Suomessa on omituinen keskustelukulttuuri. Yleensä maahan mahtuu vain yksi totuus kerrallaan. Lähihistoriasta löytyy tästä lukuisia esimerkkejä. Yksi karmeimpia on 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa harjoitettu vahvan markan talouspolitiikka, joka osaltaan johti maan historian syvimpään lamaan.
Vahvan markan politiikan kritisoijia pidettiin aikanaan viheliäisinä veneen keikuttajina, jotka haluttiin vaientaa. Nyt löytyy ihan vakavastikin otettavia henkilöitä, jotka muka totuutena selittävät, ettei kukaan esittänyt vaihtoehtoa. Kyllähän hätäkellon soittajiakin oli. Vaihtoehtoja oli esillä, mutta niitä ei haluttu kuulla. Talouseliitti kun julisti vain yhtä vahvan markan oppia.
Yhden totuuden julistamisen ohella keskustelukulttuurissamme on toinenkin kummallisuus. Etenkin ulkopolitiikkaan liittyvistä asioista puhutaan arvoituksilla.
Kylmän sodan vuosina Suomeen kehittyi erikoinen keskustelutapa, joka muistuttaa eräänlaista varjonyrkkeilyä. Yya-Suomessa asioista ei aina puhuttu suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen. Jotkut ymmärsivät mistä oli kysymys, toiset olivat ymmärtävinään. Jotkut eivät koskaan ymmärtäneet, ja tänä päivänä vielä vähemmän.
Vanha tapa näyttää jatkuvan EU-Suomessa. Suomessa on joukko merkittäviä yhteiskunnallisia toimihenkilöitä, joille on syntynyt vakaumus, että Suomen paikka on sotilasliitto Natossa. Mutta kun ajatus ei ole kansan keskuudessa suosittu, asian ympärillä harrastetaan jos jonkinlaista kurvailua, kuiskuttelua, vihjailua ja näennäiskeskustelua...
Kokonaan:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3150635
Vahvan markan politiikan kritisoijia pidettiin aikanaan viheliäisinä veneen keikuttajina, jotka haluttiin vaientaa. Nyt löytyy ihan vakavastikin otettavia henkilöitä, jotka muka totuutena selittävät, ettei kukaan esittänyt vaihtoehtoa. Kyllähän hätäkellon soittajiakin oli. Vaihtoehtoja oli esillä, mutta niitä ei haluttu kuulla. Talouseliitti kun julisti vain yhtä vahvan markan oppia.
Yhden totuuden julistamisen ohella keskustelukulttuurissamme on toinenkin kummallisuus. Etenkin ulkopolitiikkaan liittyvistä asioista puhutaan arvoituksilla.
Kylmän sodan vuosina Suomeen kehittyi erikoinen keskustelutapa, joka muistuttaa eräänlaista varjonyrkkeilyä. Yya-Suomessa asioista ei aina puhuttu suoraan, vaan kierrellen ja kaarrellen. Jotkut ymmärsivät mistä oli kysymys, toiset olivat ymmärtävinään. Jotkut eivät koskaan ymmärtäneet, ja tänä päivänä vielä vähemmän.
Vanha tapa näyttää jatkuvan EU-Suomessa. Suomessa on joukko merkittäviä yhteiskunnallisia toimihenkilöitä, joille on syntynyt vakaumus, että Suomen paikka on sotilasliitto Natossa. Mutta kun ajatus ei ole kansan keskuudessa suosittu, asian ympärillä harrastetaan jos jonkinlaista kurvailua, kuiskuttelua, vihjailua ja näennäiskeskustelua...
Kokonaan:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3150635
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ketkä mielestäsi tämän laman aiheuttivat " Yksi karmeimpia on 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa harjoitettu vahvan markan talouspolitiikka, joka osaltaan johti maan historian syvimpään lamaan. "
Mielesteni niitä aiheuttajia löytyy näistä kolmesta valtapuolueesta ?
Koiviston raivasi mm. Paavo Väyrysen ja Georg. C. Ehnroothin vahvan markan politiikan tieltä. Esko Aho teki voitavansa, mutta ei voinut estää Koiviston talouspolitiikan aiheuttamaa talouskatastrofia. Koivisto toimi diktaattorin ottein - Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg oli hänen nöyrä renkinsä.
