Kristittyjen määrä putoaa lähi-idässä

Luultavasti huomasivat ajanmittaan että kristillisyys on pelkkää tyhjänpäiväistä sanahelinää eikä siinä ylistetä mitenkään Jumalaakaan jolle kunnia yksin kuuluu.
Kristillisyys kun on pelkkää riistoa ja alistamista sekä rahan keruuta herrojen taskuihin.

Kristin usko sellaisena jona se oli ensimmäisen seurakunnan aikaan ja nykyäänkin uskovien yhteisöissä, siis sydämeltään uskovien; on jokaisen uskovan yhteisön apu yksilölle joka hakee seurakuntayhteyden kautta yhteyttä jumalaan. Lähi-idässä on uskonnollis-poliittinen tilanne sellainen että pitää rukoilla ja herättää uskovien yhteys joka yhdistää kristityt. Jokainen kirkkoon kuuluva ja jumalaan uskova kirkon ulkopuoleltakin voisi rukoilla rauhaa lähi-itään ja inhimillisyyttä eri rotujen edustajille lähi-idässä. Muuten tulee sota ellei ihminen ymmärrä että toinenkin eri tavoin uskova on ihminen. Hänen uskoaan ei tarvitse hyväksyä mutta hänet ihmisenä on ilman haukkumista hyväksyttävä. Jerusalemiin rukoilen rauhaa. Ja rauhaa ennen kaikkea ihmisten sydämeen täällä meillä ja myös muualla. Vaikka olisi eri kirkkoon kuuluva niin kannatan kristittyjen yhteyttä joka alkaa toisen hyväksymisenä ihmiseksi.

Enpä tiedä, tarvitaanko sellaisia jotka ovat pahennukseksi toisille ja uskovat sillä saavansa itselleen hyvää.

Niinhän tekee kaikki jotka eivät usko jumalan kymmentä käskyä: Älä tapa, varasta, sano väärää todistusta jne... Kuitenkin ne pahennulsen aiheuttavat on useimmiten niitä jotka eivät usko jumalaan. Tai uskovat omaan jumalaansa, oli se mikä hyvänsä. Uskonsa kullakin ja pahennulsen aiheuttaja ei useimmiten koskaan ole sydämeltään kristitty ihminen.