Suomi on pieni maa ja meitä suomalaisia on kovin vähän. Me jäämme maailmassa muiden jalkoihin, ellemme pidä puoliamme. Mutta me emme voi pitää puoliamme sillä eripuralla, mikä vallitsee poliittisessa elämässämme ja näkyy näilläkin saiteilla, varsinkin täällä.
Me tarvitsemme yksimielisyyttä, sillä yksimielisyys on voimaa. Vain yksimielisyydellä me voimme rakentaa oman kansamme elämää paremmaksi ja antaa suuremman panoksen Euroopan kansojen perheessä. Tällainen kansansirpale ei erimielisenäkään paljon maailmaa eikä Eurooppaakaan hetkauta, mutta meille kuuluvaa osaamme me emme sillä tavalla saa emmekä pysty antamaan muille yhtään mitään.
Kuinka pääsemme tarvittavaan yksimielisyyteen? Meidän kaikkien on oltava samaa puolta, kannatettava samaa puoluetta, annettava sille tukemme, jotta se voi viedä meidän pitemmälle, korkeammalle ja voimakkaammin, eli citius, altius, fortius olympia-aatteen isän parooni Pierre de Coubertinin sanoin ja hengessä!
Mikä on se puolue, jota me kaikki voisimme kannattaa? Katsokaamme:
Kokoomuslaisuus olisi ihan hyvä vaihtoehto, mutta se edellyttäisi meiltä kapitaalia keskivertoa enemmän, ja niinhän ei kaikilla voi olla. Kepulaisuus olisi nimensä mukaan keskellä, mutta pirukaan ei ota selvää siitä, mitä se oikeastaan on. Ne kyllä vakuuttavat, että ollakseen kepulainen ei enää nykyisin tarvitse omistaa peltoa eikä karjaa, mutta voiko siihen luottaa, kun tiedetään että kepu pettää aina. Pois laskuista! Vasurit ovat entisiä kommareita, vihreät taivaanrannan maalareita, ruotsalaiseksi on vaikea ruveta jos ei osaa kieltä, perussuomalaiset ovat juntteja ja kristilliset liian tiukkapipoisia. Ja nuo pienpuolueet ovat liian vähäisiä tullakseen koko kansan puolueeksi. Yksi kolmesta suuresta sen on oltava.
Ja näin ollen jäi jäljelle vain yksi mahdollinen: se on SDP. Ruvetkaamme kaikki kannattamaan sitä! Äänestäkäämme seuraavissa vaaleissa sille 99,6 % kannatus! Olen realisti, enkä tavoittele 100 prosenttia, sillä aina on kansassa neljä tuhannesta sellaista, jotka eivät ymmärrä etuaan vaikka sen kuinka heille näyttäisi. Mutta ei siitä joukosta enää haittaa olisi, vaan voisimme lyödä rintoihimme ylpeänä yksimielisyydestämme, kääriä hihamme ja ryhtyä töihin oikeina demareina tämän isänmaamme ja Eurooppamme menestykseksi!
Tunnuslauseemme olkoon: kokoomuslaisiksi meillä ei ole edellytyksiä, kepulaisiksi emme tahdo tulla, joten olkaamme siis demareita!
Me tarvitsemme yksimielisyyttä, sillä yksimielisyys on voimaa. Vain yksimielisyydellä me voimme rakentaa oman kansamme elämää paremmaksi ja antaa suuremman panoksen Euroopan kansojen perheessä. Tällainen kansansirpale ei erimielisenäkään paljon maailmaa eikä Eurooppaakaan hetkauta, mutta meille kuuluvaa osaamme me emme sillä tavalla saa emmekä pysty antamaan muille yhtään mitään.
Kuinka pääsemme tarvittavaan yksimielisyyteen? Meidän kaikkien on oltava samaa puolta, kannatettava samaa puoluetta, annettava sille tukemme, jotta se voi viedä meidän pitemmälle, korkeammalle ja voimakkaammin, eli citius, altius, fortius olympia-aatteen isän parooni Pierre de Coubertinin sanoin ja hengessä!
Mikä on se puolue, jota me kaikki voisimme kannattaa? Katsokaamme:
Kokoomuslaisuus olisi ihan hyvä vaihtoehto, mutta se edellyttäisi meiltä kapitaalia keskivertoa enemmän, ja niinhän ei kaikilla voi olla. Kepulaisuus olisi nimensä mukaan keskellä, mutta pirukaan ei ota selvää siitä, mitä se oikeastaan on. Ne kyllä vakuuttavat, että ollakseen kepulainen ei enää nykyisin tarvitse omistaa peltoa eikä karjaa, mutta voiko siihen luottaa, kun tiedetään että kepu pettää aina. Pois laskuista! Vasurit ovat entisiä kommareita, vihreät taivaanrannan maalareita, ruotsalaiseksi on vaikea ruveta jos ei osaa kieltä, perussuomalaiset ovat juntteja ja kristilliset liian tiukkapipoisia. Ja nuo pienpuolueet ovat liian vähäisiä tullakseen koko kansan puolueeksi. Yksi kolmesta suuresta sen on oltava.
Ja näin ollen jäi jäljelle vain yksi mahdollinen: se on SDP. Ruvetkaamme kaikki kannattamaan sitä! Äänestäkäämme seuraavissa vaaleissa sille 99,6 % kannatus! Olen realisti, enkä tavoittele 100 prosenttia, sillä aina on kansassa neljä tuhannesta sellaista, jotka eivät ymmärrä etuaan vaikka sen kuinka heille näyttäisi. Mutta ei siitä joukosta enää haittaa olisi, vaan voisimme lyödä rintoihimme ylpeänä yksimielisyydestämme, kääriä hihamme ja ryhtyä töihin oikeina demareina tämän isänmaamme ja Eurooppamme menestykseksi!
Tunnuslauseemme olkoon: kokoomuslaisiksi meillä ei ole edellytyksiä, kepulaisiksi emme tahdo tulla, joten olkaamme siis demareita!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ryhtyäkkin, mutta tuo jäsenyyteen vaadittava lobotomia hieman arveluttaa..
SDP:hän on myös kommaripuolue, joka ei vieläkään osaa ottaa yritysten Viroon muuttoa riskinä.
Tai se Viroon karkotus taitaa juuri olla Demareiden tavoite.
Miten kävisi virkojen kähminnässä, jos kaikki olisivat oikeutetut saamaan korkean viran ilman muuta pätevyyttä kuin SDP:n jäsenkirja.
Suomeen olisi pakko perustaa vähintään miljoona toistaitoisen tyhjäntoimittajan huippupalkattua virkaa, että jokainen halukas demari sellaisen saisi. Vaikka se olisi tietysti meistä demareista hienoa, niin Suomen talous ei sitä kuitenkaan kestäisi.