkon jäseniä! Sanalla "upea" tarkoitan monenlaista: he ovat hyvätapaisia, hyväntuulisia, ahkeria, sinnikkäitä, älykkäitä, suorastaan mallikansalaisia. Ja ystävinä he ovat aarteita suurempia!:) Aina kun vierailen mormoniystävieni luona, tunnen heidän kodeissaan lämpöä ja rakkautta, ja heidän kanssa vietettävä aika on aina rikastuttavaa ja mukavaa. Arvostan heitä niin suunnattomasti!:) Heidän kodeissaan kaikki on kaunista ja huoliteltua, taustalla soiva musiikki on suorastaan pyhää ja se tapa miten he kohtelevat toisiaan ja minua on uskomatonta! Toki heilläkin on heikkoutensa ja perheissäkin riidellään, mutta pääsääntöisesti se ympäristö jossa he elävät on onnellista ja mieltä kohottavaa. Heistä meidän tulisi monessa asiassa ottaa mallia.
Mormoniystäväni auttavat minua usein päivittäisissä asioissa ja voin olla aina varma siitä, että kohtaa minua millainen hätä ikinä, he auttavat. Esimerkiksi veljeni kuoltua vuosi sitten he olivat ensimmäisinä tukemassa ja lohduttamassa. Arvostan kaikkea sitä apua mitä olen heiltä saanut.
Kaikki tuntemani mormonit -lapsista vanhuksiin- ovat esimerkillisiä ihmisiä ja saavat minulta tuhansittain ruusuja ja kiitoksia!!:)
Nyt halusin kuitenkin kertoa teille kuinka suunnattoman ihania mormoniystäväni perheineen ovat!:) En tiedä olenko ollut vain hirmuisen onnekas, mutta minun kohdalleni on aina osunut vain upeita mormonikirkon jäseniä! Sanalla "upea" tarkoitan monenlaista: he ovat hyvätapaisia, hyväntuulisia, ahkeria, sinnikkäitä, älykkäitä, suorastaan mallikansalaisia. Ja ystävinä he ovat aarteita suurempia!:) Aina kun vierailen mormoniystävieni luona, tunnen heidän kodeissaan lämpöä ja rakkautta, ja heidän kanssa vietettävä aika on aina rikastuttavaa ja mukavaa. Arvostan heitä niin suunnattomasti!:) Heidän kodeissaan kaikki on kaunista ja huoliteltua, taustalla soiva musiikki on suorastaan pyhää ja se tapa miten he kohtelevat toisiaan ja minua on uskomatonta! Toki heilläkin on heikkoutensa ja perheissäkin riidellään, mutta pääsääntöisesti se ympäristö jossa he elävät on onnellista ja mieltä kohottavaa. Heistä meidän tulisi monessa asiassa ottaa mallia.
Mormoniystäväni auttavat minua usein päivittäisissä asioissa ja voin olla aina varma siitä, että kohtaa minua millainen hätä ikinä, he auttavat. Esimerkiksi veljeni kuoltua vuosi sitten he olivat ensimmäisinä tukemassa ja lohduttamassa. Arvostan kaikkea sitä apua mitä olen heiltä saanut.
Kaikki tuntemani mormonit -lapsista vanhuksiin- ovat esimerkillisiä ihmisiä ja saavat minulta tuhansittain ruusuja ja kiitoksia!!:)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet todella naivi. Kuka sen kissanhännän nostaisi, jos ei kissa itse.
En minä ole Josefina... Minä olen Henna.
Minä olen luterilainen, enkä edes tiedä niin laajasti mormonikirkon asioista kuin Josefina, eli en edes pystyisi kirjoittamaan sellaisia vastauksia kuin hän.
Eikä Josefina ole minä, tietäisin sen varmasti kyllä.
Minä vain satun ihan oikeasti tykkäämään joistain mormonikirkon jutuista ja haluan tuoda myös niitä näkökantoja esille tällä palstalla. Ei see tee minusta mormonia, varsinkaan ketään jo olemassaolevaa.
