85% varusmiehistä kirkon jäseniä ?

"Näiden rinnalla on vaihtoehtoinen, eettistä toimintakykyä edistävä tilaisuus, joka ei sisällä uskonnonharjoitusta. Varusmiehet saavat valita, osallistuvatko jumalanpalvelukseen vai vaihtoehtoiseen tilaisuuteen."

Eli uskonnonvapaus ei edelleenkään toteudu aidosti. Uskovien tarve jumalanpalveluksiin ei voi tarkoittaa, että muille syntyy velvollisuus tuhlata sama aika vaihtoehtoiseen ja rankaisevaan tilaisuuteen. Uskonnonvapaus toteutuu aidosti vain silloin kuin jumalanpalveluksiin osalistumattomille tarjotaan oikeus käyttää kyseinen aika vapaa-aikana. Sama pätee kenttähartauksiin ja muihinkin uskonnollisiin tilaisuuksiin.

"Varusmiehistä noin 85 prosenttia on luterilaisen kirkon jäseniä"

Joo, mutta miltä vuodelta tilasto on. Perinteisesti kirkon ja myös YLEn luvut laahaa tahalleen ties kuinka monta vuotta jälkijunassa.

Uskonnonvapautta ei täytä myöskään se, että valtio kustantaa puolustusvoimin jumalanpalvelustilaisuudet ja myös järjestää ne. Kustannukset kuuluu kirkolle ja järjestysvastuu kuuluu kirkolle. Eikä jumalanpalveluksia kuuluisi ylipäätään pitää palvelusaikana, vaan vapaa-aikana esimerkiksi iltavapaalla ja viikonloppulomalla ne jotka jumalanpalvelukseen haluaa mennä marssisivat kirkkoon jumalaa palvelemaan. Vai pelkääkö kirkko ettei tulijoita jumalanpalvelukseen olisi jos toiminta perustuisi todelliseen vapaaehtoisuuteen ja yksilön omaan tarpeeseen palvoa jumalaa?

Varusmiesten muuta väestöä suurempaan prosenttiin vaikuttaa se, että kirkosta voi erota omaehtoisesti vasta 18 vuotta täytettyään ja se, että kirkollisveron maksu katkeaa vasta vuoden viimeinen päivä. Vaikka kirkosta eroamisessa on suurta patoutumaa, niin vallitseva lainsäädäntö johtaa sihen, että osa 18 vuotta täyttäneistä varusmiehistä panttaa kirkosta eroamista vuoden loppupäähän.

Toiseksi 85% luku ei ole ihan lähivuosilta. Tämän todistaa alla oleva kuvaaja, jossa vuonna 2011 18 vuotta täyttäneiden kirkkoonkuulumisosuus oli noin 85% ja 19 vuotta täyttäneiden 81%. Lisäksi jos miehet ja naiset jaetaan eri ryhmiin laskee armeijaan lähtevän miesvoittoisen ryhmän kirkkoon kuulumisprosentti usealla prosenttiyksiköllä.

http://aijaa.com/zcs5SB

Asepalvelukseen sisältyvä eettisen toimintakyvyn opetus kuuluu samassa laajuudessa kaikille varusmiehille. Ei voi olla niin, että jumalanpalvelukseen osallistumattomat pakotetaan käyttämään enemmän oppitunteja eettisen toimintakyvyn opetukseen kuin jumalanpalveluksiin osallistuvat. Eikä myöskään mihinkään muuhun oppimäärään mitä asepalvelus vaatii. Kaikkien oppimäärien pitää olla yhtä laajat kaikille. Jumalanpalveluksiin osallistumattomille ei ole mitään korvaavaa oppimäärää tai opetusta, koska jumalanpalvelus on jumalan palvontaa eikä mitään muuta. Miksi on niin vaikeaa myöntää uskonnonvapaus toteutuu vain, kun jumalanpalveluksiin osallistumattomille anntetaan sama aika vapaa-aikana? Tässä jos missä näkyy kirkon julmuus oman uskontonsa pakottamisessa kansalaisille ja se ettei todellista uskonnonvapautta sallita uskonnottomille. Sama uskonnonvapauden vastainen käytäntö on armeijan lisäksi peruskouluissa.

"Uudella puolustusministerillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa asiaan."

Näyttää vahvasti siltä ettei uudistettu armeijan uskonnonvapauslainsäädäntö edelleenkään tule kunnioittamaan kaikkien uskonnonvapautta eikä ainakaan uskonnottomien uskonnonvapautta. Muutokset on lähinnä kosmeettisia. Vanha uskonnon pakotus meininki jatkuu erilaisilla korvaavilla rankaisuohjelmilla ja erilaisilla nöyryytys sivuunsiirroilla. On se kumma kun tässä maassa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia.

Varusmiesten korkea % määrä korreloi hyvin siihen montako prosenttia heidän vanhemmistaan kuului kirkkoon heidän syntymävuonnaan eli v.1995 paikkeilla.

Moni eroaa kirkosta vasta kun keskiasteen koulutus ja muut pakolliset eli armeija on poissa kuvioista ja siirrytään työelämään, työttömäksi tai oikeasti opiskelemaan.

Vuonna 1995, n.30 vuotiaiden osuus oli juurikin tuo n.85%.

Hiljalleen kirkko menettää lasten ja sitä kautta varusmiestenkin osuuden jäsenistöstään, eikä aikaa mene kuin 18 vuotta tästä päivästä niin ne seuraavat jo
aika tarkkaa nykyistä erorumbaa vieläpä kumuloituen.

