Narsistin kumppani

Niinhän ne narsistin uhrit sanovat, että ihan kuin olisit elänyt elämääni, koska narsistit ovat samanlaisia. He saavat lapset puolelleen, he valehtelevat kirkkain silmin ja ovat hyvin uskottavia. Narsisteja on naisia ja miehiä varmaan yhtä paljon. On vain niin, että miehet eivät kehtaa puhua asiasta. Narsisti on MINÄ ITSE, kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä. Hän ei voi sietää sitä, että sanotaan vastaan. Jollakin tapaa kostetaan kaikki oman mielipiteen ilmaisut. Useat narsistin uhrit luulevat olevansa yksin, koska uhrin on yleensä niin väsynyt ja manipuloitu, että ei jaksa enää itseään puolustaa. Hän uskoo jopa olevansa syyllinen ja yrittää parhaansa mukaan hyvitellä, mutta narsistille ei riitä mikään, ei koskaan. Hän latistaa uhrin itsetunnon ja saa uskomaan, että uhri ei kelpaa mihinkään. On olemassa narsistien uhreille tarkoitettu puhelin. Sinne olisi hyvä soittaa jos haluaa apua. Apua kyllä löytyy.

Apua löytyy, mutta meille uhreille avun hakeminen on iso askel. Siinäkin pelkää sen narsistipuolison reaktiota. Jatkuva syyllistäminen ja alistaminen vie itsetunnon ja voimat. Välillä tuntuu kuin tarvitsisi jonkun joka herättelisi siihen karuun todellisuuteen mikä on ympärillä, niin turtunut olotila joskus on.
Narsistipuoliso pitää kulisseja pystyssä. Kertoilee miten hyvin menee ja miten onnellisia ollaan. Jos joku kysyy minulta jotain, HÄN vastaa, sillä minulla ei ole talossa puheoikeutta. Minun rahani ovat hänen rahojaan ja hänen rahansa ovat hänen.
Olen vuosia yrittänyt irtaantua narsistista, mutta hän ei päästä irti. Kaikki on kuulemma hyvin. Tietenkin on hyvin - hänellä. Muusta perheestä ei sitten olekaan väliä.
Kerrohan nyt sinäkin "kohtalotovereita" jotain.

Kulissit ovat tärkeitä narsistille. Samoin myös se, miltä näyttää ulospäin, kuljetaan käsikynkkää ja hymyillään ulospäin. Kotona ollaan happamia ja tympääntyneitä. Maireita ollaan jos jostain henkilöstä on hyötyä. Narsisti ei tee koskaan mitään väärin. Ei pyydä anteeksi eikä kysy lupaa. Ihmiset ovat hänelle pelinappuloita. Hän riitaantuu herkästi ihmisten kanssa, koska ei myönnä olevansa väärässä ja tuntuu, että todella uskoo olevansa oikeassa. Voitko kertoa, miten narsistista pääsee eroon? Olen yrittänyt, mutta sen jälkeen elämäni oli yhtä helvettiä. Narsisti kostaa kaikki häneen kohdistuvat teot. Hän on leppymätön eikä unohda koskaan. Nytkään en ole päässyt tietokoneelle, koska vaimo on kesälomalla. Tietokoneaika on pois hänen ajastaan. Meillä ei ole ystäviä. Kukaan ei ole tarpeeksi fiksu. Sukulaiseni ovat kulemma rupusakkia ja liian uteliaita. No tavallisia työläisiä he ovat. Mutta ansaitsevat elantonsa rehellisesti. En tiedä kauanko kestän tätä tilannetta. Olen kulissi, rahantekokone ja aina väärässä ja saamaton, teen kuinka paljon hyvänsä. Koskaan ei kiitetä mistään ja aina halutaan lisää, koska muilla on aina paremmin ja lisää pitää saada. Olen usein kuullut, että mitä pahaa vaimo on tehnyt, että on ansainnut tällaisen tomppelin, olisi kuulemma saanut parempiakin. Silti irti ei laske, koska avioero on epäonnistuminen. Olen ajatellut, että odotan, kunnes lapset kasvavat. Sen jälkeen minua ei pidättele mikään. Jospa olisi jokin keino, miten pääsisi pois tästä helvetistä jo aikaisemmin.

Olisko tässä ringissä ketään ammattiauttajaa, joka voisi ottaa kantaa ja neuvoa meitä uhreja? Kyseessä on vakava ongelma. Kukaan ei tänne huvikseen kirjoittele.

eräsuhri kirjoitti:

Niinhän ne narsistin uhrit sanovat, että ihan kuin olisit elänyt elämääni, koska narsistit ovat samanlaisia. He saavat lapset puolelleen, he valehtelevat kirkkain silmin ja ovat hyvin uskottavia. Narsisteja on naisia ja miehiä varmaan yhtä paljon. On vain niin, että miehet eivät kehtaa puhua asiasta. Narsisti on MINÄ ITSE, kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä. Hän ei voi sietää sitä, että sanotaan vastaan. Jollakin tapaa kostetaan kaikki oman mielipiteen ilmaisut. Useat narsistin uhrit luulevat olevansa yksin, koska uhrin on yleensä niin väsynyt ja manipuloitu, että ei jaksa enää itseään puolustaa. Hän uskoo jopa olevansa syyllinen ja yrittää parhaansa mukaan hyvitellä, mutta narsistille ei riitä mikään, ei koskaan. Hän latistaa uhrin itsetunnon ja saa uskomaan, että uhri ei kelpaa mihinkään. On olemassa narsistien uhreille tarkoitettu puhelin. Sinne olisi hyvä soittaa jos haluaa apua. Apua kyllä löytyy.

