Miten orttodoksi kirkko suhtautuu polttohautaukseen.Itse joskus hautoja kaivaessa olen nähnyt sitä sun tätä,mitenkähän tuo taivaan portti aukee jos on porona maan povessa.koska mielestäni tilanne ei siitään muutu,lähtö mikä lähtö.Ei mato pahemmin luita järsi.ps olen orttodoksi ja pysyn.
polttohautaus
juissi
231839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Matti Sidoroffin toimittama kirja "Matka tuonilmaisiin" selittää, mikseivät ortodoksit suosittele polttohautausta. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli kuolemankin jälkeen.
Matka tuonilmaisiin kirjan mukaan Pyhä Henki asustelisi edelleen mätänevässä ja maaksi muuttuvassa ruumiissa. Minusta Pyhä Henki ei nyt noin typerä ole. Mitähän tämä Matti-kirjoittaja onkaan miettinyt.
Oliko hän kadottanut todellisuustajun kun kirjansa kirjoitti?
Satu satuna mutta joku raja pitäisi sentään pitää
vaikka ortodoksi onkin.
Ei ortodoksikaan kaikkea niele mitä ylhäältä tarjoillaan.
Ihmettelen suuresti enkä taida olla ainoa.
Matin oppi on tosin vain suositus joten käytäntö saattaa olla toisin.
Minäpä lainaan Matti Sidoroffin "Matka tuonilmaisiin"-kirjasta sivuilta 53-54:
"...Jeesus halusi sanoa, että juuri se ruumis, joka on kuollut, on myös noussut ylös. Kysymys ei ole 'henki'- tai 'astraaliruumiista', vaan ruumiista, joka on elänyt tässä ajassa ja maailmassa.
Ruumis on luotu Pyhän Hengen temppeliksi, ja kristityn ihmisen ruumis on siksi tullut kasteessa ja voitelussa. Ja matkan varrella tämä temppeli on pysynyt elävänä Pyhän Hengen temppelinä ehtoollisen osallistumisen kautta. Ja kuolemankin jälkeen ihmisen ruumista tulee Pyhän Hengen asumuksena.
Tuo Henki liittää ihmisen jatkuvasti Kristukseen ja tekee osalliseksi myös Kristuksen ylösnousemuksesta. Siksi ihmisen maallisia jäännöksiä ei pidä tuhota tulella. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että miten suuri arvo ortodoksisessa maailmassa on annettu pyhäinjäännöksille... "
Entäs jospa ihmisen ruumis on tuhoutunut tulipaloissa tai silpoutunut onnettomuuksissa?
Joku taisi sanoa alempana viestissään, että alkukirkko oli tehnyt pesäeron pakanuuteen ja pakanalliseen filosofiaan kieltämällä polttohautaus.
Joten tuo kirja olkoon vain suositus.
>Ruumis on luotu Pyhän Hengen temppeliksi,<
Mooses kertoili ihmisen luomisesta että
jumalan kuvaksi ihminen tehtiin eikä miksikään temppeliksi.
Temppeliteoria on sitten tullut muiden kynästä kuin Mooseksen. Tuskin PH nyt kuolleissa ruumiissa viihtyisi kun eläviäkin on. Näin jos nyt sitten PH
ruumiissa asuisi. Tosin kaikki madot ja toukat mielellään valitsevat ruumiin asuinpaikakseen. Niitä en silti PH:n vertaisi.
En uskoisi lainkaan sellaisia temppelipuheita kenenkään suusta.Pajunköyttä koettavat tarjota.
Uskoo ken tahtoo.
Muistaakseni apostoli Paavali puhuu siitä, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Mooseksen käsitys Pyhästä Hengestä lienee ollut vielä vajavainen. Se, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ei tarkoita sitä, etteikö ihmistä olisi luotu Jumalan kuvaksi. Ort. kirkon parituhatvuotinen kokemus tietää, että Pyhä Henki vaikuttaa koko ihmisessä ja sen vaikutus säilyy myös kuoleman jälkeen (esim. reliikit). Siksi ortodoksit kunnioittavat ihmisen maallisia tomumajaa myös kuoleman jälkeen, eivätkä lähde tuhoamaan niitä. Luonto tekee kyllä tehtävänsä, ihmisen asia se ei ole.
Poltossa haihtuu vesi ruumiista ja hiili palaa pois. Ehkä jotain muutakin palaa tai hajoaa. Nämä poistuvat palokaasuina ilmaan ja jäävät tavallaan sinne ikuisiksi ajoiksi. Loppu (muutama %) jää tuhkaksi.
