Moni on varmasti pohtinut, mikä merkitys ja asema Vanhalla Testamentilla on meille kristityille. Onko se jo aikansa elänyt ja onko sitä tarkoitettu meille pakanakristityille ollenkaan? Valitettavan moni päätyykin tutkimaan yksistään Uutta Testamenttia.
Kuitenkin Vanhan Testamentin tuntemus on ehdottoman tärkeää ymmärtääksemme Uuden Testamentin syvintä olemusta oikealla tavalla. Vanha on aivan kuin kivijalka Uudelle Testamentille. Asian voisi ilmaista niinkin, että VT on lupaus ja UT on tuon lupauksen täyttymys. Oikeastaan Jeesuksen toiminnassa ja evankeliumien sanomassa ei ollut mitään uutta, mitä ei olisi VT:ssa jo ennustettu. Nuo ennustukset olivat vain niin ”verhotusti” ilmaistuna, että ne jäivät helposti ymmärtämättä. Eikö Jeesus pääsiäisen jälkeen Emmauksen tiellä opettaessaan sanonut kahdelle opetuslapselleen: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" (Luuk. 24:25,26). Nuo kaksi opetuslasta antavat meille samassa yhteydessä myös todistuksen, ettei raamattutunti Vanhasta Testamentista tarvitse olla tylsä ja kuiva. Hehän sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" (jae 32).
Joka tapauksessa meidän on hyvä muistaa, että Vanha Testamentti oli Jeesuksen, apostolien ja alkuseurakunnan raamattu. Aina kun Jeesus opettaessaan sanoi ”kirjoitettu on”, Hän siis viittasi Vanhaan Testamenttiin. Kun Jeesus puhui kirjanoppineesta, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, sanoi Hän, että tuollainen opetuslapsi on tullut perheenisännän kaltaiseksi, ”joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”, (Matt. 13:52). Ymmärrän Jeesuksen tarkoittaneen, että tuollainen henkilö opettaessaan ja julistaessaan viittaa sekä Vanhan Testamentin ennustuksiin että niiden täyttymykseen Uudessa Testamentissa. Samaan periaatteeseen viittaa Pietari toisessa kirjeessään sanomalla: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2.Piet. 3:1,2).
- See more at: http://www.joukokoistinen.fi/raamattuluennot/ihmeellinen-raamattu/2-raamatun-synty#sthash.WzGaHOER.dpuf
Kuitenkin Vanhan Testamentin tuntemus on ehdottoman tärkeää ymmärtääksemme Uuden Testamentin syvintä olemusta oikealla tavalla. Vanha on aivan kuin kivijalka Uudelle Testamentille. Asian voisi ilmaista niinkin, että VT on lupaus ja UT on tuon lupauksen täyttymys. Oikeastaan Jeesuksen toiminnassa ja evankeliumien sanomassa ei ollut mitään uutta, mitä ei olisi VT:ssa jo ennustettu. Nuo ennustukset olivat vain niin ”verhotusti” ilmaistuna, että ne jäivät helposti ymmärtämättä. Eikö Jeesus pääsiäisen jälkeen Emmauksen tiellä opettaessaan sanonut kahdelle opetuslapselleen: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" (Luuk. 24:25,26). Nuo kaksi opetuslasta antavat meille samassa yhteydessä myös todistuksen, ettei raamattutunti Vanhasta Testamentista tarvitse olla tylsä ja kuiva. Hehän sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" (jae 32).
Joka tapauksessa meidän on hyvä muistaa, että Vanha Testamentti oli Jeesuksen, apostolien ja alkuseurakunnan raamattu. Aina kun Jeesus opettaessaan sanoi ”kirjoitettu on”, Hän siis viittasi Vanhaan Testamenttiin. Kun Jeesus puhui kirjanoppineesta, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, sanoi Hän, että tuollainen opetuslapsi on tullut perheenisännän kaltaiseksi, ”joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”, (Matt. 13:52). Ymmärrän Jeesuksen tarkoittaneen, että tuollainen henkilö opettaessaan ja julistaessaan viittaa sekä Vanhan Testamentin ennustuksiin että niiden täyttymykseen Uudessa Testamentissa. Samaan periaatteeseen viittaa Pietari toisessa kirjeessään sanomalla: ”Tämä on jo toinen kirje, jonka minä kirjoitan teille, rakkaani, ja näissä molemmissa minä muistuttamalla herätän teidän puhdasta mieltänne, että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet.” (2.Piet. 3:1,2).
- See more at: http://www.joukokoistinen.fi/raamattuluennot/ihmeellinen-raamattu/2-raamatun-synty#sthash.WzGaHOER.dpuf
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aamen.
Asiallinen aloitus.