Se tunne kun huomaat että hänen kanssaan aika kuluu kuin siivillä ja viihdyt. Hänen arvonsa ovat pitkälti samat, samat asiat kiinnostaa. Tulee mieleen pitkä lista mitä haluaisit hänen kanssaan tehdä ja paikkoja mihin mennä. Sitten heräät todellisuuteen ja tajuat että joskus lähtökohdat ovat niin mahdottomat, ettei mikään edellisistä voi koskaan toteutua.
Se tunne kun se toinen on niin ihana
surullista
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt höpsö älä murehi :)
Samaa mieltä Rakkaus voittaa jos antaa sille mahdollisuuden!
Mutta monet ei siltikään tartu mahdollisuuteen.
Ihmettelen myös jos ei ihastukset kohtaa, toinen ihastunut johonkin toiseen, juuri sillä hetkellä?
Tarkotin kyllä sitä, että eivät rohkene tarttua pelossaan elää.
Meneekö miehelle vaiko naiselle ja miksi lähtökohdat ovat niin mahdottomat?
Woi! Kuulostaa tutulle...oispa tietyltä???? Mikä ilmans.?
No ei mee varsinaisesti kelleen, mutta miehestä kirjoitettu.
:( älä ole surullinen.
Voi, että kun mä luin tän nyt silleen, että mun rakastukseni olisi kirjoittanut tuon. Ja surku meinaa tosiaan tulla paitaan, vaikka se ei ole päälläkään.
Hänen kanssaan on nähkääs juuri tuo tuollainen tunne, että on vain hyvä olla hänen vierellään, ihan suorastaan niin, kuin meidät olisi tehty toisillemme ja aika kiitää hänen lähellän rakkauden nopeudella. En saa häntä pois ajatuksistani, ...sinne päinkään!!! Enkä haluakaan!!! Kun suljen silmäni, hän on nytkin keskellä näkökenttääni ja on vaikea kirjoittaa tätä, kun en voi keskittyä mihinkään muuhun, kuin hänen kanssaan naureskeltuihin nauruihin. Lasken minuutteja hänen näkemiseensä ja kuvittelen kaikenlaisia kuttuja, mitä olisi hänen kanssaan kiva puuhastella(palstailijat näkevät nyt tietysti mielessään ihan omia suosikkipuuhiaan, mutta en aukaise näitä mun harrasteitani tähän, etten paljasta kenenkään henkilöllisyyttä).
Mutta ei kai mikään ihan mahdotonta ole, vaikka vaikeaa olisikin. Kai sitä joku konsti on. Vaikka vain...noloa edes kirjoittaa...kaverina...
Jotain, mitä vain. Mutta ei tätä!!!
No sitten tämä on aika varmasti mulle. Samoin ajattelen eräästä naisesta. Hän on täydellinen. Yhteistä olisi kovastikin, mutta sitten ajattelen niitä lähtökohtia. Lähinnä hänen asemaansa olen yrittänyt asettua. Minä haluaisin hänet, mutta ehkä se on mahdoton ajatus hänelle. En tiedä.. En tiedä uskallanko kysyä, jos käy vaikka niinkuin eräälle kansanedustajalle.
Paska puhetta :) toteutuu kun pistät toteutumaan enkä tätä pahalla tarkota vaan kokemuksella. Unelmat kuuluu elää todeksi muutenhan elämä olis ihan perseestä