Skandinavia Hitlerin otteessa ?

Tämähän on tyypillistä,ei Suomen sotia juuri tunneta ulkomailla muualla kuin
Virossa.

Oliko Ylikangasta ja Sipilää konsultoitu pläjäykseen.

Tämä on mielenkiintoinen sarja. Jaksot saisivat olla hieman pidempiä. Moni dokumentti päättyy siihen kun Josif Stalin hyökkäsi Saksaan. Yhtenä irrallisena asiana, juutalaisten asema ei välttämättä parantanut koska myös Stalin vihasi juutalaisia en tiedä oliko yhtä syvää vihaa kuin hitlerillä mutta kuitenkin. Mutta vaikka suuria määriä juutalaisia menettikin henkensä silti heitä on paljon maailmassa tänäpäivänä hitler ei siis onnistunut tässä.

hyvin varoen. Mehän olimme toisella puolella kuin Tanska ja Norja.
Toisaalta Talvisotaa ei taidettu edes mainita.
Jatkosota käsitti vain Puna-armeijan hyökkäyksen Ruijaan.

Saksa ja Suomi hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941 jo klo 2 yöllä lentopommituksin ja sekin todistus löytyy sotapoliisin muisteluista.

Mutta pojoismaiden historia väisti sen, että Norja teki aloitteen Neuvostoliitolle Saksalaisten pois-ajamiseksi pohjois Norjasta.
( Norjassa palveli Saksan rinnalla myös Suomalaisia, teloitusoperaatioissakin, josta ainakin kaksi sodanjälkeen pakeni Prasiliaan. (Yhden ainakin siellä ampi maanviljeliä !)

Ohjelma on tehty länsimarkkinoille, ei ne tiedä pohjoisen tilanteista hevonvittua.

Totuus on kuitenki se että Suomi oli sijaiskärsijä niinku Puola ja muut pikkumaat.
Shitler ja Stalin ei antanu Suomalaisten elää rauhassa.
Hävetköön helvetissä.

Tässä linkki propagandaohjelmaan.

http://areena.yle.fi/1-2687602

Missä olikaan puolueeton Suomi? Puolueeton Tanska, Norja ja Ruotsi kyllä luetellaan puolueettomina Skandinaavian maina...

Filmin alussa lentää 4-moottoriset pommikoneet... joita Saksalla ei tietenkään ollut olemassakaan!

Kunnon historian paskanjauhantaa , kuten tämä keskustelukin .

Skandinavia Hitlerin otteessa, osa 3

- sama PzKw IV ajelee kadunristeyksessä, vieläpä joka jaksossa 1-4

- juutalaisten tuhoamisesta kohdassa 7.25

"Saksalla ei ole varaa tuhlata sellaista ammusmäärää, joka kuluisi kaikkien juutalaisten ampumiseen... he kehittivät menetelmän joka oli halvempi ja armeliaampi niille saksalaisille sotilaille, jotka hoitivat tappamisen."

Osa 4 kohdasta 22.18 eteenpäin:

"Myös kaukana pohjoisessa vallitsee kaaos. Kesäkuussa 1944 venäläiset panssarit tunkeutuvat Suomen rajan yli ja etenevät kohti pohjoisinta Norjaa, Finnmarkia. Puna-armeija on jo pitkään taistellut Suomessa olevia 200 000 saksalaista vastaan ja aloittaa suurhyökkäyksen."

nyt tekevät mitä tykkäävät. Aikanaan ne tykkäsivät antautua Hitlerille.