Jutun mukaan kukaan ei ole halunnut poistua rivistä ennen hartausosuutta...

Mitä tulee ihmisoikeuksiin, kuten uskonnonvapaueen ja yhdenvertaisuuteen, myös 15 %:n osuus on vähemmistönä todella suuri vähemmistö. Paljonhan puhutaan sinänsä aiheesta myös alle 1,5 %:n ryhmien oikeuksista, esimerkiksi transsukupuolisen oikeuksista.

Mutta on selvää, että kirkkoon kuulumattomien osuus varusmiehistä on lisääntymässä. Heidän ja kirkkoon kuuluvien oikeus aitoon uskonnonvapauteen on tärkeä kysymys.

Oulussa 4.6. Puolustuvoimain lippujuhlan paraatissa ilmeisesti noudatettiin menettelyä, jota Vapaa-ajattelijain liitto on tänä vuonna antamassaan lausunnossaan pitänyt epäonnistuneena, uskonnonvapauteen kuuluvan yksityisyyden suojaa rikkovana. Yksityiskohtaista kuvausta menttelyn toteuttamisesta ei vielä ole tiedossani. Alla kuitenkin liiton kannanotto paraatijärjetelyihin:

"Työryhmä esittää järjestelyä, jossa nykyisestä poiketen kaikki osallistuvat paraatikatselmukseen ja kuuntelevat paraatin vastaanottajan puheen yhdessä. Tämän jälkeen kuitenkin ne, jotka eivät halua osallistua paraatiin liitettyyn kenttähartauteen, poistuvat paraatijoukosta johdettuna komennolla ”VALMISTAUTUKAA KENTTÄHARTAUTEEN” ja siirtyvät ohimarssin valmistautumispaikalle. Siellä heillä ei työryhmän esityksen mukaan ole mitään vaihtoehtoista ohjelmaa. Kenttähartauden ohjelma todennäköisesti kuuluu kyseiseen valmistautumispaikkaan.

Olisi toki oikein, että ne jotka eivät halua osallistua kenttähartauteen, voisivat osallistua paraatiin ja ohimarssiin. Sen sijaan poistuminen taka-alalle kesken paraatin virallisen ohjelman yleisön edessä ei ole asianmukainen ja yhdenvertainen menettely.

Mielestämme esitetty menettely jakaa sotilasosaston kahteen ryhmään uskonnon tai vakaumuksen perusteella kesken tilaisuuden, mikä ei edistä joukon yhteenkuuluvuutta ja kiinteyttä. Menettely myös rikkoo ihmisen yksityisyyden suojaa, kun valtiovalta pakottaa hänet julkisesti valitsemaan joko osallistumisen uskonnonharjoitukseen ja rukoilemiseen taikka poistumisen paraatipaikalta taka-alalle. Lisäksi poistumismenettely asettaa nyt ensi sijassa poistujat kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän. Periaatteessa se voi asettaa myös paikalle jääjät kiusalliseen tilanteeseen, varsinkin jos heitä on vähän.

Työryhmän mietinnössä esitetty väite, että kenenkään uskonto tai vakaumus ei tässä järjestelyssä paljastu, koska osallistumisen tai osallistumattomuuden voi tehdä vakaumuksesta riippumatta, on väärä ja yrittää ”kääntää mustaa valkoiseksi”. Jos ihminen pakotetaan julkisessa tilanteessa valitsemaan, jääkö paikalle osallistumaan Puolustusvoimain tarjoamaan julistukselliseen uskonnonharjoitukseen vai lähteekö huomiota herättävällä tavalla pois ollakseen osallistumatta tähän uskonnonharjoitukseen, hänen käyttäytymisestään voidaan aivan ilmeisesti tehdä uskontoa tai vakaumusta koskevia päätelmiä.

Työryhmä pitää hyvänä, että valtiovalta näin saattaa ihmisen ajattelemaan vakaumustaan ja sen perusteita. Käytännössä kyse ei ole kuitenkaan vain ajattelemaan kannustamisesta, vaan pakosta tehdä julkinen ”vakaumukseen ja sen perusteisiin” liittyvä valinta julkisesti sukulaisten, paraatiyleisön ja television kautta koko kansan edessä. Tällainen menettely rikkoo mielestämme Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tekemiä, Suomeakin sitovaan Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvia ratkaisuja.

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä (24.03.2014, Dnro OKV/230/1/2013) todetaan seuraavaa: ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”

Mielestämme kenttähartautta ei tule enää järjestää sotilasparaatin kiinteänä osana. Tästä vanhasta 1600-luvulla syntyneestä perinteestä voidaan ja tulee jo luopua. Joukkoa ei tule hajottaa kahtia kesken paraatin pakottamalla varusmies uskontoon tai vakaumukseen liittyvään valintaan julkisessa tilanteessa, paraatiyleisön ja mahdollisen televisioinnin edessä. Mikäli vapaaehtoinen kenttähartaus halutaan paraatipäivän tapahtumien yhteydessä järjestää, sellainen voisi mieluummin olla tarjolla erikseen, esimerkiksi joukko-osastossa paraatipaikalle lähdettäessä tai järjestäytymispaikalla ennen varsinaista paraatia ja ohimarssia."

http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/02/24/puolustusministeriolle-asia-puolustusvoimien-eettinen-opetus-ja-sotilasparaatit-tyoryhmaraportti/