Kekkosen aikaista ulkopolitiikkaa voidaan tuulettaa jo vapaasti, mutta Koiviston talouspolitiikka on vieläkin suuri tabu - arkistot pysyvät kiinni.
lamaa aiheuttanut.Laman suurimpana syynä pitäisin silloista nopeaa rahamarkkinoiden vapauttamista,elettiin liiaksi velkarahalla eikä muistettu ,että velat on myös joskus maksettava pois.Silloihan pankit tarjosivat rahaa sumeilematta,takuut eivät olleet riittäviä.
Yksi syy myöskin oli N-Liiton romahdus,sen vaikutus oli suuri,20-30%kaupasta loppui yhtääkkiää.Eihän sellaista voi mikään talous kestää.
Onneksi sentään valtion talous pidettiin kurissa ja valtio olikin miltei velaton kun lamaan mentiin,oli mahdollista maksaa liikemiesten ja kansan typerät hankinnat pois valtion ottamalla velalla.
Todellinen konkurssiaalto alkoi kun markka laskettiin kellumaan ja sen arvo aleni.
"Eihän sellaista voi mikään talous kestää."
Tämä asia oli tiedossa, mutta se tieto oli "väärässä" puolueessa. Neuvostoliiton talouden romahtamiseen olisi ollut viisi vuotta aikaa varautua, mutta siinä huumassa ei haluttu tehdä oikeita ratkaisuja. "Pahanilmanlintu" vain maalaili uhkakuvia taivaalle.
Vahva markka oli keskeinen vaikuttaja laman syvyyteen. Ehkä se markan arvo olisi kestänyt ilman 1989 vuoden revalvaatiota. Muutenkin vahvan markan arvoa vielä nostettiin "halvan" ulkomaanvelan huumassa. Kuten tunnettua se "halpa" ei ollutkaan halpa, vaan kallista.
Valtion talous Koiviston kaudella perustettiin "halpaan" ulkomaanvaluuttalainaan ja sen turvin valtio eli yli varojen, kunnes maksun aika tuli. Velkämäärä kasvoi yhdessä yössä 30 %. Samalla Koivisto ja Holkeri huumasi Suomalaiset luulemaan että se valuuttalaina on riskitöntä ja aina halpana pysyvää. Pankitkin ottivat sitä "halpaa" ulkomaista ja jakoivat sitä korkealla korolla suomalaisille jopa ilman vakuutta. Maksajia ei ollett Koivisto, Holkeri, eikä pankit vaan tavalliset suomalaiset usein syyttömät ihmiset. Sellaisetkin joilla ei sitä "ulkomaanvaluuttalainaa" ollutkaan.
Kolmas asia joka vaikutti lamaansyöksyyn oli myös palkkapolitiikka.
Kun markka vahvistui, olisi pitänyt reaalipalkkojen laskea. Siloin elettiin inflatoorisessa palkkarakenteessa. Silloin jaettiin "kuplaa" palkkoina, yritysten isoja näennäistuloja. Tulotaso nousi ja yritysten taseet tyhjenivät. Yrityksille rakennettiin "aikapommia" jonka oli pakko jossakin vaiheessa "paukahtaa".
Tuontitavara oli "halpaa" ja kotimaista ei ostettu kalliin hinnan vuoksi.
Pankkilakko oli alkusoittoa lamalle.(rahaliikenne pysähtyi)
Rakennuskielolla sitä vahvistettiin.(työttömyys alkoi lisääntymään)
Revaslvaatiolla se sinetöitiin. (korot nousivat "pilviin")
Tässä resepti lamaan.
Palkittiin ja jotkut vain joutuivat maksamaan viulut.
Tasan vuorokautta ennen Neuvostoliiton lopullista romahtamista ulkoministeri Paavo Väyrynen antoi lausunnon, jonka mukaan Neuvostoliitto ei romahda ja Suomi tukeutuu edelleen YYA-sopimukseen ja tavaranvaihtopöytäkirjoihin.
Tällaista oli tämä kepulaisten varautuminen neuvostoliiton romahdukseen.
Wiljami
...Varoitti Koivistoa ja Sorsaa Neuvostoliiton kauppamme rovamahtavan. Hän oli myös tunnettu vahvan markan vastustaja siinä tilanteessa. Juuri tästä syystä kasverukset eivät antaneet Väyrysen perustaa -87 hallitusta, vaikka porvaripuolueiden puheenjohtajat olivat siitä sopineet.
