Jari Tervon Finlandia-ehdokas ”Myyrä”-kirjaa kehuvat Keskisuomalainen, Lapin Kansa ja Maaseudun Tulevaisuuskin. WSOY:n lehti-ilmoituksessa on otteita ”Myyrän” kymmenien lehtien kirja-arvostelijoilta saamista loistavista arvosteluista:
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen: Ihmetelkää ja kunnioittakaa Jari Tervon Myyrä-kirjan yhtäaikaisesti uskaliasta ja täydellisesti toimivaa rakennetta: vastakkain asetteluja, ristikkäisyyksiä ja jännitteitä toinen toisensa perästä. Upea kirja!
Aarno Palttala, Lapin Kansa: Jari Tervon tekstistä huoluu kiitettävä eläytyminen. Kuvaus on sen pohjalta havainnollista, aidosti koskettavaa ja omassa kokonaisuudessaan uskottavaa.
Stiina Haaso, Maaseudun Tulevaisuus: Teksti on herkullista, monisyistä ja oivaltavaa.
Matti Saurama, Iltalehti: Romaanin ansiot kohottavat sen syksyn merkkiteokseksi.
Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti: Tervon tähänastisen tuotannon pääteos ja loistava lähihistoriallinen romaani.
Pertti Huopainen, Etelä-Suomen Sanomat: Pohdittavaa ja pureskeltavaa jää, mikä on hyvän kirjan pettämätön merkki.
Veli-Pekka Leppänen, Kansan Uutiset: Kekkonen, suomettuminen, kommunistisuku ja vakoilu nivotaan hengästyttäväksi romaaniksi.
Mikko Varis, Karjalainen: Jari Tervo on onnistunut hienosti työssään. Ja mikä parasta lääkettä lukemisen vaivaan: vakava romaani yksinäisyydestä ja vallasta on tavattoman hauska.
Anssi Lehtimäki, Pohjalainen: Pakko sanoa: Jari Tervo on kyllä omaa luokkaansa. Kirjailijan uusin romaani on henkilöhahmoiltaan, rakenteeltaan ja juonenkuljetukseltaan niin taidokasta, ettei sille taida vetää vertoja kuin Tervon kuvaileva kieli ja lämmin läsnäolo kuvattaviensa elämässä.
Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen, Kaleva: Tässä teoksessa tarina-arkkitehti Tervo ylittää omat saavutuksensa. Kaikkein kiehtovinta Myyrässä on sen rakenteen lujuus ja moninaisuus, mikä saa sen tuntumaan tilataiteelta. Se on kuin valoa taittava monitahokas, jota kyllästymättä voi pidellä pitkään ja nähdä sen joka kulmasta erilaisena.
Taisi saada väärä kirja Finlandian. Tuskinpa ainakaan suurta lukevaa yleisöä tuo ihmisenä hieman oudon runoilijan elämä mm. poikkeavan seksuaalisuutensa paineineen kovin kiinnostaa. Kyllä Kekkonen oli sentään toista!
Tervon ”Myyrästä” voi hyvin tulla Linnan ”Tuntemattomaan sotilaaseen” verrattava teos. Sen kautta mielikuvat Kekkosesta ja hänen ajastaan saattavat tulla syntymään enemmän kuin Juhani Suomen Kekkosen elämäkertakirjojen kautta kuten ”Tuntematon” on vaikuttanut käsityksiimme sodasta kenties enemmän kuin faktapohjainen sotakirjallisuus.
Nyt kaikki kepulaiset hankkimaan ja lukemaan kirja, joka antaa uutta, merkittävää näkökulmaa sinänsä jo hyvin tunnettuihin puoliin Urho Kekkosesta ja hänen ajastaan!
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen: Ihmetelkää ja kunnioittakaa Jari Tervon Myyrä-kirjan yhtäaikaisesti uskaliasta ja täydellisesti toimivaa rakennetta: vastakkain asetteluja, ristikkäisyyksiä ja jännitteitä toinen toisensa perästä. Upea kirja!
Aarno Palttala, Lapin Kansa: Jari Tervon tekstistä huoluu kiitettävä eläytyminen. Kuvaus on sen pohjalta havainnollista, aidosti koskettavaa ja omassa kokonaisuudessaan uskottavaa.
Stiina Haaso, Maaseudun Tulevaisuus: Teksti on herkullista, monisyistä ja oivaltavaa.
