"Kokoelman hämmentävin teksti on Suomenruotsalaisista ja sisällissodasta, joka ilmestyessään 1963 vei Salmisen epäsuosioon suomenruotsalaisissa porvarispiireissä. Hän käy siinä läpi eräitä vielä nykyäänkin täysin unohtuneita piirteitä siitä poliittisesta keskustelusta, joka Suomessa edelsi vuoden 1918 tapahtumia.
Salminen osoittaa suorilla sitaateilla, kuinka monet tuon ajan näkyvimmät ruotsinkieliset mielipidevaikuttajat edustivat pimeintä äärikonservatismia, jota Suomesta ylipäänsä löytyi. Köyhillä he eivät nähneet olevan juuri mitään oikeuksia. Jopa yleiseen äänioikeuteen siirtyminen oli heille vain haihatteleva kokeilu, joka vaaransi koko yhteiskuntajärjestyksen."
Olisiko kouluissamme todellakin syytä lisätä historian opetusta, nuorisomme ei taida kaikilta osin tuntea esimerkiksi suomenruotsalaisen vähemmistömme edustajan, RKP:n, poliittista historiaa?
Onko juuri tästä juurien tuntemattomuudesta kumpuavaa tämä vaikeus profiloitua maamme ainoaksi aidosti liberaaliksi puolueeksi?
Salminen osoittaa suorilla sitaateilla, kuinka monet tuon ajan näkyvimmät ruotsinkieliset mielipidevaikuttajat edustivat pimeintä äärikonservatismia, jota Suomesta ylipäänsä löytyi. Köyhillä he eivät nähneet olevan juuri mitään oikeuksia. Jopa yleiseen äänioikeuteen siirtyminen oli heille vain haihatteleva kokeilu, joka vaaransi koko yhteiskuntajärjestyksen."
Olisiko kouluissamme todellakin syytä lisätä historian opetusta, nuorisomme ei taida kaikilta osin tuntea esimerkiksi suomenruotsalaisen vähemmistömme edustajan, RKP:n, poliittista historiaa?
Onko juuri tästä juurien tuntemattomuudesta kumpuavaa tämä vaikeus profiloitua maamme ainoaksi aidosti liberaaliksi puolueeksi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ankdam?
Ilmiselvästi, tai ainakin ankkalammikon hengenheimolainen....
Toisella puolen riehui ryssän lähettiläät ja ryssän sokaisemat. Kyllä piti valkoisten puolella pistää iso ja jopa ylivaihde päälle, ettei ryssä tullut Suomeen.
Olen tällä palstalla monta kertaa todennut että oman sukuni juuret ovat fennomaniassa joten tuo äärikonservatiivinen Suomen ruotsinkielinen historia ei kosketa minua ainakaan henkilökohtaisesti.
Väitätkö että et ole hurri?
Kyllä piti valkoisten puolella pistää iso ja jopa ylivaihde päälle, ettei ryssä tullut Suomeen.
"Köyhillä he eivät nähneet olevan juuri mitään oikeuksia. Jopa yleiseen äänioikeuteen siirtyminen oli heille vain haihatteleva kokeilu, joka vaaransi koko yhteiskuntajärjestyksen."
Mikä helvetin "ylivaihde"??
Se oli ylivaihde, jolla saatiin tilanne sellaiseksi, että Suomi alkoi kehittyä harppauksellisesti maailman kehittyneimpien maitten joukkon. Tällä hetkellä taitaa olla vaihdelaatikko ihan sekaisin.
Ruotsinkielisten patavanhoillisten suunnitelmat eivät toteutuneet täysin ja siksi Suomesta tuli hyvinvointivaltio. Miltä kuulostaisi esim. Yleisen äänioikeden peruuttaminen sisällissodan vuoksi?
Tämä oli svekomaanien listalla.
Suomi lähti nousuun koska kuitenkin tehtiin kompromisseja, mm. Torppareiden vapautus. Ruotsinkielisille Freudenthalin kannattajille jäi lähinnä ruotsinkielen ylivallan puolustaminen, mutta rinnalle piti hyväksyä suomenkielinen sivistyneistö.
Suomessa ääriajattelu on aina ollut nimenomaan surujen synti. Lapuan Liike ja IKL olivat monessa suhteessa maltillisia järjestöjä ja aatteita verrattuna ruotsalaiseen fasismiin.