Lue lisää

Olisko tässä ringissä ketään ammattiauttajaa, joka voisi ottaa kantaa ja neuvoa meitä uhreja? Kyseessä on vakava ongelma. Kukaan ei tänne huvikseen kirjoittele

mollamaija45 kirjoitti:

Olisko tässä ringissä ketään ammattiauttajaa, joka voisi ottaa kantaa ja neuvoa meitä uhreja? Kyseessä on vakava ongelma. Kukaan ei tänne huvikseen kirjoittele

http://www.narsistienuhrientuki.fi/

Täältä linkistä löytyy apua. Rohkeasti vain tutkimaan sivustoja ja ammentamaan tietoa.

nmcv kirjoitti:

http://www.narsistienuhrientuki.fi/

Täältä linkistä löytyy apua. Rohkeasti vain tutkimaan sivustoja ja ammentamaan tietoa.

Lue lisää

Kiitos linkistä!

Kirjoitit, että he ovat niin ovelia. Se on niin totta. Narsisti saa mustan valkoiseksi ja päinvastoin. Minulle on pikku hiljaa paljastumassa, miten hän valehtelee suurin silmin päin naamaa. Olen ollut hyväuskoinen hänen suhteensa. Ajattelin että ei hän valehtele, korosti aina rehellisyyttään. Nyt olen kuitenkin saanut hänet valheista kiinni, siltikin hän löytää "uskottavan selityksen" teoilleen. Työkavereitaan moittii ja morkkaa, kukaan ei osaa mitään, hän ainostaan osaa, mutta häntä ei kuulemma arvosteta. Hän on paha suustaan ja auta armias jos hänen tielleen asettuu. Usein peräännyn vain siitä syystä, että saa rauhan. On päiviä, jolloin tuntuu, että ei jaksa tätä enää. Pahinta on se, että hän osaa aina iskeä "heikkoon kohtaan", loukkaa, pilkkaa, vähättelee. Jos teen jonkun palveluksen, hän ei kiitä koskaan. Olen leikitellyt ajatuksella, että löytäisin rinnalleni normaalin naisen. Mutta narsisti varmaan tekisi elämästämme helvettiä. Mutta kuinka hienoa olisi liikkua ja puhua ihmisten kanssa. Olen iloinen kun sain kohtalotovereilta vastauksia. Kiitos, ne auttavat jaksamaan.

Tuttua tuo työ- ja muiden kavereiden moittiminen ja aliarvioiminen. Meillä ei ole käynyt kyläilemässä muita kuin hänen kavereitaan ja sukulaisiaan. Yhteen aikaan jouduin aina jälkeenpäin pyytelemään anteeksi miehen käytöstä ystäviltäni. Nyt en sitten ole edes viitsinyt pyytää ketään. Pääsee helpommalla, kun ei tarvitse kuunnella naljailua. Mutta tätähän se narsisti-puoliso halusikin. Ystävien karkoittamista.
Kun nyt mietin omaa avioliittoani, olen ihmetellyt millä hän on minut hurmannut, sillä mitään järisyttävää rakkauden tunnetta minulla ei ole häntä kohtaan ollut. Miten hän sai pauloihinsa? Oliko teidän yhteinen taival leiskuvaa lempeä? Anteeksi kun olen utelias.
Narsisti ei tunne sanaa kiitos. Sehän on heille itsestään selvää, että palvellaan ja tehdään asioita heidän puolestaan.
Meillä mies on riidoissa melkein kaikkien naapureiden kanssa. Naapurit kuulemma vainoavat häntä. Minusta meillä on ihanat naapurit ja itse tulen hyvin toimeen heidän kanssa.
Anteeksi kun taas utelen. Käyttekö te kyläilemässä yhdessä? Täällä sekään ei onnistu enään. Ei ole mitään mieltä mennä mihinkään, kun ei saa jutella normaalisti. Kun minulta kysytään HÄN vastaa. Yleensä hän on koko ajan äänessä ja kehuu itseään ja erinomaisuuttaan. Mitenköhän ne kaikki hyvät puolet ovat sattuneetkin yhdelle ihmiselle:-)
Itsekin olen huomannut miten jännittynyt ja "varpaillaan" oleva olen hänen seurassaan. Koko ajan saa varoa sanojaan ja tekojaan, ettei sanoisi jotain väärää. Tunteekohan toiset sellaista?
Minäkin olen joskus leikitellyt ajatuksella, että mitä tekisin jos saisin vapauden? Varmaan menisi pitkä aika, että pääsisi henkisesti tasapainoon ja ymmärtäisi, että nyt voi elää vapaasti ja itselleen. Olisi varmasti ihana päästä vaikka lavatansseihin tai vaikkapa viettää rauhallista koti-iltaa jonkun ihanan ihmisen kanssa...
Tiedätkö, tämä meidän kirjoittelu on keskustelua ja aika rakentavaa sellaista. Kiitos sinulle, että aloitit tämän viestiketjun. Tämä on hyvää vuorovaikutteista vertaistukea. Joka auttaa jaksamaan, kuten totesit.