Ei Väyrynenkään, niinkuin ei kukaan muukaan, osannut ennustaa N-iiton romahtamista ja hajoamista. Minäkin olin -89 sinä iltana Moskovassa liikeasioissa Moskovasssa kun yöllä oli Besliinin muuri "kaatunut". Päivällä ja illalla ei ollut mitään erikoista tietoa Berliinistä. Kun yöllä tulin hotellihuoneeseeni ja avasiin CNN-kanavan, en ollut uskoa silmiäni kun näin väen juovan shmpanjaa muurilla ja iloitsevan.
vaurastua.Kun rahaa sai lainata ulkomailta,luulivat pankit koittaneen itselleen ihanat ajat ,eivät he laskeneet että myös asiakkailla pitää olla yhtä ihanaa.Yrittäjänä hyvin muistan sen ajan,lähes joka viikko jokin rahoituslaitos lähetti kirjeen jossa kaupattiin ulkomaista valuuttaa.Niistä muka vain tehtiin hieno yhdistelmä ettei riskiä ole,pantiin mukaa Ranskan frangia,Hollannin guldenia,Saksan markkaa ym.,tie onneen oli auki.Hallitus yritti koko ajan ainakin sanallisesti hillitä kulutusjuhlia,muisetaan siltä ajalta sellaiset asiat kuin Holkerin ja Gulberin varoitukset kulutusjuhlista.
Mitä teki poliittinen oppositio,se painosti kulutusjuhliin,kaikilla olisi pitänyt olla paljon ja nopeasti.Muistan Ilkan pääkirjoituksista sellaisia otsikoita kun "Hallitus makaa rahojen päällä".Keskusta irvaili Holkerin kulutuksen hillitsemispuheille,muistamme kaikki kuinka Kepu teki vaalimainoksenkin silakasta,no se kyllä tuli sitten myöhemmin kovasti kalahtamaan omaan nilkkaan.Rahan arvoa heikennetään silloin kun markkinat eivät vedä,silloin oli työtä ihmisillä,markkinat olivat paremminkin ylikuumenneet,ei silloin ole devalvaation paikka.
Jos kuvittelet että Väyrynen tiesi N-Liiton romahduksen niin olet väärässä,päin vastoin hän on ennustanut sen valtion pysyvän ikuisesti tohtorin väitös kirjassaan.
Edes huimat korot eivät hillinneet lainan oton intoa.Kun sitten piti maksaa ulkomaista lainaa ei rahaa enää ollutkaan,mutta pankithan rahat olivat välittäneet,heidän piti eräpäivänä aina asia hoitaa,niinjoutui valtio rahoittamaan pankkien typerän lainanvälityksen.
Mutta toistan vielä että Valtion rahatilanne oli hyvä,onneksi Kepu oli silloin oppositiossa,eikä voinut täydellä teholla olla mukana rahan jaossa.
kyllä tiesivät idänkaupan ongelmat. Koivisto kertoo muistelmissaan keskustelustaan Suomen Pankin pääjohtaja Kullbergin kanssa Väyrysen lausunnoista. He olivat yhtä mieltä ongelmasta, joka syntyy, kun "väärät ihmiset kertovat oikeita asioita väärään aikaan". Väyrynenhän toitotti idänkaupan ongelmista vain pelatakseen omaa henkilökohtaisia pyrkimyksiään edistävää peliään, ei häntä Suomi kokonaisuutena kiinnostanut. Jokainen voi kuvitella, mitä olisi tapahtunut esim. idänkauppaa käyvien yritysten pörssikurseille, jos valtion korkein johto olisi yhtäkkiä soittanut tuomiopasuunaa.
Mitä vuoden 1987 hallitukseen tulee, tietänet Oiva, ettei silloisen valtiosäännön ym. mukaan hallituksia perustettu niin, että joidenkin puolueiden puheenjohtajat "sopivat asiasta". Ja vielä niin, ettei asiasta tiennyt kukaan muu, vain nuo mainitut puheenjohtajat. Marssijärjestyksen määräsi presidentti. Lisää kuviteltavaa: Mikähän olisi ollut kokoomuksen äänisaalis vaaleissa, jos äänestäjille olisi kerrottu etukäteen, että äänestämällä kokoomusta, maamme saa pääministerikseen Paavo Väyrysen?