Eiköhän siis nyt lopeteta tämä höpöttäminen suosiolla...
koska minä kullittelen ainoastaan vihityn vaimoni kanssa, toisaalta sinä olet ilmeisesti minulle liian vanha, koska olet omien juttujesi mukaan jo iso-äiti, joten antaa olla ja mitä se siippasikaan mahtaisi tykätä, jos sinä kullittelet muitten kanssa.
Kiva kun tulit takaisin. Ei sinulla mitään hirveen hyvää säkää oo käyny perheet kirkoissamme ovat useimmiten kivoja, mutta kuitenkin kiva tuuri kun sovit yhteen sen tai niiden ystävä perheidesi kanssa.
Jossukin on ollut matkoilla eikä kai tuu ennen kuin huomenna...
Ei muakaan ole käsketty painuu siihe kuumaan paikkaan kuin muutamankerran... johan tässä kohta paleltuu ja ystävällisessä noteerauksessa voitin ekan palkinnon olemalla kaikkein inttävin ja typerin ja tietämättömin mormooni ämmä tällä sivulla, raivostuttavuudesta puhumattakaan, niin että sitä samaa täällä suureksi osaksi.
sä olet?? Reijooh? Lainaaja? Niinp? Petterip? entinen (en usko), häh, ystävämme myy (ei sentään), Hehehee...
Oot tosi hävytön. Mee muualle leikkin ja jätä kunnon ihmiset rauhaan! T
Ei ollut tarkoitus loukata. Saat kullitella aivan rauhassa vaimosi kanssa, enkä minä häiritse sinua tällä aiheella enää enempää. Älä sinäkään häiritse minua tuolla Josefina-höpötyksellä, jooko? Fair deal?
Enkä minä ole vielä isoäiti, vaikka kovasti haluaisinkin.:)
nimimerkki "vai niin", joitakin muitakin uusia nimimerkkejä puolin jos toisin on ilmestynyt myös.
vakavamielinen, onnellisessa avioliitossa elävä, alle keski-ikää oleva heteromies. Lisäksi olen uskollista laatua, niin kutsuttu yhden naisen mies ja siksi en pidä, että vieraat naiset kullittelevat minua. Eikä siitä pitäisi vaimonikaan.
Hmmm .... taisi jäädä loppukaneetti kirjoittamatta..
mitä lie sattunut.. taisi se oma aviohiippa ohikulkiessaan juuri tehdä tuota edellä mainittua ja tuli painettua lähetä nappulaa hieman liian äkkiä.... no onhan sitä tilaa tuolle loppukaneetille vielä tässäkin... vaikka olisi se parempi ollut heti tekstin jälkeen.... parempi myöhään... jajaajaa eli siis:
niin on minullakin jo se oma....... kullittelija.
Tämän kertainen loppukaneetti:
Enkä ole ajatellut haaremia... ainakaan vielä.... tulihan tuossa jo aiemmin sanottua suorat sanat eräälle ystävällemme.
sinähän tunnut varsin pirtsakkaalta tytärlapselta ja suorapuheinenkin olet vielä kaiken lisäksi, mutta älä sinä hyvä ihminen, haaremista ala haaveilemaan, siitä kehittyy ainoastaan pituus-, leveys- ja kulma asteiden tarpeetonta vertailua ja seurauksen voipi olla sota, sillä tokihan muistat miksi syttyi I-maailmansota.
