.. KIUSAAMISESTA!
Mä oon nyt parin päivän aikana tehny tänne parikin keskustelua tästä aiheesta, vastatkaa mulle kuitenkin vielä näihin kysymyksiin:
Kun kerroin avoimesti, minkälaista elämää oon 11-15v viettänyt, eli alotin 11v meikkaamaan suttuisesti ja pukeutumaan halvan näköisesti, aloitin seurustelun, flirttailun, poikien kanssa netti/tekstariseksin harrastamisen, pokasin varattuja ja näitä 3-4asiaa oli kerenny 13-vuotiaaks asti kertyä aika paljon. Muutenkin olin huono ystävä, puhuin muista seläntakana pahaa ja levitin toisten asioita ja luulin pääseväni sillä tavalla johonkin suosioon, vaikka asiahan oli ihan päinvastoin todellisuudessa. 13v kun menin ylä-asteelle, rauhoutuin jo jonkun verran ja olin siistinyt myöskin mun ulkonäköä. Silti kiusaaminen menneistä asioista alkoi ja se oli haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, uhkailua, lyömistä, tönimistä, pilasoittoja, netissä haukkumista ja vessan seiniin minusta töhrimistä, että " Daniela on HUORA!! " .
No 16v keskeytin kiusaamisen takia koulut, muutin omilleni ja aloin aikuistumaan. Lopetin viimesetkin rippeet mun typerästä käytöksestä mitä harrastin 11-15vuotiaana! Ainoat asiat mitä en oo aikuisiällä lopettanut niin seksikkäästi pukeutuminen (mutta seksikkäästi ja naisellisesti voi pukeutua ilman että näyttää halvalta, niin kuin sillon joskus näytin..), alusvaate/bikini kuvissa voisin poseerata edelleen jos joku ammattikuvaaja ottaisi musta tasokkaat kuvat!, seksiä tykkään harrastaa jos molemmat osapuolet on siinä mukana vapaasti omasta tahdostaan ja koska mulla on korkea libido. Niin näissä tekemissäni asioissa en näe mitään väärää, KOSKA NÄMÄ TEOT EIVÄT SATUTA MUITA! tai luonnollisesti ei ainakaan pitäisi. Mutta se jos mä pokaan taas varattuja tai seurustelen monen kanssa, sit jätän ne tuosta vaan, niin nämä molemmat asiat satuttaa selkeästikkin muita, siksi ne ovat väärin.
Mutta miksi täällä on edelleen ihmisiä, jotka haluavat minua aikuisiälläkin rangaista lapsuudessa tehdyistä typeristä virheistä?
Miksi ette ymmärrä, että jokainen mokaa eri tavalla?
Ettekö ymmärrä, että olen ollut tuolloin lapsi/teini joka on hakenut rajojaan, jos ei ole niitä vaikka kotoa normaalisti saanut?
Ettekö ajattele että mun lapsuus on voinut olla monellakin tavalla rankkaa ja olen oirehtinut siitä?
Miksi hyväksytte kiusaamisen?
Miksi jotkut sanotte, että tuo kaikki toiminta mitä mulle on tehty ja vielä usean ihmisen osalta, ei ole ollut kiusaamista, vaan se on ollut jotain mitä minä olen kuulemma ihan ansainnut, no mitä se on sitten ollut?
Missä muussa iässä minä olisin voinut koetella noin rajojani esim. vaikka poikien ja seksuaalisuuden suhteen, kuin lapsena/teini-iässä, okei no ehkä sitten aikuisiässä, mutta eikö nyt kuitenkin ole pääasia että olen aikuisikään ennemminkin oppinut noista kaikista virheistäni ja en toista niitä sitten enää!?
Miksi ihmiset eivät opettele enemmän anteeksiantoa, ymmärrystä, itseänsä muita ihmisiä kohtaan? Eikö siitä tulisi ennemmin lisää hyvää oloa.
Olenko tehnyt niin vakavaa, tyyliin henkirikokseen verrattavaa, että en ansaitse anteeksi, elää rauhassa, ilman huoran mainetta ja kiusaamista, vaikka vielä törmäisinkin johonkin tuttuun joka tietää mun menneisyydestä?
Siinä teille kysymyksiä, vastatkaa halutessanne vaikka ranskalaisilla viivoilla. :)
Mä oon nyt parin päivän aikana tehny tänne parikin keskustelua tästä aiheesta, vastatkaa mulle kuitenkin vielä näihin kysymyksiin:
Kun kerroin avoimesti, minkälaista elämää oon 11-15v viettänyt, eli alotin 11v meikkaamaan suttuisesti ja pukeutumaan halvan näköisesti, aloitin seurustelun, flirttailun, poikien kanssa netti/tekstariseksin harrastamisen, pokasin varattuja ja näitä 3-4asiaa oli kerenny 13-vuotiaaks asti kertyä aika paljon. Muutenkin olin huono ystävä, puhuin muista seläntakana pahaa ja levitin toisten asioita ja luulin pääseväni sillä tavalla johonkin suosioon, vaikka asiahan oli ihan päinvastoin todellisuudessa. 13v kun menin ylä-asteelle, rauhoutuin jo jonkun verran ja olin siistinyt myöskin mun ulkonäköä. Silti kiusaaminen menneistä asioista alkoi ja se oli haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, naureskelua, mulkoilua, uhkailua, lyömistä, tönimistä, pilasoittoja, netissä haukkumista ja vessan seiniin minusta töhrimistä, että " Daniela on HUORA!! " .
