Tuntuu kuin olisi saatanan kuristusotteessa ollut muutaman päivän. Olen tehnyt syntiä joka antaa saatanalle oikeuden siihen.
Elän avioliitossa mutta intiimielämämme on olematonta, olen viimepäivinä kaupungilla nähnyt toinen toistaan lihalliset halut herättäviä naisia, tietysti nyt vähemmissä vaatteissa, tuntuu etten voi olla katsomatta ja tuntuu että häviän taistelun lihallisia ajatuksia vastaan, olen rukoillut mutta tuntuu että syntini vievät voiton. Olen sortunut itsetyydytyksen viime aikoina, kun annat hieman köyttä niin pian huomaat että köysi on jo ympärillesi köytetty.
varmasti moni painii samojen ongelmien kanssa ja osalle uskovista itsetyydytys tai seksuaaliset ajatuksetkaan vieraista naisista ei aiheuta tunnontuskia, vaikka se on selkeästi jumalan tahdon vastaista. Rukoilen pääseväni eroon synneistäni ja löytäväni yhteyden vaimoni kanssa ja saavani voimaa vastustaa syntisiä ajatuksiani.
Olen kokenut ajatuksistani valtavan pahaa oloa, välillä on helpompi vastustaa ja välillä antaudun hetkessä.
Kuinka te muut uskovaiset miehet, onko teillä vaikeuksia samojen asioiden kanssa?
Onko teidän oma avioelämä tyydyttävää? Vaikuttaako se ajatuksiinne?
Entä uskovaiset naiset, kuinka te ymmärrätte aviomiehenne tarpeet?
Elän avioliitossa mutta intiimielämämme on olematonta, olen viimepäivinä kaupungilla nähnyt toinen toistaan lihalliset halut herättäviä naisia, tietysti nyt vähemmissä vaatteissa, tuntuu etten voi olla katsomatta ja tuntuu että häviän taistelun lihallisia ajatuksia vastaan, olen rukoillut mutta tuntuu että syntini vievät voiton. Olen sortunut itsetyydytyksen viime aikoina, kun annat hieman köyttä niin pian huomaat että köysi on jo ympärillesi köytetty.
varmasti moni painii samojen ongelmien kanssa ja osalle uskovista itsetyydytys tai seksuaaliset ajatuksetkaan vieraista naisista ei aiheuta tunnontuskia, vaikka se on selkeästi jumalan tahdon vastaista. Rukoilen pääseväni eroon synneistäni ja löytäväni yhteyden vaimoni kanssa ja saavani voimaa vastustaa syntisiä ajatuksiani.
Olen kokenut ajatuksistani valtavan pahaa oloa, välillä on helpompi vastustaa ja välillä antaudun hetkessä.
Kuinka te muut uskovaiset miehet, onko teillä vaikeuksia samojen asioiden kanssa?
Onko teidän oma avioelämä tyydyttävää? Vaikuttaako se ajatuksiinne?
Entä uskovaiset naiset, kuinka te ymmärrätte aviomiehenne tarpeet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä en tunne halua kuin omaa vaimoani kohtaan ja kausittain meidänkin avioelämässä on "hiljaisia" kausia. Rakastan vaimoani syvästi enkä ikinä loukkaisi häntä tuollaisella.
Kyllä te ollette tehneet elämästänne vaikeaa... Et tietenkään usko mutta käytöksesi on täysin normaalia ihmisen käytöstä ja runkkaamisessa ei ole mitään pahaa.. ei se ole keneltäkään pois ei edes vaimolta .. Hänkin runkkaa välillä jos o yhtään normaali