C-farkku vastaan CLA Shooting Brake?

C-sarjalainen on monessa suhteessa saanut testeissä enemmän kiitosta verrattuna kilpakumppaneihin kuin CLA. Lisäksi takavetoinen C-sarjalainen farmarina voitti TM:n suuren talvitestin, joten myös talviautona erinomainen (vaikka monet takavetoisilla ajamattomat muuta usein haluavat väittääkin). CLA on toki suunniteltu nuorekkaaksi, mutta se ei yllä samalle laatu-, mukavuus- tai ajo-ominaisuustasalle kuin C-sarjalainen, vaikka hinta on lähes sama. CLA on vielä tosiaan ahtaampi kuin C-sarjalainen, joten valintani olisi aivan selvä.

Ottaisin C-sarjalaisen farmarin ilman muuta.

Kiitos molemmille vastaajille! Sain uskonvahvistusta.

Eihän tuo C-sarjalainen ole kuin reilut 6 % vastaavaa CLA SB -mallia kalliimpi. Jos on siihen varaa, on sitä saman tien löydyttävä tuon vähän verran enemmänkin.

M-B-puristien mielestä Mersut alkavat varmaankin vasta E-sarjasta, mutta nähdäkseni Mersun tärkeimmät ominaisuudet on pakattu onnistuneesti jo C-sarjaan. Yksi niistä ominaisuuksista on takaveto.

Mitoiltaan ja suorituskyvyltään tuo nykyinen C-sarja vastaa hyvinkin muutaman mallisukupolven takaista E-sarjaa. Esimerkiksi kahden vuosikymmenen takainen E-sarjan ”kiertotähti” (W124) on kuutisen senttiä uutta C-sarjalaista (W205) pidempi, mutta tämän C:n leveys, akseliväli ja raideleveydet ovat vastaavasti senttitolkulla suuremmat!

Tilojen pitäisi siis hyvinkin riittää tavanomaiseen yksityiskäyttöön, jossa ei ole kyse edustamisesta sen enempää kuin taksiyrittämisestäkään.

Pitänee ryhtyä hieromaan kauppoja.

Näkyypä tuosta teemasta löytyvän AMS-vertailukin.

http://www.auto-motor-und-sport.de/vergleichstest/mercedes-cla-shooting-brake-und-c-klasse-im-vergleich-der-kompakte-misst-sich-am-t-modell-9326261.html

Olen varma, että myös jälleenmyyntiarvo on C-sarjalaisessa reilusti CLA:ta parempi tulevaisuudessa.

>Voimaahan jo tuossa moottorissa pitäisi olla Suomen
>oloissa aivan riittävästi 1½-tonnisen auton liikutteluun.

Tuossa edellä on viitattu 1990-luvun E-sarjalaiseen, mallisarjaan W124. Aika mielenkiintoista, että tehokkain siihen saatava 4-pyttyinen bensakone (2,2 litraa) antoi tehoa 150 hv ja paras vääntö 210 Nm löytyi vasta ylhäältä, käyntinopeudelta 4000 1/min – kun taas uusi 1,6-litrainen turbokone tuottaa 156 hv ja vääntää 250 Nm huomattavan laajalla aluella, 1200–4000 1/min!

1,6-litrainen moottori antaa siis oleellisesti paremmat suoritusarvot kuin 2,2-litrainen pari vuosikymmentä sitten.

Mersuväkeä kiihtyvyys 0–100 km/h tuskin kiinnostaa, mutta ohituskiihtyvyyksillä (esim. 60–100 km/h ja 80–120 km/h) on oikeasti merkitystä. Niissä päästään nykyään kehittyneen turbotekniikan ansiosta yllättävän hienoihin arvoihin jo hinnat alkaen -pikkukoneella!

Kuudella tai kahdeksalla pytyllä ja kolmen-neljän litran iskutilavuuksilla ei taida olla enää käytännön liikenteen kannalta juurikaan merkitystä, ainakaan meikärajoituksilla. Naapurikateutta ja ympäristöväen paheksuntaahan niillä epäilemättä onnistuu halutessaan herättämään, jos pankkitilillä on ylimääräistä.

Sattui löytymään tämä 2½ vuotta sitten aloittamani ketju ja tuli mieleen raapustaa pikku päivitys. Tulkoon paljastetuksi, että ketjua aloittaessani olin valintani jo tehnyt: C-farkun (C 180 T A, S205) tilaus oli jo sisällä ja myöhemmin kesällä 2015 tapahtui toimituskin.

Nyt on 30 tkm ajeltu tyytyväisnä miesnä. Vikoja en ole havainnut ja kaikki on toiminut kuin ajatus. Kahden rutiinihuollon ohella olen joutunut käyttämään autoa huollossa kahdesti takaisinkutsujen merkeissä. Ensimmäisellä kerralla tuli ennaltaehkäisevä päivitys kampikammion huohotinkanavan toteutukseen ja toisella käynnistysmoottorin sulakesuojaukseen, ilman että nämä olisivat oireilleet millään tavoin.

Auto on ensimmäinen takavetoiseni sitten 1970-luvun lopun. Tulin vielä ottaneeksi talvirenkaiksi kitkasellaiset, ensimmäistä kertaa kautta aikojen. Olen pärjäillyt pohjoisen jäisissä ja lumisissa oloissakin ongelmitta ja tekisin samat valinnat empimättä uudelleen – nelivetoa en ole kaivannut.

Moottoriteho 115 kW riittää minulle Suomen kuristetuilla nopeuksilla oikein hyvin. Vaihtoehtona minulla oli 2-litrainen 135 kW:n moottori, mutta hintaeron sijoittaminen lisävarusteisiin saman budjetin puitteissa oli mielestäni järkevämpi ratkaisu. Olen kiskonut kuormineen toista tonnia painavaa telikärryäkin satoja kilometrejä kärsimättä voiman puutteesta.

Asun pk-seudulla Kehä I:n ja Kehä III:n välimaastossa. Talviseen aikaan tulee melkoisesti lyhyttä nurkka-ajoa vajaalämpöisellä moottorilla, vuoden mittaan vastapainoksi myös pitkiäkin maakuntareissuja. Ajotietokone ilmoitti alkuaikoina ympärivuotiseksi keskikulutukseksi lähemmäs 8 litran lukemia, mistä ne ovat pudonneet lähemmäs 7,5 litraa. Hyvissä olosuhteissa pääsee pidemmillä taipaleilla alle 6,5 ja pihistelemällä alle 6:nkin litran lukemiin. Mielestäni ihan siivoja lukemia 1 500 kg:n painoiselle automaattivaihteiselle bensafarkunrohjakkeelle.

Onnittelen itseäni hyvästä valinnasta. Jos maksoi, niin maistuukin!