Samoin käy haudatun vainajan, vaikka prosessi on vaan hitaampi. Käytännössä ainoa ero on juuri tuossa prosessin "nopeudessa".
En kaiketi tätä asiaa kieltänyt, pikemminkin päinvastoin. Tällä seikalla ei kuitenkaan liene sen suurempaa teologista merkitystä.
Tavallaan kyse on siitä, miten "ihmisen tomumaja" halutaan ymmärtää. Onko se "vesi tuhka" vai pelkkä "tuhka". Minulle riittää tuhkakin. Polttamista on ihmiskunta harrastanut kymmeniä tuhansia vuosia.
Ihmisten polttamista kristityt eivät ole harjoittaneet kahteentuhanteen vuoteen eli niin kauan kuin heitä on ollut. Eikä heidän tulisi harjoittaa sitä edelleenkään. Kyse on eräänlaisesta pyhäinhäväistyksestä.
Saivartelut eivät kuitenkaan kiinnosta, joten sallinet, että lopetan tämän keskustelun tähän.
Minä itse kannatan vanhaa karjalaista hautaustapaa: Ruumisarkku lasketaan syvälle multaan ja sen päälle 8-kärkinen puuristi. Sitten annetaan ruohojen ja varpujen kasvaa valtoimenaan haudan päälle. Sitokoon omaiset "tuulipaikkoja" ristiin ja sytyttäköön tuohuksia muistoksi. Kunnes viimeisetkin omaiset unohtavat minut, niin lahoatkoon puuristi olemattomiin. Minua ei enää ole.
"Ylösnousemuspäivänä minä muodostun mullasta ja nousen ylös kuulemaan viimeistä tuomiota".
On olemassa kuitenkin tiettyjä tosiasioita. Hyviä ihmisiä on ollut ennen kristinuskon syntymistä, luulen niin. Vaikka ovat vainajansa polttaneet.
Ei heitä voi sen kummemmin tapojensa perusteella tuomita.
Kumpi meistä saivartelee?
Vielä kerran... sielu tietenkin viuhahtaa taivaaseen ruumiin kuoltua.
> Ort. kirkon parituhatvuotinen kokemus tietää, että Pyhä Henki vaikuttaa koko ihmisessä ja sen vaikutus säilyy myös kuoleman jälkeen (esim. reliikit). Siksi ortodoksit kunnioittavat ihmisen maallisia tomumajaa myös kuoleman jälkeen, eivätkä lähde tuhoamaan niitä.<
Herää lukijalle kysymys reliikkien ihmeitä tekevästä voimasta.
Mitenkä PH vaikutta vielä näiden kautta. Koska sellaisia uskoville tarjottiin. Sanoit perinteen olevan pari tuhatta vuotta vanha.
Et kai vain tarjoa vanhojen kirkkomiesten ajatuksia?
Poriinkin vietiin jonkun munkin luunkappale, jota säilytetään aartena uudessa ortodoksitemppelissä.
Mikä tekee tästä luunkappaleesta pyhän esineen. Entä onko se luunkappale ihmeitä tekevä, rukoillaanko sitä palvotaanko sitä?
Jos ei palvota ja rukoilla jne miksi ortodoksit pitävät sellaisia luunsiruja kaapeissaan?
Antoiko Jeesus itse mallin vai tuliko se vasta jälkeenpäin uskovien miesten aivojen tuotoksena vai näkivätkö he näkyjä ja sentakia reliikeistä tuli pyhiä ja siten arvokkaita?
Vai tällaisesta asiasta keskusteletkin. Minä taas keskustelin Ort. kirkon näkemyksestä suhteessa polttohautauksesta. On itse asiassa hyvin vaikea keskustella jonkun sellaisen kanssa, joka ei kerro, mitä edustaa, eikä edes sitä, mitä oikeastaan ajaa takaa. Yhteistä kieltä on vaikeampi löytää. Niinpä olemme puhuneet eri asiasta koko ajan. No voe tokkiisa!
Pyhän Hengen armovoima ei jätä niiden ihmisten jäännöksiä, jotka se on pyhittänyt. Jumala voi toimia myös niiden välityksellä. Tämä on niin vanhojen kuin uusienkin kirkonmiesten opetusta. Ortodoksisessa kirkossa tämä on ollut itsestään selvää viimeistään Kirkon varhaisen marttyyrikauden ajalta.