Matti Saurama, Iltalehti: Romaanin ansiot kohottavat sen syksyn merkkiteokseksi.
Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti: Tervon tähänastisen tuotannon pääteos ja loistava lähihistoriallinen romaani.
Pertti Huopainen, Etelä-Suomen Sanomat: Pohdittavaa ja pureskeltavaa jää, mikä on hyvän kirjan pettämätön merkki.
Veli-Pekka Leppänen, Kansan Uutiset: Kekkonen, suomettuminen, kommunistisuku ja vakoilu nivotaan hengästyttäväksi romaaniksi.
Mikko Varis, Karjalainen: Jari Tervo on onnistunut hienosti työssään. Ja mikä parasta lääkettä lukemisen vaivaan: vakava romaani yksinäisyydestä ja vallasta on tavattoman hauska.
Anssi Lehtimäki, Pohjalainen: Pakko sanoa: Jari Tervo on kyllä omaa luokkaansa. Kirjailijan uusin romaani on henkilöhahmoiltaan, rakenteeltaan ja juonenkuljetukseltaan niin taidokasta, ettei sille taida vetää vertoja kuin Tervon kuvaileva kieli ja lämmin läsnäolo kuvattaviensa elämässä.
Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen, Kaleva: Tässä teoksessa tarina-arkkitehti Tervo ylittää omat saavutuksensa. Kaikkein kiehtovinta Myyrässä on sen rakenteen lujuus ja moninaisuus, mikä saa sen tuntumaan tilataiteelta. Se on kuin valoa taittava monitahokas, jota kyllästymättä voi pidellä pitkään ja nähdä sen joka kulmasta erilaisena.
Taisi saada väärä kirja Finlandian. Tuskinpa ainakaan suurta lukevaa yleisöä tuo ihmisenä hieman oudon runoilijan elämä mm. poikkeavan seksuaalisuutensa paineineen kovin kiinnostaa. Kyllä Kekkonen oli sentään toista!
Tervon ”Myyrästä” voi hyvin tulla Linnan ”Tuntemattomaan sotilaaseen” verrattava teos. Sen kautta mielikuvat Kekkosesta ja hänen ajastaan saattavat tulla syntymään enemmän kuin Juhani Suomen Kekkosen elämäkertakirjojen kautta kuten ”Tuntematon” on vaikuttanut käsityksiimme sodasta kenties enemmän kuin faktapohjainen sotakirjallisuus.
Nyt kaikki kepulaiset hankkimaan ja lukemaan kirja, joka antaa uutta, merkittävää näkökulmaa sinänsä jo hyvin tunnettuihin puoliin Urho Kekkosesta ja hänen ajastaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Aarno Palttala, Lapin Kansa: Jari Tervon tekstistä huoluu kiitettävä eläytyminen. Kuvaus on sen pohjalta havainnollista, aidosti koskettavaa ja omassa kokonaisuudessaan uskottavaa."
Lapin Kansan levikkialueella asuvana tiedän että Lapin Kansa ei ole koskaan ollut Keskusta-lehti. Se on ollut aina "sitoutumaton", Demareihin kallellaan oleva, niin kuin Kaleva ja Hesarikin.
Lapin Kansa oli kepun äänenkannattaja 1960-luvulle asti. Lehti ei ollut kuitenkaan riittävän uskollinen puoluetoimiston propagandalle, joten puolue erotti sen ja lehti jatkoi sitoutumattomana.
...Tervo sitä kaikkien myyrien äitiä, joka junaili erään pienen pohjoisen valtion osaksi yhteistä Eurooppalaista talousaluetta suuren itäisen maan vastustuksesta huolimatta?
Se ei ollut myyrä. Se oli orava. Ja sen oravan nimi oli Esko.
Tästä kepun petoksesta kaikki kepulaiset eivät vielä ole toipuneet.
Wiljami
Kerro ihmeessä lisää siitä Eskosta, joka junaili aina 1950-luvun lopulta saakka Suomea kohti läntisen Euroopan taloudellista yhdentymistä, huipentuen vuoden 1974 alussa voimaan astuneeseen EEC-vapaakauppasopimukseen?
Se oli Esko Aho, joka "joka junaili erään pienen pohjoisen valtion osaksi yhteistä Eurooppalaista talousaluetta suuren itäisen maan vastustuksesta huolimatta"
Kyseessähän oli EU ja Esko oli Aho.