Joskus tuntuu, kuin itse kirjoittaisin sinun elämästäsi. Olen lukenut, että näin kokevat narsistien uhrit. Totta myös tuo, että narsisti ei tunne sanaa kiitos. Hän pitää itsestään selvyytenä sitä, että hänen puolestaan tehdään asioita. Totta myös se, että emme paljon kyläile. Hänen sukunsa luona kyllä. Hän käy myös joskus, harvoin ystäviensä kanssa ulkona, mutta minä en sitä iloa saa. Minuun ei voi kuulemma luottaa. Kysyit, miten hän sai pauloihinsa minut. Itseasiassa ei saanut. Hän vain ripustautui minuun. Olimme melko nuoria kun tapasimme ja elämä oli vasta aluillaan molemmilla. Emme vanhoja ole vieläkään, vasta 10 vuotta yhteiseloa takana, lapset kouluikäiset. Se onkin syy, miksi en ole lähtenyt. En saisi tavata heitä. Siitä olen varma. Vaikka laki sanoo mitä, tiedän että hän keksii vaikka mitä pääni menoksi. Tässä siis kärvistellään vielä ainakin 10 vuotta. En tiedä jaksanko. Olen henkisesti hyvin uupunut. En varmaan edes jaksaisi lähteä. Romahtaisin. Vaimoni pitäisi huolen siitä, kävisi päälleni, enkä saisi hetken rauhaa. Haluaisin paeta jonnekin kaus pois. Niin, eksyin asiasta. Meidän välillämme ei ole koskaan ollut rakkautta. Me vain asumme yhdessä. Jämähdimme yhteen. Minä olisin halunnut lähteä, mutta vaimoni uhkailee itsemurhalla pahimmassa tapauksessa tai vievänsä lapset. En voisi lapsia jättää hänen armoilleen. Olen lukenut, että se joka uhkaa itsemurhalla, ei tee. Olen myös lukenut vastaavista tapauksista ja se on vain uusi keino pitää minut kuosissa. En rakasta häntä, eikä hän minua, mutta ulospäin kaiken pitää näyttää onnelliselta ja niin varmaan naapurit luulevatkin. Rivitalo, koira ja kaksi lasta. "Onnellinen" ydinperhe ulkoa. Sisältä mätä. Olen miettinyt avun hakua ammattiauttajalta. Mutta kuka minua voi auttaa? Luin uudestaan viestisi. Totta myös tuo itsekehu, miten hyvä hän on työssään, kukaan muu ei tee mitään oikein eikä osaa mitään. Hän vain. Hän riitelee työpaikalla, purkaa kiukkunsa vielä kotona. En pääse edes pois kiukun tieltä, koska jos lähden yksin ulos, saan kärsiä siitä. Minusta tuntuu, että minulle nauretaan kun olen niin saamaton, mutta vain narsistin uhri tietää mistä puhun. Lapset saavat kärsiä myös jos sanon vastaan. Kuulen miten hän sanoo, että lapset tulevat isäänsä, yhtä tumpeloita, saamattomia, avuttomia. Toivoisin, että tätä asiaa käsiteltäisiin enemmän mediassa. Narsisti on niin vahva ja uhri niin väsynyt ja avuton. Helpottaa tämä kirjoittelu, niinä hetkinä kun pääsen koneelle, koska hän on selkäni takana pian katsomassa mitä teen.

