1. Pyhän Hengen lähde
Eräs Uuden testamentin profeetta nimeltä Agabus lausui profetoidessaan: "Näin sanoo Pyhä Henki". (Ap. t. 21:11). Sanontaa ei kuitenkaan ole käsitettävä kaavamaiseksi malliksi, jolla jokainen profetia olisi aloitettava. Kuitenkin profetoivan on oltava tietoinen siitä, kenen asialla hän on. Jos ei ole sisäistä varmuutta ja tuntumaa siitä, että sanoma tulee Pyhän Hengen välityksellä Jumalan sydämeltä, ei tulisi profetoida lainkaan eli esittää sanomaa ensimmäisessä persoonassa. Asian voi esittää myös yksinkertaisesti omana vaikutelmanaan, madaltamalla kynnystä esimerkiksi näin: "Koen Herran tahtovan puhua..." jne.
Agabus oli aloittanut itse asiassa profetian jo aiemmin esittämällä tilanteessa lyhyen draaman: "...hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui...." Näin Agabuksen esittämässä profetiassa esiintyi kaksi erillistä osaa: draama ja suusanallinen selitys draamalle. Sanat "näin sanoo Pyhä Henki" olivat selitys draamalle, jonka tarkoitus oli esittää Paavalin vangiksi joutuminen, joka tapahtuikin myöhemmin, vaikkakin hieman eri tavoin kuin profetiassa esitettiin.
On merkille pantavaa, että Agabuksen profetiaa Paavalin sitomisesta ei todettu vääräksi profetiaksi, vaikka tämän sitojina toimivatkin sittemmin roomalaiset sotilaat eivätkä juutalaiset, kuten profetiassa ennustettiin. Sanoman edessä pysyvät edelleenkin sanat "näin sanoo Pyhä Henki". Hengen viesti oli nimittäin alkuperältään täydellinen, vaikka tulkitsijana toimiva profeetta toikin sanoman vajavaisesti esille. (Ap. t. 21:11,33).
Profetoimisemme on vajavaista (1. Kor 3:9), mikä tarkoittaa sitä, että meillä on vapaus ja velvoite arvioida profetioita ja kasvaa lahjan käytössä. Vajavaista ja heikkoakaan profetoimista ei tule sekoittaa väärään profetoimiseen. Innoitus voi olla hengellisesti täysin aito, vaikka sanoman sisällössä olisi vähemmänkin eväitä.
Merkittävä askel monien profetioiden parantamiseksi olisi katkaista sanoma heti pääasian tultua esille. Näin on hyvä toimia siitäkin huolimatta, vaikka voitelua tuntuisikin olevan vielä jäljellä. On nimittäin parempi jättää voitelun tuntu ilmapiiriin kuin vesittää sitä jatkamalla monisanaisesti profetoimistaan, jossa ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista asiaa. Sama pätee luonnollisesti myös saarnoihin ja kaikkiin puhe-esityksiin.
Oikeaan osuvia profetioita voi ilmetä myös sellaisilla henkilöillä, joiden elämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. He saattavat olla lankeemuksen tilassa ja käyttää armolahjaa hetkellisessä innoituksessa jossakin henkivoimaisessa kokouksessa tai muussa tilanteessa.
Profetia voi siis olla oikea mutta profetoivan henkilön elämän hedelmä huono. Tällainen profeetta oli esimerkiksi Bileam (4. Moos. luvut 22-24). Heidän profeetallista palveluaan ei tule vastaanottaa eikä rohkaista, vaikka satunnainen profetia voitaisiinkin tunnistaa sisällöltään oikeaksi.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/prof1.htm
Eräs Uuden testamentin profeetta nimeltä Agabus lausui profetoidessaan: "Näin sanoo Pyhä Henki". (Ap. t. 21:11). Sanontaa ei kuitenkaan ole käsitettävä kaavamaiseksi malliksi, jolla jokainen profetia olisi aloitettava. Kuitenkin profetoivan on oltava tietoinen siitä, kenen asialla hän on. Jos ei ole sisäistä varmuutta ja tuntumaa siitä, että sanoma tulee Pyhän Hengen välityksellä Jumalan sydämeltä, ei tulisi profetoida lainkaan eli esittää sanomaa ensimmäisessä persoonassa. Asian voi esittää myös yksinkertaisesti omana vaikutelmanaan, madaltamalla kynnystä esimerkiksi näin: "Koen Herran tahtovan puhua..." jne.
Agabus oli aloittanut itse asiassa profetian jo aiemmin esittämällä tilanteessa lyhyen draaman: "...hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui...." Näin Agabuksen esittämässä profetiassa esiintyi kaksi erillistä osaa: draama ja suusanallinen selitys draamalle. Sanat "näin sanoo Pyhä Henki" olivat selitys draamalle, jonka tarkoitus oli esittää Paavalin vangiksi joutuminen, joka tapahtuikin myöhemmin, vaikkakin hieman eri tavoin kuin profetiassa esitettiin.
On merkille pantavaa, että Agabuksen profetiaa Paavalin sitomisesta ei todettu vääräksi profetiaksi, vaikka tämän sitojina toimivatkin sittemmin roomalaiset sotilaat eivätkä juutalaiset, kuten profetiassa ennustettiin. Sanoman edessä pysyvät edelleenkin sanat "näin sanoo Pyhä Henki". Hengen viesti oli nimittäin alkuperältään täydellinen, vaikka tulkitsijana toimiva profeetta toikin sanoman vajavaisesti esille. (Ap. t. 21:11,33).
Profetoimisemme on vajavaista (1. Kor 3:9), mikä tarkoittaa sitä, että meillä on vapaus ja velvoite arvioida profetioita ja kasvaa lahjan käytössä. Vajavaista ja heikkoakaan profetoimista ei tule sekoittaa väärään profetoimiseen. Innoitus voi olla hengellisesti täysin aito, vaikka sanoman sisällössä olisi vähemmänkin eväitä.
Merkittävä askel monien profetioiden parantamiseksi olisi katkaista sanoma heti pääasian tultua esille. Näin on hyvä toimia siitäkin huolimatta, vaikka voitelua tuntuisikin olevan vielä jäljellä. On nimittäin parempi jättää voitelun tuntu ilmapiiriin kuin vesittää sitä jatkamalla monisanaisesti profetoimistaan, jossa ei kuitenkaan ole enää mitään varsinaista asiaa. Sama pätee luonnollisesti myös saarnoihin ja kaikkiin puhe-esityksiin.
Oikeaan osuvia profetioita voi ilmetä myös sellaisilla henkilöillä, joiden elämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. He saattavat olla lankeemuksen tilassa ja käyttää armolahjaa hetkellisessä innoituksessa jossakin henkivoimaisessa kokouksessa tai muussa tilanteessa.
Profetia voi siis olla oikea mutta profetoivan henkilön elämän hedelmä huono. Tällainen profeetta oli esimerkiksi Bileam (4. Moos. luvut 22-24). Heidän profeetallista palveluaan ei tule vastaanottaa eikä rohkaista, vaikka satunnainen profetia voitaisiinkin tunnistaa sisällöltään oikeaksi.
http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/prof1.htm
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.