Onko ironialla mitään merkitystä, jos sitä ei vastapuoli tajua?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
pepe kirjoitti: "Onko ironialla mitään merkitystä, jos sitä ei vastapuoli tajua?"
Asiaa koskevan empiirisen tutkimukseni ja siihen liittyvän sporadisen koetoimintani perusteella ironialla on merkitystä viestinnän kaikilla tasoilla. Ihmiset (oletan jostakin syystä kyseen olevan etupäässä ihmisten käyttämästä ironiasta) tunnistavat ironian varsin hyvin, mutta eivät tyypillisesti osaa useinkaan ennakoida keskustelukumppaninsa kykyjä. Ironiaa käytetään hyvin usein yleisön suosion saavuttamiseksi ja huvittamiseksi jopa siihen katsomatta oliko sellaista vai ei. Tämä tietenkin on omiaan lisäämään ironian merkitystä.
Huomattavaa on myös, miksi ironiaa ei tajuta. Kyseessä voi olla - ja usein on - tietoinen valinta, jolla tuetaan tiettyjä tavoitteita viestinnässä. Jos tavoite on vain lyhentää keskustelua, ironian ymmärtämättä jättämisen tehokkuus korreloi voimakkaan käänteisesti yleisön (havaittavan tai virtuaalisen) määrään. Puhtaasti kahdenkeskisen keskustelun osalta teho on huomattava, mutta jää kuitenkin kirkkaasti kakkoseksi totaaliselle ymmärtämättömyydelle. Yleisökeskustelussa ironian käyttäjä tyypillisesti kokee saavansa huomattavaa etua ja siksi keskustelukumppani usein vastaa ironiaan ironialla sen sijaan, ettei sitä ymmärtäisi lainkaan, tai esittäisi käsittävänsä sitä rajoitetusti.
Hieno aloitus ja sydämelliset kiitokseni asian esille ottamisesta. (ilman hiventäkään ironiaa.)
Kirjoitit: "Yleisökeskustelussa ironian käyttäjä tyypillisesti kokee saavansa huomattavaa etua ja siksi keskustelukumppani usein vastaa ironiaan ironialla sen sijaan, ettei sitä ymmärtäisi lainkaan, tai esittäisi käsittävänsä sitä rajoitetusti."
Voihan olla myös, että henkilö, joka ei ymmärrä ironiaa ja vastaa kysymykseen antaakin (huomaamattaan) vaikutelman, että olisi ymmärtänyt ironian ja vastaisi ironiaan ironialla.
Miten muuten mielestäni voi esittää käsittävänsä ironian rajoitetusti?
>"Voihan olla myös, että henkilö, joka ei ymmärrä ironiaa ja vastaa kysymykseen antaakin (huomaamattaan) vaikutelman, että olisi ymmärtänyt ironian ja vastaisi ironiaan ironialla."
Olen samaa mieltä. Joissakin keskusteluissa tapaa esimerkiksi tahatonta ironiaa ja ilmaisuja, joiden perusteella voi olla vaikea ratkaista mistä itse asiassa on kysymys. Olen keskustellut ajoittain henkilöiden kanssa, jotka ainakin minun käsittääkseni tietoisesti antavat yhtäaikaa useammantasoisia viestejä, osa näistä ironisia.
>"Miten muuten mielestäni voi esittää käsittävänsä ironian rajoitetusti?"
Kun ironiaa on runsaasti ja esim. nettikeskustelun pitkät viestit sisältävät useamman ironisen signaalin, saattaa vastaaja reagoida vain osaan ja "unohtaa" loput monestakin syystä. Syitä voivat olla kognitiivinen epävarmuus, halu välttää arsyttämästä toista osapuolta tarpeettomasti, kiire tuoda keskusteluun jotain mahdollisesti olennaisempaa jne.
Ironian käyttö on mielestäni kaksiteräinen miekka, johon liittyy ilmeisiä vaaramomentteja mm. varsinaisen viestin hämärtymisen takia. Runsas ironian käyttö tulkitaan helposti keskustelijan epäkypsyydeksi ja/tai haluksi naamioida argumentoinnin puutteita. Mm. muutamat tämänkin palstan trollit käyttävät ironisia ilmauksia yksinomaan provosoidakseen lukijoita. Tavallaan harmi, sillä tyylikäs kohtuullisesti käytetty ironia ja sen (mahdollisesti aivan viaton) huomiotta jättäminen voi olla parhaimmillaan varsin hauskaa seurattavaa.
Erityisesti tuo argumentoinnin puutteiden naamiointi on hyvin yleistä tällä sivustolla.