Minun mieheni on minua aika paljon vanhempi ja olin varmaan otollinen uhri silloin aikanaan kun olin nuori ja kokematon. Sinisilmäisesti uskoin hänen puheitaan. Hän osasi iskeä juuri kun olin heikoimmillani. Kaikki kävi nopeaan tahtiin, ilmeisesti siksi kiireellä, ettei kukaan vain ehtisi avata silmiäni. Hän yksin päätti yhteenmuuton, naimisiin menon, koskaan minulta ei ole kysytty tahdonko sitä. Vihkimistilaisuuskin oli karu rutiini pappilassa. Kun älysin tilanteen kaikki oli jo myöhäistä. Nyt hän syyttää minua yhdessä olostamme. Kun lapsi vuosien päästä syntyi, hän ei käynyt laitoksella edes katsomassa, paitsi kerran. Silloinkin hän totesi lapsen olevan viallinen. Tuntuu pahalta vieläkin muistella näitä jälkensä jättäneitä asioita.
Kuka uskoo narsistin uhria. Ei kukaan, ei ainakaan minkään terveydenhuollon yksikössä. Avun hakija leimataan usein itse mielenterveydeltään sairaaksi. Kukaan ei usko minkälaista narsistin kanssa on elää. Miltä tuntuu koko ajan harkita sanomisensa ja tekemisensä, ettei tulisi riitaa. Auttaisiko mikään pariterapia tai avioliittoneuvola? Enpä oikein usko siihenkään. Narsisti osaa sielläkin näytellä fiksua ja filmaattista ja kääntää avioliiton ongelmat toisen osapuolen kontolle. Narsisti kyllä osaa kääntää asian niin, että uhri on henkisesti häiriintynyt. Hän osaa kääntää asiat, kuten kerroit mustan valkoiseksi ja päin vastoin. Entäpä kun on palattu kotiin terapiasta. Narsisti aloittaa syyttelyn ja riitelyn jossa taas kaikki kaadetaan uhrin syntitaakkaan. Pahimmassa tapauksessa lastensuojeluviranomaiset puuttuvat jo tässä vaiheessa asiaan, vaikka lapset olisivatkin tasapainoisia ja normaaleja. Narsistin uhrilla ei ole oikeuksia vaan velvollisuuksia.
Olen koko ajan ollut kuin yksinhuoltaja parisuhteessa. Narsisti elää vain omaa elämäänsä, eikä välitä toisten perheenjäsenten hyvinvoinnista saatika sitten tunteist. Minusta narsisti on tunneköyhä ihminen ja niin itserakas.
Itsemurhalla uhkailu ja kiristäminen on ala-arvoista. Mutta koskaan ei voi ennalta arvata miten narsisti toimii vaikkapa erotilanteessa. Varsinkin kun on näitä lapsia. Lehdistähän on luettu paljon näistä perhesurmista. Onko niihinkään kulisseihin päässyt kukaan katsomaan onko tekijä ollut narsisti.
Narsistilla on taito hyökätä silloin kun uhri on heikommillaan, silloin hän saa sen suuren nautintonsa toisen aliarvioinnista ja alistamisesta. Kun hän on imenyt sinut kuiviin ja lapset kasvaneet hivenen, hän yrittää saada lapset valtaansa ja saada heidätkin alistettua. Onko hän yrittänyt jo sitä?
Tunnen tuon henkisen tilasi hyvin. Itsekin olen välillä henkisesti täysin riekaleina. ja stressaantunut. Välillä kun ajattelee tilannetta joutuu täysin paniikkiin. Tuntuu kuin ei kestäisi yhtään enenpää vastoinkäymistä ja alistamista. Jossain Narsistien uhrien tuki -sivustolla taisi olla termi traumaattinen stressi.
Täällä asutaan saman katon alla kuin sisko ja veli. Ei sen enenpää. En ymmärrä sitä, jos kerran narsistikaan ei rakasta puolisoaan, miksi hän ei anna toisen lähteä ja ilman riitaa? Ihmettelen sitä myös omassa liitossani. Kuuluuko narsismiin läheisriippuvuus?
Minäkin olen oppinut purkamaan itseäni kirjoittamalla, sillä se on ainut tapa tuoda ajatuksiaan ja mielipiteitään julki. Purkaa sitä pahaa henkistä oloaan ja yksinäisyyttään. Tunnetko koskaan itseäsi yksinäiseksi? Onko sinulla tilanteita, joissa väkeä on ympärillä, mutta silti sinulla on tunne, ettet kuulu joukkoon?
Olen huomannut, että ystävätkään eivät tiedä ja usko mitä narsistin kanssa eläminen on. Siitä ei niin vain lähdetäkään harrastamaan tai vietetä "tyttöjen iltaa" kuten normaaleissa parisuhteissa. En edes enään jaksa selittää heille, miksi en osallistu mihinkään, olen tehnyt sen niin lukemattomia kertoja. Silti kuulen, että "otat vain ja lähdet". Olisipa se niin yksinkertaista.
Ei sinulle kukaan naura. Narsisti vain on saanut poljettua itsetuntoasi alas. Mietihän mitä hyviä puolia itsessäsi on, ihan omasta mielestäsi? Niitä löytyy kyllä. Olet hyvä ja rakastava isä, käyt töissä, elätät perheesi...niitä löytyy.
Sain mummoltani kerran neuvon: "Ajattele hyviä ja positiivisia asioita, sillä ajatuksia kukaan ei pysty pääkopastasi viemään". Tällä hetkellä lisäisin, että ei edes narsisti.
Olen kanssasi samaa mieltä, että julkisuudessa pitäisi puhua ja ottaa enemmän kantaa narsismiin. Nimenomaan tuoda julki sitä, miten avuttomassa tilanteessa uhrit ovat. Terveydenhuoltoviranomaiset eivät tiedosta Narsismia ja sen vaikutusta uhrille. En tiedä onko se oikein, että uhri useasti määrätään mielenterveyspuolelle mutta narsisti ei saa mitään hoitoa.

