Kielelliseen muotoon puetulle normille on määriteltävä merkityssisältö tulkinnan avulla, jotta sitä voidaan soveltaa. Säännöksen ilmaisujen tulkintaa voidaan tarkastella kahdelta kannalta. Tulkintatilanteessa kyse on ilmaisun merkityksen etsimisestä ja löytämisestä. Kun paras mahdollinen tulkinta on löydetty, sitä on kyettävä tukemaan perustein, joiden avulla sen voidaan osoittaa olevan oikeudellisesti pätevä tulkinta. Tulkinnan löytämiseen johtavat askeleet ovat ihannetilanteessa samat kuin sen jälkikäteiset perustelut.
Säännökseen sisältyvän ilmaisun tulkinnan luonnollinen lähtökohta on sen kielellisen merkityksen selvittäminen. Tähän ryhmään kuuluvia tulkintaperusteita ovat sekä ilmaisujen yleiskieliset että johonkin tiettyyn tulkintakontekstiin kuuluvat merkitykset. Ilmaisun tulkintakontekstia voidaan yrittää selvittää säännöksen sääntelykohteen määrittämisellä. Erityisryhmän tiettyyn tulkintakontekstiin kuuluvista merkityksistä muodostavat ilmaisujen juridistekniset merkitykset. Tulkintakriteerit kiinnitetään tässä tapauksessa juristien kielelliseen itseymmärrykseen ja esim. muussa lainsäädännössä omaksuttuun terminologiaan.
Yhden tyypin oikeudellisen tulkinnan perusteita muodostavat luonteeltaan juridiset tulkintaperusteet. Niissä tukeudutaan oikeuslähteiden antamaan informaatioon. Tältä kannalta myös kielellisiin tulkintaperusteisiin kuuluvia ilmaisujen juridisteknisiä merkityksiä voidaan pitää luonteeltaan myös juridisina tulkintaperusteina. Tähän tyyppiin luuluvat tulkintaperusteet on ankkuroitu lakiin tai muihin hyväksyttyihin oikeuslähteisiin. Tulkinta-argumenttina voidaan tällöin käyttää joko normiauktoriteetin todellista historiallista tarkoitusta tai säännöksen objektiivista tarkoitusta tulkittuna koko oikeusjärjestyksen tai sen määrätyn osan tavoitteiden kannalta. Juridisten tulkintaperusteiden hahmottamisen yhteydessä käytetään usein juridiselle päättelylle tyypillisiä analogia ja e contrario -argumentteja. Analogialla tarkoitetaan sitä, että arvioitavana olevan tilanteen piirteitä pidetään jossakin suhteessa samanlaisina kuin jonkin toisen tilanteen piirteitä, ja siksi niitä arvioidaan samalla tavoin. E contrario eli vastakohtaispäätelmässä taas todetaan, että ilmaisu kattaa vain sen nimenomaisen kielellisen merkityksen eikä ole laajennettavissa muihin tilanteisiin. Vastakohtaispäätelmässä on siis kyse säännöksen ilmaisun sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Valinta analogia ja vastakohtaispäätelmän välillä voidaan tehdä esim. sillä perusteella, katsotaanko norminantajan tarkoittaneen säännöksen käyttämistä analogisesti vai sanamuodon mukaisesti.
Kolmannen tulkintaperusteiden ryhmän muodostavat arvoihin ja tavoitteisiin liittyvät tulkintaperusteet. Tällaisina tulkintaperusteina voidaan käyttää joko oikeussäännöksistä johdettuja tai sellaisia arvoja ja tavoitteita, joiden katsotaan muuten vallitsevan yhteiskunnassa. Ensin mainitussa tapauksessa puhutaan usein oikeusperiaatteista, joiden katsotaan ilmaisevan oikeusjärjestykseen tai sen tiettyihin osiin sisältyviä arvoja ja tavoitteita. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on yhteiskunnan yleisistä moraaliperiaatteista, joita sovelletaan oikeudellisessa tulkinnassa. Arvo- ja tavoiteperusteita käytetään usein analogiatulkinnan perusteina.
Edellä kuvatut kolme oikeudellisen tulkintaratkaisun perustelujen tyyppiä ovat vain karkea hahmotelma oikeudelliseen tulkintaan vaikuttavista perusteista. Kussakin konkreettisessa tulkintatapauksessa eri tyyppiset perustelut kietoutuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa. Oikeudellisen tulkinnan rungon muodostavat kuitenkin aina hyväksyttyihin oikeuslähteisiin tukeutuvat perustelut. Juuri ne tekevät esitetystä tulkinnasta luonteeltaan oikeudellisesti pätevän tulkinnan.