Kuulehan "luterilainen", joku tolkku se on oltava talkkunan syömisessäkin! Minä kovasti ihmettelen tätä mormonien puolustusmissiota jos todella olet luterilainen kuten sanot. Mormonit on ihmisiä niin kuin kaikki muutkin. Sinun hunajaa tihkuva ylistyksesi on jo siinä rajoilla, että meneekö vitsin puolelle. Voihan tietysti olla, että kokemukseni ovat tällaisia. Siihen on olemassa ainakin se selitys, että totta kai kaikki mormoniystäväsi näyttävät sinulle parasta puoltaan, koska olet ilmeisesti heidän silmissään mitä otollisin mahdollinen käännynnäinen. Kirkossa opetetaan olemaan auttavainen ja ystävällinen kaikille kirkkoon kuulumattomille, jotta he sitä kautta kiinnostuisivat tutkimaan evankeliumia ja liittymään kirkkoon. Kyllä minäkin olen nähnyt mormoneissa paljon hyviä ihmisiä ja aidosti onnellisia perheitä. Olen myös nähnyt ulkokultaisia kulisseja, tekopyhyyttä ja farisealaisuutta. Sitten olen nähnyt muualla kuin mormonikirkossa aitoa hyvyyttä, lähimmäisenrakkautta ja palvelemista, ilman mitään taka-ajatusta kenenkään käännyttämisestä mihinkään. Olen myös nähnyt muissa uskonyhteisöissä monenlaisia kielteisiä ilmiöitä. Joten summa summarum: mitä yrität todistaa tällä mainospuheella? Ei mormonismi tee ketään sen paremmaksi ihmiseksi, saati täydelliseksi vaikka siihen on tarkoitus pyrkiä. Niin kauan kuin hyviä tekoja tehdään siitä syystä, että niin käsketään tai opetetaan tai että kotiopetusprosentit pysyy hyvinä tai että mitähän apuyhdistyksen johtajakin ajattelee jos en tee tai että sitä kautta voisin saada tuonkin ihmisen käännytetyksi tai että minä itse tuntisin olevani parempi ihminen, niin se ei minusta ole todellista hyvyyttä. Todellisessa lähimmäisenrakkaudessa vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Siitä ei tehdä mitään numeroa eikä sitä raportoida eikä mainosteta maailmalle. Hyvä muistaa muulloinkin kuin näin joulun aikaan.
Tuo loppu oli juuri niin kuin kirkkomme opettaa, ja moni jäsen toimii. Onko sinun niin vaikea hyväksyä sitä että yrittää olla parempi lähimmäinen. Ja kyllä mormonismi voi tehdä ihmisestä paremman. Sen kyllä olen nähnyt ja tiedän aivan varmasti. Tosin näin voi tehdä myös moni muukin uskonto ja tekeekin.
Tuolla kirjoituksellani halusin vain tuoda esille erilaista näkökulmaa mormonikirkosta "ei-mormoneilta". Harvempi täällä heitä kehuskelee tai muistaa edes mainita yksittäisiä hyviä puolia. Minulla oikeasti on hieno kuva mormoneista ja heidän perheistään! Käännytyksestä he minun osaltani luopuivat jo aikoja sitten, kun asia pitkässä käsittelyssä puitiin läpi. Kyllä minä käännytyksestä olen saanut osani, mutta ymmärrän heidän tarkoitusperänsä ja olen myös hyvin kiitollinen siitä, että se on ohi. Ystävinä olemme pysyneet ja suhteemme ovat vain syventyneet. Eivät kaikki mormonit siis halua vain käännyttää ja heidän kanssaan voi olla ystävänä vaikkei samaa uskoa tunnustakaan. Ja kaikkia juttuja ei tarvi aina ottaa niin vakavasti: kyllä he minua toisinaan vieläkin pyytävät kirkon kokouksiin/tapahtumiin,jne, mutta en koe sitä mitenkään hälyttävänä käännytyksenä. Kyllähän minäkin heitä pyydän omaan kirkkooni.