Todella hyvä kirjoitus "täällä yksi". Olen lukenut kirjoja narsismista ja tässä melkolailla todenmukainen käsitys lainattu narsistiaiheisesta kirjasta:
"Narsisti saa kumppaninsa luopumaan vaivihkaa ystävistä, sukulaisista ja harrasteista manipuloinnin ja painostuksen avulla. Uhri ei usein itsekään ymmärrä, miksi on luopunut itselleen tärkeistä asioista. Narsisti kostaa uhrin itsenäisyyspyrkimykset. Hän ei välttämättä tee riitaa suoraan aiheesta, vaan jostakin mitättömästä aiheen ulkopuolisesta seikasta. Riidan toistuessa joka kerta uhrin lähtiessä tai palatessa takaisin esimerkiksi ystäviensä luota, uhri vähitellen luopuu oman ajan käytöstä välttääkseen jatkuvaa selkkausta. Jälkeenpäin narsisti voi kuitenkin väittää, ettei hän koskaan ole kieltänyt uhria oman ajan käyttämisestä. Riidan sijaan narsisti voi myös heittäytyä surkeaksi ja näytellä uhrilleen, ettei millään halua olla ilman tämän seuraa. Kumppani kokee tällöin helposti syyllisyyttä ja sympatiaa, jolloin hänen on entistä vaikeampi perustella ja puolustaa omien menojensa oikeutta. Koska narsistin vaikutuskeinot ovat uhriin epäsuoria, uhrin on niitä vaikea havaita ja ymmärtää.

Jatkuva varuillaan olo, narsistin lukeminen, tulkitseminen sekä omien sanomisten varominen rasittaa uhria. Monet uhrit ovat kuvanneet kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä vatsakipuja, vatsan toiminnan häiriöitä, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, oksentelua ja masennusta. Parisuhteessa uhri joutuu myös monessa tapauksessa olemaan välikappaleena narsistin ja lasten välillä, eikä voi ahdistavassa ilmapiirissä toteuttaa vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Ilmapiiri vaihtelee kotona yleensä laidasta toiseen narsistin ollessa läsnä tai poissa. Uhrit (myös lapset) yleensä kokevat olonsa turvalliseksi ja rentoutuneeksi ainoastaan silloin, kun narsisti ei ole läsnä.

Jotkut uhrit ovat pyrkineet pitämään nollatoleranssilinjaa narsistin huonon käytöksen suhteen. Ongelmana on usein kuitenkin se, että he joutuvat elämään jatkuvassa puolustusasemassa tai luomaan ikään kuin äiti-lapsi suhteen asettaessaan narsistille rajoja. Tällöin uhri joutuu myös ottamaan etäisyyttä narsistiin ja menettää vähäisenkin läheisyyden rippeet. Suurin osa uhreista reagoi alistumalla narsistin mielivaltaan välttääkseen riidan ja saadakseen kodin ilmapiirin pysymään edes jotenkin siedettävällä tasolla".

Allekirjoitan täysin tämän.

täälläyksi kirjoitti:

