RAKASTATKO VELJEÄSI? - varo vääriä asenteita
Noin 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen velipuolensa Jaakob ilmaisi seikkoja, jotka voivat vaarantaa ihmisen aseman Jumalan järjestössä. Hän kirjoitti: "Avionrikkojat, ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Joka siis haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi" (Jaakobin kirje 4:4). Jumalan vihollinen ei varmasti kuulu hänen järjestöönsä. Mitä sitten on ystävyys maailman kanssa? Sen on selitetty ilmenevän eri muodoissa, esimerkiksi siten, että ylläpitää ystävyyttä sellaisiin, jotka ovat huonoa seuraa, tai seurustelee heidän kanssaan. Lisäksi Jaakob kohdisti huomion erääseen aivan erityiseen piirteeseen: vääriin asenteisiin, jotka johtavat sopimattomaan käytökseen.
Jaakobin kirjeen 4:1-3:ssa sanotaan: "Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat ruumiinjäsenissänne? Te haluatte, eikä teillä kuitenkaan ole. Te murhaatte ja himoitsette jatkuvasti ettekä kuitenkaan voi saada. Te taistelette ja käytte sotaa jatkuvasti. Teillä ei ole, koska ette pyydä. Te pyydätte ettekä kuitenkaan saa, koska te pyydätte väärään tarkoitukseen, kuluttaaksenne sen aistillisen nautinnon haluissanne." Juuri näiden sanojen kirjoittamisen jälkeen Jaakob varoitti ystävyydestä maailman kanssa.
Satoja vuosia Jaakobin kuoleman jälkeen valekristityt kirjaimellisesti sotivat toisiaan vastaan ja murhasivat toisiaan. Jaakob kirjoitti kuitenkin niille, jotka olivat ensimmäisellä vuosisadalla "Jumalan Israelin" jäseniä, tulevia taivaallisia 'pappeja ja kuninkaita': "Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta."(Ilmestys 20:6). He eivät murhanneet toisiaan eivätkä tappaneet toisiaan kirjaimellisissa sodissa. Miksi Jaakob sitten yhdisti sellaisia asioita kristittyihin? Apostoli Johannes sanoi, että jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja. Ja Paavali sanoi seurakunnissa erilaisten persoonallisuuksien välisiä yhteenottoja ja vihanpitoja "taisteluiksi" ja "riidaksi": "Mutta vältä tyhmiä kiistelyjä ja sukuluetteloja ja riitaa ja taisteluja Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia."(Tiitukselle 3:9); "Muistuta heitä jatkuvasti näistä asioista ja velvoita heitä todistajana olevan Jumalan edessä olemaan taistelematta sanoista, mistä ei ole mitään hyötyä, sillä se on niiden turmioksi, jotka kuuntelevat."(2. Timoteukselle 2:14); "Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä. Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta. Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä?"(1.Johanneksen kirje 3:15-17). Vastaavasti Jaakobillakin oli ilmeisesti mielessä se, että kristityiltä puuttui rakkautta toisiaan kohtaan. Omassa keskuudessaan kristityt toimivat tavalla, joka muistutti sitä, miten ihmiset maailmassa usein kohtelevat toisiaan.
Miksi kristillisissä seurakunnissa tapahtui tällaistä? Se johtui vääristä asenteista, esimerkiksi ahneudesta ja "aistillisen nautinnon haluista". Myös ylpeys, mustasukkaisuus ja kunnianhimo voivat pilata seurakunnassa vallitsevan rakkaudellisen toveruuden: "Kielikin on tuli. Kieli on jäsentemme joukossa epävanhurskauden maailmana, sillä se tahraa koko ruumiin ja sytyttää luonnollisen elämän pyörän liekkiin ja syttyy itse liekkiin Gehennasta. Mutta jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan."(Jaakobin kirje 3:6,14). Tällaiset asenteet tekevät ihmisestä maailman ystävän ja näin ollen Jumalan vihollisen. Kukaan, joka vaalii tällaisia asenteita, ei voi odottaa pysyvänsä osana Jumalan järjestöä.
Ketä voimme syyttää, jos huomaamme väärän ajattelun juurtuvan sydämeemme?
Viite: w98 1/9.
Noin 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen velipuolensa Jaakob ilmaisi seikkoja, jotka voivat vaarantaa ihmisen aseman Jumalan järjestössä. Hän kirjoitti: "Avionrikkojat, ettekö tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Joka siis haluaa olla maailman ystävä, se asettuu Jumalan viholliseksi" (Jaakobin kirje 4:4). Jumalan vihollinen ei varmasti kuulu hänen järjestöönsä. Mitä sitten on ystävyys maailman kanssa? Sen on selitetty ilmenevän eri muodoissa, esimerkiksi siten, että ylläpitää ystävyyttä sellaisiin, jotka ovat huonoa seuraa, tai seurustelee heidän kanssaan. Lisäksi Jaakob kohdisti huomion erääseen aivan erityiseen piirteeseen: vääriin asenteisiin, jotka johtavat sopimattomaan käytökseen.