Luin Tarmo Kunnaksen teosjärkäleen nimeltä "Fasismin lumous". Siinä käsiteltiin myös Pohjoismaiden ja Suomen fasismia. Lapuan Liike ja IKL eivät meinanneet mahtua fasismin kategoriaan liian kansanvaltaisina ja suvaitsevaisina aatteina. Ne olivat enemmänkin kansallismielisiä uudistusliikkeitä.
Sen sijaan surupuolella löytyivät fasismin ja natsismin kannattajia suhteellisesti enemmän. Varsinkin aatteellisesti
Lapuan liikkeen tärkeitä rahoittajia oli Vöyrin ruotsinkieliset isännät.
Kuulin lapsena täysin ruotsikielisessä Sipoossa v. 1918 tapahtuneista terroriteoista. Ensin luulin, että punaiset olivat surmanneet tilallisia ja kartanonväkeä, mutta minulle vakuutettiin että asia oli päinvastoin. Ruotsinkieliset valkoiset teloittivat ruotsinkielisiä punaisia, summamutikassa niin sanottiin. Vanhempani olivat suomenkielisiä ja valkoisten puolella - näistä asioista voitu Sipoossa puhua 40-luvulla kuin kuiskaten.
Kirjailija Johannes Salminen osoitti ruotsinkielisten pimeän konservatismin
Kolumni
Tommi Uschanov
Kirjoittaja on vapaa kolumnisti ja tietokirjailija.
Sunnuntai Julkaistu 31.5. 2:00
Http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1432871746799
Eikös pakkoruotsia juuri perustella historian tuntemisella?
Mikä on etninen puhdistus ruotsiksi? Entä synkkä historia? Mörka historiet? :D
Karmeaa.
Kirjailija Johannes Salminen osoitti ruotsinkielisten pimeän konservatismin
Kolumni
Tommi Uschanov
Kirjoittaja on vapaa kolumnisti ja tietokirjailija.
Sunnuntai Julkaistu 31.5. 2:00
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1432871746799
Kun kirjailija kuolee, lukija hahmottaa usein hänen elämäntyönsä yhden suosikkikirjan kautta ja ihmettelee, miksei se ole kaikkien muidenkin suosikki. Itselleni kävi näin, kun Johannes Salminen viikko sitten kuoli 89-vuotiaana. Suosikkini on esseekokoelma Erään petturin puolustus. Ilmestyessään 1977 se oli yli viisikymppisen Salmisen ensimmäinen suomenkielinen teos.
Vanhemmiten Salmiselta tuntui ilmestyvän vähän väliä jonkinlainen keskustelukirja tai päiväkirja, yleensä samaan aikaan ruotsiksi ja suomeksi. En pitkään tiennyt niiden olevan hänen uransa myöhäisvaihetta, jota jo edelsi laaja, osaksi hyvin erilainen ja lähes täysin ruotsinkielinen tuotanto.
Erään petturin puolustus sisältää 13 tekstiä vuosilta 1963–75, Salmisen neljästä ensimmäisestä esseekokoelmasta. Ne valikoi ja suomensi Timo Hämäläinen, hänkin jo edesmennyt.
Esseet käsittelevät Suomen historiaa, suomenruotsalaista kirjallisuutta sekä antiikin Kreikkaa ja Roomaa. Viimeksi mainittu aihe ennakoi Salmisen kiinnostusta Välimeren alueeseen, joka myöhemmin muuttui erääksi hänen tuotantonsa hallitsevaksi piirteeksi. (Välimeren ihmissalakuljetuksista hän sanoi muuten jo 90-luvulla asioita, jotka moni kolumnisti olisi voinut tällä viikolla julkaista ominaan.)
Kokoelman hämmentävin teksti on Suomenruotsalaisista ja sisällissodasta, joka ilmestyessään 1963 vei Salmisen epäsuosioon suomenruotsalaisissa porvarispiireissä. Hän käy siinä läpi eräitä vielä nykyäänkin täysin unohtuneita piirteitä siitä poliittisesta keskustelusta, joka Suomessa edelsi vuoden 1918 tapahtumia.