Minun mieheni on minua aika paljon vanhempi ja olin varmaan otollinen uhri silloin aikanaan kun olin nuori ja kokematon. Sinisilmäisesti uskoin hänen puheitaan. Hän osasi iskeä juuri kun olin heikoimmillani. Kaikki kävi nopeaan tahtiin, ilmeisesti siksi kiireellä, ettei kukaan vain ehtisi avata silmiäni. Hän yksin päätti yhteenmuuton, naimisiin menon, koskaan minulta ei ole kysytty tahdonko sitä. Vihkimistilaisuuskin oli karu rutiini pappilassa. Kun älysin tilanteen kaikki oli jo myöhäistä. Nyt hän syyttää minua yhdessä olostamme. Kun lapsi vuosien päästä syntyi, hän ei käynyt laitoksella edes katsomassa, paitsi kerran. Silloinkin hän totesi lapsen olevan viallinen. Tuntuu pahalta vieläkin muistella näitä jälkensä jättäneitä asioita.
Kuka uskoo narsistin uhria. Ei kukaan, ei ainakaan minkään terveydenhuollon yksikössä. Avun hakija leimataan usein itse mielenterveydeltään sairaaksi. Kukaan ei usko minkälaista narsistin kanssa on elää. Miltä tuntuu koko ajan harkita sanomisensa ja tekemisensä, ettei tulisi riitaa. Auttaisiko mikään pariterapia tai avioliittoneuvola? Enpä oikein usko siihenkään. Narsisti osaa sielläkin näytellä fiksua ja filmaattista ja kääntää avioliiton ongelmat toisen osapuolen kontolle. Narsisti kyllä osaa kääntää asian niin, että uhri on henkisesti häiriintynyt. Hän osaa kääntää asiat, kuten kerroit mustan valkoiseksi ja päin vastoin. Entäpä kun on palattu kotiin terapiasta. Narsisti aloittaa syyttelyn ja riitelyn jossa taas kaikki kaadetaan uhrin syntitaakkaan. Pahimmassa tapauksessa lastensuojeluviranomaiset puuttuvat jo tässä vaiheessa asiaan, vaikka lapset olisivatkin tasapainoisia ja normaaleja. Narsistin uhrilla ei ole oikeuksia vaan velvollisuuksia.
Olen koko ajan ollut kuin yksinhuoltaja parisuhteessa. Narsisti elää vain omaa elämäänsä, eikä välitä toisten perheenjäsenten hyvinvoinnista saatika sitten tunteist. Minusta narsisti on tunneköyhä ihminen ja niin itserakas.
Itsemurhalla uhkailu ja kiristäminen on ala-arvoista. Mutta koskaan ei voi ennalta arvata miten narsisti toimii vaikkapa erotilanteessa. Varsinkin kun on näitä lapsia. Lehdistähän on luettu paljon näistä perhesurmista. Onko niihinkään kulisseihin päässyt kukaan katsomaan onko tekijä ollut narsisti.
Narsistilla on taito hyökätä silloin kun uhri on heikommillaan, silloin hän saa sen suuren nautintonsa toisen aliarvioinnista ja alistamisesta. Kun hän on imenyt sinut kuiviin ja lapset kasvaneet hivenen, hän yrittää saada lapset valtaansa ja saada heidätkin alistettua. Onko hän yrittänyt jo sitä?
Tunnen tuon henkisen tilasi hyvin. Itsekin olen välillä henkisesti täysin riekaleina. ja stressaantunut. Välillä kun ajattelee tilannetta joutuu täysin paniikkiin. Tuntuu kuin ei kestäisi yhtään enenpää vastoinkäymistä ja alistamista. Jossain Narsistien uhrien tuki -sivustolla taisi olla termi traumaattinen stressi.
Täällä asutaan saman katon alla kuin sisko ja veli. Ei sen enenpää. En ymmärrä sitä, jos kerran narsistikaan ei rakasta puolisoaan, miksi hän ei anna toisen lähteä ja ilman riitaa? Ihmettelen sitä myös omassa liitossani. Kuuluuko narsismiin läheisriippuvuus?
Minäkin olen oppinut purkamaan itseäni kirjoittamalla, sillä se on ainut tapa tuoda ajatuksiaan ja mielipiteitään julki. Purkaa sitä pahaa henkistä oloaan ja yksinäisyyttään. Tunnetko koskaan itseäsi yksinäiseksi? Onko sinulla tilanteita, joissa väkeä on ympärillä, mutta silti sinulla on tunne, ettet kuulu joukkoon?
Olen huomannut, että ystävätkään eivät tiedä ja usko mitä narsistin kanssa eläminen on. Siitä ei niin vain lähdetäkään harrastamaan tai vietetä "tyttöjen iltaa" kuten normaaleissa parisuhteissa. En edes enään jaksa selittää heille, miksi en osallistu mihinkään, olen tehnyt sen niin lukemattomia kertoja. Silti kuulen, että "otat vain ja lähdet". Olisipa se niin yksinkertaista.
Ei sinulle kukaan naura. Narsisti vain on saanut poljettua itsetuntoasi alas. Mietihän mitä hyviä puolia itsessäsi on, ihan omasta mielestäsi? Niitä löytyy kyllä. Olet hyvä ja rakastava isä, käyt töissä, elätät perheesi...niitä löytyy.
Sain mummoltani kerran neuvon: "Ajattele hyviä ja positiivisia asioita, sillä ajatuksia kukaan ei pysty pääkopastasi viemään". Tällä hetkellä lisäisin, että ei edes narsisti.
Olen kanssasi samaa mieltä, että julkisuudessa pitäisi puhua ja ottaa enemmän kantaa narsismiin. Nimenomaan tuoda julki sitä, miten avuttomassa tilanteessa uhrit ovat. Terveydenhuoltoviranomaiset eivät tiedosta Narsismia ja sen vaikutusta uhrille. En tiedä onko se oikein, että uhri useasti määrätään mielenterveyspuolelle mutta narsisti ei saa mitään hoitoa.

Lue lisää

Hyvä kirjoitus. Kiitos siitä. Jatkuva varuillaanolo narsistin kumppanina vie voimia. Toivoo että voisi päättää tämän lamauttavan suhteen, mutta ei ole jaksamista siihen. Eikö kenelläkään ole eväitä lähtemiseen? Kertokaa joku, joka on päässyt lähtemään narsistin vallan alta, miten se onnistui? Mitä tapahtui?

kohtalotovereita kirjoitti:

