'' Ihmisen omalakisuuteen, hyvyyteen ja onnellisuuteen sekä kaikinpuolisen hyvinvoinnin maksimointiin tähtäävä eetos on kuitenkin johtanut, kuten Ehrnrooth toteaa, melko lailla kaikinpuoliseen pahoinvointiin. Miksi näin?''
Koska tämän eetoksen omaksuneet ihmiset ovat kieltäneet Jumalan ja oman langenneisuutensa ja ovat ryhtyneet avoimeen kapinaan Jumalan luomaa todellisuutta sekä sen hyviä luomisjärjestyksiä vastaan.
Todellinen vapaus ei ole viettianarkian mukaista käyttäytymistä, vaan luonnollisen lain mukaisuutta ja Jumalan luomistekoon nojaavien sosiobiologisten todellisuuksien tunnustamista sekä niiden suuntaamista inhimillistä yhteisöllisyyttä ja kulttuuria rakentavasti.
”Vapauden kultissa Jari Ehrnrooth näkee ansan: kun ihminen on täysin vapaa toteuttamaan itseään, mitä hän tekee vapaudellaan? Miten hän hallitsee sitä? Ja mistä hän on vapaa ollessaan vapaa? –Tarkoittaako yksilönvapaus sitä, että voidaan elää kuin pellossa? Haetaan keskiolutta lähikaupasta ja juodaan sitä kotisohvalla kunnes maksa poksahtaa? Ehrnrooth sivaltaa ja jatkaa: –Sitten mennään ’hyvinvointikeskukseen’ hoidettavaksi ja kansakunta maksaa viulut.”
”Hyvinvointiyhteiskunta perustuu Ehrnroothin mukaan liian idealistiseen ihmiskuvaan. –Hyvinvointiaatteen aikakaudella liikalihavuus, elintapasairaudet, alkoholin kulutus, rikokset ja pahoinpitelyt ovat moninkertaistuneet, hän sanoo. –Valtiomme ei velkaantuisi vaan veroastetta voitaisiin laskea, jos kansalaiset ottaisivat vastuun itsestään ja todellakin eläisivät hyvää elämää.”
”–Rohkenisin väittää, että meillä on tasapaino vinoutunut hyvinvointiaatteen aikakaudella siihen suuntaan, että itsekurittomia huonon elämän eläjiä, pahantekijöitä ja rikollisia ymmärretään liikaa, hän miettii. Ehrnroothin mielestä tämä kehitys vie meitä alaspäin. Näin ei siis voi jatkua.”
”Jari Ehrnroothilla on vahva näkemys siitä, mistä meidän tulisi vapautua: eläimellisten viettiemme vankilasta ja mielihyväriippuvuudesta. –Vapautemme pahin haaste löytyy sisältämme, hän sanoo. –Meillä on yhä sosiaalisen laumaeläimen aivot. Ne haluavat kilpailla ja voittaa. Ne on helppo orjuuttaa mielihyväpalkintoa tuovilla aineilla ja elämyksillä. Niille vapaus on vapautta tehdä juuri niin kuin minä itse tahdon.”
”Toisen maailmansodan jälkeen paljastui holokausti ja koettiin moraalinen konkurssi. Ehrnrooth kuvaa, kuinka silloin nousi vasemmalta esiin eksistentialistinen vapauden kultti, jonka mukaan jokainen luo itse oman moraalinsa. Aivan samanlainen vapauden kultti nousi oikealta neoliberalismin muodossa. Siinä vapaus on jokaisen yksilön vapautta toteuttaa itseään itsekeskeisesti ja itsekkäästi, vapaana rajoittavasta velvollisuusetiikasta ja muista ihmisyyden korkeista ihanteista…”
”Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan. –Monoteistinen uskonto on ajatellut sen siten, että ihminen parantuu ja tulee oikeamieliseksi vasta, kun hän vapautuu syntisyydestään, Ehrnrooth sanoo…”
”Kirjailija Ehrnrooth on oman tiensä kulkija, etsijä ja pohtija. Hänen proosateoksensa, romaaninsa ja esseensä ovat usein matkoja ihmisen sisimpiin tuntoihin. Monet muistavat hänet myös kulttuurihistorian ja sosiologian dosenttina, jonka mukaan eurooppalaisen kulttuurin ainutlaatuisen kehityskyvyn syynä on juutalais-kristillinen tavoittamattoman tavoittelu. Nyt hän puhuu entistä vakavammin uskontunnosta ja ihmisen tarpeesta palvella Jumalaa…
Ehrnrooth osuu analyysissään asioiden ytimiin hänen osoittaessaan, että nykyisin vallalla oleva moderni ja erittäinkin postmoderni vapauskäsitys on perin ongelmallinen. Tämä vapauskäsitys nojaa uskomuksiin, joiden mukaan ihmisyksilö tahtoineen on autonominen eli riippumaton ja että ihminen kykenee rakentamaan itse itsensä sellaiseksi kuin haluaa. Usko omaan moraaliseen autonomiaan on ollut modernin ja postmodernin länsimaisen ihmisen perususkomus. Tähän uskoon sisältyy myös vakaumus, jonka mukaan ihmisyksilön tulee saada suvereenisti määrätä oman eksistenssinsä eli olemassaolonsa luonne ja oma moraalinsa riippumatta mistään ihmisen ulkopuolisesta auktoriteetista.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset
Lue lisää.../707/kirjailija_jari_ehrnroothin_analyysi_osuu_asioiden_ytimiin
Koska tämän eetoksen omaksuneet ihmiset ovat kieltäneet Jumalan ja oman langenneisuutensa ja ovat ryhtyneet avoimeen kapinaan Jumalan luomaa todellisuutta sekä sen hyviä luomisjärjestyksiä vastaan.
