Itse elokuva, "Kirjavaras", ei aivan suoraan liity juutalaisiin, tosin elokuvassa esiintyy myös juutalaisaihe, saksalaisen perheen piilotellessa juutalaismiestä kellarissaan.
Kirjarovioiden kohdalla noin yleisesti aihe liittyykin sitten juutalaisiin, sillä juutalaiset ovat aina olleet kirjoja haalivaa väkeä ja rovioilla poltettiin paljon juuri juutalaisten kirjoja. Olenpa kuullut, että tuolloin paloivat myös juutalaisten vanhat sukutaulut, Aatamista Tevje Maitomieheen.
Elokuvan "Kirjavaras" aihe oli lähinnä siinä, että natsien polttaessa rovioilla kirjoja, muuan nuori tyttö saa kirjallisuusvimman ja alkaa salaa "varastaa" ja lainailla kirjoja, muuailtakin yhteiskunnan tukipylväiltä.
Ketjun aihe on tämä: MIKSI NATSIT POLTTIVAT KIRJOJA?
Ymmärrän, että tuollaisen aatteen tultua valtaan, epäilemättä nk. vastapuolen, - tässä tapauksessa kommunistisia - kirjoja poltettaisiin, mutta natsit pistivät roihuten KAIKKI KIRJAT!
Pohdin tätä kysymystä kävellessäni bussipysäkiltä kotiin.
Tuumin, että kenties kyseessä oli "menneisyyden polttaminen", uuden, jalon aatteen noustua valtaan (haistakaa ite!). Mitään täysin järkevää ja loogista syytä, nimenomaan KAIKKIEN kirjojen rovioille en kylläkään keksinyt.
Jos ketkä, niin forkan juutalaiset saattaisivat tietää vastauksen tähän kysymykseen.
Ilman hyvää kirjallisuutta ihminen menettää paljon, itseasiassa koko sielunsa. Hän altistuu vain maailman villihengille ja ne jättävät ruman jäljen.
Tästä pääsemmekin aiheeseen "vanha suomalainen kirjallisuus". Jotakuinkin lähes kenenkään, vuoden 1940 jälkeen syntyneen suomalaisen kirjailijan teokset eivät, ainakaan omasta mielestäni, ole lukemisen arvoisia, eli sivistäviä. Itse katson, että viimeinen kelvollinen oli Veikko Huovinen. Siitä taaksepäin kelaten (ei ikäjärjestyksessä) löytyykin sitten monenlaista, kuten Aleksis Kivi, Ilmari Kianto, Aapeli, eli Simo Puupponen, Joel Lehtonen, Juhani Aho, Kirsi Kunnas, Elias Lönnrot: Kalevala. Kanteletar on himppa rivo teos.
Petroskoilaiset (Aunuksen livvin kielellä) Santtu Karhu & Talvisovat (Talvitakit): Cibi-cibi linduine:
https://www.youtube.com/watch?v=RA9fT4jXkRI
Venäläisistä kirjailijoista puhumattakaan, kuten esim. Nikolai Gogol ja Anton Tsehov.
Näitä suosittelen iltalukemistoksi. Et jää mitään paitsi jos jätät Salkkarit väliin, vaan pikemminkin: sielusi puhdistuu.
Juutalaisethan ovat kirjallisuutta ymmärtävää väkeä, joten aihe sopii täysiään tälle foorumille .
Kirjarovioiden kohdalla noin yleisesti aihe liittyykin sitten juutalaisiin, sillä juutalaiset ovat aina olleet kirjoja haalivaa väkeä ja rovioilla poltettiin paljon juuri juutalaisten kirjoja. Olenpa kuullut, että tuolloin paloivat myös juutalaisten vanhat sukutaulut, Aatamista Tevje Maitomieheen.
Elokuvan "Kirjavaras" aihe oli lähinnä siinä, että natsien polttaessa rovioilla kirjoja, muuan nuori tyttö saa kirjallisuusvimman ja alkaa salaa "varastaa" ja lainailla kirjoja, muuailtakin yhteiskunnan tukipylväiltä.
Ketjun aihe on tämä: MIKSI NATSIT POLTTIVAT KIRJOJA?
Ymmärrän, että tuollaisen aatteen tultua valtaan, epäilemättä nk. vastapuolen, - tässä tapauksessa kommunistisia - kirjoja poltettaisiin, mutta natsit pistivät roihuten KAIKKI KIRJAT!
Pohdin tätä kysymystä kävellessäni bussipysäkiltä kotiin.
Tuumin, että kenties kyseessä oli "menneisyyden polttaminen", uuden, jalon aatteen noustua valtaan (haistakaa ite!). Mitään täysin järkevää ja loogista syytä, nimenomaan KAIKKIEN kirjojen rovioille en kylläkään keksinyt.