Perinteisestihän kepu on edustanut eläinkuntaa laajasti: myyrä ja orava tulikin jo käsiteltyä. Autolla ajavia kännikaloja on useita. Puoluesihteeri on kuulemma sonni. Naisdiplomaattien mukaan joku järvilahti on sika. Puolustusministerinä on lepikon torpan multaa möyhentävä ja kommunisteja kumareteleva mato.
Älä nyt ota siellä päivähoitoa rokottavassa ja kouluja lakkauttavassa kepuparasiittikunnassasi liian raskaasti noita kepujen petoksia. Eskohan se meidät EU:hun vei, vaikka teille kepuluille muuta vakuuteltiin!
Wiljami
Kahdesti olen lainannut Jari Tervon kirjan ja molemmilla kerroilla lukeminen tyrehtyi muutaman sivun jälkeen. Mielestäni Tervo ei kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa, vaikka hänen suullinen esityskykynsä oli esimerkiksi Ylppö-esittelyssä hyvä.
Vaikka kustantaja on tuohon kirjamainokseensa valikoinut tietenkin vain myönteisiä lausuntoja, arviot voivat olla muissa lehdissä hyvin kielteisiä. Myös esimerkiksi Suomi24:n kirjapalstalta Tervosta löytyy täysin erilaisia lausuntoja kuin nuo mainokseen valikoidut.
En siis aio tehdä kolmatta turhauttavaa Tervo-kokeilua. Muut tutustukoon Jari Tervon kirjoihin, jos kiinnostaa. Tutustumista helpottaa se, että niitä löytyy kirjastojen hyllyiltä helposti. Lainaaminen voi olla jonkun vähemmän lukevan mielestä miellyttävääkin, koska vähäisen lainauksen vuoksi nuo kirjat ovat priimakunnossa.
En juuri usko mainoksiin, mutta olen jo lukenut Tervon kirjan, ja voin todella suositella: se on hyvä, tosi hyvä. Siinä on juuri noita ominaisuuksia, joista avauksessa esitetyt arvostelijoiden lausunnot kertovat.
Minä olen Tervosta kirjoittajana melkoisesti eri mieltä kanssasi, sillä mielestäni hän on ollut jo aikaisemminkin yksi parhaistamme. Lienen lukenut Tervon jokaisen kirjan, joita hyllyssänikin näkyy olevan ainakin "Pohjan hovi", "Poliisin poika", "Minun sukuni tarina", "Taksirengin rakkaus" , "Suomemme heimo" ja nyt myös tuo "Myyrä".
Minä kyllä luen paljon, enemmän kuin kirjan viikossa, ja kyllä Tervo on ollut aikaisemminkin mukavaa luettavaa, mutta nyt häneltä on tullut todellinen mestariteos. Minusta Tervo vertautuu kertojana melkoisesti Veijo Mereen. Minusta Tervo on parempi kertoja kuin esim, pari vuotta sitten "Juoksuhaudan tiellä" (lähikatu muuten täällä Helsingin Maununnevalla) Finlandian saanut Kari Hotakainen. "Juoksuhaudan tie" olisi muuten tosi hyvä, mutta se lässähtää epäuskottavan lopun vuoksi.
Kirjallisuusmaku on makukysymys sekin. Suomalaisista kirjailijoista Kalle Päätalo on monelle suurin suosikki, mikä näkyy painosmäärissäkin, mutta minulle Päätalon lukeminen on raskasta työtä, vaikka pakosta olen kahlannut läpi monia hänen kirjoistaan, joita hyllyssänikin näkyy olevan 18 kirjaa.
Eihän Tervoakaan voida vielä ihan rinnastaa esim. Veijo Mereen eikä Väinö Linnaankaan eikä missään tapauksessa lähellekään Mika Waltaria, mutta kyllä hän lahjakkaimpia nuoremman polven kertojia on. Kansainvälisesti kai tunnetuin nykykirjailijamme Arto Paasilinnakin on ruvennut jo aikoja sitten toistamaan itseään, eikä ole enää aikoihin päässyt lähellekään nuoruutensa kirjojen, esim. "Onnellinen mies", "Jäniksen vuosi" ja "Ulvova mylläri" tasoa. Hyllyssäni näkyy muuten olevan 14 Paasilinnan kirjaa, joita en ole enää vuosiin ostanut.