Pyhäinjäännöksiä ei palvota, vaan kunnioitetaan. Palvonta kuuluu yksin kolmiyhteiselle Jumalalle. Kunnioittamalla kaikkea Jumalan pyhittämää, osoitamme samalla palvontaa ja kiitollisuutta itse Jumalalle. Tämä on Ort. kirkon opetusta, johon ei toki ole tarvetta yhtyä, jos ei ole ortodoksi.
Mielenkiintoisia viestejä,mitenkäs kävi niille aikuisille ja lapsukaisille jotka HITLERIN PAHVIPÄÄ polttouuneissa savusti,meinaan tuo taivaaseen pääsy.Oon tässä tullut siihen jotta laatikossa maahan iliman tulta.kommenteja orttodoksit ja muut uskovaiset ja ateistit.
Ortodoksinen kanta ei kumpua siitä, että vaikuttaako ruumiin poltto sinänsä siinä asuneen sielun kohtaloon. Ei varmasti vaikuta. Kyse on siitä, että ruumis on ollut Pyhän Hengen temppeli ja siksi sitä tulee käsitellä pieteetillä. Ruumiin polttaminen ja murskaaminen teräskuulilla ei osoita kunnioitusta sitä kohtaan.
Olen itse ymmärtänyt, että kyse on juuri tuosta. Siitä, että ruumis on sielun temppeli, ei vankila. Polttohautaus, ainakin nykymuodossaan, käsittelee ruumista kuin se olisi sielun vankila: ruumis poltetaan teollisessa prosessissa niinkuin se olisi mitä tahansa jätettä ja sen jälkeen jäljelle jäänyt luuranko murskataan kuulamyllyssä.
Olennaista on pyhyyden kokemus. Minusta tuo on rinnastettavissa Honkajoen destruktiolaitokseen, ja pyhyydestä siinä ei ole tippaakaan jälkeä. En tiedä, olisiko vanhanaikainen roviolla poltto illankoitteessa omaisten läsnäollessa enemmän pyhyyttä ilmaiseva - sillä vain on selkeästi pakanallinen sivuvivahde.
Mietin vielä tuota muumiointia, jossa ruumiista poistetaan nestetypellä kuivaamalla kaikki vesi, ja ruumis muuttuu muumioksi. Muumion voi haudata sitten normaaliin tapaan joko hautausmaahan tai muistolehtoon. Sen sijaan, että ruumis hajotettaisiin ilmakehään ja taivaan tuuliin, se maatuu, sen sisältämä orgaaninen hiili sitoutuu ilmakehän sijaan biomassaan, ja sen aineet luovat uutta elämää.
>Vielä kerran... sielu tietenkin viuhahtaa taivaaseen ruumiin kuoltua.
Minä kun muistelin, että uskontotunnillamme olisi opettajamme sanonut, että sielut menevät Taivaaseen vasta Kristuksen toisessa tulemisessa, en tosin ole yhtään varma. Miten on?
Kuolemanjälkeisestä sieluntilasta... on eri uskomuksia, ei välttämättä aina perustu raamattuun. Eräiden mukaan sielu viuhahtaa heti taivaasen tai helvettiin ihmisen kuoltua, katso Luuk.16:19-31 "Rikas mies ja Lasarus".
Toisten mukaan vasta aikojen lopussa tapahtuu yleinen ylösnousemus ja viimeinen tuomio, Ilm.21.
...ortodoksinen kirkko suhtautuu polttohautaukseen nuivasti siksi, että siellä katsotaan, että polttohautauksen takana on pakanallinen filosofia, jossa sielu on ruumiin vanki, ja vasta ruumiin polttaminen vapauttaa sielun tuonpuoleiseen. Ruumishautauksella tehdään näin pesäero pakanallisuuteen.
ei siis haittaa jos poroks.
eli Jumala kyllä kykenee luomaan ylösnousemusruumiin aivan yhtä hyvin maan mullasta kuin tuhkastakin. Mutta olennaista on ajatus siitä, että ruumis on sielun temppeli, ei vankila. Siksi itse vierastan polttohautausta.
Olen itse miettinyt muumioimista, eli ruumiin kuivaamista nestetypessä niin, että vesi poistuu ja jäljelle jäävät vain kiintoaineet. Tämän jälkeen ruumiin voi haudata luonnonmukaisesti: maatuessaan ruumiini orgaaniset aineet ja kivennäissuolat sitoutuvat tällöin maahan ja kasveihin, luoden uutta elämää, sen sijaan että ne leviäisivät ympäri ilmakehää.