Jos ketkä, niin forkan juutalaiset saattaisivat tietää vastauksen tähän kysymykseen.
Ilman hyvää kirjallisuutta ihminen menettää paljon, itseasiassa koko sielunsa. Hän altistuu vain maailman villihengille ja ne jättävät ruman jäljen.
Tästä pääsemmekin aiheeseen "vanha suomalainen kirjallisuus". Jotakuinkin lähes kenenkään, vuoden 1940 jälkeen syntyneen suomalaisen kirjailijan teokset eivät, ainakaan omasta mielestäni, ole lukemisen arvoisia, eli sivistäviä. Itse katson, että viimeinen kelvollinen oli Veikko Huovinen. Siitä taaksepäin kelaten (ei ikäjärjestyksessä) löytyykin sitten monenlaista, kuten Aleksis Kivi, Ilmari Kianto, Aapeli, eli Simo Puupponen, Joel Lehtonen, Juhani Aho, Kirsi Kunnas, Elias Lönnrot: Kalevala. Kanteletar on himppa rivo teos.
Petroskoilaiset (Aunuksen livvin kielellä) Santtu Karhu & Talvisovat (Talvitakit): Cibi-cibi linduine:
https://www.youtube.com/watch?v=RA9fT4jXkRI
Venäläisistä kirjailijoista puhumattakaan, kuten esim. Nikolai Gogol ja Anton Tsehov.
Näitä suosittelen iltalukemistoksi. Et jää mitään paitsi jos jätät Salkkarit väliin, vaan pikemminkin: sielusi puhdistuu.
Juutalaisethan ovat kirjallisuutta ymmärtävää väkeä, joten aihe sopii täysiään tälle foorumille .
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskinpa noin asiallista pohdiskelua kukaan moittii.
Yksi kirjojen hävittämistoimi oli myös Aleksandrian kirjaston tuhoutuminen tai tuhoaminen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandrian_kirjasto
Juutalaiset ovatkin usein piilottaneet kirjoituksia ilmeisesti toivolla, että kunhan aikakausi muuttuu, ne löytyvät ja kertovat sitten aikansa ajatuksista ja tapahtumista. On aina mielenkiintoista tietää menneestä.
Kuten esim. Kuolleenmeren kääröt, jotka odottivat löytäjäänsä siihen saakka, kunnes Israel perustettiin uudelleen.
Juutalaisuuteen kuuluu myös käytöstä poistettujen uskonnollisten kirjojen ja tekstien poistaminen käytöstä.
A genizah (or geniza; Hebrew: גניזה "storage"; plural: genizot or genizoth or genizahs)[2] is a storage area in a Jewish synagogue or cemetery designated for the temporary storage of worn-out Hebrew-language books and papers on religious topics prior to proper cemetery burial.
http://en.wikipedia.org/wiki/Genizah
http://en.wikipedia.org/wiki/Cairo_Geniza
En tiedä miten paikkansa pitävä on mutta hauskaa jos on totta; Jerusalmin muinainen lempinimi lausuttiin Kirya.
http://www.answers.com/Q/What_does_the_name_Kirya_mean
Kiryat, eli "kirjat" tarkoittaa käsittääkseni "kylää". Kibbutz Kiryat Anavim tarkoittaa Viinirypälekylää ja on tietääkseni käännös viereisen arabikylän nimestä Abu Gosh.
"Käsittääkseni ja tietääkseni". Olen aina tarkka väitteissäni.
Mainittu elokuva Kirjavaras tulee taas tänään Mtv3 Total, CMoreHits- kanavalta, klo 21.
Eikös Ir ole vanha sana ja tarkoita kaupunkia? Jerushalajim, Ir u shalajim, "rauhojen kaupunki". Monikollinen sana.
Katsoin eilen uusintana mainitun elokuvan. On tosi hyvä. Nyt toiseen kertaan katsottuna, elokuvan eräänlainen juutalaisuusaihekin nousi enemmän pintaan.
Elokuva alkaa ja sen läpi kulkee mieskertojan ääni. Ensihämmennykseltään ei ehkä käsitä, kuka on kertoja. Kertoja on Kuolema, "Viikatemies".
Tosi älykäs leffa. Jotta leffan kunnolla tajuaa, se tulee katsoa moneen kertaan, siinä on niin paljon myös eräänlaista "piiloviestiäkin", joita jokainen ei ymmärrä. Se jättää myös jotkut kohdat arvattaviksi, kuten keitä Lieslin ottovanhemmat mahdollisesti, todellisuudessa olivat. Itse elokuva ei sitä kerro.