Kokemus Vuosikirjasta 1993.
"Valtakunnan hedelmää saadaan myös usein käydyillä alueilla, kuten tämä Yhdysvalloista tuleva kokemus osoittaa. Eräs 43-vuotias mies oli asunut New Yorkissa koko ikänsä eikä ollut koskaan tavannut Jehovan todistajia ovellaan. Hän oli oppinut ihminen, joka oli juuri saanut päätökseen filosofian tohtorin arvoon vaadittavat opinnot ja oli toiminut apulaismuseonhoitajana erään suuren kirjaston harvinaisten kirjojen osastolla. Eräs sisar pysäytti hänet hiljattain hänen omassa rappukäytävässään. Mies huomasi sisaren laukussa kirjan Ihmiskunta etsii Jumalaa ja pyysi sitä itselleen. Hän luki sen samana iltana läpi ja vieraili muutaman päivän kuluttua Vartiotorni-seuran päätoimistossa, jossa hän hankki 12 muuta kirjaa ja luki ne kaikki ennen sisaren seuraavaa käyntiä. Tämän tullessa hänen luokseen hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä päästäkseen kasteelle.
Sisar järjesti veljen tutkimaan miehen kanssa. Heidän tutkittuaan kaksi kirjaa mieheltä kysyttiin, miten hän oli oivaltanut tämän olevan totuus. Hän vastasi: ”Se on kuin Pohjantähti. Siitä kuulee ja lukee, ja sitten kun yötaivaan alla katsoo ylös ja näkee sen, kenenkään ei tarvitse sanoa, että siinä se nyt on.”
Tämä mies oli etsinyt totuutta koko ikänsä. Hän oli tajunnut, ettei kristikunnalla voinut olla sitä. Hän tutki itämaisia uskontoja ja kommunismia ja pettyi. Ymmärrettyään, ettei totuus löytynyt mistään niistä, hän jatkoi etsintäänsä. Hänestä oli tuntunut kuin Jumala olisi ollut viereisessä huoneessa, mutta sen ovi olisi ollut lukossa. Nyt tuo ovi oli aukaistu, ja niin kuin lähtöviivalta ampaiseva kilpajuoksija hän käy innokkaasti kokouksissa ja saarnaa Valtakuntaa. Hänet kastettiin äskettäin."
"Valtakunnan hedelmää saadaan myös usein käydyillä alueilla, kuten tämä Yhdysvalloista tuleva kokemus osoittaa. Eräs 43-vuotias mies oli asunut New Yorkissa koko ikänsä eikä ollut koskaan tavannut Jehovan todistajia ovellaan. Hän oli oppinut ihminen, joka oli juuri saanut päätökseen filosofian tohtorin arvoon vaadittavat opinnot ja oli toiminut apulaismuseonhoitajana erään suuren kirjaston harvinaisten kirjojen osastolla. Eräs sisar pysäytti hänet hiljattain hänen omassa rappukäytävässään. Mies huomasi sisaren laukussa kirjan Ihmiskunta etsii Jumalaa ja pyysi sitä itselleen. Hän luki sen samana iltana läpi ja vieraili muutaman päivän kuluttua Vartiotorni-seuran päätoimistossa, jossa hän hankki 12 muuta kirjaa ja luki ne kaikki ennen sisaren seuraavaa käyntiä. Tämän tullessa hänen luokseen hän kysyi, mitä hänen oli tehtävä päästäkseen kasteelle.
Sisar järjesti veljen tutkimaan miehen kanssa. Heidän tutkittuaan kaksi kirjaa mieheltä kysyttiin, miten hän oli oivaltanut tämän olevan totuus. Hän vastasi: ”Se on kuin Pohjantähti. Siitä kuulee ja lukee, ja sitten kun yötaivaan alla katsoo ylös ja näkee sen, kenenkään ei tarvitse sanoa, että siinä se nyt on.”
Tämä mies oli etsinyt totuutta koko ikänsä. Hän oli tajunnut, ettei kristikunnalla voinut olla sitä. Hän tutki itämaisia uskontoja ja kommunismia ja pettyi. Ymmärrettyään, ettei totuus löytynyt mistään niistä, hän jatkoi etsintäänsä. Hänestä oli tuntunut kuin Jumala olisi ollut viereisessä huoneessa, mutta sen ovi olisi ollut lukossa. Nyt tuo ovi oli aukaistu, ja niin kuin lähtöviivalta ampaiseva kilpajuoksija hän käy innokkaasti kokouksissa ja saarnaa Valtakuntaa. Hänet kastettiin äskettäin."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viesti täyttää provon merkit.