Mutta sitä en ymmärrä, että omaa uskoani ja luterilaiseen kirkkoon kuulumista kyseenalaistetaan sen vuoksi, että kehun muita kirkkoja. Kyllä minä luterilaisen kirkon opeista pidän kiinni ja niihin uskon, enkä tärkeimmistä asioista tule ikinä tekemään minkäänlaista kompromissia muiden oppejen kanssa. En voi kuitenkaan kieltää sitä, että joissakin kirkoissa jotkut asiat vain hoidetaan/onnistuu paremmin kuin omassani. Esimerkkinä vaikka tämä perhekeskeisyys ja sen korostaminen mormonikirkossa. En voi liikaa "ylistää" tätä asiaa, sillä huomaan kuinka siunauksellinen se on ja kuinka muidenkin kirkkojen tulisi ottaa siitä hieman mallia.
Ja mitä siihen ihmisten hyvyyteen,jne tulee, niin minä kyllä arvostan hyviä tekoja oli niiden motiivi mikä hyvänsä noista mainitsemistasi "huonoista" syistä. En minäkään mikään pulmunen ole hyvien tekojeni kanssa, enkä usko että kukaan meistä on. Minäkin huomaan usein tekeväni esim vapaaehtoistyötä hieman vääristä syistä, ja monesti jonkin hyvän teon jälkeen oikein paistattelen siinä tunteessa kuinka hyvä ihminen minä nyt olen. Ajattelen monesti tekeväni Jumalan ylpeäksi teoillani ja pelastusvarmuudestakin alan tekojeni avulla iloita. Kaikki me sorrumme jossain määrin tällaiseen, olemmehan perisynnin, itsekkyyden, alaisia. Minun mielestäni ei ole yhtään väärää pyrkiä olemaan hyvä ja parempi, sillä siihenhän meitä Raamattukin useassa kohdassa kehoittaa. Kotoinen luterilainen kirkkomme on monilla tavoin luopumassa tästäkin opista.. Pisteet siis jälleen mormonikirkolle.
Kirjoitit,mormoniystäväsi ovat pyytäneet sinua heidän tilaisuuksinsa mormonikirkkoon ja kirjoitit myös lisäksi "kyllähän minäkin heitä pyydän omaan kirkkooni"
Haluaisin kysyä ihan uteliasuudesta onko mormoniystäväsi tulleet luterilaisen kirkon tilaisuuksiin?
Olisi ihan kiva kuulla miten he suhtautuvat luterilaisen kirkon toimintaan ja ovatko he halukkaita tulemaan mukaan.
Toki se on hienoa jos voi vierailla mormonien luona ja onhan se tavallaan myös rikkaus kun ollaan yli rajojen ystäviä,mutta se ei taida silti kaikilla ihmisillä onnistua ystävyyssuhteet mormoniuskoviin?
Mormoniystäväni käyvät kyllä usein luterilaisen kirkon tapahtumissa. He osallistuvat jumalanpalveluksiin ja ovat etenkin näin joulun alla kiinnostuneita mm kirkoissa pidettävistä yhteislaulutilaisuuksista. Yleensäkin he ovat hyvin vastaanottavaisia luterilaisen kirkon tapahtumia kohtaan. Eräs mormoniystäväni on myös kertonut tunteneensa monesti Pyhän Hengen läsnäoloa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa ja useat heistä pitävät luterilaisia kirkkoja hyvinä hengellisinä hiljentymispaikkoina. Heille mahtipontiset luterilaiskirkot kuvastavat myös Jumalan kunniaa ja suuria tekoja.
On totta, että kaikilla ihmisillä ei tämä kirkkojen rajoja ylittävä ystävyys toimi (puhuen yleensäkin kaikista olemassaolevista kirkoista ja uskonnoista), mutta uskon, että siinä on kyse sekä molempien osapuolien ennakkoluuloista ja huonosta asenteesta sekä erilaisista kulttuureista. Tiedän esim erään ihmisen, joka ei millään tule toimeen mormoneiden kanssa, ja selittää sitä sillä, että hän ei tunne oloaan luontevaksi heidän kanssaan. Tämä kyseinen ihminen kun on hyvin alkoholiin menevä, tupakoi ja on äärimmäisen liberaali. Nämä tekijät saavat hänet ajattelemaan, ettei hänellä ole mitään yhteistä keskustelunaihetta ja näkökulmaa mormoneiden kanssa ja siksi hän ei vaivaudu edes tutustumaan heihin. Kunnioitettaakoon myös tätä päätöstä, vaikka kuka vain varmasti huomaa siinä olevat aukot.