Salminen osoittaa suorilla sitaateilla, kuinka monet tuon ajan näkyvimmät ruotsinkieliset mielipidevaikuttajat edustivat pimeintä äärikonservatismia, jota Suomesta ylipäänsä löytyi. Köyhillä he eivät nähneet olevan juuri mitään oikeuksia. Jopa yleiseen äänioikeuteen siirtyminen oli heille vain haihatteleva kokeilu, joka vaaransi koko yhteiskuntajärjestyksen.
Oman esseensä saa Georg Schauman, joka välillä ainoana kärkipoliitikkona sai edustaa sitä suomenruotsalaisen suvaitsevaisuuden henkeä, johon nykyinen Rkp yhdistetään. Silloisessa Rkp:ssä hänen kaltaistensa olo kävi niin tukalaksi, että siitä lohkesi lopulta uusi puolue, Ruotsalainen vasemmisto. Se yhdistyi takaisin Rkp:hen vasta sotien jälkeen.
Salmisen tekstit yhdistävät yhteenkuulumattomia asioita usein hyvinkin estottomasti. Viimeisen esseen aiheena on juutalaishistorioitsija Josephus, ja sivupolkuja tarjoavat muiden muassa Antonionin elokuva Blow-Up ja Dostojevskin Karamazovin veljekset. Ensimmäisen vuosisadan Roomasta siirrytään 1960-luvun svengaavaan Lontooseen, 1880-luvun Venäjälle ja taas takaisin.
Salminen tarttuu toistuvasti johonkin pikku yksityiskohtaan omassa elämänpiirissään: pilviin Lauttasaaren yllä tai vahtimestarin vesisankoon roomalaisella hautausmaalla.
Monella muulla kirjoittajalla nämä olisivat myötähäpeää herättäviä maneereja, mutta Salmisella eivät. Sitoutuminen pieneen, tarkasti rajattuun paikkaan oli osa hänen itseymmärrystään. Hän oli ahvenanmaalainen erotuksena suomenruotsalaisesta – ja lauttasaarelainen erotuksena helsinkiläisestä.
Toivon, että Salminen jää osaksi Suomen kansalliskirjallisuutta. Vielä parempi, jos se tapahtuu hänen varhaisen esseetuotantonsa kautta.
Tommi Uschanov
[email protected]
Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa koluministi
"Olen tällä palstalla monta kertaa todennut että oman sukuni juuret ovat fennomaniassa joten tuo äärikonservatiivinen Suomen ruotsinkielinen historia ei kosketa minua ainakaan henkilökohtaisesti."
Voisi kuvitella että tämä jakaisi suomenruotsalaisia enemmänkin. Teidän kaikkien juuret ei mahda olla fennomaniassa, lienee reilua myöntää että suomenruotsalaisuudessa ja RKP:ssä elää edelleen myös äärikonservatismia. Liberaaliahan puolueestanne ei tee parhainkaan mainostoimisto.
Oppositiossa on hyvä katsella sinne peiliinkin. Suomalaiset eivät halua edustustanne maan hallitukseen. Ette te Perussuomalaisia syyttelemällä kehity itse milliäkään, päin vastoin taannuttu.
en OLE suomenruotsalainen mutta arvostan aikojen alusta lähtien ruotsalaisten tuomaa sivistystä Suomeen, kaikki hieno on tullut Ruotsista jopa toisista välittäminen ja sitä paitsi Ruotsi on aina on ollut demokraattisempi maa kuin Suomi niin se vain on.
Millä tavalla toisesta välittäminen voi olla tuontitavaraa? Tuotiinko se Nuijasodan vai jonkun muun Ruotsista tulleen vitsauksen aikana?
fdasfaf: "kaikki hieno on tullut Ruotsista"
Kaikki "hieno" on tullut Ruotsiin muualta, enimmäkseen Saksasta ja Ranskasta ennen nykyistä angloamerikkalaista suuntausta, samoin Suomeen ohi Ruotsinkin muun muassa latinan ja saksan välityksellä Baltiasta (Tallinnasta), 1800-luvulla Pietarista, jonne puolestaan "hienoa" tuotiin Keski-Euroopasta ja Italiasta ja sinne aikoinaan Venetsian hallitseman kaupankäynnin vuoksi Välimeren alueilta.