No 16v keskeytin kiusaamisen takia koulut, muutin omilleni ja aloin aikuistumaan. Lopetin viimesetkin rippeet mun typerästä käytöksestä mitä harrastin 11-15vuotiaana! Ainoat asiat mitä en oo aikuisiällä lopettanut niin seksikkäästi pukeutuminen (mutta seksikkäästi ja naisellisesti voi pukeutua ilman että näyttää halvalta, niin kuin sillon joskus näytin..), alusvaate/bikini kuvissa voisin poseerata edelleen jos joku ammattikuvaaja ottaisi musta tasokkaat kuvat!, seksiä tykkään harrastaa jos molemmat osapuolet on siinä mukana vapaasti omasta tahdostaan ja koska mulla on korkea libido. Niin näissä tekemissäni asioissa en näe mitään väärää, KOSKA NÄMÄ TEOT EIVÄT SATUTA MUITA! tai luonnollisesti ei ainakaan pitäisi. Mutta se jos mä pokaan taas varattuja tai seurustelen monen kanssa, sit jätän ne tuosta vaan, niin nämä molemmat asiat satuttaa selkeästikkin muita, siksi ne ovat väärin.
Mutta miksi täällä on edelleen ihmisiä, jotka haluavat minua aikuisiälläkin rangaista lapsuudessa tehdyistä typeristä virheistä?
Miksi ette ymmärrä, että jokainen mokaa eri tavalla?
Ettekö ymmärrä, että olen ollut tuolloin lapsi/teini joka on hakenut rajojaan, jos ei ole niitä vaikka kotoa normaalisti saanut?
Ettekö ajattele että mun lapsuus on voinut olla monellakin tavalla rankkaa ja olen oirehtinut siitä?
Miksi hyväksytte kiusaamisen?
Miksi jotkut sanotte, että tuo kaikki toiminta mitä mulle on tehty ja vielä usean ihmisen osalta, ei ole ollut kiusaamista, vaan se on ollut jotain mitä minä olen kuulemma ihan ansainnut, no mitä se on sitten ollut?
Missä muussa iässä minä olisin voinut koetella noin rajojani esim. vaikka poikien ja seksuaalisuuden suhteen, kuin lapsena/teini-iässä, okei no ehkä sitten aikuisiässä, mutta eikö nyt kuitenkin ole pääasia että olen aikuisikään ennemminkin oppinut noista kaikista virheistäni ja en toista niitä sitten enää!?
Miksi ihmiset eivät opettele enemmän anteeksiantoa, ymmärrystä, itseänsä muita ihmisiä kohtaan? Eikö siitä tulisi ennemmin lisää hyvää oloa.
Olenko tehnyt niin vakavaa, tyyliin henkirikokseen verrattavaa, että en ansaitse anteeksi, elää rauhassa, ilman huoran mainetta ja kiusaamista, vaikka vielä törmäisinkin johonkin tuttuun joka tietää mun menneisyydestä?
Siinä teille kysymyksiä, vastatkaa halutessanne vaikka ranskalaisilla viivoilla. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nosto.
Nosto.
- eivät ihmiset välttämättä ajattele sitä rankaisuna, eivät ne välttämättä ees ajattele, menevät vaan lauman mukana.
- ite hahmotan että jokainen mokaa tavallaan, miksi sitä ei kaikki tajua? senko tietäs, mut veikkaan että useimmilla ei ole selkärankaa tunnustaa omaa itseään itselleen
- varmaankin oot hakenut rajoja ja oirehtinut ja nyt taidat hahmottaa missä ne menevät ja miten joudut elämään nykyäänkin oireiden hoidon kanssa. hyväksyntää kaikki haluaa, niin sinä kuin kiusaajaskin. ihmisen kehityksessä se ikä jolloin ollaan yläasteella, on tärkeä justiinsakin sosiaalisten taitojen oppimisessa ja kiusaajas ovat opetelleet yleisille tavoille. typerysten tavoille.
- täs on yks joka ei hyväksy kiusaamistas. nykyään, ja kyl jo ennenkin, ihmiset ovat perhanan raadollisia. mut minkä sille mahtaa muuta ko välttää niiden seuraa? jos sortuisit väkivaltaan tai kiusaamiseen, sortuisit piinaajies tasolle.
- ihmiset jotka sanovat että vuosien piina on ansaittua, ei tiedä mistä puhuvat, älä usko niitä. mikään ihmisyhteisö ei toimi rakentavasti jos yhtäkään poljetaan.
- toki oisit voinut harjoitella seksuaalisuuttas vasta vanhemmalla iällä, mutta nyt on turha enää sitä vatvoa, eletty on eletty ja vielä on paljon elämättä. pidä kiinni siitä mitä oot oppinut niin todistat itselles että oot parempi ko mitä susta sanotaan.
- miksi ihmiset eivät opettele anteeksiantoa ja ymmärrystä... se vaatii pirusti kanttia, siksi. toiselle ihmisellekin anteeksiantaminen vaikka onkin vaikeaa on silti helpompaa ko itselleen anteeksiantaminen. harvalla löytyy voimaa siihen.
- ansaitset rauhallisen ja tasapainoisen elämän siinä missä kaikki muutkin. mutta muiden kehittymiseen on mahdoton vaikuttaa, ja voit vain toivoa että hekin kasvaisivat. voit joutua odottamaan pitkäänkin. miksi se on enää ees tärkeetä, että jos näät vanhoja tuttuja, että he eivät asiasta puhuisi? eivät he ehkä tiedä susta muuta ko mitä ovat joskus jankanneet.
Muista hengittää.
https://www.youtube.com/watch?v=339UrDjHDio