Jaakobin kirjeen 4:1-3:ssa sanotaan: "Mistä ovat peräisin sodat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eivätkö tästä: teidän aistillisen nautinnon haluistanne, jotka sotivat ruumiinjäsenissänne? Te haluatte, eikä teillä kuitenkaan ole. Te murhaatte ja himoitsette jatkuvasti ettekä kuitenkaan voi saada. Te taistelette ja käytte sotaa jatkuvasti. Teillä ei ole, koska ette pyydä. Te pyydätte ettekä kuitenkaan saa, koska te pyydätte väärään tarkoitukseen, kuluttaaksenne sen aistillisen nautinnon haluissanne." Juuri näiden sanojen kirjoittamisen jälkeen Jaakob varoitti ystävyydestä maailman kanssa.
Satoja vuosia Jaakobin kuoleman jälkeen valekristityt kirjaimellisesti sotivat toisiaan vastaan ja murhasivat toisiaan. Jaakob kirjoitti kuitenkin niille, jotka olivat ensimmäisellä vuosisadalla "Jumalan Israelin" jäseniä, tulevia taivaallisia 'pappeja ja kuninkaita': "Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta."(Ilmestys 20:6). He eivät murhanneet toisiaan eivätkä tappaneet toisiaan kirjaimellisissa sodissa. Miksi Jaakob sitten yhdisti sellaisia asioita kristittyihin? Apostoli Johannes sanoi, että jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja. Ja Paavali sanoi seurakunnissa erilaisten persoonallisuuksien välisiä yhteenottoja ja vihanpitoja "taisteluiksi" ja "riidaksi": "Mutta vältä tyhmiä kiistelyjä ja sukuluetteloja ja riitaa ja taisteluja Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia."(Tiitukselle 3:9); "Muistuta heitä jatkuvasti näistä asioista ja velvoita heitä todistajana olevan Jumalan edessä olemaan taistelematta sanoista, mistä ei ole mitään hyötyä, sillä se on niiden turmioksi, jotka kuuntelevat."(2. Timoteukselle 2:14); "Jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja, ja te tiedätte, ettei kenelläkään tappajalla ole ikuista elämää, joka pysyisi hänessä. Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta. Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin miten rakkaus Jumalaan pysyy hänessä?"(1.Johanneksen kirje 3:15-17). Vastaavasti Jaakobillakin oli ilmeisesti mielessä se, että kristityiltä puuttui rakkautta toisiaan kohtaan. Omassa keskuudessaan kristityt toimivat tavalla, joka muistutti sitä, miten ihmiset maailmassa usein kohtelevat toisiaan.
Miksi kristillisissä seurakunnissa tapahtui tällaistä? Se johtui vääristä asenteista, esimerkiksi ahneudesta ja "aistillisen nautinnon haluista". Myös ylpeys, mustasukkaisuus ja kunnianhimo voivat pilata seurakunnassa vallitsevan rakkaudellisen toveruuden: "Kielikin on tuli. Kieli on jäsentemme joukossa epävanhurskauden maailmana, sillä se tahraa koko ruumiin ja sytyttää luonnollisen elämän pyörän liekkiin ja syttyy itse liekkiin Gehennasta. Mutta jos teillä on katkeraa mustasukkaisuutta ja riidanhalua sydämessänne, niin älkää kerskailko älkääkä valehdelko totuutta vastaan."(Jaakobin kirje 3:6,14). Tällaiset asenteet tekevät ihmisestä maailman ystävän ja näin ollen Jumalan vihollisen. Kukaan, joka vaalii tällaisia asenteita, ei voi odottaa pysyvänsä osana Jumalan järjestöä.
Ketä voimme syyttää, jos huomaamme väärän ajattelun juurtuvan sydämeemme?
Viite: w98 1/9.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuvitteletko sinä Jeppula että saarnasi saa täällä vastakaikua.
Ainoa kaiku mikä tulee on se että voit lisätä raporttiisi saarnan kirjoittamiseen kuluvan ajan.
Kun oikein miettii ja ponnistaa saa siihen kulumaan
ainakin tunnin.