Todellinen vapaus ei ole viettianarkian mukaista käyttäytymistä, vaan luonnollisen lain mukaisuutta ja Jumalan luomistekoon nojaavien sosiobiologisten todellisuuksien tunnustamista sekä niiden suuntaamista inhimillistä yhteisöllisyyttä ja kulttuuria rakentavasti.
”Vapauden kultissa Jari Ehrnrooth näkee ansan: kun ihminen on täysin vapaa toteuttamaan itseään, mitä hän tekee vapaudellaan? Miten hän hallitsee sitä? Ja mistä hän on vapaa ollessaan vapaa? –Tarkoittaako yksilönvapaus sitä, että voidaan elää kuin pellossa? Haetaan keskiolutta lähikaupasta ja juodaan sitä kotisohvalla kunnes maksa poksahtaa? Ehrnrooth sivaltaa ja jatkaa: –Sitten mennään ’hyvinvointikeskukseen’ hoidettavaksi ja kansakunta maksaa viulut.”
”Hyvinvointiyhteiskunta perustuu Ehrnroothin mukaan liian idealistiseen ihmiskuvaan. –Hyvinvointiaatteen aikakaudella liikalihavuus, elintapasairaudet, alkoholin kulutus, rikokset ja pahoinpitelyt ovat moninkertaistuneet, hän sanoo. –Valtiomme ei velkaantuisi vaan veroastetta voitaisiin laskea, jos kansalaiset ottaisivat vastuun itsestään ja todellakin eläisivät hyvää elämää.”
”–Rohkenisin väittää, että meillä on tasapaino vinoutunut hyvinvointiaatteen aikakaudella siihen suuntaan, että itsekurittomia huonon elämän eläjiä, pahantekijöitä ja rikollisia ymmärretään liikaa, hän miettii. Ehrnroothin mielestä tämä kehitys vie meitä alaspäin. Näin ei siis voi jatkua.”
”Jari Ehrnroothilla on vahva näkemys siitä, mistä meidän tulisi vapautua: eläimellisten viettiemme vankilasta ja mielihyväriippuvuudesta. –Vapautemme pahin haaste löytyy sisältämme, hän sanoo. –Meillä on yhä sosiaalisen laumaeläimen aivot. Ne haluavat kilpailla ja voittaa. Ne on helppo orjuuttaa mielihyväpalkintoa tuovilla aineilla ja elämyksillä. Niille vapaus on vapautta tehdä juuri niin kuin minä itse tahdon.”
”Toisen maailmansodan jälkeen paljastui holokausti ja koettiin moraalinen konkurssi. Ehrnrooth kuvaa, kuinka silloin nousi vasemmalta esiin eksistentialistinen vapauden kultti, jonka mukaan jokainen luo itse oman moraalinsa. Aivan samanlainen vapauden kultti nousi oikealta neoliberalismin muodossa. Siinä vapaus on jokaisen yksilön vapautta toteuttaa itseään itsekeskeisesti ja itsekkäästi, vapaana rajoittavasta velvollisuusetiikasta ja muista ihmisyyden korkeista ihanteista…”
”Niinpä korkeammassa ja moraalisessa vapaudessa onkin kysymys siitä, millaisen vapauden saavutan suhteessa omaan eläimellisyyteeni vai annanko sen ohjailla elämääni. Vapaus vaatii itsekuria. Se pitäisi nostaa jälleen kunniaan. –Monoteistinen uskonto on ajatellut sen siten, että ihminen parantuu ja tulee oikeamieliseksi vasta, kun hän vapautuu syntisyydestään, Ehrnrooth sanoo…”
”Kirjailija Ehrnrooth on oman tiensä kulkija, etsijä ja pohtija. Hänen proosateoksensa, romaaninsa ja esseensä ovat usein matkoja ihmisen sisimpiin tuntoihin. Monet muistavat hänet myös kulttuurihistorian ja sosiologian dosenttina, jonka mukaan eurooppalaisen kulttuurin ainutlaatuisen kehityskyvyn syynä on juutalais-kristillinen tavoittamattoman tavoittelu. Nyt hän puhuu entistä vakavammin uskontunnosta ja ihmisen tarpeesta palvella Jumalaa…
Ehrnrooth osuu analyysissään asioiden ytimiin hänen osoittaessaan, että nykyisin vallalla oleva moderni ja erittäinkin postmoderni vapauskäsitys on perin ongelmallinen. Tämä vapauskäsitys nojaa uskomuksiin, joiden mukaan ihmisyksilö tahtoineen on autonominen eli riippumaton ja että ihminen kykenee rakentamaan itse itsensä sellaiseksi kuin haluaa. Usko omaan moraaliseen autonomiaan on ollut modernin ja postmodernin länsimaisen ihmisen perususkomus. Tähän uskoon sisältyy myös vakaumus, jonka mukaan ihmisyksilön tulee saada suvereenisti määrätä oman eksistenssinsä eli olemassaolonsa luonne ja oma moraalinsa riippumatta mistään ihmisen ulkopuolisesta auktoriteetista.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset
Lue lisää.../707/kirjailija_jari_ehrnroothin_analyysi_osuu_asioiden_ytimiin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt lukemaan asiaa.