Olemme Pohjoismaiden naapurivaltio

Taannoinen RKP:n puoluejohtaja ja ex. puolustusministeri Stefan Wallin laajentaa kunnon rkp-narsistina omakuvansa myös koskemaan koko kansaa:

"Olemme Pohjoismaiden naapurivaltio. Huomattava osa kaupasta kulkee Ruotsin kautta. Meillä myös paljon ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Ruotsin kieli on osa Suomen omaakuvaa ja siksi on hyvä pitää siitä kiinni, sanoo Wallin." (YLE 2.8.2010)

http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2010/08/wallin_venaja_ei_saa_syrjayttaa_ruotsia_peruskoulussa_1873248.html

Lue lisää "yhteispohjoismaisesta" toiminnasta. Lue erityisesti kommenttiosuudet:

Miten Ruotsi Talvisodan voitti I

11. maaliskuuta 2012

http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-talvisodan-voitti-i.html

Miten Ruotsi voitti Talvisodan II

12. maaliskuuta 2012

http://kemppinen.blogspot.com/2012/03/miten-ruotsi-voitti-talvisodan-ii.html

14. syyskuuta 2011

Pakoon Ruotsiin

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html

16. syyskuuta 2011

Ruotsin puolueettomuus

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html

Tage Erlander muistelmat 1

Paljon on Ruotsin suvaitsevaisuus ja monikulttuurin sieto muuttunut viime sotia edeltävästä ajasta. Olikohan tässä kyse uuden vai vanhan ruotsalaisen perinteen vaalimisesta? Näitä juttuja ei Ruotsista juurikaan ole nostettu esiin, vaan maa esitetään aina kovin positiivisessa valossa mm. maahanmuuttajien suhteen. Liekkö huono omatunto syynä? Kuinkahan monta uutta kulttuuria tuovaa pakolaislaivaa Ruotsi käännytti takaisin jo ennen sotia?

Erlander Tage Muistelmia 1901-1941
Tammi, 1973, 288 s., 1. painos

Sivu 192-194:

PAKOLAISPOLITIIKKA

"Koko tätä ongelmakimppua valaisivat yleisen mielipiteen ilmentymät käsiteltäessä yhtä sosiaaliministeriön toimialan suurta kysymystä, nimittäin pakolaiskysymystä.

Ruotsii etsiytyvä ennen kaikkea juutalaisten pakolaisten suuri joukko muistutti meitä joka päivä natsien Saksassa ja Itävallassa harjoittamasta hirmuvallasta. Useimmat eivät koskaan päässeet maahan vaan heidät torjuttiin rajoilla.
Gustav Möller pettyi todetessaan, miten vihamielisesti Ruotsin yleisen mielipiteen valtaosa suhtautui ajatukseen ottaa pakolaisia vastaan ja suoda heille turvapaikka. Erityisesti akateemisessa maailmassa harjoitettiin hurjaa agitaatiota. Uskoin mahdollisimman pitkään että nämä virtaukset olivat pinnallisia ja että niillä ei loppujen lopuksi ollut otetta yliopistopiireihin. Jouduin uusiin ajatuksiin. Lundissa, Uppsalassa, Tukholmassa hyväksyttiin suurilla enemmistöillä pakolaispolitiikkaamme vastaan suunnattuja päätöslauselmia. Jos meitä olisi arvosteltu liiallisesta pidättyvyydestä olisi arvostelijoita ollut helppo ymmärtää. Meidän kimppuumme käytiin kuitenkin sen vuoksi että olimme humaaneja, liian hölläkätisiä.
Natsien pakolaisia vastaan käymä kampanja huipentui vuoden 1939 alussa. Eräät lääketieteen asiantuntijat olivat ehdottaneet että Ruotsi ottaisi vastaan 10 (kymmenen) juutalaista lääkäriä. Sen ehdotuksen johdosta Lundin ylioppilaskunta hyväksyi 724 äänellä 342:ta vastaan päätöslauselman, jonka loppusanat kuuluivat:

"Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin todeta että maahanmuutto, joka tuo vieraita aineksia kansamme keskuuteen, on mielestämme vahingollinen ja että sitä on mahdotonta puolustaa tuleville polville."