Millä lihaksilla muuten Väyrynen olisi perustanut hallituksen? Vaaleissa keskusta sai 40 paikkaa, kokoomus ja demarit kumpikin yli 50. Muistaakseni olen tätä Sinulta kysellyt ennenkin, koskaan ei ole tullut vastausta. Tuskin nytkään.
Vahva markka ei ollut ollenkaan syynä lamaan, vaikka heikko markka olisi antanut markkinoilla tehdyt virheet helpommin anteeksi.
Etenkin yritysten ulkomaisen velan otto oli holtitonta. Sehän kostautuikin sitten markan heikkenemisen myötä, kun korkojen ja lyhennysten maksuun tarvittiinkin enemmän markkoja kuin vahvan markan aikana velkaa otettaessa.
Pankkien kilpailu lainanannolla, eli korkojen alhaisuudella, oli käsittämätömän lyhytnäköistä. Yritykset ja yksityiset houkuteltiin hankkimaan velalla ihan mitä tahansa, jopa keinottelemaan pörssissä. Tämä kaikki sitten räjähti silmille, kun kansainvälinen lama ja idänkaupan loppuminen romahduttivat vientitulot ja pudottivat bkt:n syvälle miinukselle.
ainakin nykyisistä kannanotoistasi päätellen olist halunnut vanhan neukkulasysteemin jatkuvan.
"kyllä tiesivät idänkaupan ongelmat. Koivisto kertoo muistelmissaan keskustelustaan Suomen Pankin pääjohtaja Kullbergin kanssa Väyrysen lausunnoista. He olivat yhtä mieltä ongelmasta, joka syntyy, kun "väärät ihmiset kertovat oikeita asioita väärään aikaan". Väyrynenhän toitotti idänkaupan ongelmista vain pelatakseen omaa henkilökohtaisia pyrkimyksiään edistävää peliään, ei häntä Suomi kokonaisuutena kiinnostanut. Jokainen voi kuvitella, mitä olisi tapahtunut esim. idänkauppaa käyvien yritysten pörssikurseille, jos valtion korkein johto olisi yhtäkkiä soittanut tuomiopasuunaa."
tahallista kuplaa.
Tämähän on isompi "rikos" kuin se että ei uskota mitään pahaa tapahtuvan. Kyllä Koiviston pitäisi tämän tiedon valossa olla valtakunnan opikeudessa. Kulberin maksumiehenä laman kustannuksissa.
Siis pörssikurssien varjelemiseksi peitettiin tiedossa oleva asia. Huh, minkälaisia veijareita. Nyt hävisi loputkin pisteet Koiviston presidentikaudelta. Nyt voi sanoa ihan vakavasti että suomen kansa on äänestänyt meille ihan väärän presidentin.
Naisten kanssa keikailijat taitaa olla vaarallisia presidenmttejä.
Olihan Suomessa silloin hallituskin, jolle tällaiset asiat kuuluvat. Toimeenpanovalta yleensäkin kuuluu Suomessa hallitukselle, ei suinkaan presidentille, vaikka teillä kepulaisilla onkin vähän erikoinen taipumus nähdä Suomen asioita hoidettavan jonkinmoisena yhden miehen showna. Milloi tämä diktaattori on Koivisto, milloin taas Lipponen. Lienee perua Kekkosen ajoilta, jolloin Suomessa ei ollut niin pientä asiaa, etteikö presidentti olisi voinut siihen puuttua.
Siltä varalta, ettet ole selvillä n. 20 vuoden takaisista asioista, kerron, että niitä hoiti Kalevi Sorsan hallitus, jossa oli mm. 5 keskustalaista ministeriä, mm. Paavo Väyrynen. Valtionvarainministerinä toimi ensin Ahti Pekkala ja Pekkalan siirryttyä maaherraksi, Esko Ollila, kumpikin yli puoluerajojen arvostettuja päteviä herroja. Kummallakaan ei ollut mitään tarvetta pelata mitään omaa peliä (jonka rinnalla kaikki muu olisi ollut toisarvoista). Kumpikin tuli myös hyvin toimeen Koiviston kanssa. Idänkaupan edessä olevat vaikeudet olivat varmasti heidän ja pääministerin tiedossa.