Joskus tuntuu, kuin itse kirjoittaisin sinun elämästäsi. Olen lukenut, että näin kokevat narsistien uhrit. Totta myös tuo, että narsisti ei tunne sanaa kiitos. Hän pitää itsestään selvyytenä sitä, että hänen puolestaan tehdään asioita. Totta myös se, että emme paljon kyläile. Hänen sukunsa luona kyllä. Hän käy myös joskus, harvoin ystäviensä kanssa ulkona, mutta minä en sitä iloa saa. Minuun ei voi kuulemma luottaa. Kysyit, miten hän sai pauloihinsa minut. Itseasiassa ei saanut. Hän vain ripustautui minuun. Olimme melko nuoria kun tapasimme ja elämä oli vasta aluillaan molemmilla. Emme vanhoja ole vieläkään, vasta 10 vuotta yhteiseloa takana, lapset kouluikäiset. Se onkin syy, miksi en ole lähtenyt. En saisi tavata heitä. Siitä olen varma. Vaikka laki sanoo mitä, tiedän että hän keksii vaikka mitä pääni menoksi. Tässä siis kärvistellään vielä ainakin 10 vuotta. En tiedä jaksanko. Olen henkisesti hyvin uupunut. En varmaan edes jaksaisi lähteä. Romahtaisin. Vaimoni pitäisi huolen siitä, kävisi päälleni, enkä saisi hetken rauhaa. Haluaisin paeta jonnekin kaus pois. Niin, eksyin asiasta. Meidän välillämme ei ole koskaan ollut rakkautta. Me vain asumme yhdessä. Jämähdimme yhteen. Minä olisin halunnut lähteä, mutta vaimoni uhkailee itsemurhalla pahimmassa tapauksessa tai vievänsä lapset. En voisi lapsia jättää hänen armoilleen. Olen lukenut, että se joka uhkaa itsemurhalla, ei tee. Olen myös lukenut vastaavista tapauksista ja se on vain uusi keino pitää minut kuosissa. En rakasta häntä, eikä hän minua, mutta ulospäin kaiken pitää näyttää onnelliselta ja niin varmaan naapurit luulevatkin. Rivitalo, koira ja kaksi lasta. "Onnellinen" ydinperhe ulkoa. Sisältä mätä. Olen miettinyt avun hakua ammattiauttajalta. Mutta kuka minua voi auttaa? Luin uudestaan viestisi. Totta myös tuo itsekehu, miten hyvä hän on työssään, kukaan muu ei tee mitään oikein eikä osaa mitään. Hän vain. Hän riitelee työpaikalla, purkaa kiukkunsa vielä kotona. En pääse edes pois kiukun tieltä, koska jos lähden yksin ulos, saan kärsiä siitä. Minusta tuntuu, että minulle nauretaan kun olen niin saamaton, mutta vain narsistin uhri tietää mistä puhun. Lapset saavat kärsiä myös jos sanon vastaan. Kuulen miten hän sanoo, että lapset tulevat isäänsä, yhtä tumpeloita, saamattomia, avuttomia. Toivoisin, että tätä asiaa käsiteltäisiin enemmän mediassa. Narsisti on niin vahva ja uhri niin väsynyt ja avuton. Helpottaa tämä kirjoittelu, niinä hetkinä kun pääsen koneelle, koska hän on selkäni takana pian katsomassa mitä teen.

Lue lisää

Siis en tajuu mitä hittoa te valitatte. Ihmisii ne vaan on. Vaik oliskin päästään pipejä kuten vaikuttais tän perusteella. Nostakaa kytkintä ja antakaa samalla mitalla takasin. Jos jatkuu ni rikosilmoitus. Ei nykyään saa ketään ahdistella.

karpenter kirjoitti:

Siis en tajuu mitä hittoa te valitatte. Ihmisii ne vaan on. Vaik oliskin päästään pipejä kuten vaikuttais tän perusteella. Nostakaa kytkintä ja antakaa samalla mitalla takasin. Jos jatkuu ni rikosilmoitus. Ei nykyään saa ketään ahdistella.

Lue lisää

Just joo, nostakaa kytkintä vain...Helppo sanoa, jos ei ole kokemusta ko. asiasta.
Avioero normaalistakin suhteesta on vaikea, joten voi vain kuvitella mitä se on narsistista. Narsisti viis veisaa rikosilmoituksista ja lähestymiskielloista joten niillä täällä on turha hekumoida.
Narsistin kanssa ei tehdä sopu-eroa. Alkaa taistelu lapsista, omaisuudesta ym. Narsisti ei myönny sovinnolla mihinkään. Jos eroon jollain konstilla pääset ja yrität aloittaa uutta elämää, narsisti terrorisoi ja vainoaa sinua.
...joten ehkä ei tarvitse puuttua asiaan jos ei ymmärrä mitä täällä keskustellaan.

kuulostaa aika pahalta

Minusta tuntuu, kun olen seurannut narsistia pitkään, että hän ei tunne mitään. Hänellä on jonkinlainen tunnekylmyys. Vihaa kyllä, kateutta, kiukkua, mutta ei rakkautta eikä kiintymystä. Hän ei anna vaan ottaa ja katsoo että hänelle kuuluu kaikki hyvä. Hän ei kiitä eikä pyydä anteeksi.

seppo56 kirjoitti:

Minusta tuntuu, kun olen seurannut narsistia pitkään, että hän ei tunne mitään. Hänellä on jonkinlainen tunnekylmyys. Vihaa kyllä, kateutta, kiukkua, mutta ei rakkautta eikä kiintymystä. Hän ei anna vaan ottaa ja katsoo että hänelle kuuluu kaikki hyvä. Hän ei kiitä eikä pyydä anteeksi.