Ylioppilaat eivät kuitenkaan olleet yksin. Saimme suuren määrän kannanottoja, joita sävytti sama ajattelutapa.
Se tuntui nöyryyttävältä ja tuntuu yhä. Kaikki tämä tapahtui ennen sotaa. Ruotsi oli vapaa maa. Saatoimme itse päättää, kuinka kohtelimme pakolaisia. Emme voineet syyttää ketään. Saatoimme katsoa itseämme peilistä. Kuva ei ollut kaunis. On kuitenkin hyödyllistä nähdä millaisia olemme muodostaessamme mielipidettämme ilman ulkopuolista painostusta. Akateemisten nuorten enemmistö teki vapaasta tahdostaan valintansa: rotunäkökohtiin viitaten haluttiin torjua pieni joukko asiantuntijoita sen vuoksi että he olivat juutalaisia. Ruotsin pimeät vuodet eivät toden totta suinkaan alkaneet sodan puhjetessa."
Tage Fritiof Erlander oli Ruotsin pitkäaikainen pääministeri sotien jälkeen. (11. lokakuuta 1946 – 14. lokakuuta 1969)

Parlamentin jäsen hänestä tuli 1932, ja valtiosihteeriksi hänet hyväksyttiin vuonna 1938. Hänestä tuli hallituksen ministeri vuonna 1944 ja opetusministeri 1945. Hänet valittiin Per Albin Hanssonin seuraajaksi pääministeriksi ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1946.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Tage_Erlander

Laitetaan loputkin eli suoraa jatkoa tuohon edelliseen juttuun Erlanderin muistelmista. Kyseessä on siis yhtenäinen lainaus mitään pois jättämättä.


Erlander Tage Muistelmia 1901-1941
Tammi, 1973, 288 s., 1. painos

Sivut 192-194:

PAKOLAISPOLITIIKKA

Gustav Möller palasi monesti siihen että toisinajatteleviin oli suhtauduttava hyvin sovinnollisesti. Hän meni niinkin pitkälle että oli valmis unohtamaan ihmisten natsimenneisyyden. Hän tiesi itse kuinka demokratian puutteet saattoivat johtaa kärsimättömyyteen ja harkitsemattomiin kannanottoihin. Hänellä oli tapana sanoa: Jos ihminen tekee tyhmyyden ennen kuin on täyttänyt 25 vuotta ja sitten katuu, on häneen suhtauduttava hyvin ymmärtäväisesti. On paljon tietämättömiä ihmisiä. Vuonna 1939 monet kiistivät hyvässä uskossa sen että Saksassa olisi keskitysleirejä. Hyvin harvat ruotsalaiset uskoivat Hitlerin vallan merkitsevän ihmisten joukkomurhia. Möllerin suvaitsevaisuudella oli kuitenkin rajansa. Siihen joka Hitlerin hyökättyä Norjaan ja Tanskaan 9. huhtikuuta 1940 oli natsi tai saksalaismielinen oli suhtauduttava valppaasti. Häneen ei voinut luottaa.

Näin ajateltaessa voi ylioppilaiden esiintyminen keväällä 1939 kylläkin tuntua masentavalta mutta silti siihen on mahdollista suhtautua ymmärtävästi. Sen sijaan on vaikeampaa unohtaa eräiden yliopistonopettajien toimintaa. Yksi esimerkki. Elokuussa 1940 ilmestyi professori Karl Olivecronan pieni kirja England eller Tyskland (suom. Englanti vai Saksa?, 1941).

Hän kirjoittaa näin: "Miettikääpä vielä kerran, eikö ole välttämätönä muodostaa verrattain rajoitetusta, tiheään asutetusta Euroopasta yksi kokonaisuus. Jos vastaus on myöntävä, miettikääpä sitten eikö kokonaisuuden keskuksena pidä olla Saksan, Euroopan suurimman ja voimakkaimman kansakunnan. Jos tähänkin kysymykseen on vastattava myöntävästi, muuttuu näkemyksemme siitä mitä on tapahtumassa. Silloin ymärrämme että Saksan kansa suorittaa eri tavoin raskaasti uhrautuen tehtävää, joka on välttämätön paitsi sen itsensä myös koko Euroopan vuoksi. (...) Saksan mahti herättää nyt suurta levottomuutta. Ehkä levottomuus olisi kuitenkin suurempi ja paremmin perusteltu, jos tuota mahtia ei olisikaan. On syytä miettiä millainen tulisi meidän asemastamme, jos englantilais-amerikkalaisen liittoutuman vastoin olettamuksiamme onnistuisi nälkiinnyttää ja autioittaa Euroopan mannermaa, ennen kaikkea Saksa. Silloin ehkä ymmärrämme kuinka kipeästi tarvitsemme suuren, vahvan, rohkean sukulaiskansamme ystävyyttä ja tukea."