Säännökseen sisältyvän ilmaisun tulkinnan luonnollinen lähtökohta on sen kielellisen merkityksen selvittäminen. Tähän ryhmään kuuluvia tulkintaperusteita ovat sekä ilmaisujen yleiskieliset että johonkin tiettyyn tulkintakontekstiin kuuluvat merkitykset. Ilmaisun tulkintakontekstia voidaan yrittää selvittää säännöksen sääntelykohteen määrittämisellä. Erityisryhmän tiettyyn tulkintakontekstiin kuuluvista merkityksistä muodostavat ilmaisujen juridistekniset merkitykset. Tulkintakriteerit kiinnitetään tässä tapauksessa juristien kielelliseen itseymmärrykseen ja esim. muussa lainsäädännössä omaksuttuun terminologiaan.
Yhden tyypin oikeudellisen tulkinnan perusteita muodostavat luonteeltaan juridiset tulkintaperusteet. Niissä tukeudutaan oikeuslähteiden antamaan informaatioon. Tältä kannalta myös kielellisiin tulkintaperusteisiin kuuluvia ilmaisujen juridisteknisiä merkityksiä voidaan pitää luonteeltaan myös juridisina tulkintaperusteina. Tähän tyyppiin luuluvat tulkintaperusteet on ankkuroitu lakiin tai muihin hyväksyttyihin oikeuslähteisiin. Tulkinta-argumenttina voidaan tällöin käyttää joko normiauktoriteetin todellista historiallista tarkoitusta tai säännöksen objektiivista tarkoitusta tulkittuna koko oikeusjärjestyksen tai sen määrätyn osan tavoitteiden kannalta. Juridisten tulkintaperusteiden hahmottamisen yhteydessä käytetään usein juridiselle päättelylle tyypillisiä analogia ja e contrario -argumentteja. Analogialla tarkoitetaan sitä, että arvioitavana olevan tilanteen piirteitä pidetään jossakin suhteessa samanlaisina kuin jonkin toisen tilanteen piirteitä, ja siksi niitä arvioidaan samalla tavoin. E contrario eli vastakohtaispäätelmässä taas todetaan, että ilmaisu kattaa vain sen nimenomaisen kielellisen merkityksen eikä ole laajennettavissa muihin tilanteisiin. Vastakohtaispäätelmässä on siis kyse säännöksen ilmaisun sanamuodon mukaisesta tulkinnasta. Valinta analogia ja vastakohtaispäätelmän välillä voidaan tehdä esim. sillä perusteella, katsotaanko norminantajan tarkoittaneen säännöksen käyttämistä analogisesti vai sanamuodon mukaisesti.
Kolmannen tulkintaperusteiden ryhmän muodostavat arvoihin ja tavoitteisiin liittyvät tulkintaperusteet. Tällaisina tulkintaperusteina voidaan käyttää joko oikeussäännöksistä johdettuja tai sellaisia arvoja ja tavoitteita, joiden katsotaan muuten vallitsevan yhteiskunnassa. Ensin mainitussa tapauksessa puhutaan usein oikeusperiaatteista, joiden katsotaan ilmaisevan oikeusjärjestykseen tai sen tiettyihin osiin sisältyviä arvoja ja tavoitteita. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on yhteiskunnan yleisistä moraaliperiaatteista, joita sovelletaan oikeudellisessa tulkinnassa. Arvo- ja tavoiteperusteita käytetään usein analogiatulkinnan perusteina.
Edellä kuvatut kolme oikeudellisen tulkintaratkaisun perustelujen tyyppiä ovat vain karkea hahmotelma oikeudelliseen tulkintaan vaikuttavista perusteista. Kussakin konkreettisessa tulkintatapauksessa eri tyyppiset perustelut kietoutuvat monimutkaisella tavalla toisiinsa. Oikeudellisen tulkinnan rungon muodostavat kuitenkin aina hyväksyttyihin oikeuslähteisiin tukeutuvat perustelut. Juuri ne tekevät esitetystä tulkinnasta luonteeltaan oikeudellisesti pätevän tulkinnan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitäh?
http://hs10.snstatic.fi/webkuva/taysi/700/1305959628057?ts=831