Jos tunnet yhtään talous- ja elinkeinoelämää, niin ymmärtänet, ettei joitakin tiensä päähän tulleita tuotannonaloja korvata luomalla uutta tuotantoa noin vain, maasta polkaisemalla.
Todellisuudessa nämä mediat, maakuntalehdet mukaan lukien, pyörittelevät samoja uutisia mitä STT:n listalta löytyy - eipä silloin palstoille ja rajoitetulle uutisajalle muuta mahdu kuin se parjattu yksi totuus.
1) VAHVA MARKKA
Ja niin tyhmä ei pidä olla, että väittää, että VAHVAN MARKAN talouspolitiikka johti Suomen historian syvimpään lamaan. Täyttä tuubaa.
Vahvan markan politiikka oli talouslinja, joka olisi ollut erinomainen Suomen taloudelle, elleivät "ilta-aurinkoon investoivat myöhäsyntyiset entrepenöörit" ja pörssikeinottelijat olisi alkaneet lainata ulkomailta kallista rahaa - eivätkä pankinjohtajat olisi sitä oikein tyrkyttäneet.
Vahva valuutta on hyväksi kun investoidaan! Mutta Suomessa ei investoitu vaan spekuloitiin!
Monta paperitehdasta rakennettiin? Monta metallitehdasta? Kuinka moni pörssiyhtiö vain keräsi rahaa markkinoilta, esimerkiksi "isänmaan nimissä" kuten KOP huijasi? - Paskat. Kunnista pienimpään alettiin MYYMÄÄN! Myytiin sähkölaitokset ja verkot, puhelinlaitokset ja muut veronmaksajien "voittoatavoittelemattomat" yritykset minne sattuu.
Suomessa markan EMU-kurssi oli mielestäni liian alhainen. Suomalaisilla on nyt huomattavasti kalliimpi euro kuin esimerkiksi saksalaisilla.
Sitä ei voi kiistää, etteikö tuolloinen talouspolitiikka olisi ollut täyttä hapuilua Erkki Liikasen (sd) ja Matti Louekosken(sd) sekä Harri Holkerin(kok) taholla.
Järjestykseen päästiin vasta 1993 kun Ahon hallitus linjasi Emu-kriteeripolitiikan, jota on tähän päivään asti noudatettu. (Lipposen kahden hallituksen valmiiksi katettu pöytä) Nykyisin tämän SAMAN politiikan jatkeena on Euron vakaussopimus - tai jos aktiivisempaa nimitystä tarvitaan - vakautussopimus.
2) NATO
Suomen Romaniaa vastaan esittämät EU-jäsenyyden lykkäysvaateet ovat peräisin SUORAAN VENÄJÄLTÄ. On erittäin surkeaa, että olemme edelleen niin suomettuneita Venäjän suhteen.
Kun Venäjä arvosteli EUta ja etunenässä uusia jäsenvaltioita venäjävastaisuudesta, niin Suomi suostui tähän peliin aktiiviseksi osallistujaksi.
Suomen ulkopoliittinen johto meni rankaisemaan Romaniaa, koska tämäkin olisi nyt karkaamassa Venäjän vaikutuspiiristä.
Suomen Nato-jäsenyys turvallisuuden vuoksi Venäjää vasataan on suotavaa, mutta mikäli Suomi haluaa liittoutua Venäjän kanssa - kuten Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja ovat tehneet, ei Nato-jäsenyys tällöin ole aiheellista.
Suomessa tulisikin kysyä:
HALUAMMEKO OLLA LÄNSI-URALILAISIA VAI POHJOIS-EUROOPPALAISIA?
Tuo ratkaisee, mennäänkö Natoon vai pysytelläänkö russofiilisenä juoksupoikana maailmalla.
t:jarmo
"...Suomen Romaniaa vastaan esittämät EU-jäsenyyden lykkäysvaateet ovat peräisin SUORAAN VENÄJÄLTÄ. On erittäin surkeaa, että olemme edelleen niin suomettuneita Venäjän suhteen..."
- Romanian voisi kyllä vaihtaa ORANSSIIN Ukrainaan.
Ukrainaa ei tule millään tavoin sulkea EU:n tulevaisuudesta.
Ei se Ukrainassakaan venäläismielisyys niin hehkeätä ole, mitä annetaan ymmärtää.
t:jarmo