Selvää salilegendan ainesta.
Kuinka mahtava kokemus!
Kyllä minäkin rupean heti lukemaan Vartiotornia ja menen kasteelle, kun kerran filosofian tohtorikin hyväksyi totuuden.
Aina on ihmisiä, jotka ovat henkisesti luhistuneita ja odottavat sitä ensimmäistä "herätystä". Olisipa tällekin rassukalle kerrottu historiaa ja täsmennetty, kuinka Jehovan Todistajien opetus on muuttunut ja koko ajan muuttuu ajan mukaan. Kuitenkin sen hetkinen "totuus" on ollut Jumalalta ja ainoaa oikeaa. Vetoaa tunnevammaisiin ja täydellisessä henkisessä kaaoksessa eläviin. Ikävä, jos jätti työnsä. Suomessakin moni antoi omaisuutensa jo vuoden 1975 kulmakiven kohdalla. Kuten sukulaiseni. Jäljelle jäi petetyksi tulemisen katkeruus. Itse ymmärsin jo varhaisessa vaiheessa rakentaa tulevaisuutta. Elossa olevat Jehovantodistaja sukulaiset kärsivät ratkaisuistaan lopun elämää. Kaikki täältä kerran lähdetään.
tohtorismies.
Oli liikaa tutkiskellut harvinaisia kirjoja
arkitodellisuus oli päässyt katoamaan.
Keskustelin kerran insinööri-jeh.todistajan kanssa juuri tuosta kirjasta (Ihmiskunta etsii Jumalaa), jonka hän oli antanut luettavakseni. Hän oli aika sanaton, kun osoitin sieltä virheitä, jotka insinöörin olisi itse pitänyt huomata. Mutta kun kulkee laput silmillä, ei oppiarvoista näytä olevan mitään apua...
Mitä virheitä siellä oli?
Keskustelumme olivat 90-luvun alkupuolella eikä minulla ole tuota kirjaa itselläni, joten en voi muistaa kaikkea. Kävimme keskusteluja myös muutoin kuin tuon kirjan pohjalta.
Mieleen tulevat ainakin kirjan kevyet väitteet Raamatun luonnontietämyksestä. Mm. kohtaa jossa väitetään Raamatun kirjoittajien tunteneen veden kiertokulun ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa todisteeksi. Sinänsähän kirjoittajat ovat voineet tietää veden haihtumisen, tiivistymisen pilviksi, satamisen jne., mutta kyseinen Raamatun kohta ei sitä todellakaan osoittanut.
Toisessa kohdassa Raamatun sanottiin kuvaavan maata palloksi, vaikka puhuttiin maanpiiristä...
Muita heppoisia kohtia en nyt muista. Muomautin että koska jopa näissä helpoissa luonnontieteellisissä kohdissa sorrutaan tuollaisiin virheisiin, miten paljon enemmän sitten vaikeammin todistettavissa olevissa uskonasioissa.
Tuollon opetettiin vielä lopunaikojen tulevan silloin kun on vielä hengissä vuoden 1914 nähneitä. Huomautin, että kohtahan joudutte muuttamaan oppejanne, koska nuorimmatkin tuolloin eläneet alkavat olla kahdeksankymppisiä.
Hän vakuutti, ei tarvitse muuttaa koska loppu on jo lähellä. Eipä hän arvannut, että vain muutaman vuoden kuluttua (1975) hallintoneuvosto joutuu muuttamaan oppia jälleen kerran...
Vielä jäi kirjasta mieleen kohta, jossa oli kuva muinaiskeskiamerikkalaisen intiaanikulttuurin edustajasta leikkaamassa sydäntä irti elävältä ihmiseltä. Alla oli kysymys: "Ovatko kaikki uskonnot samanarvoisia?" Vastasin: "Eivät ole. Toiset riistävät sydämen." Juuri sitähän "luopioiden" kohtelu tervehtimiskieltoineen on.
Tulipa painovirhe. Siis 1995 oppia muutettiin. Ehkä ajattelin samalla tuota aiemmin ennustettua maailmanloppua 1975, joka sekin meni harakoille.