Lue lisää

Kanssasi samaa mieltä. Narsisti rakastaa vain itseään ja nauttii olla huomion keskipisteenä. Osaa kyllä näytellä miellyttävää, fiksua ja filmaattista, että saa vieraiden ihailun ja kehut osakseen.
Olen miettinyt mistä narsismi johtuu. Onko se ihmisen tunne-elämän häiriö vai onko heidät lapsesta asti kasvatettu itsekkääksi? Ovatko he tietyssä kehitysvaiheessa jääneet ilman rakkautta ja hellyyttä?

Söpsölle voin kokemuksesta sanoa, että narsisti ei muutu ikinä. Turhaan uskot ja luotat hänen lupauksiinsa, sillä ne ovat vain keino pitää vaimo lähellään. Todellista, aitoa rakkautta narsisti ei tule koskaan antamaan toisille ihmisille.

Lukeeko tätä kukaan, joka osaisi selittää narsismin, onko se jokin mielen sairaus, jos kyky rakastaa ja tuntea myötätuntoa puuttuu. Eikö silloin ole kyseessä psykopaatiaan viittaava tila?

kylmyys kirjoitti:

Lukeeko tätä kukaan, joka osaisi selittää narsismin, onko se jokin mielen sairaus, jos kyky rakastaa ja tuntea myötätuntoa puuttuu. Eikö silloin ole kyseessä psykopaatiaan viittaava tila?

Lue lisää

Puoliso on narsisti ja hänellä on lääketieteellinen diagnoosi, persoonallisuushäiriö.
Googlettamallakin löytyi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuushäiriö

kylmyys kirjoitti:

Lukeeko tätä kukaan, joka osaisi selittää narsismin, onko se jokin mielen sairaus, jos kyky rakastaa ja tuntea myötätuntoa puuttuu. Eikö silloin ole kyseessä psykopaatiaan viittaava tila?

Lue lisää

bnoj vastasi sun kysymykseen. Narsismista ei kuulemma parane, mutta kuulin että narisitin uhreille on auttava puhelin olemassa joka päivystää arkisin. He ovat osin kokeneet itse saman kohtalon, he eivät epäile eivätkä tuomiste. Eräs puhelimeen vastaaja sanoi, että hän tietää etukäteen, mitä sanot seuraavaksi, koska narsistit toimivat samalla kaavalla ja uhrit ovat kaikki alistettuja. Toisilla ei ole voimaa koskaan lähteä pois, on joitakin jotka ovat keränneet voimansa ja lähteneet. Paraneminen saattaa kestää kauan. Parempi kuin lähteä kuin olla ihmisraunio. Kuunteluapua saa Narsistien tuesta.

Myös mieheni on viisas, ahkera, erittäin työteliäs, komea, rikas ja ennen kaikkea naisten mies. Näin omien sanojensa mukaan, mutta todellisuus os tarua ihmeellisempi. Lämmityspuut, lumenluonti, nurmikon leikkuu rasittavat liikaantätä oloneuvosta joka päivät pitkät makailee ja katselee televisiota. Jos pyytää auttamaan jossain työssä tai pitäisi keskustella, mies hyppää autoon ja lähtee ajelemaan kaveriensa kanssa. Sellaista se on ok-talossa asuminen täällä.
Mutta onhan se hienoa näin kovan työttömyyden aikana, että on täystyöllistettynä ilman omaa vapaa-aikaa.
yli 30 v. täälläkin on taisteltu ja samat ajatukset. Miksi asioiden oikeaa laitaa ei huomannut heti? Millä ihmeellä hän sai minut pauloihinsa?

Totta puhut. Kysymys onkin, miten saa rauhan elämäänsä jos jättää narsistin. Hän ei tule jättämään rauhaan hetkeksikään. Narsistia ei jätetä ja jollakin keinolla hän aina saa uhrin verkkoonsa kerta toisensa jälkeen. Häntä on loukattu, hän ei lepy koskaan eikä unohda. Eikä anna toisenkaan osapuolen unohtaa.

Niinpä. Olit parempi kuin narsisti vaimosi ja sekös häntä sieppasi. Narsisti osaa kyllä tuhota lahjakkaan ihmiset haaveet. Tämä on nähty monesti.

Kiitoa kommentistasi. Olen paljon asiaa pähkäillyt. Aina törmään siihen, että en samalla paikkakunnalla saa hetken rauhaa siltä sairaalta ihmiseltä. Narsistia ei jätetä, ettei hän sitä kostaisi. Joku kirjoitti että narsisti ei saa hoitoa. Ei häneen auta mikään hoito, koska hän ei katso olevansa sairas, tai edes syyllinen mihinkään.