Tässä kehitelty valtafilosofia on paljon pahempi kuin epäkypsien opiskelijoiden lausunnot asioista, joista he eivät mitään tienneet. Olivecronan mukaan meidän on tyytyväisinä tervehdittävä sitä että Saksa ottaa hoitaakseen Englannin voittonsa jälkeen vuonna 1918 laiminlyömän tehtävän: Euroopan yhdistämisen. Meistä itsestämme riippuu, liitetäänkö meidät yhdistämistyöhön väkivalloin ja verisin uhrein vai voiko se tapahtua ystävyyden ja yhteistyön hengessä. Onko kovinkaan omituista, jos tällainen vaikuttaa 20-vuotiaaseen opiskelijaan? Onko kovinkaan omituista, jos hän käsittää juristiprofessorin neuvot siten, että Ruotsin on luovuttava kaikenlaisesta vastarinnasta jos meitä kehotetaan alistumaan Hitlerin valtaan? Olivecronan kirjalla oli varmaan suuri merkitys sikäli että se tarjosi natsismista tartunnan saaneille nuorille alistumisen filosofisen pohjan. Kuinka nämä nuoret suhtautuisivat, jos Saksa hyökkäisi kimppuumme?"



Gustav Möller oli Ruotsin pitkäaikainen sosiaaliministeri (s.176)

http://sv.wikipedia.org/wiki/Gustav_Möller

Kemppinen kirjoittaa samasta aiheesta vallan hurjia esimerkkejä:

Pakoon Ruotsiin

http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html


"Joku kommentoija sanoi, ettei suomalaisilla maahanmuuttajilla ainakaan ole ollut maineensa kanssa ongelmia Ruotsissa… Täytynee siis kerrata: ”En Finne igen” eli ”taas suomalainen” oli ainakin 1960-1980 Ruotsin lehtien rikosuutisten vakio-otsikko. Kuuluisuutta nauttivat myös esimerkiksi ”Slussenin sissit”, joista hyvin suuri osa oli syväalkoholisoituneita suomalaisia.

Kirjoittelu muuttui ja asenne alkoi unohtua, kun tuli uusia ongelmia, nimittäin uusi Venäjä ja Baltia 1991 alkaen.

Ruotsi kulki pitkän tien. Uppsalan yliopiston ylioppilaskunta järjesti 1939 vastalausekokouksen, jossa oltiin yksimielisiä raivokkaasta hyökkäyksestä Saksasta ja Itävallasta maahan pyrkiviä, akateemisesta koulutettuja pakolaisia vastaan. Myös lehdistö riehaantui seitsemästä wieniläisestä lääkäristä.

Oikeusministeri K.W. Westman, joka istui virassaan vuoteen 1943, kiristi ulkomaalaislainsäädäntöä ja yllytti alaisiaan käyttämään painovapauslain porsaanreikiä. Puolan pakolaishallituksen raportit Saksan (Puolan alueen) tuhoamisleireiltä kiellettiin. Suurta eteläistä naapuria loukkaaviksi arvioidut elokuvat, kuten Chaplinin ”Diktaattori” joutuivat täysikieltoon.

Päiväkirjassaan Westman kiukutteli juutalaismiehistä, jotka osoittivat rodullisen ala-arvoisuutensa etenkin hysteerisellä käyttäytymisellään ja väitteillään, että juutalaisilla olisi Saksassa 1941-1942 muita ongelmia kuin ”tiettyä epämukavuutta”, josta he saivat syyttää itseään. Ruotsissa kun oltiin, myös Tukholman juutalainen seurakunta piti äärimmäisen pientä ääntä.