Sillä tunnilla kun jaat sen neljään osaan voit kuitata neljän kuukauden raportit. Lopun aikaa voit syljeskellä kattoon ja katsella Kauniita ja Rohkeita
15 minuuttia julistusta kuukaudessa riittää tänäpäivänä että jeppula on salilla aktiivinen ja toimiva julistaja. Kukaan ei vielä katso nenänvarttaan pitkin
Onneksi Jeesus piti yhteyttä sellaisiin, jotka "olivat huonoa seuraa", ja Hän oli heidän ystävänsä ja seurusteli nimenomaisesti heidän kanssaan.
Kylläpä Jeesuksen velipuoli eksyi kauaksi Jeesuksen opeista ja esimerkeistä, jos todellakin kirjoitti noin, että ei saisi seurustella ja olla ystävä niiden kanssa, jotka muiden uskovien mielestä on "huonoa seuraa"!
Erotettiinko tuo Jeesuksen velipuoli seurakunnasta, kun hän perusti tuon "järjestön", josta mainitset? Opetuslapset eivät varmasti hyväksyneet tuollaista Jeesuksen esimerkin vastaista toimintaa ja "järjestöä".
Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, että Jeesuksen velipuoli Jaakob opetti vastakkaisia näkeyksiä Jeesukselle? Miksi tätä on pidetty salassa?
Kerrotaanko tuosta "järjestöstä" Raamatussa vai mistä siitä voi lukea? Uskoiko ne ollenkaan, että Jeesus on Jumala, vai opettiko se Jeesuksen veli ihmisille, että Jeesus on hänen veljensä ja hän tietää, ettei Jeesus ole Jumala?
Onneksi tuo käsitys, jota Jeesuksen veli opetti ei ole saanut sijaa, vaan uskovat ovat uskoneet Jeesusta ja opetuslapsia ja ovat syntisten ystäviä, kaikkien niiden, jotka ovat muiden halveksimia ja joita pidetään "huonoina naisina" tai "huonona seurana" tai "vääräuskoisena" jne. !
>>Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa;
en takoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalan palvelijoita, sillä silloinhan teidän täytisi lähteä pois maailmasta.
Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisten kanssa.
Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkoopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
Mutta ulkopuolellaolevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.">Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee".>Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
Vielä minä ihmettelen tuota, että Jeesuksen veli perusti tuollaisen järjestön!
Ajatelkaa, kun Jeesus ihan tuomittiin sen takia, kun Hän seurusteli syntisten ja bublikaanien kanssa ja kehoitti siihen seuraajiaan!
Onko nuo vanhoillislestadiolaiset niitä, jotka noudattaa Jaakobin järjestön oppeja, koska nekinhän uskoo juuri siten, että Jeesuksen tavoin ei pitäisi näissä asioissa toimia, vaan "huono seura" eli syntiset on sellaista, joiden kanssa ei saa olla tekemisissä eikä niiden kanssa saa ystävystyä?
Miten sitten ne "syntiset" voivat koskaan kääntyä
jos joku ei heille kerro pelastuksesta ja Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan?
Oletkohan nyt ymmärtänyt asian oikein?
Henkilökohtaisesti ajattelen asian juuri päinvastoin, eli pitää mennä ihmisten joukkoon,
saada ystäviä muualtakin , kuin vain omasta seurakunnasta, eikä vain sulkeutua johonkin yhteisöön. Mitä siitä sisäänpäin lämpöisestä on hyötyä??
Kullekin asialle pitää varata oma aika.
Aika:
-raamatun tutkimiselle
-raamatullisissa kokouksissa kuuntelemiselle
-rukouksessa puhumiseen Jumlalle
-pelastussanoman kertomiseen "pakanoille"
-rentoutumiseen parheen parissa
-rentoutumiseen ystävien parissa
Mutta onko viisasta vapaa-aikanaan seurustella ts. olla tiiviissa kanssakäymisessä ja ystävyyssuhteissa niiden kanssa, jotka pilkkaavat Jumalan lakeja ja elämän ohjeita sanoillaan ja teoillaan?
Mitäpä yhteistä voisikaan olla pilkkaajalla ja uskovaisella jos pilkkaaja aina vain pilkkaa.Pilkkaajakin voi sisimmältään kuitenkin olla hyvin herkkä ihminen joka piiloutuu kuoren taa.Toisaalta sanotaanhan raamatussa"älä istu sielä missä pilkkaajat istuvat", mutta ihnmisen elämä voi muuttua, koskaan ei tiedä.
Ihmisen elämässä pitää olla muutakin kuin raamatun lukua ja kokouksissa istumista ja rukousta,ihan niin kuin sanoitkin, me elämme TÄSSÄ maailmassa, ainakin vielä toistaiseksi.