Kenties rajuin elämäni käännekohdista alkoi, kun tuijotin kahvilan wc:ssä raskaustikkua: se oli positiivinen. Olin shokissa. Ajattelin heti aborttia. Olin ajatellut erota poikaystävästäni ihan pian. Tiesin, että jos pitäisin vauvan, en koskaan pääsisi hänestä täysin eroon.
Kului viiKko. Sain myönteisen aborttipäätöksen, mutten mennyt tekemään sitä. Kului toinen viikko. Ilmoitin sairaalaan, etten tule aborttiin. Ilmoitin poikaystävälleni ja vanhemmilleni, että olen raskaana.
Siitä seurasi naimisiinmeno ja lopulta lapsen syntymä. Sillä samalla tiellä olen yhä. Kuuntelen nytkiN nukkuvan pojan hengitystä ja ihmettelen kaukaista aviomiestäni.
Raskaaksi tuleminen voi todella olla shokki sellaiselle, joka oli unohtanut vauvat kokonaan. Ehkä tein siinä shokissa vääriäkin päätöksiä, mutta lapsen synnyttämistä en kadu.
Kului viiKko. Sain myönteisen aborttipäätöksen, mutten mennyt tekemään sitä. Kului toinen viikko. Ilmoitin sairaalaan, etten tule aborttiin. Ilmoitin poikaystävälleni ja vanhemmilleni, että olen raskaana.
Siitä seurasi naimisiinmeno ja lopulta lapsen syntymä. Sillä samalla tiellä olen yhä. Kuuntelen nytkiN nukkuvan pojan hengitystä ja ihmettelen kaukaista aviomiestäni.
Raskaaksi tuleminen voi todella olla shokki sellaiselle, joka oli unohtanut vauvat kokonaan. Ehkä tein siinä shokissa vääriäkin päätöksiä, mutta lapsen synnyttämistä en kadu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.