Juutalaiskysymys joutui uuteen valoon, kun saksalaiset ryhtyivät kuljettamaan maasta ja surmaamaan Norjan juutalaisia, joita ruotsalaiset olivat tottuneet kohtelemaan lähes vertaisinaan, monennen sukupolven norjalaisina. Kun Tanskan saksalaisjohto ilmeisesti tieten tahtoen antoi vastaavien suunnitelmien vuotaa, syntyi yksityisten hyväntekijöiden organisoima Tanskan juutalaisten pelastusoperaatio, jonka kustannuksiin Per Albin Hanssonin kaikkien puolueiden (paitsi kommunistien) hallituskin lopulta myönsi hiukan rahaa.

Sotien jälkeen entisen pääministeri Sandlerin komitea totesi, että oikeusministeriön suosikkitemppu oli viivyttää selvissäkin tapauksissa maahantulolupaa, kunnes hakijat oli kaasutettu kuoliaiksi. Näin tehtiin myös eräissä tapauksissa, joissa luvan hakijoiden vuosikymmeniä Ruotsissa asunut lapsi odotti vanhempiaan rahat kourassa – pakolaisten oli tietenkin vastattava elinkustannuksistaan niin että myös Skoonen turnipsipelloilla saaduista tienesteistä osa meni asuinparakkeja vartioineille poliiseille ja ministeriölle.

Saman selvityksen mukaan norjalaisia ja tanskalaisia vastarintaliikkeen taistelijoita luovutettiin Ruotsin rajalta suoraan Gestapolle – kunnes käytäntö muuttui Stalingradin ja etenkin Kurskin taistelujen jälkeen. Eivätkä Englanti ja USA liioin jääneet aivan tuppisuiksi, vaikka kansanmurha ei niitä sinänsä kiinnostanut sodan kestäessä.

Valtiopäivillä kansanedustaja Wallén jäi historiaan vetoamalla:”… ei pidä ottaa [juutalaisia] tänne oppimaan ammatteja ja kilpailemaan ruotsalaisten virkamiesten kanssa ja sopeutumaan Ruotsin kansaan. Aasialainen kansanaines ei sovellu kunnon ruotsalaisten keskuuteen…”

Asioilla on puolensa. Ruotsalaiset pitävät täysin aiheellisesti esillä Folke Bernadotten ja Raoul Wallenbergin muistoa. Asiaan eli Saksan vaikutuksiin Ruotsin politiikassa ja elinkeinoissa syvällisimmin perehtynyt Lars Åmark nostaa esiin myös yksittäisiä virkamiehiä, kuten Gösta Engzellin, jotka pelastivat suuren määrän ihmisiä esimiestensä ja hallituksen penseydestä ja pelokkuudesta huolimatta.

Sekin on syytä muistaa, että vaikka poliittinen oikeisto ja kuningashuone olivat hyvin saksalaismielisiä ja eräillä johtavilla natseilla, etenkin Göringillä, oli herttaiset suhteet Ruotsiin, kansallissosialismi aatteena ja puolueena ei menestynyt Ruotsissa. Sekään ei auttanut, että suuret kansallissankarit, kuten tutkimusmatkailija Sven Hedin, ajoivat rajusti Saksan asiaa ja olivat vielä sodan päättymisen jälkeen sitä mieltä, että Hitler oli maailmanhistorian kaikkien aikojen suurin hahmo."

Eikä sanaakaan Basis Nord -tukikohdasta.

Basis Nord ("Base North") was a secret naval base of Nazi Germany's Kriegsmarine in Zapadnaya Litsa, west of Murmansk provided by the Soviet Union. The base was part of a partnership that developed between Germany and the Soviet Union following German-Soviet Non-Aggression treaty of 1939, along with a broad economic agreement of 1940.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Basis_Nord