Kyllä. Keskusteluihin suhtaudutaan minun mielestäni turhan paljon kamppailulajina ja kaveri mollataan maan rakoon hinnalla millä hyvänsä. Tulen itsekin mukaan keskusteluihin kuvitellen tietäväni, mutta myös tietäen kuvittelevani. Esimerkiksi täällä filosofian puolella olen oppimassa asioita, enkä pahastu ollenkaan jos joku korjaa käsityksiäni. Elleivät argumenttini kuulosta edes minusta itsestäni uskottavilta, minusta täytyy löytyä sen verran miestä etten ryhdy dissaammaan parempiani.
Luuloni (ei tietoni) on, että jotkut ovat sen verran ujoja, että suojautuvat ironian taakse ennen kuin myöntävät muiden olevan asioista paremmin perillä tai antavat edes puolittaista tunnustusta.
Näinhän se menee, mutta toisaalta vittuilun ja ironian rajakin on hyvin häilyvä.
Jep. Arkikielessä ei eroa tehdä. Voisi kai ajatella että ironia on hienostunutta vittuilua, jota ei asiayhteyttä ymmärtämättä välttämättä edes tunnista. Hyvät kaverit voivat käyttää hyväntahtoisesti kumpaakin toistaan loukkaamatta, mutta keskustelupalstoilla ne ovat enimmäkseen yhtä ja samaa. Miksi riskeerata avointa mielipiteenvaihtoa, jossa voi nolata itsensä? Herjataan vastapeluria oikein kunnolla ennen kuin se itse ennättää. Jos joku loukkaantuu, voi todeta "ettei se kestä edes pientä ironiaa."
Ironiassa ei ole mitään järkeä, jos ei vastapuoli ole samalla tasolla.
Monen mielestä siinä on järkeä, koska sellaisessa tilanteessa ironiaan siirrytään usein vielä tavallista nopeammin. "Ai Einstein itse ilmestyi kertomaan syvällisiä totuuksia?" tai jotain muuta sen suuntaista.
Ironiaan tai ivaan mennään tietenkin monesta syystä, mutta jollekulle se voi olla vaikkapa vaistomainen reaktio, jos toinen osapuoli tuntuu esittävän jotain todella vinksahtanutta.
Ironia on yleisön kosiskelua siinä kuin eriasteista vastustajan mollaamista. Ajatellaan jonkun huomaavan ja ihastuvan vaikkei senhetkinen keskustelukumppani tuntuisi älyävän kerrassaan mitään. Alitajunta, tottumukset ja tavat toimivat, vaikka järki ei puoltaisikaan ironian käyttöä.
Jos siinä on yleisöä, niin sen voisi koulumaailmassa ainakin laskea jopa kiusaamiseksi.
Ihan samaa ajattelin. Sen perusteella mitä tutut kertovat, on koulu mennyt paikoin aika pirulliseksi. Opettajat kai saavat jo kenkää jos edes hymyilevät ironisesti ja oppilaita ohjataan hoitoon masennuksen takia.
We don't need no education - Pink Floyd
Aspergeristille ironia voi olla tyrmäävä kokemus, vaikka AS voi olla muuten aika älykäs. Ironisessa viestissähän sanotaan yleensä asia kirjaimellisesti ottaen täysin ristiriitaisesti ja absurdisti.
Moniko tajusi, että Friedrich Nietzsche oli voimakkaasti ironisesti itserakas? Ja on esim. vaikea saada selville, oliko FN antisemitisti vai anti-antisemitisti.
Tämä linkki sopii hyvin aiheeseen. https://akk.li/pics/anne.jpg
Mukava lukea kerrankin asiantuntevaa ja älykästä tekstiä tälläkin palstalla. Jo nimimerkkisi tuo mieleen selkeän Bernsteinilaisen ajatuskannan ja kenties vivahteen myöhempää Wittgensteinia.
Kiitos linkistä.
Suomennos: Önf önf, retardi. :)
Kiitos tosi paljon :-) Olet varmaan eka tyyppi, joka on tajunnut juttuni, joita olen laittanut suomi24:een kymmeniä tai yli sata kertaa aikoina. Kai ajattelet samaan tapaan MaMuista kuin minä. Ollaan samanhenkisiä.
Hah haa... vakuutan, että oli vain onnekas arvaus. Sen verran suppeasti ja terävästi viestit, ettei sitä tämmöinen amatööri välttämättä kopita. Lol.
Pahoin pelkään, että mamuista olen tismalleen samaa mielipuolta. Kull wahad.
Siis mamuja pitää kohdella tasan tarkkaan niin kuin ansaitsevat, eikö niin? Onneksi me kaksi sentään tajuamme ironian ;-)