Itse koen siunaukseksi sen, että mormonit ovat minut tällaisenaan hyväksyneet ystäväkseen. Esim entinen "kotiseurakuntani" vanhoillislestadiolaisuus on tässä asiassa hankalampi. Heidän kanssaan on huomattavasti vaikeampi päästä syviin ystävyyssuhteisiin, sillä heidän ryhmänsä ruokkii ja kannustaa jonkinasteiseen "sisäsiittoisuuteen". He eivät pidä minun uskoani oikeana ja sanovat minun seuraavan epäjumalia. Mormonit sentään ajattelevat että uskoni on aitoa ja kohdistuu samaan Jumalaan (josta meillä on vain hieman eriävät käsitykset ja tavat puhua). Heidän kanssaan voin avoimesti keskustella uskosta, ilman että kumpikaan kieltää toisen uskoa. Mielenkiintoista siis, että on helpompaa päästä keskusteluyhteyteen sellaisten ihmisten kanssa, joiden usko on kaukaisempaa omaan nähden, kuin sellaisten joiden pitäisi opillisesti ja asemansa puolesta olla lähellä. Mutta tätä vanhoillisilestadiolaisuus-kritiikkiä voisin mennä toitottamaan toiselle palstalle.;) Halusin kuitenkin vain tällä esimerkillä osoittaa, että mormoneiden kanssa voi olla ystäviä, ilman mitään käännytyssävyä. Kannustan teitä ainakin yrittämään jos sellainen kiinnostaa.:)
Olet aivan liian hehkuvan innostunut mormonismista ollaksesi muunuskoinen.
Kiitos vastauksestasi, olet intomielisyydestä huolimatta lähes ainoa asiallinen tällä palstalla. No hyvä, uskon että olet sitä mitä sanot olevasi etkä mikään alter ego. Minussa on semmoinen - joskus haitaksikin kääntyvä - ominaisuus, että kun itse pyrin olemaan rehellinen niin uskon samaa muistakin.
Lähdetään siis siitä.
Kyllä minä mormonikirkon hyvät puolet tiedän, uhrasinhan sille pitkän pätkän elämästäni, voisi sanoa että parhaat vuoteni. Käytin siihen "kaikki voimani, aikani, kykyni ja varani" kuten temppelissä vannottiin. Minulla on edelleen sekä ystäviä että muita läheisiä kirkon piirissä. Mutta minua ärsyttää sellainen yksisilmäisyys jota täällä tulee esiin puolin ja toisin. Vastustajat jauhaa omia vanhoja juttujaan, jotka ei jaksa minua henkilökohtaisesti kiinnostaa pätkääkään, vaikka mormonikirkosta lähtenyt olenkin. En lähtenyt JS:n vaimojen takia vaan ihan itseni takia, siksi etten enää yhtään kauemmin voinut olla itselleni epärehellinen ja uskotella uskovani jotakin mitä en pystynyt uskomaan. Nämä mormoniapologeetikot taas pyrkivät täällä tekemään lähetystyötä, mikä sekin ärsyttää, koska siihen on kyllä kirkossa ihan omat voimat ja organisaatiot. Ja se meidät kirkosta eronneiden leimaaminen sitten! Joskus täytyy oikein mennä peilistä katsomaan, että onko siellä päässä sarvet! Mutta hyvää jatkoa ja rauhallista joulun aikaa sinulle luterilainen, täältä toiselta luterilaiselta joka myös vierailee joskus mormoniperheissäkin.
taidat olla trollipelle? Ja kirjoituksesi oli tietysti tarkoitettu vain vitsiksi..
ällöä nuoleskelua..